Lisätietoja ruotsinkielisestä uutuuskurssista voit lukea blogiuutisesta (ruotsiksi).
Verkkokurssit on suunniteltu erityisesti kandidaatti- tai maisterivaiheen tutkielman tiedonhankintaan, mutta avoimia kaikille, jotka haluavat parantaa tiedonhankinnan taitojaan.
Verkkokursseille ei ole erillistä Weboodi-ilmoittautumista, vaan niille osallistutaan kirjautumalla kurssialueelle mooc.helsinki.fi-alustalla.
RefWorks-viitteidenhallinta 98510, kaikki kampukset
Lähiopetuksen kurssien tarkemmat kuvaukset ja ilmoittaumisohjeet löydät Weboodin opinto-oppaasta (erillislaitokset > Helsingin yliopiston kirjasto).
Lisätukea tiedonhankinnan työpajasta
Tiedonhankinnan työpajat jatkuvat maanantaisin 7.1.- 3.6.2019 klo 15-17 Kaisa-talossa (atk-luokka 5057). Työpajaan ei ole ennakkoilmoittautumista. Asiakkaita neuvotaan saapumisjärjestyksessä.
Työpajassa ei ole yhteistä opetusta. Voit piipahtaa tiedonhankinnan työpajaan vain hetkeksi kysymään neuvoja tai jäädä pidemmäksi aikaa tekemään tiedonhakujasi. Tiedonhankinnan ohjaaja on paikalla auttamassa ja saat henkilökohtaista opastusta.
Työpaja on tarkoitettu Helsingin yliopiston opiskelijoille ja henkilökunnalle.
Kirjastolla on laaja valikoima palveluita, joita tutkimuksen avoimeksi saattamisessa voidaan hyödyntää. Meiltä löytyy toisaalta myös kaikille avoimia oppaita ja kursseja. Kehitämme palveluitamme myös jatkuvasti – siksi et ole ehkä kaikista vielä kuullutkaan. Poimi tästä listasta omiin tarpeisiisi sopivimmat palvelut tai kysy lisää kirjastosta.
Open Access -tuki
Vastaamme kaikkiin avointa julkaisemista koskeviin kysymyksiin osoitteessa:
Haluathan, että tutkimuksesi löydetään? Ja vielä vuosienkin päästä? Helsingin yliopiston oma julkaisuarkisto tarjoaa mutkattoman mahdollisuuden avoimeen julkaisemiseen sekä pitkäaikaiseen säilyttämiseen.
Yliopiston datanhallinnan, tietotekniikan, lakipalvelujen sekä arkistojen asiantuntijat auttavat tutkijaa datanhallintaan liittyvissä kysymyksissä yhdessä osoitteessa.
Rahoitushaussa tutkimussuunnitelmaan kuuluvan aineistonhallintasuunnitelman laatimiseen on tarjolla tukea yliopiston tutkijoille. Suunnitelmat lähetetään sähköpostitse datatuelle.
Keinoälyä hyödyntävä tutkimusassistentti auttaa löytämään relevantteja tieteellisiä OA-julkaisuja. Avoin perusversio kaille, yliopistolaisille lisäksi laajempi Premium-versio.
Hautaudutko opinnäytteen tiedonlähteiden tulvan alle? Ota pallo haltuun opiskelemalla kandidaatintutkielman tai gradun tiedonhankintaa avoimella verkkokurssilla.
Lukuvuoden 2018-2019 akateemisen tiedonhankinnan verkkokurssit ovat käynnissä lukuvuoden loppuun asti. Verkkokurssit ovat avoimia ja maksuttomia kaikille kiinnostuneille.
Kandivaiheen opiskelijalle suunnattu Tutkielman tekijän tiedonhankinta auttaa ideoimaan omaa tiedonhakua sekä löytämään ja arvioimaan tiedonlähteitä. Kurssi tutustuttaa myös tutkielman tiedon- ja viitteidenhallintaan sekä tekijänoikeudet huomioivaan eettiseen tiedon käyttöön.
