Pro gradu: Lukuintoa etsimässä: yksilötyöskentelystä yhteistoiminnallisuuteen. Kirjallisuudenopetuksen työtapoja 3.–6. luokilla ja opettajien arvioita työtavoista (Juntunen, Katja 2019)
Keskeiset tutkimustulokset voidaan tiivistää viiteen päähavaintoon: 1) Vastaajat käyttävät lukemisessa ja kirjan käsittelyssä eniten yksilöllisiä työtapoja ja vähiten yhteistoiminnallisia opetusmenetelmiä. 2) Vastaajat varioivat erilaisia työtapoja kirjallisuudenopetuksessaan. 3) Kirjallisuudenopetus näyttää suosivan tyttöjä motivoivia opetusmenetelmiä. Poikia opetus motivoi selkeästi vähemmän. 4) Valtaosa vastaajista arvioi kirjallisuuden käsittelytapojen ja oman opetuksensa vaikutusta oppilaiden lukuintoon myönteisesti. 5) Opettajien toteuttamat käytännön opetusratkaisut ja itsearviointi opetuksesta näyttävät keskenään ristiriitaisilta: opetuksessa suositaan eniten yksilöllisiä työtapoja, kun myönteisimpiin arvioihin liittyvät useimmiten vähiten käytetyt yhteistoiminnalliset työtavat.
Tulosten perusteella näyttää siltä, että nykymuodossaan kirjallisuudenopetus ei sitouta oppilaita siinä määrin kuin opettajat ajattelevat sen sitouttavan. Tulokset ovat siten linjassa PIRLS-lukutaitotutkimusten kanssa. Jotta kirjallisuudenopetus tukisi erilaisia oppilaita paremmin ja motivoisi tyttöjä ja poikia tasapuolisemmin, siinä tulisi vahvistaa menetelmällistä variaatiota ja lisätä yhteistoiminnallisia työtapoja kuten esimerkiksi erilaisia ääneen lukemisen muotoja, draamaa, audiovisuaalista työskentelyä ja lukupiirityöskentelyä. Lisäksi voidaan todeta, että opettajien menetelmäosaamista olisi hyvä kehittää.
Pro gradu: Oppilaan lukumotivaatio 3. luokalla: Lukupiiri-intervention vaikutus lukumotivaatioon (Ketamo, Erika & Lindfelt, Heidi 2019)
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää 3.-luokkalaisten oppilaiden (N = 54) lukumotivaatiota, lukumotivaation ja lukutaidon yhteyttä sekä lukupiiri-intervention vaikutusta oppilaan lukumotivaatioon. Lisäksi tutkimusongelmien tarkastelussa huomioitiin mahdolliset sukupuolten väliset erot. Tutkimuksessa lukumotivaatiolla tarkoitetaan oppilaan sisäistä ja ulkoista lukumotivaatiota. Lisäksi oppilaan lukumotivaatiota tarkastellaan siihen yhteydessä olevien tekijöiden, joita ovat sosiaalinen lukeminen, lukijaminäkuva sekä lukuasenne, kautta.
Lukupiiri-interventio kesti kolme viikkoa ja sisälsi pienryhmämuotoista lukupiirityöskentelyä. Lukuklaani-hankkeen mukaisesti jokainen oppilas luki yhden kaunokirjallisen teoksen lukupiirityöskentelyn aikana. Lukumotivaatiota mitattiin kyselylomakkeella ennen interventiota, heti intervention jälkeen sekä kuukauden kuluttua intervention päättymisestä. Lisäksi oppilaat suorittivat lukutaitotestin ennen intervention toteuttamista. Tutkimusaineiston tarkastelu toteutettiin määrällisesti, ja tulokset analysoitiin tilastollisesti.
