Dekaanilta

Yliopiston johtosääntöuudistus on Flammassa kommentoitavana, tiedekunnan kannanottoa vielä hiotaan ja perjantaina 24. lokakuuta asiasta keskustellaan suuressa konsistorissa.

En ole toistaiseksi osallistunut keskusteluun, koska mielestäni kyse ei ole johdon vaan kaikkien yliopistolaisten asiasta. Suuren konsistorin kokoukseen on kuitenkin toivottu myös dekaanien näkemyksiä ja kokemuksia. Siksi päätin julkaista henkilökohtaisen mielipiteeni johtosääntöuudistuksen kaikkein kauaskantoisimmasta asiasta: dekaanin valinnan siirtämisestä tiedekuntaneuvostolta rehtorille ja laitoksen johtajan valinnan siirtämisestä laitosneuvostolta dekaanille.

Uudistukselle ei ole esitetty selkeää syytä. Keskustelussa on kuitenkin nostettu esiin perusteluita, jotka käyn alla lävitse.

Luottamus

Ensinnäkin on esitetty näkemys siitä, että onnistuakseen työssään dekaanin täytyy nauttia rehtorin luottamusta ja vastaavasti laitoksen johtajan täytyy nauttia dekaanin luottamusta. Ja päinvastoin: jotta rehtori onnistuu työssään, hänen täytyy voida luottaa dekaaniin ja dekaanin laitoksen johtajaan. Tällä tavalla voidaan parhaalla mahdollisella tavalla toteuttaa koko yliopiston yhteistä strategiaa ja ajaa yhteistä etua. Mutta jos dekaani ja laitoksen johtaja ovat tiedekunnan ja laitosneuvoston valitsemia, kuten nyt, he ovat lojaaleja näille ja saattavat ajaa kapeita etuja piittaamatta koko yliopiston tavoitteista tai jopa muita tiedekuntia ja laitoksia vastaan.

Oma kokemukseni puhuu tätä vastaan. Olen toiminut dekaanina kahden rehtorin alaisuudessa ja saanut toiminnalleni heiltä tarvitsemani tuen. Subjektiivinen kokemukseni siis on, että rehtori on luottanut minuun. Objektiivisesti voin todeta, että laitosten johtajat nauttivat minun luottamustani. En ole havainnut, että kummankaan laitoksen johtaja ajaisi oman laitoksensa asiaa toista laitosta tai tiedekunnan kansliaa vastaan. He tekevät työtä paitsi koko tiedekunnan myös koko yliopiston hyväksi. Ovatko he siis ymmärtäneet tehtävänsä väärin vai ovatko laitosneuvostot valinneet omat edunvalvojansa huonosti? Miksi he eivät käytä omaa ja dekaanin työaikaa toisen laitoksen tai tiedekunnan kanslian toiminnan ja tuloksellisuuden vähättelyyn? Eikö se olisi paras keino turvata oman laitosneuvoston kannatus ja mahdollisuus jatkaa tehtävässä?

Oma käsitykseni on se, että laitosneuvoston jäsenet ja laitosten johtajat ovat osa suurempaa yhteisöä, jossa yksinkertaisesti ei vallitse nollasummapeli ja jossa sen vuoksi on järkevää toimia juuri sillä tavalla kuin he toimivat: hoitaa asioita yhdessä.

Rekrytointi

Toisekseen on viitattu aktiivisen rekrytoinnin tärkeyteen, jotta dekaanin tai laitoksen johtajan tehtävään saadaan paras mahdollinen osaaja. Huolta on esitetty siitä, että tehtäviin ei ole ilmoittautunut kovin paljon hakijoita. Onko hakijajoukko sattumanvarainen? Ovatko kaikki potentiaaliset hakijat saaneet tiedon hausta? Sulkevatko totutut käytännöt sopivia ehdokkaita pois?

Lopullinen hakijalista ei tietenkään kerro mahdollisten hakijoiden määrää eikä myöskään sitä, onko heitä aktiivisesti rekrytoitu hakemaan, vai ovatko he toimineet itsenäisesti. Hain itse dekaaniksi, koska muutamat tiedekuntaneuvoston jäsenet ja toisella kerralla rehtorikin sitä toivoi. Molemmilla kerroilla kyse oli myös reiluista keskusteluista: mitä tehtävä pitää sisällään, mitä annettavaa minulla siihen olisi ja mitä heikkouksia minulla on. Samalla tavalla on toimittu laitoksilla. Rekrytointia kannattaa toki tehostaa. Nykyinen johtosääntö ei estä sitä millään tavalla.

Asiantuntemus

Kolmanneksi tiedekuntaneuvoston ja laitosneuvoston asiantuntemusta on epäilty. Niiden päätöksentekoon saattaa vaikuttaa junttaaminen järkevän harkinnan sijasta. Onko yliopiston opetus-, tutkimus- ja hallintotehtäviin tai opiskelijoiksi siis hyväksytty henkilöitä, jotka eivät ymmärrä työympäristönsä toimintaa? Jos on näin, niin asiaan kannattaa puuttua ennemminkin koulutuksella ja työnohjauksella, joita onkin kiitettävästi tarjolla, kuin johtosäännön uudistuksella.

Sitä paitsi kuinka erityiset valmisteluryhmät ja niiden taustavaikuttajat säästyisivät junttaamiselta, jos nimityksiin liittyy intohimoja ja valmisteluryhmien jäseniltä puuttuu ymmärrystä? Nämä jäsenetkin on valittava. Millä mekanismilla tästä valinnasta tehtäisiin järkevämpi kuin tiedekuntaneuvoston tai laitosneuvoston jäsenten vaalista? Onko olemassa joku keino erotella sellaiset henkilöt, jotka osaavat tehdä valintoja koko yliopiston hyväksi, niistä jotka osaavat ajaa korkeintaan vain omaa etuaan jos sitäkään? Minulla ei ainakaan sellaista viisautta ole.