Maisterivaiheen opiskelijoille suunnattu englanninkielinen kurssi Information Seeking and Management for Master’s Thesis Writer antaa gradun kirjoittajalle eväät akateemiseen tiedonhankintaan. Kurssilla käydään läpi myös tutkimuksen vaikuttavuuden mittaamisen, tutkimusetiikan ja avoimen tieteen perusasioita.
Kirjaudu kurssille Helsingin yliopiston käyttäjätunnuksilla Haka-kirjautumisen avulla.
Jos sinulla ei ole Haka-kirjautumisen mahdollistavaa suomalaisen korkeakoulun tai tutkimuslaitoksen käyttäjätunnusta, voit luoda mooc.helsinki.fi-alueelle omat käyttäjätunnukset.
Voit katsella kurssia vierailijana ilman tunnuksia, mutta vierailijana et voi suorittaa kurssia tai osallistua tehtävien tekemiseen.
Tutustu muihin kirjaston tarjoamiin syksyn tiedonhankinnan ja -hallinnan koulutuksiin kurssikalenterissa.
Kirjaston kursseilla pääset treenaamaan akateemisen tiedonhankinnan taitoja. Koulutuksia on tarjolla sekä verkossa että kampuksilla. Aikataulut löydät kirjaston koulutuskalenterista. Huomioithan, että koulutuskalenteria voidaan täydentää pitkin syksyä.
Verkkokursseille ( Tutkielman tekijän tiedonhankinta & Information Seeking and Management for Thesis Writers) ilmoittautuminen on yksinkertaista: sinun tarvitsee vain kirjautua kurssialueelle 3.9. alkaen ja pääset heti suorittamaan kurssia.
Tiedonhankinnan työpajat jatkuvat keskustassa
10.9 – 17.12.2018 klo 15-17, Kaisa-talo (atk-luokka 5057)
Voit piipahtaa tiedonhankinnan työpajaan vain hetkeksi kysymään neuvoja tai jäädä pidemmäksi aikaa tekemään tiedonhakujasi. Tiedonhankinnan ohjaaja on paikalla auttamassa ja saat henkilökohtaista opastusta. Asiakkaita neuvotaan saapumisjärjestyksessä. Työpajaan ei ole ennakkoilmoittautumista – riittää, että tulet vain paikalle ja esität kysymyksesi. Voit tuoda oman laitteen mukanasi. Työpaja on tarkoitettu Helsingin yliopiston opiskelijoille ja henkilökunnalle.
Viitteet hallintaan
RefWorks-viitteidenhallintaohjelman koulutuksia järjestetään useilla kampuksilla. HY:n opiskelijat ilmoittauuvat kurssille Weboodissa (kurssikoodi 98510), henkilökunta lomakkeella. Katso tarkemmat tiedot kurssisivulta.
Avoin tiede opetuksessa voidaan ymmärtää monella eri tavalla. Lokakuun #OAhaaste-kampanjassa on pohdittu paljon erityisesti avointen julkaisujen ja opetusmateriaalien roolia opetuksessa. Avoimen yliopiston johtaja Jaakko Kurhila ottaa #OAhaaste-haastattelussa laajan tarkastelukulman.
Jaakko Kurhila uskoo, että opetuksen avaaminen parantaisi myös opetuksen laatua.
“Kun puhun avoimuudesta, en tarkoita open access -juttuja. Tarkoitan radikaalia avoimuutta, siis vähän tällaista ’open everything’. Opetuksen pitäisi olla paljon nykyistä avoimempaa”, Kurhila sanoo.
Kurhilalle radikaali avoimuus tarkoittaa sitä, että yliopiston opetus avataan niin monille kuin mahdollista. Tämä madaltaa yliopiston ja yliopiston ulkopuolisen maailman välistä kynnystä.
