Allergiset sairaudet lasten terveysongelmana

Hengitystieallergioiden esiintyvyyden kasvussa ollaan useissa länsimaissa saavuttamassa tasannevaihetta (Asher ym. 2006, Patel ym. 2008). Taustalla on kuitenkin nousemassa uusi allergioiden aalto yliherkkyyksien muodossa (Isolauri ym. 2004, Prescott & Allen 2011). Ruoka-aineyliherkkyyttä esiintyy 5-10 %:lla suomalaislapsista (Haahtela ym. 2008). Uuden sukupolven ruoka-aineyliherkkyys ilmenee yhä aikaisemmin, aiheuttaa voimakkaampia reaktioita ja näyttää jatkuvan myöhempään kouluikään kuin aiemmin (Prescott & Allen 2011). Geneettiset tekijät eivät selitä allergian nopeaa yleistymistä, vaan kyseessä on elintapa- ja ympäristömuutosten aiheuttama immunologinen sopeutumisongelma (Zhang ym. 2009, Moffat ym. 2010). Yleistymisen syynä näyttäisi olevan enemmänkin suojaavien elämäntapa- ja ympäristötekijöiden väheneminen kuin riskitekijöiden lisääntyminen (Haahtela ym. 2008).

Allergisten sairauksien väestöryhmittäiset erot

Suomalaisen DIPP -seurantatutkimuksen aineistossa ruoka-allergioiden yleisyys vaihteli mm. lapsen sukupuolen ja vanhempien iän ja koulutuksen mukaan (Tuokkola 2011). Poikien suurempi allergisten sairauksien riski on havaittu myös eurooppalaisissa rekisteritutkimuksissa (Davidson ym. 2010). Suomalaisessa upotetussa tapaus-verrokkitutkimuksessa ennen 3 ikävuotta todetun astman todennäköisyyttä lisäsivät äidin tupakointi, äidin nuori ikä, aikaisemmat synnytykset, alhainen ponderaali-indeksi sekä keisarinleikkaus (Metsälä ym. 2008). LILLA-tutkimuksen ensimmäisen vaiheen tietojen perusteella ruoka-allergioiden esiintyvyydessä on suuria kaupunkikohtaisia eroja (LILLA-tutkimusryhmä, julkaisematon tulos 2013). Kaupunkien väliset ikäryhmittäiset epäloogiset eroavaisuudet ruoka-allergisten lasten osuudessa viittaavat toimintaketjujen erojen vaikutukseen.

Ruoka-aineallergiat

Ruoka-aineallergiassa toleranssia spesifisille ruoka-aineantigeeneille ei kehity, toleranssi kehittyy puutteellisesti tai se häviää (Mäkelä ym. 2011). Syytä tähän ei tunneta. Ruoka-aineallergiat ovat ensisijaisesti pienten lasten ongelma. Suomalaisten seuranta-aineistojen mukaan maitoallergiasta toipuu 44–45 % lapsista 18–24 kuukauden, 77–81 % 4–5 vuoden ja 93 % 10 vuoden ikään mennessä (Tikkanen ym. 2000, Vanto ym. 2004, Saarinen ym. 2005). Paras ennuste on lapsilla, joiden allergia ei ole IgE-välitteistä (Mäkelä ym. 2011). Diabeteksen ennustaminen ja ehkäisy (DIPP) -seurantatutkimukseen osallistuneista lapsista 14% noudatti yhden vuoden iässä erityisruokavaliota allergian vuoksi. Kolmen vuoden iässä allergiaruokavaliota noudattavien määrä oli laskenut 9 %:iin ja kuuden vuoden iässä 6 %:iin. Ruoka-aineallergiaa esiintyi vanhempien oman ilmoituksen mukaan yhteensä 20 %:lla lapsista (Kyttälä ym. 2008).

