Kasvitieteellisen puutarhan ja kasvimuseon tutkijat Kirgisiassa

4.11.2009 – 14.31

Joukko Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvitutkijoita teki kesällä tutkimusmatkan Kirgisiaan. Tässä Pertti Uotilan matkakertomus.

–

23.7.-16.8.2009 Leo Junikka, Marja Koistinen, Sampsa Lommi, Alexander Sennikov, Pertti Uotila ja Henry Väre tekivät keruu- ja tutkimusmatkan Keski-Aasiaan, Kirgisian tasavaltaan.

Bishkekissä (ent. Frunze), Kirgisian pääkaupungissa, Dr. Georgy Lazkov järjesti meille kolmen viikon kasviretken maan huonosti tunnettuun länsiosaan. Retki tehtiin entisellä Neuvostoliiton armeijan GAZ-66 -maastoautolla, jonka takaosan koppiin kuusi tutkijaa tavaroineen ja retken kirgisialainen kokki juuri ja juuri mahtuivat; Lazkov matkusti auton hytissä kirgiisikuljettajan seurana. Osin asfalttiteillä, osin päällystämättömillä kapeilla ja kuoppaisilla sorateillä – joskus vähän teitten ulkopuolellakin – kuljettiin arviolta (matkamittari oli rikki) 1500 kilometrin lenkki Tian Shan -vuoristossa.

Matkan aikana yövyttiin teltoissa. Leiripaikkoja oli yhteensä 12. Yleensä samalla paikalla oltiin kaksi yötä, siis joka toinen päivä ajettiin pitempi taival, joka toinen päivä kiipeiltiin jokilaaksoissa sijaitsevista leiripaikoista lähivuorien puuttomille, laidunnetuille rinteille.

Kokkimme valmisti kaasukeittimellä ateriat matkan varrella ostetuista tuoreista aineksista ja niiden loppuessa säilykkeistä. Vettä otettiin tienvarren lähdepaikoista kahteen isoon tonkkaan. Aamiainen kahdeksalta oli tuhti: lihasoppaa, makarooni/peruna/lihamuhennosta tai puuroa. Juomana oli teetä, kuten kaikilla muillakin aterioilla. Kello kahden lounas oli yhtä tukeva. Kolmannen riittoisan, iltahämärissä syödyn aterian jälkeen, usein jo ennen kymmentä, kömmittiin telttoihin nukkumaan: pimeys laskeutui nopeasti, eikä taskulampun valossa voinut työskennellä.

Jos ei oltu maastossa, niin prässättiin kasveja. Etenkin iltapäivisin leviteltiin prässäyssanomalehdet paahtavaan aurinkoon kuivumaan. Auringossa kuivailtiin myös siemeniä, sieniä ja puunäytteitä. Eninnillään varjolämpötila kipusi lähelle 40 astetta. Viimeiset paperien levitykset tehtiin retken jälkeen herbaarion lattioille. Siten, tosin melkoisella työllä, onnistuttiin prässätyt näytteet kuivaamaan kohtuullisen hyvin ilman imupapereita.

Reitti kulki usean solan kautta, joista korkeimmat olivat selvästi yli 3000 metrissä; suuri osa taipaleesta taitettiin 1700-2300 metrin korkeudella. Leiripaikat olivat useimmiten vuolaasti kohisevien jokien avoimilla tai puustoisilla rantapenkereillä. Naryn-joen laaksossa yövyttiin 800–900 metrissä. Toinen laakson leiripaikoista oli Toktogul-tekojärven rannalla. Paikka poikkesi lämpötilaltaan, kasvistoltaan (Chenopodiaceae-aroa) ja eläimistöltään (lihavia rupikonnia ja pieniä hyppiviä hiiren kaltaisia otuksia) kovasti koskenrantojen leiripaikoistamme. Toinen poikkeava paikka oli laidunnukselta lähes säästynyt Sary-Chelek-järven biosfäärialue.