Muutos

Neljänneksi on puhuttu muutostarpeesta vastaan yliopistoyhteisön konservatiivisuus ja ennakkoluulot. Tiedekunta- ja laitosneuvostot haluavat toimia ja valita johtajansa vuosikymmenestä toiseen samalla tavalla, vaikka uudistumiselle on kova tarve.

Oman kokemukseni mukaan tämäkään ei pidä paikkaansa. Kun uusi johtosääntö salli rekrytoimisen ulkopuolelta, dekaaniksi valittiin Jyväskylän yliopiston professori ja laitoksen johtajaksi toisen tiedekunnan lehtori. Kelpoiseksi hakijaksi tulkittiin myös ulkomaisen yliopiston edustaja. Ja uudistuksia on kyllä tiedekunnassa pantu toimeen.

Organisaatio

Edellä olevasta ei tietenkään voi päätellä, että rehtorin tai dekaanin tekemät henkilövalinnat olisivat huonoja. Eivät ne välttämättä olisikaan. Seurauksena olisi todennäköisesti yhtä hyviä tai huonoja dekaaneja ja laitosten johtajia kuin tähänkin asti. Johtosääntöuudistuksen ongelma ei olekaan siinä, ketä loppujen lopuksi valitaan, vaan siinä kuinka heidät valitaan ja kenelle he ovat vastuuvelvollisia, eli itse instituutiossa ja sen rakenteessa.

On perin outoa, jos yliopiston hallitus päättää johtosääntöuudistuksesta ilman perusteellista pohdintaa ja ymmärrystä sen institutionaalisista seurauksista. Yliopisto, jota johdetaan vain ylhäältä päin, olisi eittämättä vähemmän kuin osiensa summa. Asiantuntija-, koulutus- ja tiedeorganisaatio ei nimittäin kehity hierarkiana vaan eri toimintojen välisinä löyhinä kytkentöinä. Löyhät kytkennät myös parhaiten toimivat puskureina ulkoisia paineita kohtaan ja muuttavat yliopistoa muuttuvassa maailmassa.

Unioninkatu 35:n suunnittelu on 22.1.2014 pidetyn keskustelutilaisuuden jälkeen herättänyt kysymyksiä, joihin on syytä vastata tätäkin kautta.

Henkilökunnan kuuleminen suunnittelussa

Yliopistolla toimii suurissa rakentamis- ja tilajärjestelyhankkeissa Tila- ja kiinteistökeskuksen johdolla toimikuntia, joissa ovat mukana rakennukseen sijoittuvien yksiköiden esimiehet sekä henkilökunnan, opiskelijoiden ja työsuojelun edustajat. Kyse on yt-menettelyn mukaisesta henkilökunnan edunvalvonnasta. U35-tilatoimikunta perustettiin kesällä 2012. Henkilökuntaa on edustanut valtiotieteellisessä tiedekunnassa toimiva luottamusmies Antti Häkkinen Tieteentekijöiden liitosta ja keskustakampuksen työsuojeluvaltuutettu Timo Valtonen.

Tämän lisäksi suunnitelmista on piirustusten kera kerrottu oppiainetapaamisissa ja mm. laitosten yksikkökokouksissa joulukuussa 2013. Hanke on ollut esillä myös tiedekunnan strategiasta käydyssä keskustelussa ja siten laitos- ja tiedekuntaneuvostojen agendalla. Taloon ensi vaiheessa, elokuussa 2014, muuttavan henkilökunnan kanssa tullaan järjestämään yksikkökohtaisia palavereita, joissa käydään läpi työtiloja. Myöhemmin keväällä seuraa vielä erikseen muuttokokouksia.

Tilaratkaisut

Rakennuksen 1. ja 2. kerrokseen tulee monitilatoimistoa, jossa avoimen 6-12 hengen työtilan lisäksi on pieniä erillisiä tiloja. Ne mahdollistavat muutaman hengen palaverit, syventymisen johonkin työtehtävään ja yksityisyyttä edellyttävät puhelut. Vetäytymistilat ovat välttämätön edellytys monitilan onnistumiselle. Lisäksi tulee sosiaalitilat ja aulaan avoimia työskentelyn mahdollistavia rauhallisia nurkkauksia sekä säilytystilaa kirjoille ja muulle materiaalille.

Alakerta on talon korkeinta ja monella tavoin, esimerkiksi valon suhteen, upeinta tilaa. Sitä ei voi jakaa yksittäishuoneisiin suojelupäätöksen vuoksi. Työtilojen suuren tarpeen vuoksi sinne suunnitellaan mahdollisimman paljon työpisteitä. Koska osa työstä tehdään kokoushuoneissa, luentosaleissa, matkoilla jne., joitakin työpisteitä kannattaa jakaa. Opetustiloiksi koko alakerta toki olisi myös soveltunut, mutta nyt sinne tulee vain kaksi seminaarihuonetta auditorion lisäksi.

Yhden hengen huoneita on vain ylimmässä kerroksessa. Niihin on kuitenkin varattu mahdollisuus sijoittaa myös kaksi työpistettä.

Tilojen jakaminen ja työhuonetarpeet

Tilojen jakaminen on tarkoituksenmukaista tehdä niihin tulevan henkilökunnan työtehtäviä silmällä pitäen. Henkilökunnan ja opiskelijoiden yhdenvertaisen kohtelun vuoksi yhteisiin periaatteisiin pyritään paitsi tiedekunnassa myös koko keskustakampuksella. Eräs tärkeä tavoite on, että kaikilla opettajilla olisi oma huone. Opettajan huone on paitsi hänen omaa työskentelyään myös opiskelijan kanssa käytäviä keskusteluja varten varattu tila. Ylimpään kerrokseen on ajateltu myös oppiaineiden opetushallintohenkilökuntaa jaettuihin huoneisiin.