“Kun opetus on avoimempaa, se tarkoittaa myös skaalautuvuutta. Meillä on Avoimessa yliopistossa periaate, että kaikki mahtuvat mukaan”, Kurhila toteaa.
“On inhimillinen tragedia, että ihmiset joutuvat pänttäämään pääsykokeisiin viisi vuotta. Jos he pääsisivät tänne vähän kokeilemaan, he ehkä huomaisivat, onko ala oikea. Olisi kaikkien etu, jos ihmiset hakisivat omaa paikkaansa dynaamisemmin. Mutta se vaatii skaalautuvaa pedagogiikkaa ja tietynlaista läsnäoloa opetuksessa. Tätä on vaikea toteuttaa, kun kannusteet eivät ole kohdallaan.”
Avoimuus parantaa laatua
Kurhilalle entistä suurempi avoimuus tarkoittaa opetuksen entistä suurempaa näkyvyyttä. Ja tätä kautta avoimuus vaikuttaa opetuksen laatuun.
“Vain näkyväksi tekemällä pystytään nostamaan opetuksen laatua. Tiede toimii samalla tavalla: tiedettä julkaistaan ja sille halutaan yleisöä, jolloin se alistetaan kritiikille. Jos yliopisto haluaa olla huippuopetuksen keskittymä, meidän on oltava valmiita avautumaan. Se, että tehdään vähän näkyvämmin, tarkoittaa, että jopa ulkopuoliset pääsevät kurkkaamaan opetuksen sisään. Se on väistämättä kannuste opettajalle”, Kurhila sanoo.
Opetuksen kontrolloimisen sijasta Kurhila puhuu kuitenkin hyvän kierteestä.
“Kun joku opiskelija innostuu, se innostaa opettajaa tekemään vielä parempia kursseja ja avaamaan opetusta vielä enemmän. Parhaimmillaan tuloksena on hyvin kohdentuva, hyvin palautetta tarjoava ja oppimista tukeva opetus”, Kurhila summaa.
Enemmän vastuuta opiskelijoille
Avoin tiede perustuu pohjimmiltaan yhteisöllisyyteen, yhteistyöhön ja jakamisen kulttuuriin. Myös Kurhilalle avoimuus tarkoittaa yhdessä rakentamista.
“Nykyään, kun halutaan rakentaa hyvä ja vaikuttava oppimiskokemus, yksi ihminen ei voi ratkaista kaikkia asioita. Tarvitaan tiimipohjaisuutta. Meidän pitäisi antaa opiskelijoille paljon enemmän vastuuta varhaisemmassa vaiheessa. Koulutuspolut tulisi rakentaa tutkintojen sisällä niin, että opettajat pyrkivät koko ajan vähentämään omaa vastuutaan. Vastaavasti opiskelijoilta tulisi vaatia enemmän”, Kurhila sanoo.
Kurhilan mukaan opiskelijoiden osaamista voisi hyödyntää nykyistä paremmin opetuksessa.
Tätä vastuun jakamista Kurhila toteutti myös omassa opetuksessaan tietojenkäsittelytieteen parissa, opetusteknologiaan liittyvällä kurssilla.
“Osallistujajoukko käännettiin vahvuudeksi. Toki 50 ihmistä pystyy prosessoimaan enemmän yhdessä kuin yksi opettaja ennakkoon. Fasilitoimalla, paimentamalla ja ohjaamalla, keskusteluiden, kommenttien ja palautteen kautta syntyi aika huikeita lopputuloksia. Parhaimmillaan rakensimme yhteistä toteemia. Tämä inspiroi ja opetti myös vastuuopettajaa. Nämä olivat myös minulle hyviä oppimiskokemuksia”, Kurhila sanoo.
Avoimuus edellyttää työyhteisön tukea
Mitä opetuksen avaaminen sitten vaatii?
“Avoimuuteen tarvitaan pedagogista rohkeutta ja myös osaamista. Sitä ei voi vaatia eikä se ole ainoa tapa kehittää opetusta”, Kurhila huomauttaa.