Ennen interventiota lukumotivaatioltaan innokkaat, neutraalit ja vastahakoiset lukijat erosivat toisistaan sosiaalisessa lukemisessa, lukijaminäkuvassa sekä lukuasenteessa. Tyttöjen sisäinen lukumotivaatio ja lukuasenne olivat parempia kuin poikien. Lisäksi lukijaminäkuva oli positiivisessa yhteydessä ja ulkoinen lukumotivaatio puolestaan negatiivisessa yhteydessä oppilaan lukutaitoon. Intervention aikana oppilaiden lukijaminäkuva parani ja ulkoinen lukumotivaatio puolestaan heikkeni. Sukupuolella ja lukutaidolla ei ollut yhdysvaikutusta oppilaiden lukumotivaatioon. Lisäksi interventio näytti vaikuttavan jonkin verran eri tavoin lukumotivaatioltaan eri tasoisiin lukijoihin.
Erityisesti lukumotivaatioltaan vastahakoiset lukijat näyttivät hyötyvän interventiosta parhaiten. Kaiken kaikkiaan saadut tulokset tukivat osittain aiempien tutkimusten tuloksia. Pienen otoskoon ja oppilaiden ikätason vuoksi tilastollisesti merkitsevät tulokset jäivät kuitenkin melko vähäisiksi. Tästä huolimatta tulokset antavat lupaavaa näyttöä lukupiirityöskentelyn myönteisistä vaikutuksista 3.-luokkalaisten lukumotivaatioon.
Pro gradu: ”Kivaa kavereiden kanssa” Oppilaiden ajatuksia lukupiiristä ja lukemisesta Lukuklaanin Narrit–lukupiirissä (Ylämäki, Laura 2019)
Tutkimuksen kohteena oli 37 viides- ja kuudesluokkalaista, jotka osallistuivat vuonna 2019 kolmen viikon ajan Lukuklaanin Narrit-lukupiiriin. Aineistoa kerättiin lukupiirin alussa ja lopussa sähköisellä kyselylomakkeella, joissa selvitettiin oppilaiden lukutottumuksia ja ajatuksia lukupiirin eri osa-alueista. Lisäksi 12 oppilasta haastateltiin kolmessa neljän oppilaan ryhmässä. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.
Tutkimuksessa selvisi, että tutkitut oppilaat suhtautuivat lukupiiriin ja lukemiseen jo tutkimuksen alussa hyvin myönteisesti. Pääosin oppilaat pitivät lukupiirin ryhmätyöstä ja siitä, että he saivat itse valita, mitä lukevat. Ryhmä ja kirjavalinnat auttoivat oppilaita motivoitumaan lukupiirissä lukemisesta. Lukupiiriä haluttiin käyttää myös jatkossa, kun koulussa luetaan kirjoja, koska siinä sai keskustella muiden kanssa, ja lukupiiriä pidettiin kivana työtapana. Tämän tutkimuksen perusteella lukupiiri voi motivoida oppilaita lukemaan, mikäli kirjavalinnat ovat onnistuneita ja ryhmätyöskentely sujuu hyvin.
Pro gradu: ”Lukisin varmaan enemmän jos löytäisin kiinnostavia kirjoja”: 5.- ja 6.-luokkalaisten vähän lukevien poikien ajatuksia lukemisesta ja kirjallisuudenopetuksen työtavoista (Linnanmäki, Eveliina 2019)
Tutkimuksessa haastateltiin yhteensä kahdeksaa 5.- ja 6.-luokkalaista poikaa, jotka identifioituivat vähän lukeviksi pojiksi. Aineistona käytettiin lisäksi myös Lukuklaani-aineistoa. Haastatteluja ja Lukuklaanin kyselyaineistoa analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla teemoitellen. Tuloksia verrattiin tutkimuksen teoreettiseen viitekehykseen.
Poikien suhtautuminen lukemiseen oli pääosin positiivista, mutta siinä oli havaittavissa ristiriitaisuuksia. Pojat kuvasivat lukemista tylsäksi, vaikka jokainen kertoi joskus lukeneensa kiinnostavaa kirjaa. Luettavan kiinnostavuudella oli suuri merkitys: kiinnostavan kirjan lukeminen oli pojista mukavaa, mutta tylsää kirjaa ei jaksaisi lukea. Myös yhteisöllisyys nousi merkittäväksi tekijäksi. Poikia motivoi, kun saa keskustella toisten kanssa luetusta. Sosiaalista ja yhteisöllistä lukemista kannattaa suosia koulussa, esimerkiksi lukupiirien muodossa. Huoli pojista ei ole täysin aiheeton, sillä muut aktiviteetit, kuten videopelit, menevät usein lukemisen edelle. On kuitenkin positiivista, että poikien suhde lukemiseen on varsin myönteinen, ja he lukevat mielellään kiinnostavia kirjoja.