Tutkijat on tarkoitus sijoittaa pääasiassa jaettuihin huoneisiin ja monitilatoimistoihin. Esimerkiksi teologinen tiedekunta on uusissa tiloissaan sijoittanut opettajat omiin huoneisiin ja tutkijat monitilatoimistoon. Kokemukset ovat myönteisiä. Humanistit suunnittelevat samaa Topeliaan, Metsätaloon ja päärakennukseen. Tämän lisäksi keskustakampukselle suunnitellaan yhteistä monitilatoimistoa jatko-opiskelijoille

Työsuhteisten tohtorikoulutettavien lisäksi pyrimme tarjoamaan työtilan kaikille apurahatutkijoille sekä mahdollisuuksien mukaan myös niille jatko-opiskelijoille, joilla ei ole työsopimusta tai apurahaa.

Apurahatutkijoiden asema

Käytäntöjen yhdenmukaistamiseksi Helsingin yliopisto neuvottelee säätiöiden kanssa tutkijan oikeuksia koskevasta sopimusmallista, joka sisältää myös työtilat. Valitettavasti työtä koskeva sopimus ilman työsuhdetta saattaa synnyttää tarkoittamattomia pulmia, jotka on ensin ratkaistava. Toivomme, että sopimus syntyy pian.

Säätiöiden rahoitus on ensiarvoisen tärkeätä tiedekunnalle ja koko yliopistolle. Osallistuin tänä aamuna kansleri Thomas Wilhelmssonin kutsumaan tapaamiseen Koneen säätiön edustajien kanssa. Koneesta olivat läsnä säätiön hallituksen puheenjohtaja Hanna Nurminen, varapuheenjohtaja Ilona Herlin, yliasiamies Anna Talasniemi ja tiedeasiamies Kalle Korhonen. Keskustelussa heidän kanssaan nousi esiin paitsi yhteisiä tavoitteita ja arvoja tutkimuksen laadun ja vaikuttavuuden tukemiseksi myös mahdollisia uusia avauksia.

Helsingin yliopiston tutkijat ovat saaneet Koneen säätiöltä vuosina 2012 ja 2013 noin 4,5 miljoonaa euroa. Iso osa on tukenut juuri valtiotieteellisessä tiedekunnassa tehtyä työtä.

Please use this blog for the exchange of opinions on student representatives in doctoral programmes from now on. The reason is that valt-jatko@helsinki.fi list is overloaded by emails. Furthermore the list is not representative. Unfortunately we do not have the right to add students to the list without their approval. Therefore the list is not comprehensive even though our administration is doing its best to keep it up-to-date.

The boards have been nominated

The boards for “Social Sciences” and “Political, Societal and Regional Change” doctoral programs have been nominated without a student representative today. They will be completed as soon as we have student candidates for them.

The Board of the Finnish Doctoral Programme in Economics – FDPE (Kansantaloustieteen tohtoriohjelma – KAVA) has a student representative. This means that all the boards can now start their work to open the salaried PhD student positions for application on 1 October 2013.

Students’ representation

There was some confusion about what I wrote about students’ representation in valt-jatko –list. In the case of working groups and boards we normally ask the student organizations (of the discipline or faculty depending on the issue) to provide us the nominee. However our PhD students are not organised on a disciplinary basis. Some are members of the Student Union (HYY), some of the Finnish Union of University Researchers and Teachers (Tieteentekijöiden liitto) and some of Tsemppi (the organization for internationally-minded students and researchers). Many are not organised at all. Therefore the call was initially sent via valt-jatko –list.

How many PhD students do we have?

The number of doctoral students in our faculty is around 650. For more details, Annual report 2012 (in Finnish)

http://www.helsinki.fi/vuosikertomus2012/lukuina.html#target1.

It is difficult to estimate the exact number, because many of those who have been accepted as PhD students have neither registered nor informed us that they are absent.

University elections

This year we will have the administration elections at the university through which all the decision making bodies of the university, including the councils, are installed. Voting is 4.-5. November both for students and staff. Those students who are employed by the university or have a grant and with whom the departments have made a contract (on the use of working space) are part of staff.

 

Kävimme rehtorin kanssa tavoiteneuvottelut 8.11.2012 vuosien 2013-2016 toiminnasta.

Saimme uusien toimenpiteiden toteuttamiseen 200 000 €/v. Summa on alle puolet siitä, mitä anoimme, joten joudumme priorisoimaan seuraavasti:

– yhteiskuntatieteiden kvantitatiivisten metodien keskus käynnistetään perustamalla yksi tutkimuspainotteinen tehtävä ja varaamalla määräraha toimintaa varten,

– perustetaan globaalin kestävän kehityksen ja maailmanpolitiikan yliopistonlehtorin tehtävä,

– perustetaan lasten ja nuorten syrjäytymisen ja sen ehkäisyn tutkimuksen yliopistonlehtorin tehtävä,

– varataan tuntiopetusmääräraha johtamisen opetukseen.

Rehtori kertoi kohdentaneensa Avoimelle yliopistolle sosiaalityön opetukseen 40 000 €/v. Tämä tukee maisteriopintojen painotusta tiedekunnan omassa opetuksessa.

Tiedekunnassa toimiva Eurooppa-tutkimuksen verkosto sai rahoitusta 360 000 €. Tutkimusjohtajan ja yliopistonlehtorin tehtävät tulevat pian hakuun ja täytetään toistaiseksi. Verkosto on tarkoitus siirtää politiikan ja talouden tutkimuksen laitokselle.