Vaikka opettajan asenne on ratkaisevan tärkeä, opetuksen avaaminen ei Kurhilan mukaan saisi olla vain yhden ihmisen vastuulla. Kurhila tietää omasta kokemuksestaan, millaista on pohtia “vähän reippaampaa opetusta”, kun valmis malli puuttuu.
“Minulla ei ollut mitään esimerkkiä tai tuntumaa, ja se yksinäinen paini siitä, mitä tulee tapahtumaan, oli yllättävän stressaavaa. Miten kurssin kannusteet rakentuvat? Mitä opiskelijat tekevät, tottelevatko he? Se oli opettajan stressiä potenssiin kymmenen. Tämä on se isoin syy, miksi moni opettaja ei lähde tekemään muutoksia, vaikka ajattelisi, että voisi tehdä.”
“Tämän takia olisi erittäin hyvä, jos kurssi ei olisi yhden ihmisen takana. Olisi hyvä, jos olisi pieni piiri, joka pallottelee ideoita kahvihuoneessa, julkisesti. Se voisi rohkaista muitakin kokeilemaan. Ja se vähentäisi yhden ihmisen kokemaa stressiä”, Kurhila sanoo.
Avoimuus edellyttää johdon tukea
Kollegoiden tuen lisäksi myös yliopistorakenteiden on tuettava opetuksen avaamista. Kurhilan mukaan monet rakenteet ovat sellaisia, että ne jopa estävät opetusuudistusten tekemisen.
“Tämäntyyppiset rakenteet, että on viiden opintopisteen kurssi, nämä luentoajat ja -salit. Ja opettajalle sanotaan, että sinulla on tämä slotti – mene ja vedä opetus. Jos rakenteet toimivat näin, ei ole ihme, että kauhean isoja asioita ei tapahdu. Koulutusohjelmien johtajien ja johtoryhmien tulisi ymmärtää, missä tehdään merkittäviä asioita, joilla on vaikutusta opetuksen laatuun ja tuloksellisuuteen, opiskelijoiden menestymiseen ja opintopolkujen sujuvuuteen. Siihen pitäisi olla rohkeutta satsata. Koulutusohjelmien johtajilla on halutessaan paljon valtaa, ja sitä pitäisi tarvittaessa uskaltaa käyttää”, Kurhila rohkaisee.
“Onneksi on niin, että aika moni opettaja yliopistossa haluaa kehittää opetustaan, vaikka siitä ei suoraan palkittaisi. Ylin johtokin on sen takana, että opetusta kehitetään. Tästä signaloivat viimeaikaiset muutokset ja avaukset Helsingin yliopistossa, kuten rehtorin aloittama Opettajien akatemia. Sieltä löytyy paljon ennakkoluulottomia kehittäjiä”, Kurhila sanoo.
Kumpulassa avoimuuden edut ymmärretään
Kurhila on hyvä esimerkki siitä, miten ympäristö on tukenut hänen uudistavaa otettaan opetuksen avaamisessa. Kurhila sanoo, että hänen oma radikaali avoimuutensa on lähtöisin Kumpulasta.
“Se oli kuitenkin Linuxin syntykoti. ’Open source’ on ymmärretty tavaksi, jolla asiat kehittyvät. Opetuksen pitäisi olla samanlaista”, tietojenkäsittelytieteiden laitoksen opintoesimiehenä toiminut Kurhila toteaa.
Käytä ääntäsi, ja osallistu #OAhaaste-kampanjaan. Kuvaa klikkaamalla saat lisätietoja!
Avoimen yliopiston johtajana Kurhilalla on hyvä mahdollisuus vaikuttaa opetukseen ja rakenteisiin. Pari vuotta sitten johtajana aloittanut Kurhila on varma, että avoimuus toteutuu Avoimen yliopiston opetuksessa jo nyt – kursseja on kuitenkin yli 2000 vuosittain.
