Heiluttaako häntä koiraa: Ohjaako mittaaminen tiedettä ja tutkimusta?

Bibliometriikan huippuasiantuntija ja uranuurtaja, vuoden 2013 tieteentekijä Maria Forsman on julkaissut kirjan Julkaisut ja tieteen mittaaminen. Bibliometriikan käännekohtia (Enostone 2016). Kaisa-talossa 7.12.2016 pidetyssä Voiko tiedettä mitata? -keskustelutilaisuudessa YTT, tietoasiantuntija Susanna Nykyri haastatteli Forsmania.

Tilaisuuden avannut ylikirjastonhoitaja Kimmo Tuominen totesi, että Maria Forsmanin teos sopii opiskelijoiden tenttiluettavaksi ja tarjoaa pohdittavaa myös elinikäisille oppijoille. Bibliometriikan taitaja ei tyydy eksakteihin lukuihin tai komeisiin visualisointeihin, vaan näkee kontekstin, keinot ja välineet, joilla tuloksiin on päästy. Metriikan asiantuntijan tulee aina tuntea analysoimansa tieteenala, sillä niiden julkaisukulttuurit poikkeavat toisistaan suuresti. Bibliometristen välineiden asiantuntematon käyttö voi johtaa virheisiin ja väärään tiedepolitiikkaan.

Kuvassa vasemmata: ylikirjastonhoitaja Kimmo Tuominen, Maria Forsman ja tietoasiantuntija Susanna Nykyri
Kuvassa vasemmalta: ylikirjastonhoitaja Kimmo Tuominen, Maria Forsman ja tietoasiantuntija Susanna Nykyri

”Nyt kirjoitan kirjan”

Maria Forsman siirtyi eläkkeelle Helsingin yliopiston kirjastosta keväällä 2015 ja vaikka tutut kannustivat kirjoittamaan, hän ajatteli ettei taida jaksaa, vaan mieluummin nauttii elämästä. Kolmen kuukauden jälkeen kirjoittaminen alkoi kuitenkin kutkuttaa: Helsingin Sanomissa käytiin kiinnostavaa mielipidekeskustelua muun muassa julkaisuja tasoluokittavasta Julkaisufoorumista. Vastineen sijaan Forsman päättikin kirjoittaa kirjan.

Kahvilla Enostone-kustantamon kustannuspäällikön Liisa Niinikankaan kanssa Forsman kysyi ”julkaisetteko, jos kirjoitan?” Vastaus oli innostunut: ”kyllä, varmasti!”. Lopullisen velvoitteen kirjoitustyölle asetti Suomen tietokirjailijat ry:n apuraha.

Ensimmäinen suomenkielinen kirja bibliometriikasta on ilmestynyt 20 vuotta sitten ja nyt oli aika saada uusi teos. Halusin kirjoittaa suomeksi jo suomenkielisen terminologian täsmentämisen ja selkiyttämisen vuoksi. En halunnut kirjoittaa opasta bibliometristen analyysien tekoon, vaan sosiologi minussa halusi käsitellä bibliometriikkaa laajemmassa kontekstissaan, osana tiedepolitiikkaa.

”Kuinka bibliometriikka minut koukutti”

Forsmanin kirjan toinen luku on hauskasti nimetty: ”Kuinka bibliometriikka minut koukutti”? No, miten se siis kävi?

Bibliometriikka on ollut osana työelämääni 1970-luvulta lähtien, neljäkymmentä vuotta, jolloin termi tuli yleiseen käyttöön. Työskennellessäni Suomen Akatemiassa opin tuntemaan tiedepolitiikkaa ja tiedejulkaisemista. Siellä opin tuntemaan myös tieteenalojen julkaisukäytäntöjen suuret erot, joiden tunteminen on olennaisen tärkeää tutkimuksen arvioinnissa. Jotkut tieteenalat ovat kirjavaltaisia, toisissa julkaistaan vain artikkeleita, kolmansissa pääasiallinen julkaisutapa on konferenssipaperi.