Kaupunkitutkimuksen Katumetrohankkeen rahoitus 168 000 €/v jatkuu yliopiston ja pääkaupunkiseudun kuntien tekemän sopimuksen mukaisesti vuosina 2013 ja 2014. Yliopisto pyrkii jatkamaan yhteistyösopimusta vuodesta 2015 eteenpäin. Verkosto on toiminut tiedekunnan kanslian alaisuudessa. Tarkoitus on siirtää se sosiaalitieteen laitokselle.

Kaksikielisyyden tukemiseen saimme  90 000 € vuodelle 2013. Jatko neuvotellaan raportoinnin perusteella vuosittain. Opetusta tullaan suunnittelemaan enemmän yhteistyössä soc&komin kanssa. Raportoimme soc&komin opettajien tiedekunnalle antamasta opetuksesta ja he voivat sisällyttää sen omiin työsuunnitelmiinsa. Tiedekunnalle oli jo aiemmin luvattu 20 000 € kaksikielisten kandidaatintutkintojen pilotointiin sosiaalipsykologiassa ja sosiaalityössä.

Neuvotteluissa sovittiin, että Helsingin taloustieteellinen tutkimuskeskus (HECER) siirtyy hallinnollisesti valtiotieteelliseen tiedekuntaan politiikan ja talouden tutkimuksen laitokselle.

Historia- ja filosofia-aineiden yhteisen opetuksen lisäämisen selvittämiseksi asetetaan työryhmät yhdessä humanistisen tiedekunnan kanssa. Niihin nimitetään a.o. oppiaineiden edustajia.

Meitä pyydettiin myös määrittelemään tutkintojen lisäksi kolme oman toiminnan kannalta tärkeintä tavoitetta. Koska heikko kohtamme on vähintään 55 op/v suorittaneiden määrä, tämän lisääminen on välttämättä yksi tavoitteemme. Pyrimme myös lisäämään kansainvälisten vertaisarvioitujen artikkeleiden ja monografioiden määrää. Kolmas tärkeä tavoite on ulkomaisen tutkimusrahoituksen kasvattaminen.

Budjetin tasapainottamiseksi molemmilla laitoksilla on säästövelvoite, joka toteutetaan jättämällä lyhyitä opetustehtävien sijaisuuksia täyttämättä. Erityisesti opettajien tutkimusvapaiden aikana opetustyö hoidetaan pääsääntöisesti tuntiopetuksena tai jakamalla opetustehtäviä uudelleen.

Tavoiteohjelmaan tulee pieniä korjauksia ja tarkennuksia. Lopullisen version saamme joulukuussa tiedekunnan www-sivulle.

Tässä tärkeimmät. Ihan hyvin pärjätään – toistaiseksi.

Järjestämme tiedekunnan tulevasta strategiasta keskustelutilaisuuden 19.1.  Tervetuloa!

Koko yliopiston strategia on juuri valmistumassa. Sen pohjalle meidän on tarkoitus laatia omamme.

Harjoituksen käytännöllinen tarkoitus on auttaa 2013-16 tavoiteohjelman tekemisessä. Laajemmin kyse on sen kirjaamisesta, mikä tiedekunnan työssä on kaikkein tärkeintä, mitä haluaisimme vahvistaa ja toisaalta missä on päällekkäisyyksiä tai rönsyjä, joita pitää karsia. Hyvin mietitty strategia kertoo meistä olennaisen ulkopuoliselle maailmalle ja antaa eväitä itseymmärrykseen.

Strategiaryhmät koossa

Työstä vastaa tiedekunnan johtoryhmä, johon kuuluvat dekanaatti, laitosten johtajat ja tiedekunnan esittelijät. Apunaan sillä on strategiaryhmä. Kaikki saivat ilmoittautua ryhmään esittämällä ajatuksia omasta mielestään tärkeimmistä teemoista. Saimmekin kokoon kattavan ryhmän: Timo Aarrevaara, Juhana Aunesluoma, Markku Lanne, Hannu Nieminen, Jussi Pakkasvirta, Anssi Peräkylä, Keijo Rahkonen, Maritta Törrönen ja Jussi Vauhkonen.

Strategiaryhmä kokoontui marras- ja joulukuussa kaikkien varadekaanien: Tapio Palokankaan, Anna-Maija Pirttilä-Backmannin, Leif Åbergin ja Ari Haukkalan kanssa ja keskusteli kansainvälistymisestä, tutkimuksesta, yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja opetuksesta.

Esillä oli esimerkiksi viime vuonna määriteltyjen painoalojen terävöittäminen muutamiin vahvuusalueisiin, mutta myös tarve pitää ovet avoinna kaikelle korkeatasoiselle yhteiskuntatieteelliselle tutkimukselle.

Opetusasioissa on paljon pohdittavaa

Tiedossamme on, että jatkokoulutusjärjestelmää rakennetaan uuteen uskoon meistä riippumattakin. Nykyiset valtakunnalliset tohtorikoulut ovat opetuksen ja ohjauksen osalta menestyneet, mutta niiden hallinnointi ja koordinaation rahoittaminen on sekavaa. Meidän tulee miettiä millä tavoin arvokas yhteistyö voidaan säilyttää, mutta hallinto saadaan hallintaan.

Perusopetuksen osalta odotuksia kohdistuu laajempiin kandidaattiohjelmiin ja sisäänottoihin sekä entistä joustavampaan liikkuvuuteen kandi- ja maisteriohjelmien välillä. Suuremmat kokonaisuudet eivät kuitenkaan välttämättä pienennä opetustaakkaa. Pahimmassa tapauksessa tutkintojen sisältö voi muuttua liian yleiseksi tai pirstaleiseksi. Varmalta näyttää kuitenkin se, että englanninkielisten maisteriohjelmien määrää pitää vähentää. Olisiko mahdollista perustaa tiedekuntaan vain yksi englanninkielinen maisteriohjelma?

