Bibliometriikka taipui monenlaisiin tarkasteluihin Tieteiden talolla

Kolme päivää, 37 luentoesitystä, 16 posteriesitystä ja 141 osallistujaa 16 maasta. Vuosittainen Nordic Workshop on Bibliometrics and Research Policy (NWB) toi Tieteiden talolle Helsinkiin bibliometriikan tuoreimmat tuulet Pohjoismaista ja eri puolilta Eurooppaa.

Pohjoismaiseen bibliometriikkatapahtumaan Tieteiden talolla osallistui yli 140 vierasta. Kuva: Jussi S. Männistö (JSM)

Kolmen päivän aikana 8.–10.11. kuultujen esitysten skaala oli erittäin laaja: bibliometriikkaa lähestyttiin niin matemaattisten kaavojen kuin tutkimuspolitiikan ja tutkimuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kannalta (ks. NWB-ohjelma). Avoimen tieteen näkökulma oli läsnä useissa esityksissä, ja OA-artikkeleita suosiva sitaatiokäyrä vilahteli taajaan. Kaikki tapahtuman esitysmateriaalit julkaistaan Figsharessa lähipäivinä.

Kim Holmbergin mukaan altmetriikka antaa hyvin tietoa tutkijoiden aktiivisuudesta mutta ei suoraan tutkimuksen laadusta. (JSM)

Varsinaisia workshop-sessioita edelsi keskiviikkona pre-workshop-tapahtuma, joka houkutteli täyden salin Tieteiden talon ylimpään kerrokseen. Pre-workshopin pääpuheenvuorossa Turun yliopiston RUSE-tutkimusyksikön erikoistutkija Kim Holmberg käsitteli tutkijoiden online-näkyvyyden mittaamiseen liittyviä kysymyksiä, muun muassa altmetriikkaa.

Myös Twitterissä viestiteltiin tapahtuman aikana vilkkaasti, ja torstaina #NWB2017 nousi tviitatuimpien Suomi-hashtagien joukkoon yhdessä mm. #Catalonian ja #peräkonttigaten kanssa.

Pohjoismaiden osuus julkaisuista pienentynyt

Torstain pääpuheenvuorossa Fredrik Niclas Piro kävi läpi tuoreen pohjoismaisen korkeakouluvertailun (higher education institutions) keskeisiä havaintoja. Tänä vuonna julkaistu Comparing Research at Nordic Higher education institutions using Bibliometric Indicators on jatkoa NordForskin vuonna 2011 ja 2014 julkaisemille raporteille, ja se kattaa vuodet 1999–2014.

Piro käsitteli puheessaan sekä itse mittaamiseen liittyviä kysymyksiä että Pohjoismaiden välisiä eroja raportissa. Raportin toimittanut Piro painotti, että korkeakoulurankingin sijasta vertailun on tarkoitus antaa tutkimusorganisaatioille informaatiota tutkimustoiminnan kehittämiseen. Todellinen käyttö on kuitenkin yliopistokohtaista.

Fredrik Niclas Piron mukaan Suomi kulkee muutamilla tieteenaloilla aivan omia polkujaan muihin Pohjoismaihin nähden. (JSM)

“Moni yliopisto kertoo, miten he ovat lukeneet raportin ja hyödyntäneet sitä jollain tavalla. Eräs yliopisto esimerkiksi käytti sitä neuvotteluissa ministeriön kanssa. Raportin käyttötarkoitukset ovat moninaisia, mutta vertailukehittäminen (benchmarking) on se tärkein. Raportti ei ole tarkoitettu rankkausta varten, mutta se tarjoaa tietoa vertailuun”, NIFU-tutkimuslaitoksessa työskentelevä Piro huomauttaa.

Vertailusta käy ilmi, että julkaisumäärät Pohjoismaissa ovat voimakkaassa kasvussa, mutta osuus maailman tuotannosta laskussa. Pohjoismaisittain vahvoja aloja kansainvälisessä vertailussa ovat yhteiskuntatieteet, taloustiede ja terveystieteet. Suomessa tiettyjen lääketieteen osa-alueiden julkaisumäärät ovat muista Pohjoismaista poiketen laskusuunnassa.

“Pohjoismainen tutkimus kasvaa yhteiskuntatieteissä ja terveyteen liittyvillä aloilla. Luonnontieteissä suunta on alaspäin. Suomi on tässä poikkeus. Suomessa julkaisumäärät kasvavat muita Pohjoismaita enemmän materiaalitieteessä, geotieteissä sekä matematiikassa ja tilastotieteessä. Vastaavasti biolääketieteessä ja kliinisessä lääketieteessä julkaisumäärien kehitys on ollut Suomessa negatiivinen vuosina 1999–2014, mikä on hyvin erikoista”, Piro toteaa.

