Projektin Kirjallisuus ja tunteet: Lukijat ja tekstin tunnevaikutukset johtoajatuksia:

Tunteet ja kirjallisuus

Kirjallisuus toisaalta kuvaa tunteita, toisaalta ilmaisee niitä epäsuorasti. Samalla se inspiroi tunteita lukijoissa. Esimerkiksi henkilöhahmojen tai runon puhujien tunteiden kuvaus tai ilmaisu johtaa lukijat eläytymään tai muuten reagoimaan henkilöhahmojen tai puhujien/kertojien tunteisiin, mutta kirjallisuus vaikuttaa emotionaalisesti myös keinoin, joita ei voi suoranaisesti nimittää tunteiden kuvaukseksi. Lukija vastaa tuntein sellaisiin asioihin, esineisiin tai tilanteisiin, jotka oikeassa elämässäkin herättävät tunteita. Lukijan tunne voi siis kohdistua objektiin eikä toisen kokevan subjektin tunteeseen. Myös pelkkä dramaattisten tapahtumien selostus voi järkyttää, kuten jo kreikkalainen tragedia opettaa. Viime kädessä kielen kaikki tasot samoin kuin kuvatun maailman kaikki aspektit herättävät tai tuovat mieleen tunteita ja tuntemuksia, kuten lingvistinen kielen affektiivisuuden tutkimus on osoittanut. Tunteiden tutkimus fokusoi näihin vaikutuksiin, jotka ainakin periaatteellisella tasolla ovat erotettavissa tiedollisista, rationaaliseen ajatteluun kytkeytyvistä vaikutuksista.

Affektit ja kognitio

Termillä’kognitio’ viitataan usein kapeasti rationaaliseen mielen alueeseen, jolloin tunteet ymmärretään ei-kognitiivisiksi. Tunteiden tutkimuksessa kognitio kuitenkin käsitetään ’affektiiviseksi’ (esim. Colombetti 2014) tai termiä käytetään yleisesti viittaamaan kaikkiin mielen prosesseihin.

Tunteiden kognitiivinen tutkimus edellyttääkin, että jyrkkää rajaa tiedollisten ja tunteisiin liittyvien kykyjemme välille ei vedetä, että tunteet kuuluvat laajasti käsitetyn kognition eli ruumiillisen (embodied) mielen toimintojen piiriin. Ei siis oleteta, että tunteet ovat rationaalisia, vaan pikemminkin tutkitaan erilaisia tuntemuksia ja tunteita suhteessa sekä ruumiin että mielen eri alueisiin. Tunnustetaan, että ruumiin ja mielen erottaminen jollakin kategorisella tavalla on samalla tavalla ongelmallista kuin tunteiden ja järjen erottelu omiin lokeroihin. Puhumme vain suhteellisista eroista.

Tunteiden tutkiminen projektissa

Miten kirjallisten tekstien tunnevaikutuksia sitten voidaan tutkia kognitiivisen poetiikan näkökulmasta? Projektissa rajataan käsittelyn kohteeksi sellaiset tunnevaikutukset, joihin tekstin retoriikka tähtää. Tällaisissa tapauksissa tekstin voi sanoa intentionaalisesti kohdistuvan tunteiden herättämiseen tekijän yleisössä (ei ole kysymys empiirisen kirjailijan intentioista vaan ikään kuin kielen intentionaalisuudesta: intentio on merkitystä).

Lukijalla tarkoitetaan tekijän yleisöä eli sitä lukijaa, jonka oletetaan ymmärtävän tekstiin koodatut tunteisiin vetoavat viittaukset eli tunne-efektit. Jos todellinen lukija asettuu positioon, josta käsin hän pyrkii seuraamaan tekstin tarkoituksia, hänen pitäisi tuntea juuri nämä vaikutukset itsessään. Tosielämässä lukijoiden tunteita säätelevät lukijakohtaiset intressit, tilanteet ja mielentilat ovat asia erikseen eikä niitä voi tutkia kuin empiirisesti.

Kognitiivinen poetiikka analysoi kirjallisten teosten ymmärtämistä yleisellä tasolla kiinnittämällä huomiota niihin mentaalisiin prosesseihin, joita kirjalliset teokset aktivoivat ja joiden kautta tekstien merkitykset hahmottuvat. Peter Stockwellin (2002, 2–4) mukaan se tutkii, mitä lukiessa tapahtuu lähtien siitä, että kaikki ilmaisumuodot ja havainnon muodot nojaavat biologiaamme ja mielemme ”ruumiillisuuteen”. Näin ymmärrettynä se käsittää myös tunteiden poetiikan.