Kansainvälistyminen ja yhteistyö esillä

Työyhteisömme toivottavasti lisääntyvään kansainvälistymiseen pitää varautua mm. viestinnässä. Suomen ja ruotsin kieltä ei kuitenkaan voi korvata englannilla. Luonteva monikielisyys voisi olla muutakin kuin tiedotteiden ja asiapapereiden mekaanista käännättämistä, joka usein tapahtuu valitettavalla viiveellä.

Yhteiskunnallinen vuorovaikutus, esimerkiksi kansainvälisten järjestöjen, ministeriöiden, kuntien ja kansalaisyhteiskunnan kanssa tehty yhteistyö, on tärkeää tiedekunnalle. Miten saisimme sen näkyvämmäksi myös toimintamme arvioinnissa?

Toivon, että tiedekunnan väki osallistuu mahdollisimman aktiivisesti näiden ja monien muiden kysymysten pohtimiseen.

Strategian kirjoitustyö tullaan tekemään varadekaanien johtamissa opetus-, tutkimus-, yhteiskunnallinen vuorovaikutus – ja kansainvälisyysryhmissä. Ryhmien ytimen muodostavat toimikunnat, mutta ne ovat kaikille avoimia.

Ilmoitamme kokoontumisajoista heti, kun ne sovitaan. Työhön voi osallistua myös kommentoimalla tekstiluonnoksia wiki-alustalla  ja tietenkin myös tällä blogi-sivulla.

Keskustelua käydään myös laitoksilla, joiden omat strategiat rakentuvat tiedekunnan linjauksille.

Koko strategia on tarkoitus saada valmiiksi juhannukseen mennessä. Se käsitellään tiedekuntaneuvostossa ennen lopullista muotoilua.

 

 

Työhuonepäätökset saatiin aikaiseksi juuri ennen Juhannusta. Uuteen käytäntöön siirryttiin noin 7 kk:n siirtymäajalla, mutta silti asia tuli osalle tutkijoista yllätyksenä. Tästä aiheutui valitettavan paljon pahaa mieltä.

Teimme kaksi virhettä:

1)   Ajoitus juuri ennen lomia oli huono. Kielteisen päätöksen saaneiden on vaikea hoitaa omaa työtila-asiaansa ja kaikkien on ikävä lähteä lomalle pahalla mielellä.

2)   Oppiainevastaavat, joiden olisi pitänyt voida välittää oikeaa tietoa joukoilleen, olivat ilmeisen tietämättömiä sekä päätösten valmisteluprosessista että niiden perusteista.

Jos jälkimmäinen virhe olisi vältetty, eli tiedotus olisi ollut kunnossa, olisimme hillinneet myös ensimmäisen tarkoittamattomia seurauksiaI

Itse päätökset kuitenkin noudattavat linjauksia, joista avoimesti kerrottiin jo vuoden vaihteessa.

Tuon vielä esille muutamia faktoja, jotka olisi ollut hyvä saattaa oppiainevastaavien ja heidän kauttaan tutkijoiden tietoon jo aikaa sitten.

Niukkuudesta

Koko tiedekunnan tasolla kyse on niukkuuden jakamisesta tasapuolisesti. Vanhoissa oppiainelaitoksissa on käytetty tilaa ällistyttävän vaihtelevasti – toiset on sijoitettu hyvin ahtaasti, toiset väljästi. Sosiologialla on ollut käytössään n. 24 m²/henkilötyövuosi (työsuhteisista laskettuna) ja viestinnällä 17 m²/htv. Osassa oppiaineita apurahatutkijoille tai jatko-opiskelijoille on voitu antaa yhden hengen huoneita; osassa heille ei ole ollut mitään tilaa tarjolla. Huoneita on ollut myös sellaisten tutkijoiden käytössä, jotka ovat työsuhteessa tiedekunnan ulkopuolelle tai ovat tehneet päätoimenaan yksityistä konsulttitoimintaa. Samaan aikaan meille tulee uusia työsuhteisia tutkijoita esim. TEMin rahoituksella heinäkuun alusta ja SA:n rahoituksella syyskuun alusta.

Yliopiston taloudellinen tilanne on tiukka. HY:n hallituksen linjauksen mukaisesti keskushallinto pyrkii säästämään tilakustannuksissa. Vuokratiloista (mm. Vuorikadulla) ollaan luopumassa ja osaa rakennuksista (mm. Vironkadulla) ollaan myymässä. Meidän tutkijoitamme on sijoitettu juuri näihin tiloihin. Neuvottelemme parhaillaan uusista tiloista (mm. Pesulassa), mutta toistaiseksi sovitut korvaavat tilat eivät vastaa neliöiltään luovutettavia.

Olemme tehostaneet tilankäyttöä: atk-luokkia on muutettu työhuoneiksi, suuria työhuoneita on kalustettu uudelleen useamman henkilön työtiloiksi, työtiloja ei tarjota enää tiedekunnan ulkopuolisille toimijoille. Toimenpiteet eivät kohdistu vain apurahatutkijoiden käytössä olleisiin tiloihin. Tarkoitus on pitää tiedekunnan talous kunnossa, jotta vielä hankalammilta leikkauksilta vältyttäisiin.

Valitettavasti kokonaiskuva on keskustelussa hämärtynyt. Esimerkiksi sosiologiassa ja antropologiassa on ollut sellainen käsitys, että työtilaa riittää kaikille tarvitsijoille. Tieto Vironkadun ja Vuorikadun kohtalosta ei ilmeisesti ole saavuttanut edes näissä tiloissa olevia tutkijoita.

Rahasta

Viime vuoden kulutuksen perusteella (vuokra-, puhelin-, kopiointi-, atk- ym. kulut) laitokset maksavat yhden työpisteen käytöstä noin 4 000 €/vuosi. Suoraa vuokrakulua siitä on noin 2 640 €.