Mitä sitten saatiin aikaan? Putkilokasvinäytteitä kertyi noin 2700 numeroa, ja useista näytteistä on muutamia duplikaatteja. Kymmenkunnasta puusta sahattiin myös puunäyte. Sampsa keräsi jäkäliä, jotka piti yleensä irrottaa kivitaltalla, sekä sammalia. Jäkäliä kertyi 300 näytettä, sammalia satakunta. Mutta tuomiseksi kertyi vähän näkinpartaisleviä ja sieniäkin. Leo keräsi kasvitieteelliselle puutarhalle siemeniä, hedelmiä, sipuleita, mukuloita ja pistokkaita, yhteensä 155 erää. Kamerat räpsähtivät nelisentuhatta kertaa.

Retken jälkeen pari päivää käytettiin näytteiden kuivailuun ja kunnostamiseen Kirgisian tiedeakatemian Biologian ja maaperätieteen instituutin herbaariossa Bishkekissä (FRU). Näytteistä kertyi matkatavaroihimme 85 kiloa ylipainoa, mutta kaikki saatiin tuotua mukana Suomeen, tosin hinta oli 9 $ / kilo. Toisaalta kaikilta jäi muutama henkilöhohtainen ylipainokilo Kirgisian vuorille. Muut palasivat Suomeen 16.8., Pertti selvitti FRU:n Chenopodium-näytteitä 20.8. asti ja Alexander Cotoneaster-, Allium- ja Cousinia-sukuja 30.8. asti.

Jo alustavissa määrityksissä näyttää aineistossa olevan vajaat kymmenen tieteelle uutta Allium-, Cousinia- ja Rosularia-lajia ja yksi Perovskia-hybridi, useita maalle uusia lajeja sekä kymmenittäin muita merkittäviä löytöjä.

Kirgisia on upea maa, sen maisemat, etenkin levolliset ikivanhat vuoristot, ovat unohtumattomia ja kansa ystävällistä. Maa on islamilainen, mutta sangen maallistunut, eikä moskeijoita nähty kuin suurimmissa kaupungeissa. Maan hintataso on suomalaiselle sangen alhainen. Korruptiota toki on, ja viimeistään rahalla asiat järjestyvät. Kiitokset kaiken sujumisesta erinomaisesti kuuluvat oppaallemme Georgy Lazkoville, mutta myös hänen äidilleen ja isoäidilleen (93 v.), jotka Bishkekin ajaksi majoittivat joukkomme täysihoidolla pieneen asuntoonsa. – Matkan kuluihin saatiin huomattava avustus Societas pro Fauna et Flora Fennicalta ja Nordenskiöld-samfundetilta.

Kirjoittanut Mikko Heikkinen | Kuuluu luokkaan Tutkimus | Kommentoi

Entä jos malaria voitaisiin hävittää?

21.10.2009 – 17.13

Malaria tappaa edelleen

Malaria on yksi maailman tappavimmista taudeista, mutta ponnistelut taudin hävittämiseksi eivät ole edenneet erityisen vauhdikkaasti. Ny Helsingin yliopiston malariatutkijat ovat saaneet merkittävän apurahan. He nimittäin lähestyvät kysymystä aivan uudesta näkökulmasta. Tutkijaryhmään kuuluu myös Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Larry Huldén.

Malarialoinen esiintyy isännässään niin pitkään kuin sitä levittäviä kantajia – eli sopivia hyttyslajeja – esiintyy. Talvikaudeksi loinen vetäytyy isäntänsä maksaan lepäämään ja reipastuu jälleen kevään koittaessa. Helsinkiläiset tutkijat yrittävätkin nyt selvittää, miten loinen tietää milloin katkaista lepovaiheensa. Toisin sanoen, mikä lepovaiheen oikein saa päättymään?

Tutkijaryhmä on päätellyt, että sopivan hyttysen pisto laukaisee malarialoisen aktivoitumisen talvitauon jälkeen. Epäilys perustuu tutkija Lena Huldénin väitöstutkimuksessaan käyttämään ainutlaatuiseen suomalaiseen aineistoon pohjoisen malarian (Plamodium vivax) esiintymisestä. Suomessa malariatapausten määrien huippu tuntui ajoittuvan aina muutama viikko sen jälkeen, kun tietyt hyttyslajit ilmaantuivat keväisin.

Jos laukaiseva tekijä pystyttäisiin eristämään, niin malaria voitaisiin “käynnistää” keinotekoisesti – ja hoitaa kontrolloiduissa olosuhteissa.

