Miksi kasvitieteilijä kipusi katolle?

23.5.2013 – 14.31

Luomuksen Viides ulottuvuus – viherkatot osaksi kaupunkia -hanketta pyörittävät tutkijat kiipesivät eräänä aurinkoisena maanantaiaamuna maamme toiseksi suurimmalle viherkatolle Vantaan Porttipuistossa. Hong Kong -tavaratalon katolla sijaitseva viherkatto näkyy autoilijoille Vanhalta Porvoontieltä Porttipuistontielle käännyttäessä tai nettikäyttäjille Google Mapsin satelliittikartasta.

Tutkimuskäytössä olevan Porttipuiston viherkaton tavoitteena on löytää suomalaisiin oloihin parhaiten soveltuva viherkattomateriaali. Maailmalla viherkatot ovat yleistyneet etenkin kaupungeissa, sillä niiden avulla pystytään hallitsemaan ja vähentämään kaupungistumisesta ja ilmastonmuutoksesta aiheutuvia ympäristöhaittoja. Viherkattojen kasvillisuus pidättää vettä, joten kattojen avulla voidaan hillitä esimerkiksi tulvavesipulsseja ja vähentää ilman ja vesien saastumista.


Tutkijat tarkastelemassa palstojen kasvillisuutta.

Katon kasvillisuus on jaettu erikokoisiin palstoihin, joiden väliin on jätetty soralla päällystettyjä kulkuväyliä. Ruutujen kasvillisuus poikkeaa yllättävän paljon toisistaan – joissakin ruuduissa kasvillisuus peittää lähes koko ruudun, kun taas toisissa ruuduissa tarkkasilmäinenkin joutuu etsimään pieniä kasveja lähes suurennuslasin kanssa.


Tällä palstalla kasvillisuus on melko rehevää.

Poikkeavuudet eri ruutujen kasvillisuudessa selittyvät erilaisilla kasvualustoilla. Joissakin ruuduissa alusta on hapan, toisissa emäksinen, ja myös kasvualustan paksuus vaihtelee. Tarkastuskierroksen jälkeen näyttää siltä, että parhaiten kasvit menestyvät, kun kasvualustan paksuus on noin 8–10 cm. Myös istutustavalla on merkitystä, sillä joillekin palstoille kasvit on istutettu pieninä taimina, toisille taas ne on kylvetty siemeninä.


Katon kasvien joukosta löytyi myös kukkiva orvokki!

Tällä Suomen toiseksi suurimmalla viherkatolla riittää kuhinaa koko kesäkauden, sillä tutkimusryhmän jäsenet käyvät katolla säännöllisesti tarkistamassa, miten kasvit voivat. Kuhinaa ja pörinää katolle toivotaan enemmänkin, sillä ryhmän toiveissa on monipuolisen kasvillisuuden ohella saada myös monimuotoinen eläinlajisto viihtymään. Lyhyen kattoretken aikana iloittiin muun muassa katolla lentelevästä kimalaisesta sekä kasvin päällä levänneestä pienestä kovakuoriaisesta.


Kattoretkellä löydettiin tutkijoiden iloksi myös pieni kovakuoriainen.

Hyönteiskeskustelu saa kaikkien mielikuvituksen laukkaamaan – kenties jonain päivänä viherkatot sopisivat jopa uhanalaisten hyönteislajien turvapaikoiksi. Tälläkin hetkellä katoilla kokeillaan kasvattaa erilaisia maksaruohoja, jotka lukeutuvat esimerkiksi vaarantuneen kalliosinisiiven toukkien tärkeimpiin ravintokasveihin. Ehkäpä vaarantuneen perhosen kannat voitaisiin tulevaisuudessa saada elpymään isomaksaruohoa kasvavien viherkattojen avulla!

Kirjoittanut Pinja Näkki | Kuuluu luokkaan Suomen luonto, Tutkimus | Kommentoi

Sakura alkamassa – nyt hanamia viettämään!