Lasten terveysseurannan kehittäminen (LATE) -hankkeen puoli- ja yksivuotiaiden ruokavaliossa ruoka-aineita vältettiin yleisemmin perheen omasta aloitteesta kuin lääkärin tai terveydenhuollon ammattilaisen aloitteesta (Mäki ym. 2010). Tampereen kaupungin ensimmäisen luokan oppilaista 9 %:lla esiintyi allergiaa vanhempien ilmoituksen ja terveydenhoitajan vahvistuksen perusteella (Kallio ym. 2011). Tutkijat arvelivat, että osa raportoiduista ruoka-allergioista oli diagnosoitu varhaislapsuudessa ja niiden ylläpito jatkui aiheettomasti vielä kouluiässä. Yläkoulututkimukseen osallistuneista 7.- ja 8.-luokkalaisista tytöistä neljännes ja pojista viidennes raportoi ruoka-aineallergioista (Hoppu ym. 2008). Suurin osa ruoka-aineallergioista kärsivistä kouluikäisistä lapsista sairastaa siitepölyherkistymiseen liittyvää ruoka-aineallergiaa.

Ruoka-aineallergisten lasten ravitsemus

Vaikeita allergiaoireita aiheuttavia ruoka-aineita vältetään tarkasti. Päiväkotiruokailua varten hoitava lääkäri laatii lapselle todistuksen, josta tulee ilmetä myös mahdollisen allergisen reaktion hoito. Hoitava lääkäri ottaa kantaa siihen, missä ja milloin tutkitaan ruoka-allergian mahdollista paranemista. Vaikeita allergiaoireita aiheuttavia ruoka-aineita ei kokeilla päiväkodissa.

Allergiaruokavaliota noudattavien lasten kasvu ja ravinnonsaanti voi jäädä heikommaksi kuin normaalia ruokavaliota noudattavien lasten (Christie ym. 2002, Flammarion ym. 2011). Allergiaruokavaliota noudattavien suomalaislasten ruoankäytöstä ja ravitsemuksesta ei ole juurikaan tietoa saatavilla. Tuokkolan ym. (2011) tutkimuksessa havaittiin maitoallergisten lasten kalsiumin ja riboflaviinin saannin jäävän suosituksista erityisesti lapsilla, joiden ruokavaliossa ei ole lainkaan maitovalmisteita tai niitä korvaavia erityisvalmisteita. Myös energian, proteiinin ja D-vitamiinin saanti voi olla riittämätöntä. Pysyvä ruokakäyttäytyminen ja ruokavalinnat kehittyvät usein jo lapsuusiässä (mm. Mikkilä ym. 2005). DIPP-tutkimukseen osallistuneiden maitoallergisten lasten myöhempi maidonkäyttö oli muita lapsia vähäisempää (Kyttälä ym. 2008).

Allergeenien sietokykyä voidaan vahvistaa immunologisesti ja psykologisesti. Luontaista immuniteettia karaistaan monipuolisen ravinnon ja liikunnan avulla sekä lisäämällä suoraa kontaktia maaperään (Haahtela ym. 2008). Voimakkaasti oireileville voidaan harkita allergeenispesifistä siedätystä. Yksi siedätysmuodoista on ruokasiedätys eli siedättäminen oireita aiheuttavalle ruoka-aineelle sellaisenaan (Meglio ym. 2008). Spesifisellä oraalisella ruokasiedätyshoidolla pyritään lisäämään sietokykyä oireita aiheuttavalle antigeenille ja indusoimaan toleranssi. On todettu, että siedätyshoito korjaa Th2- ja Treg-solujen välisen epätasapainon ja palauttaa normaalin immuunivasteen allergeeneille (Savolainen ym. 2011). Suomessa lasten maitosiedätyksestä on jo hyvät kokemukset (Mäkelä ym. 2011) ja allergeenivalikoima on laajenemassa mm. vehnään ja pähkinöihin.