Pro gradu: ”LUMOSIKO LUKUPIIRI? Lukuklaani-hankkeen lukupiirityöskentelyn yhteydet 3.-4.-luokkalaisten lukumotivaatioon” (Ilomäki, Johanna 2020)
Tässä tutkimuksessa selvitettiin 3.- ja 4.-luokkalaisten lukumotivaatiota sekä lukupiirityöskentelyn yhteyttä oppilaiden lukumotivaatioon. Tutkimuksen lukupiiri-interventio toteutettiin Lukuklaani-hankkeen Käsikirja lukupiireihin -oppaan ohjei-den mukaisesti ja siinä hyödynnettiin hankkeen kouluille lahjoittamia kirjoja. Lukuklaani-hankkeen yhtenä päämääränä on innostaa 3.–4.-luokkalaisia lukemaan.
Tutkielmassa lukumotivaatiota kartoitettiin neljän osa-alueen avulla: lukemisasenne, lukijaminäkuva, sisäinen motivaatio ja sosiaalinen lukeminen. Tutkittavat (N=61) jaettiin osa-alueilla saatujen keskiarvojen perusteella hyvin, jonkin verran ja heikosti motivoituneiden ryhmiin. Lukumotivaatiota tarkasteltiin paitsi koko otoksen myös erikseen poikien ja tyttöjen osalta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselylomaketta. Tutkittavat täyttivät kyselylomakkeen kahdesti: ennen lukupiiri-interventiota ja välittömästi sen jälkeen. Kyselylomakkeessa oli 32 lukemiseen liittyvää väittämää. Oppilaiden tuli valita vastauksena neliportaisesta Likert-asteikolta. Vastaukset analysoitiin määrällisesti tilasto-ohjelmaa apuna käyttäen.
Alkumittauksen tulosten perusteella hyvin motivoituneiden ryhmän keskiarvot olivat korkeampia kuin heikosti motivoituneiden kaikilla neljällä lukumotivaation osa-alueella. Jonkin verran motivoituneet saivat heikosti motivoituneita korkeammat keskiarvot kaikilla muilla motivaation osa-alueilla paitsi sosiaalisessa lukemisessa. Jonkin verran motivoituneiden lukumotivaation keskiarvot jäivät hyvin motivoituneita alhaisemmiksi kaikilla muilla paitsi lukijaminäkuvan osa-alueella. Tytöt pärjäsivät poikia paremmin kaikilla osa-alueilla.
Interventiolla havaittiin olevan positiivinen vaikutus tutkittavien lukijaminäkuvaan. Jonkin verran motivoituneet hyötyivät interventiosta myös kaikilla muilla mitatuilla osa-alueilla. Tarkasteltaessa hyvin ja heikosti motivoituneiden ryhmiä sekä erikseen poikia ja tyttöjä lukupiirityöskentely ei edistänyt lukumotivaation syntyä lukijaminäkuvan lisäksi muilla osa-alueilla, vaan motivaatio säilyi niissä ennallaan tai laski.
Tulosten perusteella näyttää siltä, että lukupiirityöskentely Lukuklaani-hankkeen ohjeistuksen mukaisesti ei täysin onnistunut tavoitteessaan innostaa oppilaita lukemaan. Lukumotivaation kehittymisen esteiksi voidaan nimetä lukijoiden riittämättömät autonomian ja yhteenkuuluvuuden kokemukset intervention aikana. Näiden seikkojen toteutumiseen tulisikin lukupiirityöskentelyssä jatkossa kiinnittää enemmän huomiota.