Tutkimuskulttuuri tieteen uskottavuutta nakertamassa

Perjantain pääpuheenvuorossa Jesper Schneider Århusin yliopistosta käsitteli tieteen kriisiksi kutsuttua ilmiötä. Schneiderin mukaan aiheesta on helppo löytää vahvoja mielipiteitä, mutta näkemysten todentaminen on toinen juttu. Schneiderin huomio kohdistui selkeiden huijaustapausten sijasta kyseenalaisiin tutkimuskäytäntöihin (questionable research practices, QRP).

Jesper Schneiderin mukaan tietämys kyseenalaisista tutkimuskäytännöistä on puutteellista – lisää tutkimusta tarvitaan. (JSM)

“Huijaukset ovat harvinainen ilmiö. Kyseenalaiset tutkimuskäytännöt muodostavat harmaan alueen. Yleensä niitä ei huomata, koska ne eivät vaikuta niin vakavilta kuin selvät rikkomukset. Mutta vääristyneiden ennakkoasenteiden ja menettelytapojen yhteisvaikutus suhteessa tieteellisiin tuloksiin voi olla todella suuri. Harmaa alue ulottuu huolimattomasta tutkimuksesta virheisiin ja puolueellisiin painotuksiin, ja jossain vaiheessa tutkimuksesta tulee oikeusjuttu”, Schneider toteaa.

Schneiderin mukaan kyseenalaiset tutkimuskäytännöt vaihtelevat tieteenaloittain, organisaatioittain ja maittain. Schneider itse käsitteli puheessaan tutkimuksen toistettavuuteen liittyvää problematiikkaa pehmeissä tieteissä eli yhteiskunta- ja humanistisissa tieteissä.

Tieteen kriisin taustalla voi Schneiderin mukaan nähdä julkaisupaineisiin ja kovaan kilpailuun – “akateemisen kapitalismin kieroutuneisiin kannustimiin” – liittyviä syitä. Schneider kuitenkin korostaa, että ilmiö vaatii paljon lisää tutkimusta, koska nykytietämys on hyvin puutteellista. Schneiderin mukaan lisätutkimus myös kannattaa, sillä kyse on tieteen uskottavuudesta.

“Ystävällinen ilmapiiri teki vaikutuksen”

Hans Jessen Hansen. Kuva: Juuso Ala-Kyyny (JAK)

Kolme päivää bibliometriikkaa – mitä siitä jäi päällimmäisenä mieleen? Tanskan koulutus- ja tutkimusministeriössä työskentelevä Hans Jessen Hansen nostaa parhaiksi hetkiksi edellä mainitut Piron ja Schneiderin puheenvuorot.

“Heillä oli hiukan enemmän aikaa esityksissään, ja siten he pääsivät vähän syvemmälle käsittelemissään teemoissa. Noiden esitysten lisäksi kirjoittelin pieniä havaintoja kaikista esityksistä”, Hansen mainitsee.

Julie Riisom Wisborg. (JAK)

Tanskalaisen Syddansk Universitetin kirjastossa työskentelevä Julie Riisom Wisborg korosti tapahtuman sosiaalista ulottuvuutta, kohtaamisten merkitystä.

“Ystävällinen ilmapiiri on tehnyt minuun vaikutuksen. Minulla oli oma posteriesitys torstaina, ja saamani kommentit olivat mahtavia. Tällaisissa tapahtumissa kohtaa paljon ihmisiä, joihin ei törmäisi internetissä. Täällä myös oppii asioita, joita ei ole tajunnut edes etsiä”, Riisom Wisborg sanoo.

Norjalaisen NIFU-tutkimuslaitoksen Gunnar Sivertsen johti puhetta kahdessa esityssessiossa ja oli itse mukana parissa esityksessä.

Gunnar Sivertsen. (JAK)

“On vaikeaa nostaa esiin yksittäistä parasta hetkeä, koska tapahtuma on yhdistelmä esityksiä ja keskusteluita. Toisin sanoen, arvostan täällä eniten verkostoitumista, uusia kontakteja ja uusia ajatuksia. Tämä on yksi parhaiten järjestetyistä NWB-tapahtumista, onnittelut järjestäjille”, Sivertsen toteaa.

Näin siitäkin huolimatta, että Wi-Fi-yhteydet eivät toimineet?

“Tämä oli jopa parempi ilman Wi-Fiä, koska nyt pystyimme keskittymään olennaiseen”, Sivertsen sanoo.

Ensi vuonna Boråsissa

Nordic Workshop on Bibliometrics and Research Policy -tapahtumaa on järjestetty vuodesta 1996 alkaen, kaikkiaan 22 kertaa. Tänä vuonna tapahtuman järjestelyistä vastasivat Tieteellisten seurain valtuuskunta (TSV), Helsingin yliopiston kirjasto (HULib) ja Tiedon, tieteen, teknologian ja innovaatioiden tutkimuskeskus (TaSTI).