17.5.2013 – 15.41

Lunttasin Internetistä, että ”sakura” eli kirsikoiden kukinta on minkä tahansa runsaslajiseen Prunus-sukuun (kirsikat, luumut, tuomet) kuuluvan kasvin, mutta erityisesti japanilaisen Prunus serrulata -kirsikan, kukinta. ”Hanami”, kukkien katseleminen,  puolestaan on satoja vuosia vanha tapa käydä piknikillä kukkivan sakuran alla, kirsikan kukkia katselemassa.

Japanin Hokkaidon saarella sakura alkaa toukokuun alussa. Kumpulassa sakura näyttää tänä vuonna ajoittuvan toukokuun puolivälin jälkeen, viikolle 21.

Kumpulan 6,1 hehtaarin alueella kasvaa kymmeniä erilaisia Prunus-lajeja (ks. tekstin lopussa oleva luettelo).  Nyt 17.5.2013 kukassa ovat vasta ensimmäiset Prunukset. Rusokirsikka (Prunus sargentii 1994-447) kasvaa lähellä pääporttia ja on nuoressa, punaruskeassa lehdessä ja täydessä vaaleanpunaisessa kukoistuksessa.  Portin vieressä kasvavan kääpiömantelin (Prunus tenella ’Fire Hill’ 2009-453) punaiset kukat avautuvat pian ihailtaviksi.

Itäisen Pohjois-Amerikan osaston maassa lamoava lamohietakirsikka (Prunus pumila var. depressa 1984-59) on aloittanut valkoisen kukintansa. Miten aivan maassa voi olla jotain niin kaunista! Pystykasvuisessa hietakirsikassa (Prunus pumila 1989-425) on pienet, punaiset nuput ja kiiltotuomessa (Prunus serotina 1990-399) nuoret, punaruskeat lehdet ja hyvin pienet nuput. Amerikanluumun (Prunus americana 2006-215) heikompikin yksilö aikoo kukkia tänä keväänä!  Sekä läntisen että itäisen Pohjois-Amerikan pilvikirsikka (Prunus pensylvanica 1995-591 ja P. pensylvanica 2006-342) on isolla nupulla ja virginiantuomi (Prunus virginiana 1990-169 ja P. virginiana 1989-423) lehdessä ja isohkolla nupulla.

Japanin osaston hennon vaaleanpunakukkainen Prunus nipponica 1993-599 -kurilienkirsikka kukkii, mutta saman lajin ylempää vuoristosta, yläoroboreaalisesta vyöhykkeestä,  kotoisin oleva 1993-616 -alkuperä  on jo ohi kukkimassa. Vienokirsikat (Prunus maximowiczii 1993-529 ja 1993-575) ovat pienellä nupulla; koko nuppuinen kukkaterttu on mykkyrässä paksussa, avautuneessa silmussa.

Hedelmätarhassa ovat Kiinasta tuodun, määrittämättömän Prunus indet. 1994-970 -luumun ensimmäiset nuput  jo avautuneet, samoin ovat avautuneet imeläkirsikoiden (Prunus avium ’Gårdebo’ 2008-978 ja Prunus avium  ’Rosso’ 2008-979) pari ensimmäistä kukkaa.  Kirsikkaluumu eli myrobalaani (Prunus cerasifera ’Podarok St. Petersburg’ 2008-983) on isolla nupulla. Nupulla ovat myös hapankirsikka (Prunus cerasus ’Läti-Ledu madalkirs’ 2009-633) ja kirsikan perusrunkona käytettävä Prunus cerasus x canescens ’Gisela 5’ 2008-969 sekä luumut (Prunus domestica ’Kollektivnaja’ 1997-647, P. domestica ’Parikkalan Tummaluumu’ 2008-936,  P. domestica ’Viipurilainen Punaluumu’ 2008-985 ja P. domestica ’Virmaala’ 1997-646). Kohta hedelmätarha kukkii valkoisenaan!