Pro gradu: Opettaja lukumotivaation edistäjänä alakoulussa. Tapaustutkimus neljänneltä luokalta (Laukkanen, Annika 2019)
Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena osana Lukuklaani-hanketta. Tutkittavaksi valittiin yksi neljännen luokan luokanopettaja. Tutkittava valittiin sillä perusteella, että hän on kokenut, pitää lukemista tärkeänä, on lukemaan motivoimisesta kiinnostunut ja pyrkii motivoimaan oppilaita lukemaan erilaisin keinoin. Aineisto koostui luokanopettajan haastattelusta, hänen oppituntiensa havainnoimisesta ja siitä kirjoitetusta havainnointipäiväkirjasta ja kouluympäristöstä otetuista valokuvista. Aineisto kerättiin kahden havainnointipäivän aikana kevätlukukaudella 2019. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä, ja teoreettisena viitekehyksenä käytettiin motivaation tutkimuksia ja itsemääräämisteoriaa.
Tutkimus osoitti, että tutkittava luokanopettaja käytti lukumotivaatiota edistääkseen monipuolisia menetelmiä, jotka tukivat itsemääräämisteoriassa esitettyjä ihmisen psykologisia perustarpeita. Lukeminen oli monin tavoin esillä kouluympäristössä. Lukuklaanilta saadut kirjat olivat oppilaiden lainattavissa, ja opettajat olivat tehneet yhdessä kirjoihin liittyvää tehtävämateriaalia. Lukuklaanin lukupiiriopasta opettaja oli hyödyntänyt soveltaen. Tutkimuksen perusteella luokanopettaja voi edistää oppilaiden lukumotivaatiota monin eri menetelmin, kuten näyttämällä lukijan mallia, tukemalla oppilaiden lukutaidon kehitystä, tarjoamalla valinnan mahdollisuuksia ja käyttämällä vuorovaikutteisia työtapoja.
Pro gradu: Luetaan yhdessä! 3.- ja 4.-luokkalaisten lukemiseen sitoutuminen Lukuklaani-hankkeen lukupiireissä (Palokankare, Tiina 2020)
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten lukupiirityöskentely on yhteydessä oppilaiden lukemiseen sitoutumiseen. Tutkimuksen avulla siis kerättiin tietoa myös lukupiirioppaan käytöstä kouluissa sekä niistä tekijöistä, jotka tekevät näistä lukupiireistä oppilaille kiinnostavia tai epäkiinnostavia.
Tutkimuksessa lukemiseen sitoutumista tarkasteltiin PISA-testeissäkin käytettyjen kolmen osa-alueen avulla: lukemisen kiinnostavuus, lukemiseen käytetty aika ja luettujen tekstien monipuolisuus. Lisäksi selvitettiin tutkittavien lukemiseen sitoutumista ennen lukupiirityöskentelyn aloittamista jakamalla tutkittavat enemmän ja vähemmän sitoutuneisiin lukijoihin. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella, jonka tutkittavat täyttivät kaksi kertaa: ennen lukupiirityöskentelyn aloittamista ja viimeisen lukupiirikerran jälkeen. Lomake sisälsi 32 Likert-asteikollista väittämää lukemisesta sekä loppumittauksessa myös kaksi avointa kysymystä lukupiirin kiinnostavuudesta. Tutkittavat olivat 3. ja 4. luokan oppilaita, yhteensä heitä oli 61 (N = 61). Analyyseissa käytettiin määrällisiä ja laadullisia menetelmiä: SPSS-tilasto-ohjelman tilastollisia testejä, aineistolähtöistä sisällönanalyysia ja yksinkertaista matemaattista menetelmää.
Saatujen tulosten perusteella lukupiirityöskentely ei tässä tapauksessa lisännyt lukemiseen sitoutumista, vaan jopa hieman heikensi sitä. Alkumittauksen perusteella vähemmän sitoutuneiden lukijoiden ryhmä kuitenkin sitoutui lukemiseen hieman lukupiirin aikana, sillä he lukivat silloin useammin kuin ennen lukupiirityöskentelyn aloittamista. Sen sijaan lukemisen kiinnostavuus ja monipuolisuus laskivat molemmilla ryhmillä mittauskertojen välillä. Lukupiirien kiinnostavuuteen tutkittavat liittivät enimmäkseen lukemisen, kirjoista keskustelun ja tehtävien tekemisen. Epäkiinnostavuuteen taas liitettiin useampia asioita, kuten huono työrauha ja itselle sopimaton kirja.