Malaria hävisi suomesta 1970-luvulla

Lena Huldénin väitöstutkimus on muutenkin kiinnostavaa luettavaa. Perinteisestihän on oletettu malarian häviämisen johtuvan tehokkaammasta suojauksesta (hyttysverkoista jne), hyttyslajien hävittämisestä ja paremmasta lääkityksestä.

Toisaalta monista maista – kuten Suomesta – malaria hävisi ennen näiden toimien aloittamista. Suomi julistettiin malariavapaaksi vuonna 1975.

Lena Huldén selittää tutkimuksessaan, miksi malarialoinen hävisi maastamme. Tarinan sankari ei ole tehokkaampi hyttyssumute, vaan yhteiskuntarakenteen muutos. Aiemmissa suurperheissä isot makuuhuoneet tarjosivat loisen kantajina toimiville hyttysille ja nukkujissa asustaville malarialoisille mainion kohtauspaikan.

Kotitaloudet kuitenkin pienenivät ja samalla kohtauspaikkojen määrä väheni. Näin malaria hävisi maastamme vähitellen, vaikkei sitä levittäviä hyttyslajeja hävitetty.

Kiinnostuitko?

Lisää voi lukea mm. yliopiton uutisarkistosta: HY:n malariatutkijoille Grand Challenges Explorations -apuraha ja Lena Huldénin väitöstutkimuksesta: Perhekoko pieneni – malaria hävisi Suomesta.

Kirjoittanut Laura Hiisivuori | Kuuluu luokkaan Tutkimus | Kommentoi

Hatikka-kyselyn tuloksia

22.9.2009 – 13.27

Hatikka-havaintopäiväkirjassa oli 7.8.–14.9.2009 esillä kysely, jonka tarkoituksena oli kartoittaa Hatikan käyttäjien kokemuksia, toiveita ja mielipiteitä jatkokehitystyötä varten. Kyselyyn vastasi 56 käyttäjää.

Yhteenveto

Tässä yritän nyt tehdä yhteenvetoa vastauksista. Kehitystyötä varten pitäisi löytää yleinen näkemys kymmenien erilaisten käyttäjien osin ristiriitaisista kommenteista ja toiveista.

Kuten odottaa saattoi, vastaukset olivat osin ristiriitaisia. Osan mielestä Hatikka on helppokäyttöinen, osan mielestä vaikea. Myös karttaliittymä keräsi kehuja ja moitteita. Käyttöliittymästä toivotaan yksinkertaisempaa, mutta toisaalta ominaisuuksia ja tietokenttiä halutaan lisää.

Tarkoittaako tämä että on valittu sopiva keskitie? Vai olisiko mahdollista tehdä järjestelmästä kaikille sopiva? Tuskin, mutta aina voi yrittää parantaa. Tulevassa Hatikassa erilaiset toiveet on otettu huomioon tekemällä taustalla toimivasta tietojärjestelmästä sellainen, että sen päälle voisi nykyistä helpommin luoda erilaisia tallennuslomakkeita erilaisia käyttötapoja varten. Ulkoasustakin on tulossa kaksi versiota: perus- ja aktiivisen käyttäjän versiot.

Mutta pitäisikö Hatikan palvella mahdollisimman monia erilaisia käyttäjiä, vai keskityttävä vain tietyn ryhmän palvelemiseen? Pitäisikö Hatikassa olla paljon eri toimintoja (jokaiselle jotain -periaatteella) vai pitäisikö toimintoja kuitenkin karsia jotta käyttö olisi yksinkertaisempaa?

Jossain määrin Hatikan kehityksessä kyllä keskitytään vain tietynlaisiin käyttäjiin: sellaisiin, jotka retkeilevät ja kirjaavat havaintoja paljon. Kuitenkin jonkinlainen keskitie yritetään löytää, ja järjestelmää parannella jatkuvasti. Siksi käyttäjien palautteet ja kommentit ovat aina tervetulleita, vaikka niihin ei heti pystyttäisikään vastaamaan.

Kyselyn eri kohtiin annettuja vastauksia eriteltynä tarkemmin:

Mistä pidät Hatikassa, mikä on sinulle hyödyllistä?