HULib osallistui järjestelyiden lisäksi myös ohjelmasisällön tuottamiseen: Eva Isaksson käsitteli torstain esityksessään tähtitieteen ja astrofysiikan julkaisukanavien arviointia, Susanna Nykyri kävi perjantaina läpi datametriikkaa Helsingin yliopiston näkökulmasta ja Terhi Sandgren esitteli perjantain posteriesityksessä selvitystään julkaisutietokantojen soveltuvuudesta farmasian julkaisukäytäntöjen tutkimiseen.

Ensi vuonna Nordic Workshop on Bibliometrics and Research Policy järjestetään Boråsissa, Ruotsissa.


Seuraa seminaarin kulkua myös Twitterissä


Tutkimusdatan hallinnan suunnittelu kannattaa

Suuri osa Helsingin yliopiston tutkijoista käytti aineistonhallinnan suunnitelman laatimista helpottavaa verkkotyökalua Suomen Akatemian syksyn 2016 rahoitushaussa. 137 tutkijaa sai viime keväänä hakemukseensa myönteisen päätöksen. Heistä n. 64 prosenttia oli kirjautunut Helsingin yliopiston kirjaston ylläpitämään datahallinnan suunnittelua tukevaan palveluun.

DMPTuuli ohjaa suunnitelmallisuuteen

Tutkimusrahoituksen hakeminen on osa tutkijoiden arkipäivää. Suomen Akatemia on edellyttänyt vuodesta 2016 rahoitushakemuksen liitteeksi aineistonhallintasuunnitelmaa. Helsingin yliopiston kirjaston aloitteesta syntyneessä kansallisessa yhteistyössä on rakennettu aineistonhallintasuunnitelma (Data Management Plan) laatimista helpottava työkalu (tool) DMPTuuli.

DMPTuulin ideana on, että lomakepohja ja sen tarjoamat ohjeistukset auttavat kirjoittajaa entistä paremmin ottamaan huomioon ja dokumentoimaan tutkimusprojektin eri vaiheisiin liittyvän aineistonhallinnan. Tällöin myös kertyvän datan tekijänoikeudelliset, tietoturvaan ja jatkokäyttöön liittyvät seikat tulevat huomioiduiksi.

Työpajoissa saa opastusta aineistonhallintaan

Tietoasiantuntija Mikko Ojanen ohjaamassa kevään 2017 DMPworkshopia. Kuva: Jussi Männistö

Helsingin yliopiston datatuen järjestämissä aineistonhallinnan työpajoissa opastetaan tutkijoita työkalun käyttöön ja kerrotaan olemassa olevista palveluista, sekä aineistonhallinnan suunnittelun hyödyistä. Työpajat ovat olleet suosittuja, useampia satoja tutkijoita on jo osallistunut niihin. Yliopiston datatuki, jossa kirjasto on mukana sekä koordinaattorina että asiantuntijana, vastaa tutkijoiden aineistonhallintaan liittyviin kysymyksiin sekä rahoitushakujen aikana, että niiden ulkopuolella.

Datatuen yhteystiedot: researchdata@helsinki.fi tai puh 02 941 23000.

Kirjasto neuvottelee digitaaliset kirjat ja lehdet käyttöösi

Helsingin yliopiston kirjaston ydintehtäviä on varmistaa, että yliopistoyhteisöllä Helsingin yliopistossa on pääsy opiskelussa, opetuksessa ja tutkimuksessa tarvittavaan tietoon. Vuosittain kirjasto hankkii yliopistolaisten käyttöön näiden tarvitsemia kirjoja, lehtiä ja tietokantoja noin 5,1 miljoonalla eurolla.

Aineistojen hankinnassa kirjasto on jo vuosia keskittynyt digitaaliseen sisältöön: Vuonna 2017 jo yli 90 % hankintarahasta käytetään elektronisiin kirjoihin ja tieteellisiin lehtiin tai tietokantoihin. Painettuja kirjoja ja lehtiä hankintaan silloin, kun digiversiota ei syystä tai toisesta ole saatavilla.

Kirjasto neuvottelee sopimukset digitaalisista opiskelumateriaaleista
Kuva: Helsingin yliopisto / Elias Kilkki 2017

Helsingin yliopiston kirjasto hankkii kirjoja ja lehtiä ensisijaisesti yliopistoyhteisön tarpeiden perusteella. Uudet koulutusohjelmat ovat tuoneet paljon muutoksia kurssimateriaaleihin. Nyt aiempaa suurempi osa kurssikirjallisuudesta on käytettävissä digitaalisena. Kullekin tieteenalalle pyritään varmistamaan myös tärkeimpien tieteellisten lehtien saatavuus. Lisäksi kaikilla yliopistolaisilla on mahdollisuus esittää hankintatoiveita. Pelkästään tammi-elokuussa 2017 näitä hankintaehdotuksia tuli 1400.