Pro gradu: Hyviä ideoita ja tapoja alakoulun kirjallisuuskasvatuksessa – Opettajien näkemyksiä Lukuklaani–hankkeen tutkimuskyselyssä (Torvinen, Tiia 2019)
Tutkimuksen aineistona on Lukuklaani-hankkeen kyselyn kysymys 45: “Kerro hyvistä ideoista ja tavoista, joilla olet käyttänyt kirjallisuutta opetuksessa”. Vastauksista 55 % koskee lukemaan innostamisen keinoja (N=138) ja loput 45 % koskevat kirjallisuuden opetuksen keinoja (N=117). Kirjallisuuden opetuksen keinot jakautuvat kirjallisuuden käsittelyyn, kirjallisuuden käyttöön muussa opetuksessa. Osa kirjallisuuden opetukseen liittyvistä vastauksista koskee kirjallisuuden opetuksen tapojen arviointia. Kirjallisuuden käsittelyssä korostuvat elämykselliset käsittelytavat, joiden avulla oppilas pääsee työstämään lukukokemustaan yksin ja yhdessä toisten kanssa. Kirjallisuuden rooli muiden aineiden opetuksessa on usein inspiraation lähteenä toimiminen tai kirjallisuutta käytetään aineistona jonkin asian opettelussa.
Lukemaan innostamisen keinot jakautuvat neljään ryhmään: koulun lukupuitteisiin, yhteisöllisen lukemisen keinoihin, ulkoiseen motivaatioon nojaaviin tapoihin ja kirjalliseen elämään osallistamisen keinoina. Suurin osa vastauksista liittyy koulun lukupuitteisiin: kirjallisuuden saatavuuteen, lukemiseen käytettävään aikaan, fyysisen oppimisympäristön lukumukavuuteen ja sosiaalisiin puitteisiin.
Aineiston pohjalta ei voida tehdä yleistyksiä siitä, missä tai miten kirjallisuutta hyödynnetään erityisen paljon tai mikä kirjallisuuskasvatuksen tapa on käytetyin tai tehokkain. Tämän tutkimuksen perusteella hyvät ideat ja tavat ovat sellaisia, jotka innostavat ja motivoivat joko kirjallisuuden käsittelyyn tai kirjan lukemiseen. Vastauksissa ei kuitenkaan näy kodin ja koulun välinen yhteistyö tai oppilaiden tekstimaailman hyödyntäminen osana kirjallisuuden opetusta. Oppilaslähtöisyys nousee esiin yksittäisinä mainintoina mahdollisuutena valita luettava kirja tai kirjallisuuden käsittelytapa. Tämä on linjassa aiempien tutkimusten kanssa, joissa esitetään kirjallisuuden opetuksen kehittämistä oppilaslähtöisemmäksi.
Kandidaatin tutkielma: Mars lukemaan! Opettajien lukemaan innostamisen keinoja Lukuklaani-hankkeen aineistossa (Meriläinen, Elina 2018)
Lukuklaani-aineiston avovastaukset jakautuivat neljään erilaiseen työtapamalliin: määrää painottaviin, sisältöä painottaviin, eheyttäviin ja yhteistoiminnallisiin työtapoihin, joista jokainen on kirjallisuudenopetuksen kokonaisuuden kannalta yhtä tärkeä. Myös motivaatiotutkimus antaa taustatukea kaikkien eri työtapojen käytölle, ja erilaisten työtapojen voidaan nähdä täydentävän toisiaan. Teknisen lukutaidon ja luetun ymmärtämisen taidon kehittyminen on edellytys yhteistoiminnallisten ja eheyttävien työtapojen onnistuneelle käytölle, mutta toisaalta yhteistoiminnalliset ja eheyttävät työtavat voivat kannustaa oppilaita keskittymään tarkemmin sisällönymmärtämiseen ja yhteyksien rakentamiseen. Yhteistoiminnalliset työtavat puolestaan innostavat parhaimmillaan oppilaita lukemaan määrällisesti enemmän kaunokirjallisuutta, kun minäpystyvyys vahvistuu vertaisten kanssa toimiessa. Opettajan olisikin hyvä käyttää kaikkia työtapoja vaihdellen ja toisiaan tukien kaunokirjallisuuden opetuksessa. Kun työtapojen valintaa kirjallisuuden käsittelyssä pohditaan oppijan näkökulmasta, on syytä kiinnittää ensisijaisesti huomiota motivoitumiseen ja sitä tukeviin tekijöihin, eli minäpystyvyyden ja elämyksellisyyden kokemuksiin.