Euroopan osaston veikselinkirsikka (Prunus mahaleb 1992-284) on täysin talviasussa, ei lehtiä, ei nuppuja. Ranskasta kotoisin olevan oratuomen (Prunus spinosa 1995-802) nuput ovat jo isot. Toinen oratuomikanta, temperaattisesta Bulgariasta kotoisin oleva Prunus spinosa 1999-85, on vielä talviasussa, mutta sen lumen alla talvehtineet tyvi- ja kantovesat ovat lehdessä. Torniolaisessa metsätuomessa (Prunus padus 1994-247) ja Suomi-lohkojen nuoressa metsätuomessa (P. padus subsp. padus 2010-943)on isot nuput.  

Isotuomipihlaja (Amelanchier spicata 1992-181) avasi Kumpulan valkoisen kukintakauden 2013:  kolme laajaa pensasta ovat täydessä kukassa.  Kohta on kukassa myös sirotuomipihlaja (Amelanchier laevis 1991-96).

 

Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan Prunukset 21.5.2013

Hortus etnobotanicus (hyötykasvien puutarha ja kartanoalue)

aprikoosi, imeläkirsikoita (makeakirsikoita), hapankirsikoita, amarellikirsikka, morellikirsikka, arokirsikka, kirsikan perusrunko, kirsikkaluumu (myrobalaani), luumuja ja kriikuna /202/, /203/, yhteensä 24 kasvikantaa

2009-0458 Prunus sargentii rusokirsikka /213/

1996-0396 Prunus tenella kääpiömanteli /217/

2009-0453 Prunus tenella ’Fire Hill’ kääpiömanteli /201/, /217/

 

Hortus geobotanicus (kasvimaantieteellinen puutarha)

Eurooppa (mukaan lukien Suomi; 5 taksonia, 8 alkuperää)

2005-0015 Prunus fruticosa arokirsikka (euroopankääpiökirsikka) /224/

1992-0284 Prunus mahaleb veikselinkirsikka /225/

1994-0247 Prunus padus metsätuomi /221/

1995-0802 Prunus spinosa oratuomi /225/

1996-0327 Prunus spinosa oratuomi /225/

1996-0445 Prunus spinosa oratuomi /225/

1999-0085 Prunus spinosa oratuomi /221/

Suomi

2010-0943 Prunus padus subsp. padus metsätuomi /228D, G, H/

 

Itäinen Pohjois-Amerikka (6 taksonia, 6 alkuperää)

2006-0215 Prunus americana amerikanluumu /236/

2006-0342 Prunus pensylvanica pilvikirsikka /234/

1989-0425 Prunus pumila hietakirsikka /236/

1984-0059 Prunus pumila var. depressa lamohietakirsikka /236/

1990-0399 Prunus serotina kiiltotuomi /232/

1989-0423 Prunus virginiana virginiantuomi /233/

 

Läntinen Pohjois-Amerikka (5 taksonia, 10 alkuperää)

2008-0388 Prunus nigra hurmeluumu /243/

1995-0591 Prunus pensylvanica pilvikirsikka /246/

1995-0732 Prunus pensylvanica pilvikirsikka /244/

1990-0169 Prunus virginiana virginiantuomi /241/

1995-0653 Prunus virginiana var. demissa virginiantuomi /246/

1982-1718 Prunus virginiana var. melanocarpa virginiantuomi /241/

1995-0558 Prunus virginiana var. melanocarpa virginiantuomi /242/

1995-0588 Prunus virginiana var. melanocarpa virginiantuomi /242/

1995-0636 Prunus virginiana var. melanocarpa virginiantuomi /245/

1995-0652 Prunus virginiana var. melanocarpa virginiantuomi /245/

 

Kaukoitä (6 taksonia, 8 alkuperää)

2008-0089 Cerasus tianshanica tianshaninkirsikka /258/

2009-0902 Cerasus tianshanica tianshaninkirsikka /258/

2008-0135 Padus avium var. asiatica (tuomi) /256/

2009-0799 Prunus armeniaca aprikoosi /258/

2009-0805 Prunus cerasifera subsp. divaricata (kirsikkaluumu) /257/

1994-1113 Prunus maackii tuohituomi /253/

2008-0107 Prunus maackii tuohituomi /251/

1994-0933 Prunus padus metsätuomi /252/

 