Olisi hyvä, jos täydentävän rahoituksen tutkimusprojektit pystyisivät tukemaan myös hankkeen yhteydessä toimivia apurahatutkijoita maksamalla heidän kulujaan. Apurahatutkijoiden työtilakorvauksien lisääminen ulkopuolisen rahoituksen yleiskustannuksiin on kuitenkin vaikeaa: useat rahoittajat eivät suurempaa yleiskustannusveloitusta enää hyväksy.

Hakijoiden yhdenvertaisen käsittelyn suurin ongelma oli eri tavoin ilmoitetut tiedot sekä tutkijoiden että säätiöiden osalta. Yhdenmukaisen käytännön pohjaksi valittiin lopulta vuoden 2011 veroton apuraha, joka pyöristettynä on 19 000 €. Laitosjohtajille esitettiin, että työhuonekorvausta (100 €/kk) perittäisiin vain 21 000 € ylittävistä apurahoista. Esim. SKR toteaa vuosiapurahastaan, joka on 21 000 € että se “sisältää lakisääteisen sosiaaliturvan sekä tavanomaiset matka-, laite- ja työhuonekulut.”

Melan maksu määräytyy nettoapurahan perusteella (myönnetty apuraha – kulut) ja minimityötulon (1 500 €/kk) mukaan laskettuna se on vuoden apurahasta noin 2 200 €. Melan maksu vertautuu palkansaajan veroihin ja muihin pakollisiin maksuihin.

Kohtuudesta

Aloittelevat tutkijat ovat meillä palkkaluokassa V2H4. Heidän kk-palkkansa on bruttona 2 168 €. Verojen (18 %) ja pakollisten maksujen (5,3 %) jälkeen heille jää kuukaudessa käteen 1 663 € (20 754 €/vuosi). Se on enemmän kuin SKR:n apurahatutkijalla (21 000  – työhuone – Mela-maksu minimissään) mutta vähemmän kuin Koneen säätiön väitöskirjantekijällä (25 200 – työhuone – Mela-maksu). Toisaalta työsuhteinen tutkija joutuu osallistumaan opetukseen ilman eri korvausta. Työhuonevuokraa maksava mutta tuntiopetuspalkkiota saava apurahatutkija ja aloitteleva palkkatutkija ovat vuosiansioissaan karkeasti samalla tasolla.

Jotkut apurahatutkijat ovat käyttäneet kulukorvauksen matkoihin. He voivat kuitenkin hakea esimerkiksi kanslerin matkatukea aivan samoin perustein kuin työsuhteisetkin tutkijat. Tarkoituksenmukaista olisi ollut, että tiedotuksemme ja 7 kk siirtymäaika olisivat mahdollistaneet paremman suunnittelun ja ennakoinnin. Apurahansa kulukorvausosuuden jo matkoihin tms. menoihin käyttäneiden tilanne on nyt hankalin. Kaikki nämä tapaukset täytyy vielä käydä lävitse erikseen.

Tämä kaikki ei tietenkään poista sitä epäkohtaa, että useimmat apurahat ovat pieniä ja tulevat pienissä paloissa, eikä apurahatutkijalla ole mahdollisuutta YPJ-korotuksiin.

Uudet tilapäätökset ovat kuitenkin parantaneet juuri heikoimmassa asemassa olevien apurahatukijoiden asemaa: alle 21 000 € vuosiapurahan saajat saavat tilan ilman korvausta ja lisäksi heille maksetaan tuntiopetuksesta ja laitostyöstä palkkio keskusteluissa esillä olleiden torpparisopimusten sijaan.

Jatkosta

Meidän täytyy kehittää uusia tilaratkaisuja apurahatutkijoiden, lyhytaikaisten projektitutkijoiden ja jatkokoulutettavien tarpeisiin. Tekninen osasto suhtautuu asiaan myönteisesti. Kyse ei ole vain valtiotieteellisen tiedekunnan vaan koko keskustakampuksen asiasta.

Helmikuussa allekirjoitin dekaanin päätöksen työsuunnitelmien ohjeistuksesta (ks.  https://alma.helsinki.fi/doclink/204799).

Kyse ei sinänsä ole ihmeellisestä asiasta, eikä luvassa ole kovinkaan suuria muutoksia oppiaineissa tapahtuvan työn, opetuksen ja opetushallinnon järjestämisessä. Tästä huolimatta päätöksen valmistelu vaati tavattomasti aikaa ja vaivaa. Hankaluutta aiheutui ensiksikin oppiaineiden varsin erilaisista aiemmista käytännöistä ja rakenteellisista eroista sen suhteen, kuinka tutkijat ovat osallistuneet opetukseen ja kuinka hyvin heidän panostaan on voitu hyödyntää. Toisekseen työehtosopimuksessa annetut reunaehdot – kuuluisa maininta 56 tunnista – tutkijoiden työtehtäville eivät kovin helposti taivu täsmällisiksi malleiksi. Lopputulema ei ole niin konkreettinen kuin oppiaineissa olisi toivottu.

Varadekaani Ari Haukkalan vetämä 56-tunnin työryhmä kyllä kävi lävitse konkretiaakin. Ryhmä, jossa olivat mukana laitosjohtajat Jussi Pakkasvirta ja Keijo Rahkonen, oppiainevastaava Kristian Klockars, akatemiatutkija Anne Holli, tohtorikoulutettavat Petteri Sipilä ja Milja Saari sekä tiedesihteeri Susanna Lähteenoja, selvitti oppiaineiden historiaa, esimerkkejä muista tiedekunnista ja yliopistoista, ja pohti koko asetelmaa myös tutkimustyön laadun kannalta. Opetustehtävät eivät nimittäin saa haitata esimerkiksi väitöskirjatyön loppuunsaattamista – tämäkin asia on mainittu työehtosopimuksessa. Ja on tärkeätä, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla.