Selvästi hyödyllisimpänä pidettiin oman havaintopäiväkirjan ylläpitoa: omien havaintojen tallennus- ja selausmahdollisuuksia. Toiseksi hyödyllisintä on muiden tekemien havaintojen selaaminen ja sitä kautta tiedon saaminen lajien maantieteellisestä ja ajallisesta esiintymisestä.

Vastauksissa kehuttiin myös karttatoimintoja, havaintojen päätymistä hyötykäyttöön, järjestelmän luotettavuutta ja helppokäyttöisyyttä, sekä sitä että havaintoja voi tallentaa kaikista eliöryhmistä samaan paikkaan.

Ulkomaisten havaintojen kirjausmahdollisuus ja Hatikan monipuoliset toiminnot mainittiin muutaman kerran. Toisaalta muutama mainitsi että ulkomaiset havainnot eivät kiinnosta (pitäisikö ne rajata pois näkyvistä, ellei käyttäjä erikseen toisin pyydä?)

Toivoisitko jotain uutta tai parempaa?

Yhteensä esitettiin toiveita 34 uudesta toiminnosta tai ominaisuudesta. Muutama toive nousi esiin useamman kerran:

  • Tarkkojen havaintopaikkojen näyttäminen kartalla (nykyään havainnot näytetään 10 km tarkkuudella).
  • Valokuvien liittäminen havaintoon, omaksi iloksi tai takeeksi määrityksen varmistamiseksi.
  • Eri eliöryhmille räätälöidyt erilliset tallennuslomakkeet. (Esim. sienilomake, jolla lukumääräkentän tilalla olisi kenttä itiöemien lukumäärälle tai koolle, tai kasvilomake, jolla ei olisi kellonaikakenttää, tai hyönteislomake, jolla paikat eri kehitysasteiden lukumäärille.)
  • Havaintojen haku koordinaattien perusteella.
  • Tunnistettavien nimien lisääminen, erityisesti hyönteisistä.
  • Havaintojen haku kuukauden perusteella (esim. kaikki elokuiset havainnot talitiaisista)
  • Tallennuslomakkeen karttatoiminnon nopeuttaminen ja yksinkertaistaminen

Joitakin jo olemassa olevia ominaisuuksia toivottiin myös lisättäväksi Hatikkaan. Ehkäpä paikallaan olisi jonkinlainen vinkkipalsta, jolla kerrotaan miten Hatikkaa voi käyttää tehokkaammin. (Minusta tuntuu että pelkästään ominaisuuksien kirjaamista ohjesivulle ei moni huomaisi.)

Muutamista vastauksista on luettavissa, että tallennuslomakkeelle haluttaisiin nykyisten yleiskäyttöisten kenttien sijasta lisää erilaisia kenttiä tietojen tallennukseen. Siis esimerkiksi sen sijaan että lomakkeella olisi nykyiseen tapaan yksi kenttä, johon voi merkitä havaittujen yksilöiden määrät ja sukupuolet siten kuin itse haluaa, olisi lomakkeella yksi kenttä koiraiden, toinen naaraiden ja kolmas sukupuolelleen määrittämättömien yksilöiden määrälle.

Tämä on osin ristiriidassa helppokäyttöisyyden ja selkeyden kanssa. Pitäisikö käyttäjille tarjota yksi lomake, jolla eri tiedot kirjataan eri kenttiin, ja toinen nykyisenkaltainen? Pitäisikö tällaiset olla olemassa kaikista eliöryhmistä?

Tässä lienee ensisijassa kyse siitä, että käyttäjät haluavat mahdollisuuden hakea havaintoja näiden tietojen perusteella. Esimerkiksi hakea kaikki havainnot kukkivista sinivuokoista tai koirashaahkoista? Jos näin on, voidaan tilannetta yrittää parantaa myös hakutoimintoa kehittämällä.

Vastauksista näkyy että käyttäjiä on kahdenlaisia: niitä jotka kirjaavat havaintojaan ensi sijassa omaksi ilokseen, ja niitä jotka ilmoittavat havaintoja muiden käyttöön. Näillä ryhmillä on erilaiset toiveet tallennuslomakkeelle: ensimmäinen ryhmä katsoo asioita tallentajan näkökulmasta ja toivoo helppoutta, toinen taas painottaa tiedon käyttäjän näkökulmaa ja toivoo täsmällisyyttä ja tietojen tarkempaa erittelyä.