Japani (3 taksonia, 5 alkuperää)

1993-0529 Prunus maximowiczii vienokirsikka /263/

1993-0575 Prunus maximowixzii vienokirsikka /263/

1993-0599 Prunus nipponica (kurilienkirsikka) /261/

1993-0616 Prunus nipponica (kurilienkirsikka) /262/

1993-0654 Prunus ssiori sahalinintuomi /262/

 

Kirjoittanut Paula-Ma Havas-Matilainen | Kuuluu luokkaan Kumpulan puutarha, Yleistä | Kommentit poissa käytöstä

Kumpula helatorstaina 9.5.2013: kevät rynnistää

9.5.2013 – 16.22

Aamun sade ja aamupäivän puolipilvinen sää vaihtuvat aurinkoiseksi toukokuun päiväksi; valtiolippu liehuu itätuulessa. Takissa tulee hiki. [Päivästä tulikin kevään ennätyslämmin päivä, Kumpulassa oli noin21 astetta]. Satakieli livertelee, kuuluu myös viherpeippo ja talitiainen. Harakka varoittelee koivussa, sepelkyyhkypari laiduntaa nurmikolla. Sinisorsapari etsii ruokaa puron kivien välistä, mustarastas pensaikosta ja sinitiainen ruusun oksilta. Haapanapariskunta näyttää taas aikovan pesiä lammella, lammella majailevista kalalokeista huolimatta. Rusakko pompahtelee tiehensä, ja kani maastoutuisi huomaamattomiin kanukan alle, jollen olisi sattunut näkemään sen liikahdusta. Kartanopuistossa kupeksii orava.

Kuluneella viikolla kevät ryntäsi Kumpulaan. Kartanoalueen vihreillä nurmikoilla kukkii narsisseja, tulppaaneja, idänsinililjoja, posliinihyasintteja ja isokevättähtiä. Terassi on koristettu kukka-astioin. Puutarhan portit on avattu kello 11, ja kahvila Lineeasta tulvehtii pullantuoksu.

Kasvimaantieteellisen puutarhan Euroopan osastoon rakenteilla olevissa Suomi-lohkoissa kukkivat valkovuokko (Anemone nemorosa 2007-583) ja kevätesikko (Primula veris 2010-1481); sinivuokon (Hepatica nobilis 2006-914) kukinta on jo lähes ohi. Todella omituisen näköisen visautuvan harmaalepän (Alnus incana ”Muhkura” 2008-916) vierellä kukkii kaiheorvokki (Viola selkirkii 2006-961). Lohkon nuoret koivut ovat hiirenkorvalla ja metsätuomet (Prunus padus subsp. padus 2010-943) nupulla. Raita (Salix caprea 2010-939) kukkii vaatimattomana, se on emiyksilö. Eilen suokuoppaan levitettiin punkalaitumelaisesta suosta joulukuussa 2012 nostettuja, vielä osittain jäisiä turpeita, joissa vaiverot ja muut suokasvit yhä kasvavat. Suomi-lohkot monine, nimikilvin varustettuine kasveineen ovat jo nyt erinomainen kohde opetella Suomen luonnonkasveja. (Itse asiassa lohkojen valmius ja kasvirunsaus yllätti minut positiivisesti!)

Muussa Euroopan osastossa kukkii idänsinililja (Scilla siberica 1998-680). Vuori-imikkä (Pulmonaria montana 2006-656) aloittelee kukintaansa. Erinomaisen sitkeä saksalainen kevätesikko (Primula veris 1993-26) kukkii nurmikolle levinneenä. Varhaisimpien kukkijoiden, näsiän (Daphne mezereum 1991-382, 1997-739), sinivuokon (Hepatica nobilis 2000-164) ja valkoruttojuuren (Petasites albus 1991-118), kukinta on menossa ohi, ja tuulipölytteiset euroopanpähkinäpensas (Corylus avellana 1995-496) ja tervaleppä (Alnus glutinosa 1998-186) ovat jo täysin ohikukkineet. Lammen takana kukkii, tänä vuonna tosin vaisusti, Kumpulan vanha raita (Salix caprea XX-95); se on hedeyksilö. Myöskään  punamarjakanukan (Carpinus mas 1996-437) kukinta ei vedä vertoja viimekeväiselle, mutta jaksaa auringonkeltaisena siltikin hämmästyttää ja ilahduttaa..