“Tiedän, että on paljon kursseja, joissa opetusmateriaalit ovat avoimia. Ja minulla on käsitys, että kursseja, joilla on käytetty myös avointa dataa. Mutta sellainen vähän reippaampi asennoituminen avoimuuteen…”
Niin, miten on “reippaamman avoimuuden” laita Avoimessa yliopistossa – tai muussa yliopisto-opetuksessa? Millaisia ajatuksia Jaakko Kurhilan näkemykset herättävät? Onko sinulla kokemuksia tai havaintoja opetuksen avaamisesta? Näetkö, että sellaiseen olisi mahdollisuuksia tai tarvetta? Ota kantaa, ja jaa näkemyksesi #OAhaaste-kampanjassa! Haaste jatkuu lokakuun loppuun!
Miten avoin tiede näkyy yliopisto-opetuksessa? #OAhaaste-kampanjan teema haastaa miettimään opetusta uudesta näkökulmasta eikä tämä välttämättä ole helppoa. #OAhaaste-kampanjan haastattelussa yleisen oikeustieteen professori Panu Minkkinen avaa aiheen vaikeutta oikeustieteen näkökulmasta.
Professori Panu Minkkisen mukaan avointen julkaisujen hyödyntäminen opetuksessa törmää tieteenalan kulttuuriin ja tiedonetsinnän käytäntöihin. Kuvat: Juuso Ala-Kyyny
“Tässä on tietty kulttuuriero, joka pitää ymmärtää. Juristit tienaavat oppikirjallisuudella. He myyvät oppikirjoja omille kursseilleen, ja saavat siitä lisätuloa. Avoimista lähteistä kootuille virtuaalijulkaisuille ei tästä syystä johtuen ole paljon kysyntää. Teoriassa olisi mahdollista hyödyntää open access -julkaisuja oppikirjojen asemasta, mutta se on satunnaista”, Minkkinen kertoo.
Perustutkintopuolella Minkkisen opetus on pitkälti massaluentoja vuosikurssiopiskelijoille ennen maisteriopintoja. Niissä hän hyödyntää kirjaston hankkimia aineistoja.
“En ole nimenomaisesti etsinyt open access -tyyppisiä julkaisuja, kun meillä on kuitenkin yliopiston kautta pääsy Elsevierin ja Springerin hallinnoimiin suuriin lehtipaketteihin. Jos ne loppuvat, asia pitää miettiä uudelleen”, Minkkinen sanoo viitaten ajankohtaiseen FinELib-neuvotteluun, jossa pöydällä on muun muassa Elsevierin lehtien saatavuus.
“Motiivia etsiä open access -julkaisuja ei ole, ainakaan vielä. Sellainen saattaa tulla, jos neuvottelut kustantajien kanssa kariutuvat”, Minkkinen sanoo.
Avoimuuden on oltava helppoa
Minkkisen mukaan avointen julkaisujen hyödyntämiseen liittyy opettajanäkökulmasta paljon epätietoisuutta.
“En puhu pelkästään predatory-kustantajista, vaan siitä että se on laadullisesti aika kirjava, hahmoton kenttä. Jos halutaan edistää avointa julkaisemista, se on tuotava keskusteluun toisella tavalla. Esimerkiksi valitessamme saatavilla olevista julkaisuista aineistoa opetukseen voisi olla jokin tapa, jolla seuloa open access -lähteet”, Minkkinen sanoo, ja kertoo esimerkin:
“Englannissa meillä oli tiedekunnissa omat kirjastonhoitajat, jotka tunsivat alan niin hyvin, että he pystyivät pitämään yllä listaa, ‘virtuaalista lukuhuonetta’. Siihen oli koottu avoimen julkaisemisen kanavia, joita kannatti pitää silmällä”, Leicesterin yliopistossa oikeustieteen professorina vuosina 2004–2011 toiminut Minkkinen kertoo.