E-kirjat ja lehdet käytössä lisenssisopimuksilla

E-lehtien ja -kirjojen käyttöoikeus nojaa useimmiten organisaatiokohtaiseen, kunkin kustantajan kanssa neuvoteltuun lisenssiin. Helsingin yliopiston kirjasto neuvottelee lisensseistä Helsingin yliopiston käyttöön. Kirjasto hankkii aineistoa myös HYKS:n opetus- ja tutkimuskäyttöön.

Suoraan kustantajilta kirjasto hankkii yliopistolaisille monenlaisia sisältöjä ja työkaluja: satojatuhansia e-lehtiä ja kirjoja, tietokantoja kuten Scopus ja Web of Science, julkaisutoiminnan arvioinnin työvälineitä kuten SciVal ja InCites ja muita tieteenteon työkaluja kuten viitteidenhallintaohjelma RefWorks ja näkyvyyspalvelu PlumX.

Useimmista lehtipaketeista ja työkaluista solmitaan vuosittaiset sopimukset, jolloin aineistot tai tietokannat ovat yliopistolaisten käytössä sopimuskauden ajan.

”Uutena elementtinä lisenssi- ja tilaussopimuksiin ovat viime vuosina tulleet avoimen julkaisemisen alennukset kirjoittajamaksuihin (APC-maksut). Tavoitteenamme on sekä tarjota pääsy tärkeisiin aineistoihin että edistää avointa tieteellistä julkaisemista kustannuksia halliten. Kustantajien kirjoittajamaksukäytännöt ovat moninaisia, ja tutkijoiden tueksi kirjasto tarjoaa ohjeistusta ja tekee lisäselvitystyötä tarpeen mukaan.”, kertoo Helsingin yliopiston kirjaston saatavuuspalveluista vastaava palvelujohtaja Marja Hirn.

Yhteistyöllä neuvotteluvoimaa

Helsingin yliopiston kirjasto on mukana FinELib-konsortiossa, joka neuvottelee keskitetysti aineistosopimuksia suomalaisille yliopistoille ja tutkimuslaitoksille. FinELib-konsortion palveluyksikkö neuvottelee lisenssisopimuksia pääasiassa suurien kansainvälisten kustantajien tarjoamiin lehtipaketteihin. Konsortio tähtää usean vuoden sopimuksiin. Konsortiona organisaatioilla on neuvotteluvoimaa myös suuria kansainvälisiä kustantajia vastaan, ja usein konsortiosopimuksessa voi olla lisäalennus hinnasta.

FinELib hankkii kuitenkin tietyn lehtipaketin vain, jos vähintään neljä suomalaista korkeakoulukirjastoa tai tutkimuslaitosta haluaa ostaa saman aineisto. Viime vuosina yhteisesti konsortion kautta hankittavien aineistopakettien määrä on vähentynyt, ja yhä useampi lehti tai tietokanta neuvotellaan Helsingin yliopiston tiedeyhteisön käyttöön Helsingin yliopiston kirjastossa.

Kirjahankinnat ovat Helsingin yliopiston kirjaston omaa neuvottelu- ja ostotyötä. Sen sijaan viite- ja kokotekstitietokannoissa konsortiona neuvoteltujen sopimusten osuus on suuri. Helsingin yliopiston kirjaston aineistokustannuksista n. 60% menee konsortiohankintoihin.

Suurten kansainvälisten tieteellisten kustantajien lehtipakettien sopimusneuvottelujen tilannetta voi seurata FinELibin uudelta Neuvottelusivustolta. Sivustolta löytyy myös käytännön toimintaohjeita tilanteisiin, jossa organisaatiollasi ei ole lisenssisopimusta juuri tarvitsemaasi lehteen tai artikkeliin.

Kaisa-talo whatsappaa marras-joulukuussa

Kaisa-talon kopiokone jumissa, kirjastokioskissa katkos, yläkerroksen vessasta paperi lopussa, mikä neuvoksi? Havaitsetko Kaisa-talon tiloissa tai laitteissa häiriön, josta Kaisa-talon henkilökunnan olisi hyvä tietää? Nyt voit laittaa meille viestiä myös WhatsAppissa!

Testaamme WhatsAppia Kaisa-talossa marras-joulukuun 2017 ajan. Seuraamme viestejä asiakaspalveluaikojen puitteissa ma-pe klo 10-19, la klo 11-17. Kaisan WhatsAppin tarkemmat yhteystiedot löydät Kaisa-talon tiloissa olevista julisteista ja info-tv:stä.

WhatsApp on varattu vain Kaisa-talon asioille. Ei lainojen uusimista tai tietopalvelukysymyksiä. Emme suosittele henkilötunnuksen tai muiden henkilökohtaisten tietojen lähettämistä WhatsAppin välityksellä. Otathan huomioon, että emme aina pysty vastaamaan välittömästi.

WhatsApp

Avointa tiedettä opetukseen – mutta missä vaiheessa ja miten?