Tieteenalat eroavat myös siinä, miten ne merkitsevät tekijät julkaisuissa, joilla on monta tekijää: jotkut tieteenalat laittavat päätekijän ensimmäiseksi, toiset viimeiseksi. Jotkut laittavat tekijät aina aakkosjärjestykseen, toiset laittavat tärkeimmän tekijän ensimmäiseksi ja toiseksi tärkeimmän viimeiseksi. Näin erilaisia tieteenaloja ei missään nimessä voi lähestyä eikä arvioida samoin kriteerein. Nykymallissa humanistis-yhteiskunnalliset tieteet joutuvat altavastaajiksi, ne kärsivät eniten, sillä mittaamisen mallit juontavat juurensa lääketieteistä ja luonnontieteistä.

Tutustuminen bibliometriikkaan johdatti Marian verkostoihin kotimaassa ja ulkomailla. Se huipentui väitökseen Åbo Akademissa 8.12.2005 ja oman osaamisen jakamisena oman työpaikan, Helsingin yliopiston, lisäksi myös muille suomalaisille yliopistoille 2000-luvun tutkimuksen arvioinneissa.

Kirjan kirjoittaja Maria Forsman
Maria Forsman kertoo kirjan kirjoittamisesta

Heiluttaako häntä koiraa?

Yksi iltapäivän keskustelluimpia kysymyksiä oli ohjaako mittaaminen tutkimuksen tekoa. Tähän osallistui myös yleisö. Ohjaavatko rahanjakomallit, jotka perustuvat esimerkiksi Julkaisufoorumiluokituksen tyyppisiin pisteytyksiin, tutkimuksen tekoa, kysyi Susanna Nykyri Maria Forsmanilta.

Törmään jatkuvasti esimerkkeihin siitä, miten häntä heiluttaa koiraa. Tutkijoita painostetaan julkaisemaan englanninkielisissä lehdissä, vaikka yleisö ja aihe ovat paikallisia. Julkaisukulttuuri on vaarassa vinoutua palkitsemisjärjestelmän vuoksi. Voivatko tietokirjoja julkaista enää muut kuin yliopiston ulkopuoliset henkilöt ja eläkeläiset? Yhteiskunnallinen vuorovaikuttaminen on tärkeää, myös päättäjien tulisi arvostaa tieteen ja tiedon popularisointia laajalle yleisölle.

Suunnittelija Janne Pölönen Tieteellisten seurain valtuuskunnasta kommentoi, ettei hänen ja kollegansa selvitysten perusteella näytä siltä, että suomen kielellä julkaiseminen olisi dramaattisesti vähentynyt, vaikka kansainvälisyyttä toivotaankin. Kielikysymys on otettu huomioon Julkaisufoorumi-luokituksissa siten, että suomenkielisiä lehtiä on sisällytetty kolmiportaisen järjestelmän tasolle kaksi. Hän piti tutkimuksen mittaamista väistämättömänä:

Yliopistot käyttävät mittareita riippumatta siitä, ovatko ne suhteessa rahoitukseen vai eivät. Vaikka maalla ei olisikaan kansallista julkaisujen pisteytysjärjestelmää, joka vaikuttaisi suoraan rahoitukseen, yliopistoissa kuitenkin käytetään mittareita, vaikka sitten ulkomaisia. Toki etiikka on olennainen osa mittaamista. Suositus on, ettei Julkaisufoorumi-luokitusta käytetä yksittäisen tutkijan arviointiin. Olisi tervetullutta, että Suomen yliopistot UNIFI ry ja Tutkimuseettinen neuvottelukunta TENK laatisivat ohjeet siihen, miten yksilöiden julkaisutoimintaa voidaan arvioida.

Lupaava altmetriikka

Viitisen vuotta sitten Maria Forsman oli toiveikas: ehkä nyt humanistiset ja yhteiskunnalliset tieteet pääsevät asianmukaisesti näkyviin tutkimuksen arvioinnissa?

Alettiin puhua altmetriikasta, vaihtoehtoisesta tai täydentävästä metriikasta. Ehkä tämä olisi nyt ratkaisu siihen, että saisimme paremman tavan tuoda esiin humanistis-yhteiskunnallisten tieteiden vaikuttavuutta? Lupaus ei ole kuitenkaan vielä täyttynyt. En heittäisi toivoa altmetriikan suhteen, mutta sen kehittely vie kauemmin aikaa kuin ajattelin.