Toiveista ollaan tekemässä tai suunnittelemassa Hatikan seuraavaan versioon:

  • tarkat paikat kartalle (kun arkaluontoisten havaintojen luokitusperiaatteet on päätetty)
  • vapaamuotoisen reitin tai alueen tallennus
  • lisää nimiä
  • navigointivalikko koko ajan näkyvillä
  • monipuolisempi tallennuslomake (jossa voi itse valita mitä kenttiä haluaa näkyville)
  • omien havaintopaikkojen tallennus lomakepohjiksi (sen sijaan että kaikki paikat tallennetaan, kuten nykyään)
  • valokuvien liittäminen havaintoon
  • anonyymisähköposti muille käyttäjille
  • omien havaintojen tallennus excel-yhteensopivaan tiedostoon
  • karttojen latautuminen nopeammaksi

Uudessa versiossa on myös aiempaa helpompi luoda erilaisia tallennuslomakkeita, joten näitäkin tullee lisää käytettäväksi.

Lisäksi vastauksissa toivottiin muutamia asioita, jotka eivät kuulu suoranaisesti havaintojärjestelmän ydintoimintoihin. Useampi vastaaja toivoi jonkinlaista lajinmäärityspalvelua (puhelin- tai nettipohjaista) tai valokuva-arkistoa määritystä varten. Yksi vastaaja toivoi keskustelufoorumia ja toinen luonto-opasta josta löytyisi kaikenlaista tietoa Suomen eliölajeista ja luonnosta.

Luontoaiheisia keskustelufoorumeja on useita, usein lajiryhmän mukaan jakautuneina (esim. Tiirafoorumi (linnut), Hyönteisfoorumi (hyönteiset ja hämähäkkieläimet) ja Polku (sienet)). Ikkuna Suomen Luontoon -sivusto kattaa kaikki lajiryhmät, ja siellä voi kysellä apua lajinmääritykseen. Hyönteiskuvapankissa on valokuvia hyönteisistä ja hämähäkkieläimistä, mutta muita vastaavia kotimaisia en tiedä.

Mistä et pidä Hatikassa? Miksi?

Useimmin toistunut vastaus tähän kohtaan oli että inhokkeja ei Hatikassa ole, mikä on näin kehittäjän korvin mukavaa. Kaikkiaan vastaajat luettelivat kuitenkin kolmisenkymmentä inhokkia tai puutetta.

  • Eniten närää aiheutti havaintojen katoamisbugi, joka saatiin korjattua reilu kuukausi sitten (HUOM: kadonneet havainnot saadaan palautettua; jos jollakin on vielä tyhjentyneitä eriä joita haluaisi takaisin, kertokaa siitä.)
  • Lajinimien puutetta pidettiin ongelmana (erityisesti hyönteisten).
  • Käyttöliittymää ja ulkoasua kuvattiin muutamassa vastauksessa kömpelöksi.
  • Sivuja tai ”varmistuksia” toivottiin olevan vähemmän, ja niillä vähemmän sisältöä. Selkeyttä ja yksinkertaisuutta toivottiin erityisesti tallennus- ja muokkausvaiheeseen.
  • Karttaliittymä keräsi myös tarkemmin määrittelemättömiä moitteita kömpelyydestään. Kartoille toivottiin myös kadunnimiä.
  • Eliömaakuntakenttä on edelleen kaksiteräinen miekka. Muutamassa vastauksessa ihmeteltiin eliömaakuntien nimiä, rajauksia ja sitä että lomakkeella on kohta eliömaakunnan kirjaamiselle. Seuraavassa versiossa voisi kokeilla eliömaakunnan poistamista peruslomakkeelta kokonaan.

Muut ongelmat nousivat esiin kukin vain kerran.