Avoin tiede opetuksessa, kirjaston lokakuisen #OAhaaste-kampanjan teema oli hyvin esillä myös Avoimen tieteen iltapäivässä viikko sitten. Avoimen tieteen iltapäivä oli osa kansainvälistä OA Week 2017 -teemaviikkoa, ja Tiedekulmassa aiheesta olivat keskustelemassa historiantutkija ja yliopistonlehtori Mirkka Lappalainen, kulttuurimaantieteen professori Markku Löytönen ja Gaudeamuksen kustannusjohtaja Leena Kaakinen.

Historioitsija Mirkka Lappalaista haastatteli Tiedekulman tapahtumassa tutkimushallinnon asiantuntija Eeva Nyrövaara. Kuvat Jussi S. Männistö

Mirkka Lappalainen pohti avoin tiede opetuksessa -teemaa erityisesti opetuksen ajoituksen kannalta (videolla ajassa 20:40–22:30).

“Opetan enimmäkseen ensimmäisen, toisen ja kolmannen vuoden opiskelijoita. Avoimen tieteen aineistot tulevat siinä vaiheessa, kun ohjaan kanditutkielmia ja proseminaareja. Olen miettinyt, millä tavalla avoimesta tieteestä kerrotaan opiskelijoille ja missä vaiheessa. Se on kuitenkin vähän mystinen asia eikä se suoranaisesti liity ihan alkuvaiheen opiskeluun”, Lappalainen toteaa.

Toisaalta, samalla, kun avoin tiede voi olla opiskelijoille etäinen asia, he voivat kokea sen myös itsestäänselväksi asiaksi: näinhän tieteen kuuluisi toimia.

“Luulen, että se on fukseille paljon helpompi asia kuin monille, jotka ovat olleet vuosikymmeniä tutkimuksessa”, Lappalainen arvelee.

Lappalainen pohti myös lähdekritiikin merkitystä. Kun tietoaineistot ovat entistä paremmin saatavilla, tiedonhakijan kyky seuloa olennainen korostuu.

“Avoimien aineistojen käyttö on oikeastaan aika vaikeata. Pitää opettaa opiskelijoita etsimään oikeita resursseja, ja miettimään niitä periaatteita, joilla löytää luotettavan aineiston. Kyllä me tiedämme, ettei netissä kaikki ole luotettavaa. Digitaalisen lähdekritiikin vaatimus on noussut erittäin keskeiseksi”, Lappalainen sanoo.

Avointa dataa eniten kovissa tieteissä

Kun professori Markku Löytöseltä kysyttiin, onko avoimen tieteen näkökulma relevantti näkökulma opetuksen kannalta, vastaus tuli välittömästi (videolla ajassa 1:02:50–1:04:20):

Professori Markku Löytönen ja kustannusjohtaja Leena Kaakinen olivat Avoimen tieteen iltapäivässä kirjaston tietoasiantuntija Markku Roinilan tentattavana.

“On, ilman muuta. Maantieteessä meillä on ollut jo toistakymmentä vuotta sellainen verkko-osoite kuin Paikkatietolainaamo (nykyisin Paikkatietoikkuna), jossa on hyvin monipuolista paikkatietoa opetuksen käyttöön”, Löytönen sanoo, ja jatkaa:

“Omilla kursseillani teetän sellaisia tehtäviä, joissa opiskelijoiden on käytettävä avointa tiedettä hyväkseen. Veikkaan, että nimenomaan Meilahdessa, Kumpulassa ja Viikissä, luonnontieteissä, biotieteissä ja lääketieteessä, käytetään hyvin paljon avointa dataa. Keskustakampuksella ei ehkä niin paljon, koska täällä on se on pitkälle korpuspohjaista, ja datan digitoiminen on vielä aika lailla kesken”, Löytönen arvioi.

Kustannusjohtaja Leena Kaakinen on mukana Gaudeamuksen ja Helsingin yliopiston osin yhteisessä avoimen julkaisemisen hankkeessa, jossa rakennetaan Helsinki University Press -julkaisusarjaa (HUP). Kaakinen pohti avoin tiede opetuksessa -teemaa käynnissä olevan hankkeen ja tiedekustantajan näkökulmasta (videolla ajassa 1:04:20–1:05:50).

“Tietysti avoimia julkaisuja voi käyttää opetuksessa hyvin moninkin tavoin. Myös avointa dataa voi opetuksessa hyödyntää nimenomaan sillä tavalla, että miten dataa tulkitaan. Aikaisemmin tässä (keskustelussa) mainittiin opiskelijalehdet, jotka myös voisivat olla aika hyvä opetuksen väline, vertaisarviointi ja muu. Sitten ovat myös oppimateriaalit – monenlaisia digitaalisia materiaaleja voidaan opetuksessa käyttää”, Kaakinen sanoo, ja summaa:

“Mahdollisuudet on monet. Projekti on hyvin alkuvaiheessa, ja kaikkea ei olla ehditty vielä kovin tarkasti miettiä. Mutta tämä opetusnäkökulma on sellainen, että se on monesti tullut esille. Olemme miettineet, miten voisimme olla siinä vielä enemmän yliopiston avuksi”, Kaakinen sanoo.