Ylikirjastonhoitaja Kimmo Tuominen kertoi, että impact factor –lukuihin verrattuna altmetriikassa on potentiaalia: kun impact factor kertoo lehden yleisestä tasosta, mutta ei niinkään yksittäisen artikkelin tasosta, altmetriikka keskittyy juuri yksittäisiin artikkeleihin ja niiden saamaan huomioon sosiaalisessa mediassa, kuten blogeissa ja Twitterissä.

Susanna Nykyri haastattelee Maria Forsmania
Susanna Nykyri haastattelee Maria Forsmania

Susanna Nykyri huomautti, että uudet mahdollisuudet kohtaavat myös uusia uhkia, sillä olemme tekemisissä kaupallisten toimijoiden kanssa, jotka eivät paljasta liikesalaisuuksiaan. Emme pääse tarkastelemaan heidän dataansa, vaan joudumme luottamaan heidän sanaansa.

Bibliometriikka on voimakkaasti kilpailtu kaupallinen ala ja juuri tämä liiketaloudellinen puoli voi estää välineiden kehittymistä, totesi kirjaston metriikkaryhmän vetäjä, tietoasiantuntija Eva Isaksson.

Altmetriikka on yksi kehityskohteista Helsingin yliopiston kirjastossa. Metadatan eli julkaisun tiedot ovat tärkeitä altmetriikassa. Jotta se toimisi hyvin, tunnisteet kuten Digital Object Identifier (DOI) ovat tärkeitä. Moni suomenkielinen julkaisu jää nyt löytämättä tunnisteiden puuttuessa. TSV:n ja Kotilava-hankkeen ansiosta vuonna 2017 suuri osa kotimaisia tiedelehtiä ottaa käyttöönsä DOI-tunnisteet.

Mitä seuraavaksi?

Miten bibliometriikan uranuurtaja näkee alan tulevaisuuden?

Bibliometriikkaa tulee jatkamaan arkipäiväistymistään. Kuka tahansa voi katsoa tietokannoista miten itseen ja kaveriin on viitattu. Olen jopa kuullut, että lääketieteen ja luonnontieteiden kahvihuoneissa saatetaan kysyä kollegalta ”mikä h-indeksisi on tänään? Tekstin- ja tiedonlouhinta tulevat kehittämään bibliometriikkaa eteenpäin.

Yleisöltä saatiin mielenkiintoisia kommentteja
Yleisöltä saatiin mielenkiintoisia kommentteja

Myös viittauskäytännöistä keskusteltiin. Miksi emme Suomessa viittaa kollegoihimme? kysyi professori Timo Honkela. Miksi kumarramme kansainvälisten gurujen suuntaan, vaikka suomalainen lähikollega on saattanut kirjoittaa asiasta paremmin? Pitäisi myös tajuta se, että vaikuttavuus on muutakin kuin tieteellistä julkaisemista: puhuttukin kieli on tärkeää. Tutkija voi olla hyvinkin vaikuttava työyhteisössään ja tulevien tutkijoiden keskuudessa, vaikka ei itse julkaisisikaan. Ehkä tulevaisuudessa voi meritoitua myös puhumalla, kun tallennus- ja levitystekniikat jatkavat kehittymistään?

Entä mitä kirjastoissa pitäisi seuraavaksi tehdä?

Tulee jatkaa osaamisen kehittämistä. Kirjastoammattilaisten täytyy seurata, ei vain bibliometriikkaa ja sen välineitä, vaan myös tieteellisten menetelmien ja julkaisukulttuurien ominaisuuksia ja muutoksia. Informaatiotutkimuksen opetuksessa bibliometriikka oli joitain vuosia tauolla, mutta nyt se on taas alkanut nousta.

Entä jatkaako Forsman bibliometriikasta kirjoittamista? Hän ei ole ajatellut kirjoittaa toista kirjaa, mutta eihän hänen pitänyt kirjoittaa tätäkään. Jäämme siis odottamaan.

Lue lisää Maria Forsmanin urasta ja ajatuksista:

Teksti
Johanna Lahikainen
tietoasiantuntija

Kuvat
Samu Kytöjoki
verkkotoimittaja