Erilaisia avointen julkaisujen suosittelulistoja on olemassa, ja myös Helsingin yliopiston kirjasto on listannut näitä Opettajien oppaaseen. Minkkisen mukaan keskeistä on, että avointen lähteiden suosittelu olisi luonteva osa tiedonetsinnän prosessia.
“Siinä tilanteessa, kun pistät kurssia kasaan ja etsit lähteitä, avoimuustiedon pitäisi näkyä hakutuloksissa selvästi. Tämäntyyppiset jutut helpottaisivat valintaa. Se olisi samalla myös viesti kirjastolta ja niiltä tahoilta, jotka tutkimuskirjallisuutta hallinnoivat, että tätä pidetään hyvänä vaihtoehtona. Se olisi heidän Jufo-merkkinsä, ja se loisi koko avoimen julkaisemisen narratiivin helpommin ymmärrettäväksi”, Minkkinen kertoo.
Voisiko opetusaineistoja avata?
Avointa tiedettä voi toteuttaa opetuksessa myös siten, että tuo opetusaineistonsa julkisesti saataville avointen oppimateriaalien tai vaikkapa MOOC-kurssien muodossa.
“Oli yksi vaihe, jolloin en halunnut käyttää Moodlea siihen liittyvien vaikeuksien vuoksi. Sen sijaan käytin WordPress-alustaa, ja kaikki kurssiaineisto oli siellä. Se oli käytännössä open access, koska se oli kaikkien saatavilla. Mutta sitten kun kurssi oli ohi, katkaisin linkit ihan sen takia, ettei vanha aineisto jäisi sinne”, Minkkinen sanoo.
Minkkinen pitää juuri aineiston päivittämistarvetta tärkeimpänä syynä sille, ettei ole avannut opetusaineistojaan. Minkkisen mukaan oppimateriaalien avaaminen ei ole yleistä oikeustieteen alalla. Keskustelua oppimateriaalien avoimuudesta syntyy Minkkisen mukaan lähinnä silloin, kun opiskelijat ovat keskuudessaan levittäneet aineistoja.
“Voi olla, että opettajien joukossa on joitakin kokeellisia ihmisiä, jotka sitä tekevät [avaavat opetusaineistojaan], mutta on vaikea nähdä sitä varsinaista hyötyä tai lisäarvoa”, Minkkinen sanoo.
Tutkijoille avoin julkaiseminen on jo arkea
#OAhaaste-kampanjan ideana on tarkastella, miten avoin tiede näyttäytyy opetuksessa erityisesti kandi- ja maisteritasolla. Minkkinen vastaa oikeustieteellisen tiedekunnan tohtorikoulutettavista ja erityisesti heidän yleisistä opinnoista, kuten menetelmäopinnoista. Minkkisen mukaan tohtorikoulutuksessa avoin tiede on enemmän esillä.
“Puhumme siitä kuitenkin vähän toisella tavalla. Se tulee esille tohtoriopiskelijoiden julkaisemisen strategiana pikemmin kuin opetusmateriaalien kautta. Rahoituksen edellytyksenä on usein se, että tutkimustulokset ovat avoimesti saatavilla. Kun tohtoriopiskelijoilta kysytään, mikä heidän avoimen julkaisemisen strategiansa on, heidän on osattava vastata – jos he haluavat työllistyä. Tässä tarvitaan koulutusta”, Minkkinen sanoo.
Millaisia ajatuksia professori Panu Minkkisen haastattelu herätti? Herättikö se ajatuksia avoimesta tieteestä osana opetusta? Oletko samaa mieltä Minkkisen kanssa, vai tuleeko mieleesi vasta-argumentteja? Poikkeaako oman tieteenalasi avoimen tieteen käytännöt Minkkisen kuvaamasta oikeustieteen opetuksesta? Ota kantaa, ja jaa näkemyksesi #OAhaaste-kampanjassa! Haaste jatkuu lokakuun ajan!