Yhteistoiminnalliset ja määrää painottavat työtavat tarjoavat parhaiten minäpystyvyyden kokemuksia, kun taas sisältökeskeiset ja eheyttävät työtavat vastaavat elämyksellisyyden tavoitteluun. Kun tarkastelukulma siirretään opetussuunnitelman linjaamiin opetuksen tavoitteisiin, kiinnitetään huomiota teknisen lukutaidon ja luetun ymmärtämisen sekä sosiaalisten taitojen ja luovan tuottamisen osa-alueisiin. Määrää ja sisältöä käsittelevät työtavat edesauttavat parhaiten teknisen lukutaidon ja luetun ymmärtämisen taidon kehittymistä, kun taas eheyttävät ja yhteistoiminnalliset työtavat tukevat sosiaalisten taitojen, luovan työskentelyn ja tuottamisen taitojen kehittymistä.
Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan olisikin tärkeää tiedostaa, millainen ulottuvuus kullakin työtavalla on sekä oppilaiden innostumisen ja sitoutumisen että opetuksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Näin vaihtelevilla työtapavalinnoilla voidaan tukea kokonaisvaltaista oppimista ja motivaationvahvistumista myös omaehtoista kirjallisuuden harrastamista kohtaan.
OTT: Lukudiplomien käyttö alakoulussa Lukuklaani-aineistossa (Miettinen, Iina 2018)
Kyselyyn vastaajista yli 90 %:lla oli vastausten perusteella positiivisia kokemuksia lukudiplomeista innostavana työskentelytapana. Lukudiplomit tarjoavat opettajille mahdollisuuden hyödyntää kirjastohenkilökunnan ammattitaitoa ja samanaikaisesti vähentää omaa työtaakkansa, kun tarjolla eri luokka-asteiden oppilaille on ammattilaisten valikoimaa monipuolista luettavaa tehtävineen. Parhaimmillaan on vielä saatavilla eriyttävät listat luettavista teoksistakin, jolloin myös heikommat lukijat pääsevät osallistumaan mukaan.
Opetushallituksen Lukukunnari-lukudiplomi osoittautui kaikkein suosituimmaksi lukudiplomiksi. Sen suosiota selittää helppo saatavuus ja laaja kattavuus, mutta myös sen uutta opetussuunnitelmaa ja laajaa tekstikäsitystä noudattava listaus teoksista. Toisaalta moni opettaja kertoi käyttävänsä samanaikaisesti useampaa eri lukudiplomia tai vaihtoehtoisesti tehneensä itselleen oman lukudiplomin yhdistelemällä tehtäviä ja teoksia eri diplomeista.
OTT: Draaman hyödyntäminen ala-asteen kirjallisuudenopetuksessa Lukuklaani-aineiston valossa (Saarilaakso, Nina 2018)
Tuloksista voidaan päätellä, että vaikka draamaa käytetäänkin osana kirjallisuuden opetusta, monet eivät tunne tai vierastavat draaman käyttöä opetusmenetelmänä. Tulos on huomionarvoinen, sillä opetussuunnitelmassa draaman käyttöön ohjataan sekä yleisesti että äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen sisällä. Kun draamaa käytetään kirjallisuuden käsittelyssä, suosivat opettajat ryhmämuotoista työskentelyä koko luokan yhteisen työskentelyn sijaan. Syynä tähän saattavat olla aika- ja tilaresurssit sekä sosiaalisesti turvallisen tilan parempi saavutettavuus pienryhmätyöskentelyssä.