Asia, joka nousee usein eri muodossa esiin, on kysymys havaintojen virhetarkistuksista tallennusvaiheessa. Kuinka tiukka Hatikan pitäisi olla siinä, mitä se antaa tallentaa? Miten voitaisiin tehokkaasti, mutta silti käyttäjää häiritsemättä tarkistaa sellaiset tiedot, joita ei voi suoraan tarkistaa automaattisesti? (Esimerkiksi sellaiset koordinaatit, jotka ovat sinällään oikeat, mutta osoittavat eri paikkaan kuin käyttäjä tarkoitti. Tai epähuomiossa kirjatut väärät lajinimet, esim. talitiainen po. sinitiainen.) Se että tiedot näytetään käyttäjälle tarkistamista varten ennen tallennusta, näyttää aiheuttavan tuskastumista monille.

Myös erilaisten tietojen pakollisuudesta on erilaisia näkemyksiä. Nykyään Hatikkaa on tässä hyvin vapaamielinen, pakollisia tietoja ovat vain havainnoija sekä päivämäärä. Muita kohtia voi täyttää vain jos niin haluaa. Jotkut kuitenkin toivovat enemmän pakollisia kohtia, kuten havaintomaan nimen tai tietoja määritysperusteista. Toisaalta jotkut ilmeisesti ajattelevat että kaikkien lomakkeen kohtien täyttäminen olisi aina pakollista.

Hatikan seuraavassa versiossa on luvassa parannuksia mm. seuraaviin (edellisessä kappaleessa mainittujen lisäksi):

  • Erän muokkaus jälkikäteen helpommaksi
  • Varmistuksia vähemmän; jää tallentajan itsensä vastuulle tarkistaa kirjasiko hän todella ne tiedot mitä tarkoittikin.
  • Ulkoasu myös muuttuu, muutoksessa otetaan huomioon tämänkin kyselyn tulokset.

Mitä voisi sinun puolestasi poistaa, mikä on turhaa tai häiritsevää?

Tämä kohta tuotti vähiten vastauksia. Vastaajista 14 ei kokenut mitään poistettavaksi. Suurin osa ei vastannut mitään.

Kolme vastaajaa ei ollut kiinnostunut ulkomaisista havainnoista. Yksi vastaaja ei tarvinnut kellonaikatietoja tallennuslomakkeella, toinen toivoi kartatonta tallennuslomaketta kartallisen rinnalle, ja kolmas lintuatlashavaintojen tallennuksen erilleen Hatikasta.

Yksinkertaistaminen edellyttäisi karsintaa, varsinkin jos kaikkiin toimintoihin tulisi päästä yhdeltä sivulta yhdellä klikkauksella. Mitä siis poistaa, jos jostain olisi selkeyden vuoksi karsittava?

Onko jokin asia liian vaikeaa?

Tähän kohtaan kirjattiin kolmenlaisia asioita:

Vaikeat asiat

  • Havaintojen selaus
  • Koordinaattien valinta, jos ei osaa lukea karttaa
  • Käyttöliittymä ja sen näyttöjen runsaus
  • Ohjeet
  • Havaintojen poistaminen

Kömpelöt asiat

  • Tallennusprosessi (liikaa vaiheita)
  • Väärin kirjoitetun lajinimen oikean kirjoitusasun etsiminen ja kopioiminen (liikaa vaiheita)
  • Koordinaattien valinta maailmankartalta
  • Havaintojen selaus
  • Havainnoijien kirjaaminen

Tietoja, jota ei löydä

  • Miten epävarma havainto merkitään
  • Millaisia lyhenteitä havaintojen kirjaamisessa voi käyttää
  • Lintuatlaksen kartoittajatilasto

Vaikeiden asioiden löytäminen ja parantaminen vaatii selvästi lisää käyttäjätestausta. Perustoiminnoista voisi myör kirjoittaa lisää lyhyitä ohjeita.

Mitä Hatikassa pitäisi olla erilaista, jotta käyttäisit sitä enemmän?

Muutama asia nousi toistuvasti esille tallennusmotivaation lisääjänä.

  • Havaintojen hyötykäyttö. Pidettiin tärkeänä että havainnot päätyvät viranomaisten ja muiden niitä tarvitsevien käyttöön.
  • Valokuvia ja tietoa määrityksen avuksi.
  • Valokuvien tallennusmahdollisuus.
  • Tallennettujen havaintojen näkyminen kartalla tarkemmin, hakeminen kartan avulla.

Muutamassa vastauksessa toivottiin sujuvuutta ja selkeyttä käyttöliittymään.