56 tunnin määrittelystä keskustelimme avoimessa tilaisuudessa joulukuussa ja vielä oppiainevastaavien kanssa, kun dekaanin päätös oli valmis. Esillä olivat jo aiempi Akatemian 5 %:n opetuspanoksen sääntö, eli suunnilleen kahden viikon työ oppiaineen ja laitoksen hyväksi, sekä ajatus, että käytännössä yksi 20 tunnin luentokurssi hallinnointineen, suunnitteluineen ja loppukuulusteluineen vaatii tämän työmäärän. 5 % esiintyy myös juuri nyt HY:ssa haussa olevien tutkijatohtoripaikkojen ilmoituksessa.

Koska opetustehtävät poikkeavat suuresti toisistaan, tulevaisuutta ajatellen ehkä helpoin lähestymistapa on seurata kokonaistyöaikaan liittyvää ajankäyttöä. Eli toisella opettajalla voi olla 12 tuntia lähiopetusta ja verkkokurssia pitävällä 2 tuntia, mutta kokonaistyöaika ei kummallakaan ylittäisi 80 tuntia. Tasapuolisen kohtelun aikaansaamiseksi tämä vaatii erilaisten opetustehtävien ”normittamisen” ja yhtenäistämisen.

Se mikä joidenkin oppiaineiden kohdalla on nyt todella uutta ja radikaalia on, että työsuhteessa oleville tutkijoille ei enää makseta opetuksesta. Poikkeus on vain sellainen tilanne, jossa tutkija opettaa hyvin paljon – ja niitä pitäisi välttää, jotta opetus ei veisi liikaa aikaa tutkimustyöltä. Taustalla on se tosiasia, että tuntiopetukseen ei ole enää yhtä paljon rahaa käytettävissä kuin ennen. Yksittäisen tutkijan kohdalla tilanne saattaa näyttää kohtuuttomalta: opetuksesta, joka aiemmin oli vapaaehtoista leivänjatketta, tulee pakko. Isommassa kuviossa kyse on kuitenkin siitä, että sama raha saadaan kulkemaan hieman läpinäkyvämmin ja vähäisemmällä byrokratialla koko yliopistossa. Sen sijaan, että lisäpalkkoja ja -palkkioita maksellaan talon sisällä omalle väelle vaihtelevilla sopimuksilla, taksoilla ja käsittelyaikatauluilla joillekin useammin ja joillekin harvemmin, tutkijoiden kuukausipalkkoja nostetaan tehtävien ja saavutusten mukaan. Oltakoon YPJ:n yleisemmästä mielekkyydestä mitä mieltä tahansa, tosiasia on, että sen myötä tutkijoidenkin palkat ovat nousseet ja niitä maksetaan myös ns. perusrahasta.

Kun nyt tehdään päätöksiä opetussuunnitelmista, luodaan oppiainetasolla uuden sopimuksen mukaisia käytäntöjä, joiden pohjalta toivottavasti voimme jatkossa antaa selkeämpiä ohjeita ja listata esimerkkejäkin. Oppiaineiden kokemukset ovat tärkeitä myös etsittäessä parhaita malleja ”tutkijaopettajien” tuelle ja ohjaukselle. Sitä tulisi järjestää sekä kokeneemmilta että vertaisilta – esimerkiksi yhdessä suunnittelua aina, kun sellainen on mahdollista. Liisa Myyry ja Kristiina Karjalainen järjestävät aloitteleville opettajille seuraavan opastuspäivän toukokuussa.

Olisi hyödyllistä kerätä kokemuksia suunnittelun eri vaiheista. Siihen tämä blogikin toivottavasti soveltuu. Yritän tsempata blogin ylläpidossa ja saada kommentit nopeammin ulos.

Raimo Parikka, jota vaivasin TUHAT-asioissa, rohkaisi minua avaamaan dekaanin blogi-palstan. Ajatus sellaisesta on käynyt mielessäni silloin tällöin. Runsas vuosi dekaanina on ehkä kypsyttänyt minut tiedottamaan tiedekunnan hallinnosta myös tällaisen kanavan avulla.

Akuutti asia koskee dekaanin päätöstä työtilojen jakamisesta. Päätös löytyy Almasta https://alma.helsinki.fi/doclink/22493.  Se on valitettavasti synnyttänyt huolta ja hätää erityisesti apurahatutkijoiden keskuudessa, mikä ei todellakaan ollut tarkoitus. Olemme tähän asti selvinneet tilakuluista ja selviämme niistä myös jatkossa tiedekunnan hyvän tuloksen ansiosta. Siihen vaikuttavat suuresti myös apurahatutkijat opetus- ja julkaisupanoksellaan. On arvokasta että saamme lahjakkaita tutkijoita tiedekuntaamme myös kovasti kilpaillulla säätiöiden tutkimusrahoituksella.

Päätöstä valmisteltiin yhdessä laitosjohtajien kanssa, selvitimme sitä varten tilojen käyttöä ja eri oppiaineissa muodostuneita käytäntöjä. Selvitimme myös muiden, erityisesti keskustakampuksen, tiedekuntien käytäntöjä. Tilojen jaossa on aina tehty valintoja. Kaikki tarvitsijat eivät ole työhuonetta saaneet. Kun uusia tilanjakopäätöksiä tehdään, meillä pitää olla selkeät ja kaikkien tiedossa olevat periaatteet. Yliopiston hallituksen vahvistama taloussääntö myös edellyttää, että jos henkilökohtaisen apurahan turvin tehtävässä tutkimuksessa käytetään yliopiston tiloja tai laitteita, niiden käytöstä tehdään kirjallinen sopimus, jossa määritellään käytöstä suoritettava korvaus. Korvauksen suuruus jää yksikön päätettäväksi. Mutta tiedekunnan yksiköt ovat velvollisia nämä sopimukset tekemään. Siksi tarvitaan haku- ja päätösmenettely.