Ne opettajat, jotka käyttävät draamaa, näkevät sen lukuinnon kasvattajana melko tasavertaisena muiden menetelmien kanssa. Melko pieni osa koki sen merkittävästi lukuintoa kasvattavana, mutta yli puolet draaman käytöstä vastanneista näki sen kasvattavan lukuintoa jonkin verran. Kun taas opettajilta kysyttiin avovastauksia erityisen toimivista menetelmistä kirjallisuudenopetuksessa, draamamenetelmiä nostettiin esille maltillisesti. Näissä vastauksissa mikään draaman menetelmä ei nauti erityistä suosiota toisiin nähden.
OTT: Lukupiirit alakoulujen kirjallisuudenopetuksessa (Rissanen, Selma 2018)
Vastausten perusteella voidaan päätellä, että lukupiiri on moninainen menetelmä, joka kuitenkin tarkoittaa eri opettajille eri asioita. Menetelmän nimi on tuttu, mutta toteutustavat vaihtelevat laidasta laitaan, ja eri lukupiirit voivat olla hyvinkin erilaisia. Jollain opettajalla lukupiiri tarkoittaa vain kirjavinkkausta, jollain toisella menetelmä on kirjava yhdistelmä erilaisia tehtäviä.
Yksinkertaisimmillaan ja tavallisimmillaan lukupiirit sisältävät tehtäviä ja keskustelua. Tyypillisiä tehtäviä kyselyn perusteella ovat esimerkiksi kuvataidetehtävät, draamaharjoitukset, lukupäiväkirja ja kirjavinkkaus. Pääosin lukupiirit toteutettaneen ryhmätyöskentelyinä, mutta lukupiirit saattavat koostua myös parityöskentelystä ja jopa oppilaan itsenäisestä työskentelystä.
Kyselyn vastauksia tarkastellessa saattaa herätä helposti kysymys siitä, onko koulujen lukupiiri sitten lukupiiri ollenkaan. Onko ”lukupiiri” vain väline tehtävien tekemiseen ja erilaisten tehtävien nitomiseen yhteen? Niin kauan kuin työskentely on pitkäjänteistä ja koostuu luetun pohjalta käydyistä ryhmäkeskusteluista, voinee käytettyä menetelmää huoletta nimittää lukupiiriksi. Kysymys siitä, missä sitten menee raja lukupiirin ja jonkin muun menetelmän välillä, onkin haastavampi. Toisaalta voi miettiä, onko edes tarpeellista tehdä niin tiukkoja rajauksia; eikö ole tärkeintä, että oppilaat innostuvat lukemisesta.
OTT: Suositut kirjallisuuden käsittelytavat ja niiden vaikutus lukuinnon kasvuun (Reinikainen, Johanna 2018)
Kolme suosituinta työtapaa kaikissa kouluissa ovat samat: kirjavinkkaus, lukutoukka, lukupuu tai muu vastaava ja lukudiplomi. Kirjavinkkaus on arvioitu selvästi eniten lukuintoa kasvattavaksi kirjallisuuden käsittelytavaksi 34 %:n osuudella. Oppilaat voivat innostua kirjavinkkauksista monella tapaa. Heistä voi olla mukavaa päästä esittelemään omasta mielestään hyvää kirjaa muilla oppilaille ja opettajalle. He saattavat myös kiinnostua kirjasta, josta vinkkari tai opettaja lukee katkelman, ja lukea kirjan itsekseen loppuun. Myös kaverin antama kirjavinkkaus saattaa innostaa oppilaita.