Mitä muuta haluaisit kertoa Hatikan kehittäjille?

Kiitoksia kiitoksista.

Lisäksi tässä toivottiin erityisesti Tiiran ja Hatikan välistä yhteistyötä.

Kiitos kaikille vastanneille! Tuloksiin palataan tässä blogissa vielä myöhemmin.

Kirjoittanut Mikko Heikkinen | Kuuluu luokkaan Hatikka | Kommentit (3)

Opiskelija löysi uuden kämmekkälajin

15.9.2009 – 10.17

Graduhommissa pohjoisessa ollut biologian opiskelija Anna Allén löysi Kilpisjärven Mallalta pienen, kauniisti kukkivan, kämmekän. Löytö osoittautui pikkulehdokiksi (Platanthera obtusata subsp. oligantha), joka on Suomelle uusi kämmekkälaji. Nyt maassamme on tavattu yhteensä 38. kämmekkälajia ja alalajia.

Toinen biologian opiskelija, Annina Mäkelä, puolestaan teki löydöstä tiedotteen, jonka julkaisen tässä myös teidän iloksenne. Jos jotakuta kiinnostaa miltä tuo Suomen uusin orkidea näyttää, niin kuvan voi kaivella esiin EOL:ista (Encyclopedia of Life). Lisäksi Annina kirjoitti aiheesta jutun Hesariin, joka julkaistiin tänään: Suomesta löytyi uusi kämmekkälaji.

Täytyy tunnustaa, että olen itsekin vähän kateellinen. Tuollaisia asioitahan opiskeluaikana juuri kuuluu tehdä, gradua ja muita kenttähommia maastossa. Lopputuloksena jotain uutta ja jännää… Laura

Pikkulehdokki on Suomen 38. kämmekkälaji

Heinäkuun 20. päivänä Mallan Luonnonpuistosta Kilpisjärveltä löytyi Suomelle uusi kämmekkälaji pikkulehdokki (Platanthera obtusata subsp. oligantha). Kyseisen löydön lisäksi lajia esiintyy Skandinaviassa hyvin harvinaisena Pohjois-Norjan kalkkituntureilla ja Pohjois-Ruotsissa, jossa sen populaatiokooksi arvioidaan 200 yksilöä.

Pikkulehdokki on noin 10 senttimetrinen, valkokukkainen kämmekkä, joka on usealle tutun valkolehdokin sukulainen. Löytöpaikallaan Mallan Luonnonpuistossa laji kasvoi sille tyypillisellä kasvupaikalla eli kalkkivaikutteisella lapinvuokkokankaalla puurajan yläpuolella. Lähialueelta ei ollut löydettävissä toista saman lajin edustajaa. Ruotsin pikkulehdokkien lisäksi Suomen löytö oli ainoa EU:ssa ja laji on mainittu luontodirektiivien liitteissä II ja IV.

Lajin tarkkasilmäisenä löytäjänä toimi alueella Pro Gradu tutkielmaansa valmistellut Helsingin yliopiston biologian opiskelija Anna Allén.

Teksti: Annina Mäkelä

Annina Mäkelä on myös Saanan Luonnon Ystävien tiedottaja

Kirjoittanut Laura Hiisivuori | Kuuluu luokkaan Suomen luonto | Kommentoi

Media lietsoo lepakkokammoa

19.8.2009 – 10.18

Turusta löydettiin viime perjantaina Suomen ensimmäinen rabiesta (raivotautia) sairastava lepakko. Kyseessä oli aikuinen vesisiippakoiras. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira tiedotti tapauksesta viime maanantaina. Tapaus on saanut paljon huomiota mediassa ja ihmiset ovat huolestuneet asutuksen lähellä lentelevistä nahkasiivistä. Jo ennestään moni mieltää lepakon – täysin perusteetta – epämiellyttäväksi tai jopa pelottavaksi eläimeksi. Kertoohan jo kansantarina siitä, miten piru yritti luoda pääskyn ja lopputuloksena oli lepakko.