Allergiaruokavalio päivähoidossa

Erityisruokavaliot kuormittavat voimakkaasti päiväkoteja ja kouluja. Päiväkodeissa ja kouluissa 30–50 %:lla lapsista on jokin erityisruokavalio, useimmiten allergiaruokavalio (Hannuksela 2012). Ei tiedetä, kuinka moni niistä on suositustenmukaisesti diagnosoitu ja kuinka moni perustuu pelkästään laboratoriotutkimuksen tulokseen tai luuloon. Päivähoidossa erityisruokavalio järjestetään lapselle terveydellisistä ja päivähoitolain 2 a §:stä johtuvista syistä. “Allerginen lapsi päivähoidossa”- ohjeen mukaan allerginen lapsi syö päivähoidossa samaa ruokaa kuin muut lapset, mikäli allergiaruokavalion välttämättömyydestä ei ole lääkärinlausuntoa (Mäkelä ym. 2010). Vaikeista ruoka-allergioista tarvitaan kirjallinen selvitys, jossa ilmenevät sallitut tai ruokavaliosta kokonaan poistetut ruoka-aineet. Erityisruokavalioista aiheutuvina kustannuksina lisätään enintään 30 % tavallisen ruokavalion aiheuttamiin kustannuksiin. Vahinkoaltistuminen aiheuttaa päivähoidossa vuosittain muutaman vaarallisen allergiareaktion, anafylaksian. Aiheuttajia ovat useimmiten maito, vehnä, kanamuna, soija, kala ja siemenet. Suosituksen (Hasunen ym. 2004) mukaan jokaisen lapsen erityisruokavalio tarkistetaan vähintään vuosittain, koska varsinkin allergiaruokavaliot muuttuvat lapsen kasvaessa. Purkaminen aloitetaan kotona ja sitä jatketaan kodin ja päivähoidon yhteistyönä.

Lasten ravitsemuksen parantaminen ja terveyden edistäminen kansallisten ohjelmien tavoitteena

Uuden kansallisen allergiaohjelman 2008–2018 pääviesti on toleranssin vahvistaminen (Haahtela ym. 2008). Keskeisiä tavoitteita ovat sietokyvyn lisääminen, väestön allergiaterveyden parantaminen ja vaikeasti sairaiden hoito. Allergeenien täydellinen välttäminen on paitsi mahdotonta myös joskus vaarallista, koska se voi lisätä vahinkoaltistumisen aiheuttamaa vakavan reaktion riskiä. Asennemuutos on erityisen tärkeä lasten allergioiden kuten ruoka-aineallergian kohdalla, koska toimintamallit luodaan lapsuudessa. Välttämisruokavalioiden tulee perustua laadukkaaseen diagnostiikkaan ja näyttöön. ”Varmuuden vuoksi” välttämisestä tulee kokonaan luopua. Yksi kansallisen allergiaohjelman kuudesta päätavoitteesta on, että ruoka-allergian aiheuttamat ruokavaliot vähenevät 50 %. Tavoitteseen pääsemiseksi tarvitaan tietoa allergiaruokavalioiden ylläpidon perusteista, interventioita allergiaruokavalioiden karsimiseksi sekä seurantatietoa välttämisruokavalioiden määrästä. Tarvetta on myös luoda uusia menetelmiä sietokyvyn vahvistamiseksi. Allergiaohjelmassa tavoitellaan myös allergisten sairauksien aiheuttamien kustannusten vähentämistä 20 %. Vaikuttavuuden arvioimiseksi tarvitaan erillisselvityksiä myös välttämisruokavalioiden aiheuttamista kustannuksista.

Lisätietoa:
Kansallinen allergiaohjelma:
http://www.allergiaterveys.fi/fi/allergiaohjelma/oireiden-hoidosta-ehkaisyn-suuntaan.html

Ravitsemussuositukset 2014:
http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/files/attachments/fi/vrn/ravitsemussuositukset_2014_fi_web.2.pdf

