Paula Havas-Matilainen kirjoittaa Kumpulasta
On Runebergin päivä, Suomen lippu liehuu kaakkoistuulessa. Päivä on täyspilvinen ja leudohko, pakkasta on muutama aste. Kovien talvipakkasten läpi puutarhassa sinnitelleet mustarastaat istuksivat Yläkartanon seinustan villaheisipensaassa ja kärkkyvät tilaisuutta päästä maapähkinäapajalle, jolta pihalle tuloni on pelottanut harakat ja varikset. Kanahaukka on lähtenyt aamuisesta tähystyspaikastaan vanhan kartanopoppelin latvasta.
Puutarha on nietosten peitossa. Syksyllä kasvimaantieteellisen puutarhan istutusten suojaksi viritetyistä kaniverkoista on vain ylälaita näkyvissä, kaikista ei sitäkään. Toisaalta ei näy kanien jälkiäkään. Ylipuutarhuri Marko sanoo höytyväisen pakkaslumen olevan liian upottavaa ja syvää kanien kulkea. Lumi on liian syvää ja upottavaa ihmisellekin. Eipä huvita poiketa auratulta pääväylältä istutusten väliin. Pitäisi olla kiikarit, että voisi käytävällä seisten lukea niitä nimikilpiä, jotka eivät vielä ole hautautuneet lumeen. Nyt jää tietämättä, mikä vaahtera tuo on ja mikä koivu tämä.
Maisema on ruskea ja valkoinen; havupuuryhmät tuovat siihen vihreyttä. Lepissä on kuivat hedelmät ja kevättä odottavat norkot. Kiinalaisessa kolmiokapensaassa (Gleditsia japonica) roikkuu vielä pitkiä, kuivia palkoja. Joissain tammissa on ruskeita lehtiä. Orapihlajien marjat ja ruusujen kiulukat tarjoavat talviruokaa tiaisille. Puro ja lammet ovat jäässä ja lumen alla.
Ketun jälkirivi kulkee kohti Japanin osastoa. Jos kerran kettu, niin kyllä minäkin… Ja sitten olen reiteen ulottuvassa, yli 60-senttisessä, upottavassa lumessa. Samassa alkaa lumipyry. Talitiaiset laulavat tittyy tittyy tittyy tit, viherpeippo ryystää, ja nuoresta havupuuryhmästä kuuluu tiklien ääni, LuontoPortti-projektin Aapo on juuri tänään kuvannut sen minulle. Varis raakkuu ylilennolla. Ilmassa on selvästi kevättä.
Kaninpolku johtaa talouspihaa reunustavan jättituija-aidanteen alle. Kanien ruokalistalla on Thuja plicataa? Puutarhan aitaviertä on kulkenut rusakko.
Yläkartanon siemenlaboratoriossa puutarhurit Marita ja Rauni irrottavat siemeniä hedelmistä, joita intendentti Leo keräsi Luonnontieteellisen keskusmuseon viime kesän Kirgisian-keruumatkalla. Välillä he käyvät tuomassa ihailtaviksi erikoisennäköisiä palkoja ja lituja. Kylvökset ehtivät vielä saada kylmäkäsittelyn ja itävät keväällä. Kirgisian kasvit istutetaan kukkuloille, jotka kohoavat lisäyskasvihuoneen takana pyöreinä ja lumen peittäminä. Seuraavaksi Marita ja Rauni aikovat rohkeasti kahlata pelastamaan kaneilta hedelmä- ja marjatarhan nuoria hedelmäpuita, joita ympäröivä kaniverkko on hautunut lumeen ja joiden latvat ovat lumen pinnalla jäniseläinten ulottuvilla. Marko on toimittajan kanssa ulkona, suksilla, ja kahvihuoneessa odottelee haastatteluun pääsyä puutarhuriopiskelija, joka hakee kesäksi työssäoppimispaikkaa. Nimikilpitilaukset ovat lähdössä kaivertajalle. Kaisaniemessä puutarhuri Juha käy läpi siemenhinnastoja ja ulkomaisilta vaihtokumppaneilta saatuja siemenluetteloita ja tilaa myös Kumpulan puutarhaan ensi kesäksi tarvittavat hyöty- ja koristekasvien siemenet.
Eilen yleisöpalvelutiimin jäsenet kokoontuivat Yläkartanon talvenautioon kahvilaan pohtimaan ensi kesää. On vain 12 viikkoa siihen, kun Kumpulan kasvitieteellinen puutarha 1.5. avataan yleisölle toiseksi aukiolokesäkseen!
kuva: Paula Havas-Matilainen