Rabiesta kantanut vesisiippayksilö oli saatu verkolla kiinni ja sen huomattiin käyttäytyvän kummallisesti. Useimmat lepakot reagoivat verkosta irrottamiseen ja käsittelyyn yrittämällä purra. Näin toimivat muutkin – terveet – villieläimet. Sairaan lepakon käytös kuitenkin kiinnitti tutkijoiden huomion, sillä se oli välillä täysin passiivinen ja kosketettaessa aggressiivinen. Eläin ei toisin sanoen hyökkäillyt tutkijoiden kimppuun. Analyyseissä selvisi, että eläimellä oli EBLV2-virus (European Bat Lyssavirus) eli lepakkorabiesvirus.

Kyseistä virusta ja toista samankaltaista on löydetty monista Euroopan maista. Myös sellaisista, joissa ei muuten rabiesta esiinny. Viruksen aiheuttamia tautitapauksia ihmisellä tunnetaan Euroopasta vain muutama. Näissä tapauksissa taudin aiheutti se, että lepakonpureman saaneet henkilöt eivät saaneet rokottetta.

Suomessa lepakoita käsittelevät vain lepakkotutkijat ja -rengastajat. Rengastusluvan saadakseen pitää muun muassa suorittaa rengastustentti ja ottaa ennaltaehkäisevä rabiesrokotesarja. Lepakoita käsiteltäessä tulee käyttää käsineitä. Pureman jälkeen on mentävä lääkäriin tehosterokotteiden saamiseksi.

Rabieslöytö ei vaikuta tavallisiin ihmisiin

Tavallisen ihmisen elämään tämä ikävä, mutta odotettavissa ollut löytö ei vaikuta. Tutut turvallisuusohjeet ovat edelleen voimassa: älä koske paljain käsin villieläimeen ja mahdollisen villieläimen pureman jälkeen mene lääkäriin. Ullakolla majailevista lepakoista ei ole talon asukkaille vaaraa, eivätkä lepakot hyökkäile päin ihmisiä. Raportoidun tapauksen lajia, eli vesisiippaa, ei yleensä edes löydy rakennuksista. Otuksen päiväpiilo voi olla esimerkiksi puunkolossa.

Lepakot ovat rauhoitettuja ja mielenkiintoisia nisäkkäitä

Kaikki lepakot ovat rauhoitettuja ja kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteeseen IV (a). Näin ollen ne ovat tiukassa suojelussa EU:n alueella. Direktiivin määräykset on sisällytetty myös luonnonsuojelulakiin. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikan – vaikkapa talon ullakolla olevan päiväpiilon – hävittäminen tai heikentäminen on kiellettyä. Poikkeusluvan voi antaa vain alueellinen ympäristökeskus. Tämän päälle lepakoita suojaa myös EUROBATS –sopimus, joka velvoittaa osapuolimaitaan suojelemaan lepakkolajeja lainsäädännön, tutkimuksen ja tiedonvälityksen avulla.

Löydetyn rabies-tartunnan vuoksi ei ole mitään syytä ryhtyä sen enempiin toimiin lepakoiden kanssa tai poikkeamaan niiden rauhoituksesta. Suomi on EUROBATS-sopimuksen osapuolena mukana laajassa asiantuntijoiden verkostossa, jossa tilanne ja mahdollisten toimien tarpeellisuus voidaan arvioida.

Tutustu lepakoihin lepakkoyössä!

Euroopan laajuista lepakoiden yötä vietetään Suomessakin elokuun loppupuolella. Tapahtumia on esimerkiksi Espoon Villa Elfivikissä, Tampereella, Raumalla ja Pyhtäällä. Tarkista, missä ja milloin voit osallistua lepakkoretkelle! Tiedot löytyvät Suomen lepakkotieteellisen seuran sivuilta kohdasta Lepakkoyö.

Lisätietoa lepakoista

Tämän tekstin pohjana on ollut ympäristöministeriön lausuma, joka löytyy ministeriön sivuilta: Tietoa lepakkorabiestapauksesta. Lepakoista löytyy lisätietoa myös Luonnontieteellisen keskusmuseon sivuilta: Suomen lepakot. Eviran tiedote: Suomessa tavattu ensi kertaa lepakkoraivotautia.

Kirjoittanut Laura Hiisivuori | Kuuluu luokkaan Luonnontieteellinen museo, Suomen luonto, Tutkimus, Yleistä | Kommentoi