Itäisen Pohjois-Amerikan osastossa kukkii kanadantaponlehti (Asarum canadense 1994-412). Punavaahtera (Acer rubrum 1990-607) kukkii, ja saarnivaahterapariskunta (Acer negundo 1992-60) on nupulla. Suosikkikasvini Jeffersonia diphylla 1994-407 -näkki on isolla nupulla. Se kukkii lähiaikoina, ja näyttävä kukinta menee ohi muutamassa päivässä.

Läntisen Pohjois-Amerikan osasto tarjoaa runsaasti, mutta vaatimattomasti kukkivia kanadanpuhvelinmarjoja (Stepherdia canadensis 1987-1195, 1987-1199, 1995-523, 1995-723).

Japanin osastossa kukkii Corylus sieboldiana 1999-479 -pähkinäpensas ja aivan pian myös pikkulehtikatsura (Cercidiphyllum japonicum 1993-531). Ja täällä on tietysti se korein ja kysytyin kukkija: pajumagnolia (Magnolia salicifolia 1999-481) on täydessä ja tänä vuonna ensi kertaa todella runsaassa kukassa. Korkeahko, suippomuotoinen, vielä lehdetön puu on kuin taideteos lukemattomine suurine, tuoksuvine kukkineen. Lehdettömässä maisemassa magnolian taianomainen, valkoinen hahmo näkyy kauas eri suuntiin.

Kaukoidän osastossa kukkii keltaisena matala ohotanalppiruusu (Rhododendron aureum 1992-221). Koreanatsalean (Rhododendron mucronulatum 1994-981) pääni yläpuolelle ulottuvissa latvoissa on harvakseltaan ruusunpunaisia kukkia. Saman lajin toinen kanta, 1994-1054, kukkii ruusunpunaisena väriläikkänä vielä varsin ruskeasävyisessä maisemassa. Nuori dahurianalppiruusu (Rhododendron dauricum 2008-208) on matala ja harsu ja kukkii nyt ensi kerran? Ruusunpunaisia kukkia on pensaissa harvakseltaan. Lammen lähellä kukkii Ulmus laciniata 1994-1132 -jalava.  Ribes sachalinense 1995-366 -herukka on kotoisin mereiseltä alueelta, Sahalinin saarelta, ja on jo täydessä kukassa ja lehdessä. Syyspuolella matala pensas tekee hauskoja punaisia, karvaisia marjoja, ja peittävä, vihreä lehvästö saa hienon ruskavärin.

Kukkuloilla minut yllättää soikkovuorenkilpi (Bergenia crassifolia 2008-151). Tämä Länsi-Siperiasta, läheltä puurajaa, 1600 metrin korkeudesta, saatu kasvi on täydessä kukassa!

Kirgisian lohkoissa tuoksuu sipuli. Ukkolaukka (Allium aflatunense 2009-822) on jo isolla nupulla, ja monet muut sipulikasvit ovat kasvattaneet mehevät lehdet. Rusakko on muotoillut nuoria aprikooseja (Prunus armeniaca 2009-799), vain muutama korkea verso on välttynyt poikkinapsaisulta.

Nyt on hyvä vaihe tarkkailla lehteen tuloa. Monet temperaattiselta, siis Kumpulaan liian eteläiseltä, vyöhykkeeltä tuodut pensaat ja puut ovat jo lehdessä. Viisaat, sukupovien kokemuksesta mahdollisia keväthalloja varovat puut ja pensaat sen sijaan etenevät maltillisemmin (ne ovat oman vyöhykkeensä luonnonvalinnan tuotteita).