Meilahden AMCH-kampuksen v. 2017 julkaisujen somehitit – katso täältä huiput!

Julkaisut ja niiden saamat viittaukset eivät enää nykyisin riitä, vaan julkaisujen saamaa näkyvyyttä mitataan reaaliajassa. Altmetriikan avulla löydetään mm. somehitit, jotka ovat saaneet poikkeuksellisen paljon näkyvyyttä verkkopalveluissa, kuten mm. Twitterissä ja Facebookissa.

Kirjaston tarjoaman altmetriikan ekosysteemin avulla voidaan seurata näkyvyyden ja huomion kasvua välittömästi artikkelin julkaisun jälkeen. PlumX ja Altmetric Explorer ovat altmetriikkatietokantoja, jotka tarjoavat laajan kuvan artikkelin elinkaaresta julkaisun jälkeen.

Julkaisujen seitsemästä kirjoittajasta neljällä on oma Twitter-tili, vielä siis parannettavaa löytyy! Omien julkaisujensa näkyvyyttä voi kasvattaa innovatiivisen Kudos-palvelun avulla.

Katso täältä kaikki kampuksen somehitit.

Vuoden 2017 Twitter-hitit AMCH-kampuksella ovat (klikkaa kuvaa suuremmaksi):

1.

http://dx.doi.org/10.1136/bmj.j2353

2.

http://dx.doi.org/10.1016/s0140-6736(16)32380-7

3.

http://dx.doi.org/10.1016/s0140-6736(17)30818-8

4.

http://dx.doi.org/10.1056/nejmicm1702263

5.

http://dx.doi.org/10.1038/nature19057

Näiden lisäksi Facebook-näkyvyydessä menestyivät:

1.

http://dx.doi.org/10.1038/srep46337

2.

http://dx.doi.org/10.1038/ng.3894

Altmetrics ecosystem @ AMCH-campus:

PlumX: https://www.terkko.helsinki.fi/plumx

Altmetric Explorer: https://www.terkko.helsinki.fi/altmetric-explorer

Kudos: https://www.terkko.helsinki.fi/kudos

 

 

 

“Olennaista on antaa opiskelijoille valtaa”

Avoin tiede on pohjimmiltaan yhdessä rakentamista. Avoimen tieteen ajattelun ja toimintatapojen tuominen yliopisto-opetukseen voi tarkoittaa myös vastuun jakamista uudella tavalla opettajien ja opiskelijoiden kesken. Kuluttajaekonomian yliopistonlehtori ja taloustieteen laitoksen opetusasioista vastaava varajohtaja Minna Autio tuo #OAhaaste-kampanjan haastattelussa esiin, miten tämä ilmenee hänen omassa opetuksessaan.

Minna Aution kursseilla myös opiskelijat pääsevät opettamaan.

“Olen yrittänyt viedä opetusta enemmän siihen suuntaan, että luennoisin vähemmän ja projektityöskentelyä olisi enemmän. Olen tarjonnut opiskelijoille mahdollisuuden opettaa. Opiskelijat saavat tulla jo kandivaiheessa kokeilemaan luennointia, ja voin kertoa, että opiskelijat eivät koskaan ole niin tarkkaavaisia kuin silloin, kun toinen opiskelija hyppää boksiin”, Autio kertoo, ja jatkaa:

“Ajattelen, että opiskelijat näkevät siinä itsensä, että täällä myös opiskelijan on mahdollista päästä kertomaan tutkimuksestaan. Se antaa opetuksesta demokraattisen viestin. Ja opiskelijalle se voi olla aika voimaannuttava kokemus”, Autio sanoo.

Videoita opiskelijoilta ja tutkimusryhmiltä

Opiskelijaluennot ovat vain yksi tapa avata opetustapahtumaa. Keväälle Autio suunnittelee yhdessä Mari Nivan ja Eva Heiskasen kanssa kestävän kulutuksen MOOC-kurssia, jonne tuotetaan myös opiskelijoiden tekemiä opetusvideoita.

“Opiskelijat ovat varmaan parempia tekemään videoita kuin me opettajat. Olemme pyytäneet yhtä opiskelijaa tekemään meille opetusvideon ruokahävikistä, jota hän tutki maisterityössään. Opiskelijat voisivat tehdä myös tutkijahaastatteluita.”

“Tieteentekemistä pitäisi demokratisoida entistä enemmän, jotta opiskelijat kaikilla tasoilla, varsinkin maisterivaiheessa, ovat mukana tekemisessä. Myös tutkimusryhmät voisivat mielestäni osallistua enemmän opetuksen toteuttamiseen. He voisivat tehdä esimerkiksi videoita tutkimustuloksista”, Autio mainitsee.

