Avointa tiedettä opetukseen – mutta missä vaiheessa ja miten?

Avoin tiede opetuksessa, kirjaston lokakuisen #OAhaaste-kampanjan teema oli hyvin esillä myös Avoimen tieteen iltapäivässä viikko sitten. Avoimen tieteen iltapäivä oli osa kansainvälistä OA Week 2017 -teemaviikkoa, ja Tiedekulmassa aiheesta olivat keskustelemassa historiantutkija ja yliopistonlehtori Mirkka Lappalainen, kulttuurimaantieteen professori Markku Löytönen ja Gaudeamuksen kustannusjohtaja Leena Kaakinen.

Historioitsija Mirkka Lappalaista haastatteli Tiedekulman tapahtumassa tutkimushallinnon asiantuntija Eeva Nyrövaara. Kuvat Jussi S. Männistö

Mirkka Lappalainen pohti avoin tiede opetuksessa -teemaa erityisesti opetuksen ajoituksen kannalta (videolla ajassa 20:40–22:30).

“Opetan enimmäkseen ensimmäisen, toisen ja kolmannen vuoden opiskelijoita. Avoimen tieteen aineistot tulevat siinä vaiheessa, kun ohjaan kanditutkielmia ja proseminaareja. Olen miettinyt, millä tavalla avoimesta tieteestä kerrotaan opiskelijoille ja missä vaiheessa. Se on kuitenkin vähän mystinen asia eikä se suoranaisesti liity ihan alkuvaiheen opiskeluun”, Lappalainen toteaa.

Toisaalta, samalla, kun avoin tiede voi olla opiskelijoille etäinen asia, he voivat kokea sen myös itsestäänselväksi asiaksi: näinhän tieteen kuuluisi toimia.

“Luulen, että se on fukseille paljon helpompi asia kuin monille, jotka ovat olleet vuosikymmeniä tutkimuksessa”, Lappalainen arvelee.

Lappalainen pohti myös lähdekritiikin merkitystä. Kun tietoaineistot ovat entistä paremmin saatavilla, tiedonhakijan kyky seuloa olennainen korostuu.

“Avoimien aineistojen käyttö on oikeastaan aika vaikeata. Pitää opettaa opiskelijoita etsimään oikeita resursseja, ja miettimään niitä periaatteita, joilla löytää luotettavan aineiston. Kyllä me tiedämme, ettei netissä kaikki ole luotettavaa. Digitaalisen lähdekritiikin vaatimus on noussut erittäin keskeiseksi”, Lappalainen sanoo.

Avointa dataa eniten kovissa tieteissä

Kun professori Markku Löytöseltä kysyttiin, onko avoimen tieteen näkökulma relevantti näkökulma opetuksen kannalta, vastaus tuli välittömästi (videolla ajassa 1:02:50–1:04:20):

Professori Markku Löytönen ja kustannusjohtaja Leena Kaakinen olivat Avoimen tieteen iltapäivässä kirjaston tietoasiantuntija Markku Roinilan tentattavana.

“On, ilman muuta. Maantieteessä meillä on ollut jo toistakymmentä vuotta sellainen verkko-osoite kuin Paikkatietolainaamo (nykyisin Paikkatietoikkuna), jossa on hyvin monipuolista paikkatietoa opetuksen käyttöön”, Löytönen sanoo, ja jatkaa:

“Omilla kursseillani teetän sellaisia tehtäviä, joissa opiskelijoiden on käytettävä avointa tiedettä hyväkseen. Veikkaan, että nimenomaan Meilahdessa, Kumpulassa ja Viikissä, luonnontieteissä, biotieteissä ja lääketieteessä, käytetään hyvin paljon avointa dataa. Keskustakampuksella ei ehkä niin paljon, koska täällä on se on pitkälle korpuspohjaista, ja datan digitoiminen on vielä aika lailla kesken”, Löytönen arvioi.

Kustannusjohtaja Leena Kaakinen on mukana Gaudeamuksen ja Helsingin yliopiston osin yhteisessä avoimen julkaisemisen hankkeessa, jossa rakennetaan Helsinki University Press -julkaisusarjaa (HUP). Kaakinen pohti avoin tiede opetuksessa -teemaa käynnissä olevan hankkeen ja tiedekustantajan näkökulmasta (videolla ajassa 1:04:20–1:05:50).

“Tietysti avoimia julkaisuja voi käyttää opetuksessa hyvin moninkin tavoin. Myös avointa dataa voi opetuksessa hyödyntää nimenomaan sillä tavalla, että miten dataa tulkitaan. Aikaisemmin tässä (keskustelussa) mainittiin opiskelijalehdet, jotka myös voisivat olla aika hyvä opetuksen väline, vertaisarviointi ja muu. Sitten ovat myös oppimateriaalit – monenlaisia digitaalisia materiaaleja voidaan opetuksessa käyttää”, Kaakinen sanoo, ja summaa:

“Mahdollisuudet on monet. Projekti on hyvin alkuvaiheessa, ja kaikkea ei olla ehditty vielä kovin tarkasti miettiä. Mutta tämä opetusnäkökulma on sellainen, että se on monesti tullut esille. Olemme miettineet, miten voisimme olla siinä vielä enemmän yliopiston avuksi”, Kaakinen sanoo.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

*