Mutta kohta peittää valkea kukinta Kumpulan, kun kukkaan puhkeavat kaikki Prunukset, niin hyötykasvien puutarhan kirsikat ja luumut kuin kasvimaantieteellisen puutarhan metsä-, kiilto- ja virginiantuomet ja pilvi-, kuriilien- ja japaninkirsikat. Erityisesti odotan, että amerikanluumu (Prunus americana 2006-215) vihdoin onnistuisi tekemään hedelmiä! Oman lisänsä valkoiseen kukintaan tuovat tuomi- ja orapihlajat, päärynät, omenapuut ja angervot.

Ja sitten on niitä kukkijoita, Kaisaniemen jo hyväksyttyjä riesoja, joita Kumpulan puutarhaan ei pitänyt päästää: nurmikoilla kukkivat jo toivottomasti levinneinä mukulaleinikit, iso- ja pikkukäenrieskat ja keltavuokot. Niiden luonnonkantoja ei siis kannata istuttaa Kumpulan kasvimaantieteelliseen puutarhaan, kohta kannat kuitenkin sekoittuisivat. Kevätkynsimö on sievä ja siedetty kevätkukkija. Suolammen eteläranta on vaaleanruskeana mieluisan kasvupaikan löytäneen isopeltokortteen itiötähkällisistä kevätversoista.  

 

Kirjoittanut Paula-Ma Havas-Matilainen | Kuuluu luokkaan Kumpulan puutarha, Yleistä | Kommentit poissa käytöstä

Kumpula 26.4.2013: Vappushokkeloon ja puutarhan avaamiseen muutama päivä

26.4.2013 – 18.12

Kevät keikkuen tulevi: eilisestä hulppeasta kevätsäästä (lämpöä liki 14 astetta) ei ole jälkeäkään: taivas on pilvessä, sataa kylmiä, raskaita pisaroita, ja lämpötila on 3,1 astetta.

Terminen kevät alkoi Helsingissä 2. huhtikuuta (samaan aikaan kuin vuonna 2011; viime vuonna se alkoi jo 22.3.). Muutamassa viikossa lämpimät sateet ja aurinko sulattivat lumet, ne sananmukaisesti haihtuivat ilmaan. Narsissien lehtien kärjet ja tulppaanien lehdet ponnahtivat näkyviin. Löydän Kumpulasta enää pari viimeistä lumenripettä. On pienten kevätkukkijoiden aika: pääportilla kukkii talventähti (Eranthis hyemalis 2012-1162), asuinrakennuksen pihalla puistolumikello (Galanthus nivalis) ja Yläkartanon edustalla oranssina ja violettina kevätsahrami (Crocus vernus 2011-1339); posliinihyasintti (Puschkinia scilloides 2011-1333) on isolla nupulla.

Sateen läpi kasvimaantieteellinen puutarha näyttää varhaiskeväisen ruskealta. (Mutta heti, kun aurinko lämmittää, kaikki näyttää ja tuntuu hehkeän keväiseltä!) Kesävihannat puut ovat lehdettömiä. Vihreinä ovat havupuut ja -pensaat, alppiruusut, ainavihannat kanervakasvit ja muutamat maasta pilkistävät perennan alut. Japanin osaston nuori honsunpihta (Abies mariesii 2009-727) on suorastaan loistavanvihreä ruskeiden lehtien peittämässä maisemassa. Nurmikko vihertää.

Nuoressa Suomi-lohkossa kukkii pirteänä sinivuokko (Hepatica nobilis 2006-914). Sen siemeniä kerättiin 2006 Vantaan Mustavuoresta luvalla puutarhan kansainväliseen siemenvaihtoon. Valkoruttojuuressa (Petasites albus 1991-118) on isot nuput. Näsiät (Daphne mezereum 1991-382 ja 1997-735) kukkivat violettina väriläikkänä.

Euroopanpähkinäpensas (Corylus avellana 1995-496) kukkii. Japanista tuotu Corylus indet. 1993-873 -pähkinäpensas kukkii myös, sen pitkät hedenorkot liehuvat tuulessa. Käytävän toisella puolella kasvava japanilainen Corylus sieboldiana 19999-479 -pähkinäpensas on vielä täysin talviasussa, nuput tiukasti kiinni.