Opetus avautuu myös yrityksiin päin

Opetuksessa ovia voi avata myös yliopiston ulkopuolelle. Autio mainitsee yhteistyömahdollisuudet kansalaisjärjestöjen, julkishallinnon, ministeriöiden ja yritysten kanssa. Eniten opetusyhteistyötä Autio on tehnyt yritysten kanssa.

“Yhteiskunnan kehittäminen on nyt hyvin yrityskeskeistä. Tuntuu, että se on se prioriteetti yliopistossa, ja mekin siihen helposti lukittaudumme. Mutta mielestäni yliopiston pitäisi juuri projektikursseilla lähestyä myös muita yhteiskunnallisia toimijoita. Ehkä eduskuntakin voisi heittää jonkin nakin tänne”, Autio vinkkaa.

Kun opiskelijat luennoivat, Autio vastaa silti viime kädessä opetuksen sisällöstä. Sama pätee yritysyhteistyöhön.

Minna Autio toivoo lisää yhteistyötä yliopiston ulkopuolisten tahojen kanssa.

“Yritys antaa meille toimeksiannon, jonka me sovitamme meidän pedagogisiin tavoitteisiimme. Emme ota toimeksiantoa sellaisenaan, vaikka yritykset tietysti näin haluaisivat. Otamme heidän idean, ja alamme opiskelijoiden kanssa tutkia sitä yhdessä”, Autio kertoo.

Yritykset ovat sikäli luonteva yhteistyötaho, että sielläkin rajoja on pyritty häivyttämään.

“Yrityksissäkään ei ole kyse enää siitä, että on yritys ja asiakkaat toisaalla. Tämä on ollut vaikeaa yrityksille, jotka ovat halunneet kontrolloida kaikkea toimintaa – ja nyt pitäisi antaa vastuuta asiakkaille. Yliopistossa on vähän samanlaista ajattelua. Olennaista on antaa opiskelijoille valtaa tehdä erilaisia juttuja”, Autio sanoo.

Avoimuus avaa uusia tiedonkulun väyliä

Yksinkertaisen opettajalta opiskelijalle -mallin purkaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että tieto kulkee opetustilanteessa molempiin suuntiin. Pitemmälle edistyneiden tai työelämässä olevien opiskelijoiden kohdalla tämä on erityisen luontevaa.

“Palvelututkimuksessa on käsite ’resource integration’. Ennen ajateltiin, että jokaisella on omat resurssit, joiden varassa mennään eteenpäin. Nykyään mietitään, mitä resursseja meillä on ryhmänä, ja aletaan rakentaa sen pohjalta”, Autio sanoo.

Opetuksen demokratisoimisen ohella kyse on uudenlaisten reittien avaamisesta yliopistossa tuotetun tiedon kululle.

“Kysymys on siitä, miten yliopisto viestii tieteentekemisestä yhteiskuntaan. Olen haaveillut, että olisi blogi, jossa kandi- ja maisteritöiden tekijät kirjoittaisivat töistään lyhyitä blogitekstejä. Kukaanhan ei jaksa etsiä ja lukea tiivistelmiä. Blogin kautta fuksit saisivat tietoa, mitä täällä tehdään ja mitä täällä saa tehdä”, Autio sanoo.

Opetuksen avaaminen on myös opetuksen markkinointia

Kaikille avoimet verkkokurssit (MOOC) tuovat opetuksen ja yliopistossa tuotetun tiedon pariin uusia ihmisiä. Vastaanottajana – ja mahdollisesti myös tiedon tuottajana – voi olla periaatteessa kuka tahansa.

“Olemme tehneet nyt yhden kurssin, ympäristötaloustieteen peruskurssin, MOOC-muodossa. Ja keväälle on suunniteltu Kulutus, ruoka ja ympäristö -kurssia, joka on tarkoitettu opiskelijoille ja myöhemmin laajemmalle yleisölle”, Autio mainitsee.

Opetuksen avaaminen voi innostaa myös alan opintoihin.

Avoin opetus voi Minna Aution mukaan houkutella uusia ihmisiä yliopisto-opintoihin.

“Avoimet kurssit antavat kuvaa opetuksesta opiskelijalle, ei tarvitse ostaa sikaa säkissä. Ja onhan avoimesti saatavilla oleva opetus myös brändäämistä. Eurooppalaiset huippuyliopistot tekevät kalliita ja hyvin toteutettuja MOOC-kursseja Aasian-markkinoille. Niillä houkutellaan opiskelijoita, maksavia asiakkaita yliopistoihin. MOOC-kurssit toimivat juuri tällaisina näyteikkunoina. Helsingin yliopistosta minulle tulee mieleen Kimmo Vehkalahden opetus, johon osallistuu jopa 800 opiskelijaa. Ennen luentosalit määrittelivät, paljonko osallistujia voi olla. Nyt se on kiinni verkkoyhteyksistä ja luennoitsijan kekseliäisyydestä”, Autio sanoo.