Viitteet:
Asher MI, Montefort S, Björkstén B, ym. Worldwide time trends in the prevalence of symptoms of asthma, allergic rhinoconjunctivitis, and eczema in childhood: ISAAC Phases One and Three repeat multicountry cross-sectional surveys. Lancet 2006;368:733-43.
Christie L, Hine RJ, Parker JG, Burks W. Food allergies in children affect nutrient intake and growth. J Am Diet Assoc 2002;102:1648-51.
Davidson 2010
Flammarion S, Santos C, Guimber D, ym. Diet and nutritional status of children with food allergies. Pediatr Allergy Immunol 2011;22:161-5.
Haahtela T, von Hertzen L, Valovirta E. Allergiaohjelma siedätyshoidon tukena. Duodecim 2011;127:1283–8.
Haahtela T, von Hertzen L, Mäkelä M, ym. Kansallinen allergiaohjelma 2008–2018 – aika muuttaa suuntaa. Suom Lääkäril 2008;63:9–22.
Hannuksela M. Ruoka-allergia. Lääkärikirja Duodecim, 9.1.2012.
Hasunen K, Kalavainen M, Keinonen H, ym. Lapsi, perhe ja ruoka. Imeväis- ja leikki-ikäisten lasten, odottavien ja imettävien äitien ravitsemussuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004:11. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2005.
Hoppu U, Kujala J, Lehtisalo J, Tapanainen H, Pietinen P (toim.). Yläkoululaisten ravitsemus ja hyvinvointi. Lähtötilanne ja lukuvuonna 2007–2008 toteutetun interventiotutkimuksen tulokset. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 30/2008. Kansanterveyslaitos, Helsinki 2008.
Isolauri E, Huurre A, Salminen S, ym. The allergy epidemic extends beyond the past few decades. Clin Exp Allergy 2004;34:1007-10
Kyttälä P, Ovaskainen M, Kronberg-Kippilä C, ym. Lapsen ruokavalio ennen kouluikää. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B32/2008. Helsinki: Yliopistopaino, 2008.
Kallio P, Salmivesi S, Kainulainen H, ym. Parent-reported food allergy requiring an avoidance diet in children starting elementary school. Acta Pædiatrica 2011;100:1350–3.
Meglio P, Giampietro PG, Gianni S, Galli E. Oral desensitization in children with immunoglobulin E-mediated cow’s milk allergy–follow-up at 4 yr and 8 months. Pediatr Allergy Immunol 2008:19:412–9.
Metsälä J, Kilkkinen A, Kaila M, Tapanainen H, Klaukka T, Gissler M, Virtanen SM. Perinatal factors and the risk of asthma in childhood–a population-based register study in Finland. Am J Epidemiol 2008;168:170-8.
Mikkilä V, Räsänen L, Raitakari OT, Pietinen P, Viikari J. Consistent dietary patterns identified from childhood to adulthood: The Cardiovascular Risk in Young Finns Study. Br J Nutr 2005;93:923-31.
Moffatt M, Gut I, Demenais F, ym. A large scale, consortium-based genomewide association study of asthma. N Engl J Med 2010;363:1211–21.
Mäkelä M, Kulmala P, Pelkonen A, Remes S, Kuitunen M. Ruokasiedätys – uusi ajattelutapa ja hoito ruoka-allergioihin. Duodecim 2011;127:1263–71
Mäkelä M, Pelkonen A, Kuitunen M, ym. Allerginen lapsi päivähoidossa –ohje; kansallinen allergiaohjelma 2008 – 2018. 31.5.2010.
Mäki P, Hakulinen-Viitanen T, ym. Lasten terveys. LATE-tutkimuksen perustulokset lasten kasvusta, kehityksestä, terveydestä, terveystottumuksista ja kasvuympäristöstä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportti 2/2010. Helsinki: Yliopistopaino, 2010.
Patel SP, Järvelin MR, Little MP. Systematic review of worldwide variations of the prevalence of wheezing symptoms in children. Environ Health 2008;10:7-57.
Prescott S, Allen KJ. Food allergy: riding the second wave of the allergy epidemic. Pediatr Allergy Immunol 2011;22:155-60.
Saarinen KM, Pelkonen AS, Mäkelä MJ ym. Clinical course and prognosis of cow’s milk allergy are dependent on milk-specific IgE status. J Allergy Clin Immunol 2005;116:869-75
Savolainen J, Alenius H, Renkonen R. Siedätyshoidon mekanismit ja uudet innovaatiot. Duodecim 2011;127:1289–95.
Tuokkola J. Dietary aspects of cow’s milk allergy in young children. Doctoral Thesis, University of Helsinki, 2011.
Vanto T, Helppilä S, Juntunen-Backman K, ym. Prediction of the development of tolerance to milk in children with cow’s milk hypersensitivity. J Pediatr 2004;144:218-22.
Zhang G, Khoo SK, Laatikainen T, ym. Opposite gene by environment interactions in Karelia for CD14 and CC16 SNPs and allergy. Allergy 2009;64:1333–41.