Sorbus matsumurana 1993-611 -pihlajan ja Sorbus sambucifolia 1993-580 -pihlajan silmut ovat avautuneet, ja nuppuja ja lehtiä kurkistelee silmusuomujen suojista. Pajumagnolioiden (Magnolia salicifolia 1999-481 ja 1999-483) karvaiset nuput ovat nyt litimärät sateesta. Ainakin ensin mainitun latvapuolen nuppuja on raottunut.

Ei ole vielä kirsikankukkien aika. Kurilienkirsikassa (Prunus nipponica 1993-616) on pullistuneet silmut. Tämä kirsikka on kotoisin Hokkaidosta, Dairoku-vuoren huipulta, 1450 metrin korkeudesta. Menziesia pentanda 1993-668:n silmut ovat osittain avautuneet, honshunvaahteran (Acer micranthum 1999-490) punaiset silmut ovat vielä kiinni.

Spiraea miyabei 1993-765 -pensasangervo on hiirenkorvalla! Sillä on ”kohtalotoveri” Kaukoidän puolella: myös mantsuriankirsikka (Prinsepia sinensis 1994-942) on hiirenkorvalla.

Rusakoiden aterioinnin jäljet näkyvät. Paksun lumen aikaan rusakot ovat ylettyneet korkeallekin. Koipeliineille ovat maistuneet Ilex serrata f. argutidens 2003-569 -orjanlaakeri, marjaomenapensas (Malus toringo var. sargentii 1997-538), mispeli (Mespilus germanica 1995-98) ja ruusut, esimerkiksi Rosa hirtula 1996-539. Japanin osastossa yhytän Marita-puutarhurin, joka on kerimässä jänisverkkoja kesävarastoon. Puutarha avataan yleisölle runsaan neljän vuorokauden kuluttua, ja kulkuväylien pitää olla vapaina. Kun vihreää ei vielä ole, ovatko rusakot edelleen puiden ja pensaiden kimpussa?  Puutarhassa liikkuessaan näkee usein ison ruskean kaverin laiskasti siirtyvän hiukan loitommalle. Oravan näen nytkin, ja sinisorsapariskunta tepastelee Primula-koekentän tuntumassa. Poikaset on aikanaan tarkoitus johdattaa suolammelle? Rauni-puutarhuri kertoo, että kevättöissä Kumpulasta löytyi (ja tuhoutui) kanin pesä kaksine vastasyntyneine poikasineen.

Kuriiliensasabambutiheikkö (Sasa kurilensis 1993-858) näyttää kummitusmaiselta latvoista vaaleanruskeaksi ja tyveltä siniharmaaksi kuivettuneena. Matala, pieni Sasa senanensis 1993-871 -sasabambu on selvinnyt talvesta valtaosin vihreänä.

Shokkelomestarit ovat ahkeroineet. Vappuna, keskiviikkona 1.5., nähdään biologian opiskelijoiden luovuuden hedelmät, kun Kumpulan puutarhan valtaa värikäs Vappushokkelo-lastentapahtuma. Ja torstaista 2.5. lähtien puutarhassa alkaa normaali viides yleisökesäkausi. Kannattaa poiketa puutarhan helmaan ja Kahvila ja sisustus Lineean herkuille!

Kirjoittanut Paula-Ma Havas-Matilainen | Kuuluu luokkaan Kumpulan puutarha, Yleistä | Yksi kommentti

Minustako lintubongari?

10.4.2013 – 12.24

Kevät on loistavaa aikaa lintujen tarkkailuun, sillä monet syksyllä etelään talvehtimaan lentäneet lajit muuttavat takaisin maahamme ilmojen lämmetessä. Tänä keväänä lintujen muutto on käynnistynyt tavallista hitaammin kolean ilman vuoksi, mutta kun säät vihdoin lämpenevät, on lintuja tulossa paljon kerralla!