Opettajat käyttävät paljon juuri niitä kirjallisuuden käsittelytapoja, joiden he ovat myös arvioineet kasvattaneen lukuintoa merkittävästi (kirjavinkkaus, lukudiplomi ja lukutoukka, lukupuu tmv.). Opettaja ei kuitenkaan voi tietää, kuinka paljon kirjallisuuden käsittelytapa, jota hän ei ole kokeillut, kasvattaisi lukuintoa. On siis vaikea tietää, ovatko opettajat valinneet kirjallisuuden käsittelytavoiksi tarkoituksella juuri ne tavat, joiden he ovat kokemuksen kautta havainneet kasvattavan lukuintoa, vai käyttävätkö he hyväksi kokemiaan käsittelytapoja ja arvioivat niiden myös kasvattavan lukuintoa.
OTT: Alakoulun opettajien lukutottumukset. Alakoulun opettajien lukuharrastus ja sen suhde kirjallisuuden opetukseen (Arjaranta, Kirsi 2018)
Tutkielmassa selvitetään, kuinka paljon ja mitä teoksia opettajat lukevat ja sitä, miten opettajan omat lukutottumukset korreloivat kirjallisuuden opetuksen kanssa. Taustalla on ajatus siitä, että opettajan on tunnettava kirjallisuutta laajasti kyetäkseen vinkkaamaan kirjoja ja tutustuttamaan oppilaansa kirjallisuuteen ja toisaalta se, että lukeva aikuinen toimii mallina lapselle.
Kyselyvastausten perusteella voidaan jakaa opettajat lukemista harrastaviin opettajiin ja vähän lukeviin opettajiin. Noin neljännes vastaajista oli vähän lukevia, eli he lukivat 0–5 kirjaa vuodessa, loput lukivat vuodessa kuusi kirjaa tai enemmän. Selkeästi suurin osa vastaajista (581/778) kertoi lukeneensa viimeksi romaanin. Tietokirjoja oli luettu toiseksi eniten (104/778) ja vähiten runoteoksia, novellikokoelmia sekä näytelmiä. Vastaajista vain noin kymmenesosa kertoi kuuluvansa lukupiiriin.
Vähän lukevien opettajien opetuksessa luetaan vähemmän kuin lukemista harrastavien. Lukemista harrastavista opettajista 24 % kertoi luettavansa kirjaa päivittäin, vähän lukevista joka kymmenes. Ero on muutenkin luettamisen taajuudessa merkitsevä. Lukupiiriin kuuluvista 74 % käyttää lukupiiriä opetuksessaan, mutta sellaiseen kuulumattomistakin 52 %. Lukupiiri on siis kyselyn perusteella suhteellisen suosittu ja vakiintunut opetusmenetelmä omasta lukupiiriharrastuksesta riippumatta.
OTT: Luokanopettajien kokema tuen tarve kirjallisuuden opetuksessa. Lukuklaani-hankkeen tutkimustuloksia (Raatikainen, Jenna 2018)
Tutkielma valottaa luokanopettajien näkemyksiä siitä, mitkä asiat ovat kirjallisuuden opettamisessa ja lukemisen edistämisessä tärkeitä, sekä sitä, millaista tukea he omaan kirjallisuuden opetukseensa kaipaavat. Tuen tarpeiden pohjalta voidaan esittää erilaisia ehdotuksia kirjallisuuden opettamisen ja lukemisen edistämisen tueksi. Ehdotukset vaihtelevat konkreettisista ja kohtuullisen helposti toteutettavista valmiista tehtäväpaketeista, käsittelyideoista ja kirjalistoista aina laajempiin opetussuunnitelmaa tai yhteiskuntaa läpäiseviä asenteita koskeviin muutoksiin.
Toiveet opetussuunnitelmamuutoksista tai esimerkiksi Opetushallituksen kustantamista koulutuksista suunnataan yhteiskunnallisille instituutioille. Opettajien toiveiden pohjalta voidaan kehittää myös kirjastojen ja kirjakustantamojen toimintaa. Jotkut opettajat kuitenkin näkevät eniten mahdollisuuksia ruohonjuuritason toiminnassa ja toivovat kiinnostuneiden kollegoiden verkkoa, jossa kokemuksia, innostusta tai kirjallisuuden käsittelyn monipuolisia tapoja levitettäisiin.