Jos sitten kysytään, miten tällainen tunteiden tutkimus kytkeytyy arkielämään ja kirjallisuuden sekä tosielämän vuorovaikutukseen, on ainakin alustava vastaus yhteydessä käsitteeseen kehys. Yksi keskeisistä kognitiivisen poetiikan käsitteistä on kognitiivinen kehys (cognitive frame): se viittaa ihmismielessä vaikuttaviin opittuihin tulkinta- ja toimintamalleihin, joiden avulla uutta kokemusta jäsennetään. Esimerkiksi kaikki stereotypiat, käyttäytymismallit ja kategoriat, jotka perustuvat aiempaan kokemukseen ja havaintoihin tai kulttuuriseen muistivarastoomme ovat tässä tarkoitettuja kehyksiä. Kehykset rakentuvat kokemuksen kautta, vaikka heijastavatkin biologiaamme ja havaintokykyjämme. Ne muovautuvat ja muuttuvat uusien kokemusten ja myös lukemamme kirjallisuuden kautta. Kirjallisen tradition synnyttämät lajikehykset ja muut mallit esimerkiksi ovat kirjallisuuden lukemisessa keskeisiä viitekehyksiä. Tällaiset kehykset kattavat koko sen intertekstuaalisen kentän, johon uudet tekstit sijoittuvat ja johon kuuluvat myös tunteiden kuvauksen arkipäiväiset eli ”kansanpsykologiset” mallit.

Ylipäätään tunteemme ovat sosiaalisia ja tunnereaktiomme nojaavat paljolti opittuihin malleihin (patterns), vaikka tuskin on syytä kiistää niiden biologista perustaa. (Lähestymistapaa, johon projekti tässä nojaa, edustaa Margaret Wetherell, Affect and Emotion, 2012.) Kirjallisuus paitsi käyttää kulttuurisesti olemassaolevia malleja myös uusintaa ja luo malleja: arki ja tosielämä muovautuvat myös kirjallisuuden luomien mallien kautta ja kirjallisuus muokkaa tunteitamme ja tunteiden ilmaisua.

Foundational ideas of the project Literature and Emotions: Creating Emotion Effects and Affecting Readers

 Emotions and literature

Literature both depicts emotions and expresses them indirectly. It also inspires emotions in the reader. For example, a description or expression of the emotions of a character in a story or of a speaker in a poem causes the reader to empathise with or otherwise react to the emotions of the character or speaker/narrator, but literature also produces emotional effects in ways that cannot accurately be referred to as the description of emotions. Readers respond emotionally to matters, objects or situations that also arouse their emotions in real life. In other words, readers’ emotions can focus on an object rather than on the emotions of another experiencing subject. The mere account of dramatic events may also shock, as demonstrated by Greek tragedies. Linguistic research on affect has demonstrated that all levels of language and descriptions of all aspects of the world ultimately arouse or evoke feelings and emotions. Research on emotions focuses on these effects, which are – at least on a conceptual level – distinguishable from cognitive effects connected to rational thought.
Affective cognition

While the term ‘cognition’ is often used narrowly to refer to the workings of the rational mind, for emotions considered non-cognitive, current research on emotions frequently regards cognition as ‘affective’ (e.g., Colombetti 2014) or uses the term more generally to refer to all mental processes.

Consequently, cognitive research on emotions requires that no sharp line be drawn between our cognitive and emotional abilities and that emotions are included within the sphere of cognition in the broad sense, or the functions of the embodied mind. In other words, emotions are not assumed to be rational, but rather different emotions and feelings are studied in relation to different areas of both the body and the mind, while recognising that a categorical distinction of the mind and the body is problematic in the same way as the compartmentalisation of reason and emotion. We can talk only about relative differences.
The examination of emotions in the project

How then can the emotional effects of literary texts be studied from the perspective of cognitive poetics? This project focuses on the emotional effects pursued by the rhetoric of a text. In such cases, the text can be said to intentionally seek to arouse emotions in the author’s audience (not the intentions of the empirical author, but those of language: intention is meaning).

The ‘reader’ refers to the author’s audience, in other words, the reader who is assumed to understand the emotional appeals, or emotional effects, encoded in the text. If actual readers place themselves in a position from which they attempt to follow the intentions of the text, they should feel precisely these effects. But in real life, readers’ emotions are regulated by their personal interests, situations and states of mind, which can be studied only empirically.

Cognitive poetics analyses the understanding of literary works on a general level by drawing attention to the mental processes which literary works activate and through which the meanings of texts are constructed. According to Peter Stockwell (2002, 2–4), cognitive poetics investigates what happens when we read, starting from the premise that all forms of expression and observation rely on our biology and the “embodiment” of our mind. Thus understood, cognitive poetics also encompasses the poetics of emotion.

How then is such research on emotions connected to our everyday lives and the interaction between literature and real life interaction? The tentative answer relates to the concept of frame. One of the key concepts of cognitive poetics is the cognitive frame: it refers to the learned models of interpretation and action which influence the human mind and help us understand new experiences. For example, all stereotypes, behavioural models and categories based on previous experiences and observations or on our cultural memory repository are in this sense frames. Frames are constructed through experience, although they reflect our biology and observational capacity. They adjust and evolve through new experiences and the literature we read. For example, genres and other models produced by the literary tradition provide key frameworks for reading literature. Such frames encompass the entire field of intertextuality in which new texts are placed and which also includes the everyday, or “popular psychological”, models of describing emotions.

In general, our emotions are social and our emotional reactions largely rely on learned patterns, although their biological basis can hardly be denied (for an approach reflecting this, see Margaret Wetherell, Affect and Emotion, 2012). Literature not only uses culturally existent models, but also reproduces and creates them: everyday activities and real life are also shaped by the models created through literature, and literature adjusts our emotions and their expression.