Ennen lintujen kevätmuuttohuippua on vielä runsaasti aikaa opetella tunnistamaan maassamme esiintyvät yleisimmät lintulajit. Jo nyt tarkkasilmäinen tai -korvainen havainnoija voi löytää luonnosta muutamia helposti tunnistettavia lajeja. Auringon lämmittämillä pelloilla voi jo nähdä leveäsiipiset töyhtöhyypät, pikkuruiset kiurut tai iloisesti hyppelevät kottaraiset. Ensimmäisistä sulista voi löytää äänekkäät laulujoutsenet, viuhuvasta lennostaan tunnetut telkät sekä merenlahdilla viihtyvät haahkat.

Lintuharrastuksen voi aloittaa vaikkapa takapihan lintulautaa tarkkailemalla tai tekemällä retken lähimetsään. Kun puissa ei ole vielä lehtiä, pienet ja normaalisti lehvästön suojassa piilottelevat lajit on helpompi havaita oksien lomasta. Myös melko suurikokoisten vesilintujen tarkkaileminen on keväällä vaivatonta, kun monet lajit ovat kerääntyneet pienille ja harvassa sijaitseville sulapaikoille.

 


Pienin sorsalintumme tavi viihtyy etenkin metsäjärvissä ja -lammissa, muttei kaihda murtovettäkään. (Kuva: Marika Turtiainen)

 

Lintujen tunnistuksessa kannattaa kiinnittää huomiota tiettyihin tuntomerkkeihin, kuten linnun kokoon, nokan ja ruumiin muotoon, kaulan, jalkojen tai pyrstön pituuteen sekä väritykseen ja kuviointiin. Jos lintu on kaukana, sen liikkumistakin kannattaa havainnoida – edistynyt lintuharrastaja saattaa nimittäin tunnistaa lajin jo pelkän lentotyylin perusteella!

Hyvän kuulomuistin omaaville  lintujen ääntelystä voi olla paljon apua, sillä jotkin linnut on helpompi löytää ja tunnistaa äänestä kuin näköhavainnosta. Tunnistusta helpottaa, jos linnun elintavat ja levinneisyys ovat hyvin selvillä; keskellä talvea västäräkkiä ei Suomesta löydy, koska hyönteissyöjänä se muuttaa talveksi paremmille hyönteisapajille.

 

Harjoitus tekee mestarin

Ennen maastoon lähtemistä voi muistin virkistämiseksi selata lintukirjaa tai tutustua netistä löytyviin tunnistussivuihin. Esimerkiksi ComputerBirding -sivustolla voi opetella eri lajeja pelaamalla lintujentunnistuspeliä. Kielivalikosta valitaan ensin kieli, ja sen jälkeen määritetään tasoksi aloittelija, edistynyt tai asiantuntija.

Jos opettelu kuvista tuntuu hankalalta, kannattaa suunnata retkelle Luonnontieteelliseen museoon. Suomen luonto -näyttelyssä on esillä lähes kaikki maassamme pesivät lintulajit, joita pääsee tarkastelemaan aivan lähietäisyydeltä. Oikeista näytteistä sulkapeitteen kuvioinnit ja lajien kokoerot on huomattavasti helpompi hahmottaa kuin kuvista. Näyttelyssä onnistuu myös lintujen äänten harjoittelu!

 


Luonnontieteellisen museon näyttelydioraamojen lisäksi Suomessa esiintyviä lintuja löytyy myös erillisistä lintuvitriineistä. (Kuva: Pinja Näkki)

 

Omia taitojaan pääsee testaamaan käytännössä jo vaikka ensi viikonloppuna 13.–14.4., kun Kevätseurannan kolmas seurantaviikonloppu käynnistyy. Kevätseurannassa kerätään havaintoja yli 40 kasvi- ja eläinlajista, ja linnuista seurannassa ovat tänä vuonna esimerkiksi laulujoutsen, naurulokki, kurki ja töyhtöhyyppä.

Kiikarit kaulaan ja maastoon!

Kirjoittanut Pinja Näkki | Kuuluu luokkaan Luonnontieteellinen museo, Suomen luonto, Yleistä | Kommentit poissa käytöstä