Viime viikolla käynnistynyt #OAhaaste-kampanja nostaa esiin avoimen tieteen näkökulmaa yliopisto-opetuksessa. Samalla se kiinnittää huomiota myös kirjastopalveluihin. Kysymys kuuluu: Miten Helsingin yliopiston kirjasto tukee avoimen tieteen tuomista opetukseen? Kerromme tässä postauksessa esimerkkejä kirjaston toiminnasta avoimen tieteen opetuksen tukena ja miten kirjasto itse osallistuu avoimeen tieteen opetukseen.
Kirjaston keskeinen tehtävä on tarjota tietoa avoimen tieteen periaatteista ja käytännöistä. Tietoa on koottu erityisesti Research Guides -oppaisiin, joissa käsitellään niin avointa julkaisemista, avointa tiedettä kuin tutkimusdatan hallintaa. Avoin tiede on laaja kokonaisuus, ja sitä voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Perinteisesti on tehty jako avoimiin julkaisuihin (open access, OA) ja tutkimusaineistoihin (open data). OA-julkaisujen hyödyntäminen opetuksessa on avoimen tieteen toteuttamista käytännössä. Kirjaston oppaissa on tietoa avoimesti verkossa olevista kurssikirjoista ja kurssiaineistoista, joita kurssikirjallisuutta pohtiva opettaja voi hyödyntää. Avoimia julkaisuja on myös indeksoitu kirjastojärjestelmään, jolloin ne näkyvät esimerkiksi kirjastotietokannassa Helkan hakutuloksissa.
Kandi- ja maisteritason opetuksessa käytetään avoimia oppimateriaaleja. Avoimet opetusmateriaalit (open educational resources, OER) ovat keskeinen keino avata opetusta. Hyvä johdatus aiheeseen ja avoimen tieteen pedagogiikkaan on tuore artikkelikokoelma Open: The Philosophy and Practices that are Revolutionizing Education and Science (Ubiquity Press, 2017). Luonnollisesti avoimesti verkossa saatavilla oleva kirja tarkastelee avointa tiedettä monipuolisesti erityisesti psykologian ja pedagogiikan näkökulmasta.
Kaikille avoimet verkkokurssit (massive open online course, MOOC) tarjoavat mahdollisuuden opiskella missä ja milloin vain. Helsingin yliopiston MOOC-listaus sisältää tällä hetkellä 17 kaikille avointa kurssia. Kirjaston valikoimissa on kaksi tiedonhaun MOOC-kurssia: kanditason opiskelijoille suunnattu Tutkielman tekijän tiedonhankinta ja maisterivaiheen opiskelijoille tarkoitettu Information Seeking and Management for Thesis Writers. Tiedonhankinnan opetus antaa opiskelijoilla paremmat valmiudet arvioida verkkoaineistoja ja niiden soveltuvuutta opiskelukäyttöön, ja tätä kautta se tukee myös avointa opetusta ja tiedettä. MOOC-kurssien joukossa on myös ATT-hankkeessa toteutettu Avoin tiede ja tutkimus -kurssi. Suomeksi ja englanniksi tarjottava kurssi sisältää perustietoa tutkimuksen avoimuudesta tutkimusprosessin eri vaiheissa. MOOC-kurssien sisällöt ovat kaikille avoimia (”Login as a guest” -kirjautuminen), mutta kurssien suorittaminen vaatii kirjautumista palveluun. Opettajalle, joka pohtii kurssin avaamista MOOC-muodossa, on HY:n opetusteknologiapalvelujen tarjoama, MOOC-demokurssi opettajille. Se auttaa alkuun ja antaa vinkkejä MOOC-kurssin suunnittelussa.
Onko sinulla omia kokemuksia tai hyviä käytänteitä avoimen tieteen soveltamisesta opetukseen? Tai heräsikö tästä postauksesta ajatuksia, miten avoin tiede voisi olla osa opetusta? Osallistu #OAhaasteeseen, ja jaa näkemyksesi ja kokemuksesi muiden kanssa!
University of Helsinki