Kannattaako kaikkea tehdä itse?

Avoin tiede perustuu vastavuoroisuuteen. Kun jotain antaa, niin jotain voi saadakin. Avoimuus voi tuoda uusia sisältöjä ja uusia ideoita omaan opetukseen.

“Tein tänä syksynä laadullisen tutkimuksen kurssin niin, että keräsin sitä varten videoita Youtubesta. Britti- ja jenkkiyliopistoilla on videoita alan johtavilta professoreilta, joissa he muun muassa kertovat, miten tutkimushaastatteluissa kannattaa muotoilla kysymyksiä. Sitten löytyi myös näihin liittyvää kritiikkiä”, Autio kertoo, ja esittää kysymyksen:

“Kannattaako kaikkia luentoja tehdä itse? Kannattaako luennoida sellaista asiaa, jonka joku on tehnyt jo muualla paremmin ja johon liittyy vielä kirjallisuutta? Avoin tiedehän toimii myös maailmalta meihin päin, ja on hyvä miettiä, kannattaako tietyt jutut ottaa muualta. Ja mikä se meidän juttu on?” Autio pohtii.

Avoin kurssi edellyttää avoimia aineistoja

Opetuksen avaamisessa on myös omat haasteensa, koska tieteellisen tiedon maailmassa kaikki tieto ei ole avoimesti saatavilla.

“Kevään MOOC-kurssin kohdalla on ajateltu, että osa videoluennoista avattaisiin julkisesti ja että jokaiseen videoon liittyisi yksi tieteellinen artikkeli. Ja tässä tullaan siihen, että Helsingin yliopiston opiskelija vain klikkaa artikkelin auki. He pääsevät Elsevierin ja Sagen alustoille lataamaan. Mutta entä jos olet lukiolainen? Et välttämättä saakaan artikkelia auki, kun se on maksumuurin takana”, Autio toteaa, ja jatkaa:

“Tässä on se risteyskohta, jossa pitäisi jatkossa löytyä open access -julkaisuja. Tämä on se haaste, kun laajennutaan enemmän yhteiskuntaan. Tieteellisen tiedon olisi oltava käytettävissä laajemmin”, Autio sanoo.

Ennen oli avoimempaa?

Jo Riitta Jyrhämän #OAhaaste-haastattelussa esitettiin kysymys, onko avoin tiede lopultakaan kovin uusi asia opetuksessa. Minna Autio pohtii sitä, ollaanko opetuksen avaamisessa kaikilta osin menty eteen- vai taaksepäin.

“Aloin miettiä, että ennenhän tämä oli sellaista, että teimme nettiin kurssin kotisivun, jossa kaikki luennot olivat pdf-muodossa. Ja se oli aivan vapaasti kaikkien käytössä. Kuka tahansa pystyi lukemaan niitä. Muistan, että itsekin luin esimerkiksi Turun kollegoiden luentoja, ja poimin hyviä ideoita. Sitten kurssit menivät Moodleen, ja kaikki se, mikä ennen oli avoimesti saatavilla, on nyt suljettu*”, Autio kertoo.

Miltä Minna Aution ajatukset opetuksen avaamisesta kuulostavat? Millaisia kokemuksia sinulla on avoimen tieteen näkökulmasta opetuksessa? Miten opiskelijoiden osaaminen on huomioitu opetuksessa? Entä millaisia mahdollisuuksia yliopiston ulkopuoliset tahot voisivat tarjota opetukselle? Ota kantaa, ja jaa näkemyksesi #OAhaaste-kampanjassa! Haaste jatkuu tiistaihin 31. lokakuuta saakka!

* Moodleenkin voi avata vierailijoille pääsyn, tällä tavalla!

Pyhäinpäivän aukioloajat 3.-5.11.

Pyhäinpäivän aukioloajat kirjaston toimipaikoissa:

Perjantai 3.11.

– Pääkirjasto Kaisa-talo 8:00-18:00, asiakaspalvelu 10:00-18:00
– Kumpulan kampuskirjasto 9:00-16:00, asiakaspalvelu 10:00-16:00
– Meilahden kampuskirjasto Terkko 8:00-20:00, asiakaspalvelu 10:00-16:00
– Viikin kampuskirjasto 9:00-16:00, asiakaspalvelu 10:00-16:00
– Oppimiskeskus Aleksandria 8:00-17:45
– Oppimiskeskus Minerva 8:00-17:45

Lauantaina 4.11. ja sunnuntaina 5.11. kirjaston toimipaikat sekä oppimiskeskukset ovat suljettu. Aleksandriaan pääsee yökäyttöavaimella.