Tiedekunnan eri oppiaineissa on ollut erilainen tilanne sen suhteen, miten paljon apurahatutkijoita on tuettu. Olemme tietoisia siitä, että oppiaineet eroavat myös tarpeiltaan. Joissakin oppiaineissa apurahat ovat merkittävämpiä kuin toisissa. Tämä tulee varmasti olemaan tilanne myös jatkossa. Yhteisistä pelisäännöistä sopiminen ei tarkoita, etteikö oppiainekohtaisia eroja voitaisi huomioida jatkossakin. Oppiaine antaa kommenttinsa jokaisesta hakemuksesta ja siten edelleenkin on mukana tilojen jakamisen käytännön päätöksenteossa. Laitosjohtaja hankkii oppiaineen esityksestä lisätilaa, jos tähän on varoja, koska laitos on tulosvastuullinen yksikkö.

Työtilan hinta Helsingin keskustassa on valitettavan suuri. Se perustuu valtion liikelaitoksena toimivan Senaattikiinteistöjen määrittelemiin ja nyttemmin Helsingin Yliopistokiinteistöjen perimiin vuokriin. Yhden alle 10 neliön työpisteen vuosivuokra on noin 2.500 euroa. Tämän lisäksi tutkijoilla on yleensä käytössään yliopiston kone, verkkoyhteydet, puhelin, tulostus ja toimistotarvikkeet, jotka nekin maksavat. Dekaanin päätöksen tavoitteena on se, että apurahahakemuksissa huomioitaisiin nämä kustannukset. Kirjasimme siihen tietyn summan, 100 e/kk, että hakijat voivat perustellusti laittaa sellaisen hakemukseensa. Summa ei kata todellisia kustannuksia, mutta helpottaa ratkaisevasti niiden kattamisessa. Esim. SKR ilmoittaa että apuraha sisältää lakisääteisen sosiaaliturvan sekä tavanomaiset matka-, laite- ja työhuonekulut. Vuoden työskentelyapuraha on 21.000 josta vähintään 18.000 on työskentelyrahaa ja loppu eli 3000 euroa muita kuluja varten; tieteen tohtoreilla vastaavasti 25.000 euron summasta 21.600 työskentelyapurahaa. Valitettavasti kaikki säätiöt eivät myönnä kulurahaa. Niiden osalta oppiaineiden on meneteltävä tapauskohtaisesti tervettä järkeä käyttäen.  Vuokraa tuskin voi lähteä perimään apurahasta, johon sellaista kulua ei ole laskettu mukaan.

Apurahatutkijoiden työtilat eivät myöskään voi olla projektien yleiskustannusprosentin korotuksen perusteena. Projektit maksavat jo nyt kiinteää yk-osuutta 5% myönnöstä rehtorille ja 13% suorituspaikalle. Tilan voi kuitenkin suoraan maksaa tutkimusryhmä, jossa apurahatutkija työskentelee, mikäli tämä sopii tutkimusryhmän vastuulliselle johtajalle ja rahoittajalle. Kun kaikista projekteista – mm. yhteisprofessuurit, tutkijakoulut, osa EU-rahoituksesta – ei yleiskustannusosuutta voida periä, maksaa tiedekunta osan täydentävänkin rahoituksen hankkeiden kustannuksista. Lisäksi olemme tutkijakoulurahoituspäätösten myötä maksaneet yhä suuremman osan tutkijakoululaisten palkasta, koska palkat ovat nousseet YPJ- sekä yleiskorotusten takia, mutta valtion rahoitusosuutta ei ole nostettu vastaamaan edes yleiskorotuksia. Kaikki tämä kasvattaa menoja, mutta tuottaa myös uutta tiedettä ja oppia. Näin meidän sopii toimiakin, mutta tarkkana on pakko olla.

Pyrimme tilojen 100% käyttöasteeseen. Joissakin oppiaineissa päästään varmasti tämän ylikin, kun käytävätkin on kalustettu työpisteiksi. Iso ongelma keskustakampuksella on se, että tilat eivät kasva. Toistaiseksi meidän ei ole järkevää ryhtyä käyttämään perusrahoitusta lisätilan vuokraamiseen esim. Teollisuuskadulta. Vuokraamme lisätiloja vain projekteille, jotka maksavat niiden todelliset kulut. Näin toimitaan myös muissa keskustan tiedekunnissa. Keskustakampuksen rajallisuuteen liittyy myös ajatus sellaisten yhteisten tilojen järjestämisestä, jotka olisivat useamman tutkijan käytössä. Malli saattaisi sopia niille, jotka tekevät paljon työtä keskustan kirjastoissa tai arkistoissa tai kotonaan, mutta hyötyisivät kuitenkin työyhteisöstä ja yliopiston infrasta tällaisen järjestelyn kautta. Asia on alustavasti nostettu esille esillä U35 peruskorjauksesta keskusteltaessa.

Dekaanin päätöstä koskien pahoittelen, että aikataulua koskeva muotoilu oli ukaasinomainen, kun sen lukee irrallaan koko keskustelusta. Yritämme tehdä tilahakemuslomakkeet järkeviksi, että niihin saadaan kirjattua nykyiset sopimukset ja laitoksen tekemät sitoumukset jne.  Sen jälkeen oppiainevastaavat arvioivat tarpeen laitoksenjohtajalle hyväksyttäväksi. Tärkeätä on että saamme kerralla katsottua tilatarpeen ja kaikki ovat selvillä siitä, mitä on sovittu. Siksi aikataulu on napakka.

Kommentit ja ehdotukset ovat tervetulleita.