Kumpulan kasvitieteellinen puutarha 5.2.2010

Paula Havas-Matilainen kirjoittaa Kumpulasta

On Runebergin päivä, Suomen lippu liehuu kaakkoistuulessa. Päivä on täyspilvinen ja leudohko, pakkasta on muutama aste. Kovien talvipakkasten läpi puutarhassa sinnitelleet mustarastaat istuksivat Yläkartanon seinustan villaheisipensaassa ja kärkkyvät tilaisuutta päästä maapähkinäapajalle, jolta pihalle tuloni on pelottanut harakat ja varikset. Kanahaukka on lähtenyt aamuisesta tähystyspaikastaan vanhan kartanopoppelin latvasta.

Puutarha on nietosten peitossa. Syksyllä kasvimaantieteellisen puutarhan istutusten suojaksi viritetyistä kaniverkoista on vain ylälaita näkyvissä, kaikista ei sitäkään. Toisaalta ei näy kanien jälkiäkään. Ylipuutarhuri Marko sanoo höytyväisen pakkaslumen olevan liian upottavaa ja syvää kanien kulkea. Lumi on liian syvää ja upottavaa ihmisellekin. Eipä huvita poiketa auratulta pääväylältä istutusten väliin. Pitäisi olla kiikarit, että voisi käytävällä seisten lukea niitä nimikilpiä, jotka eivät vielä ole hautautuneet lumeen. Nyt jää tietämättä, mikä vaahtera tuo on ja mikä koivu tämä.

Maisema on ruskea ja valkoinen; havupuuryhmät tuovat siihen vihreyttä. Lepissä on kuivat hedelmät ja kevättä odottavat norkot. Kiinalaisessa kolmiokapensaassa (Gleditsia japonica) roikkuu vielä pitkiä, kuivia palkoja. Joissain tammissa on ruskeita lehtiä. Orapihlajien marjat ja ruusujen kiulukat tarjoavat talviruokaa tiaisille. Puro ja lammet ovat jäässä ja lumen alla.

Ketun jälkirivi kulkee kohti Japanin osastoa. Jos kerran kettu, niin kyllä minäkin… Ja sitten olen reiteen ulottuvassa, yli 60-senttisessä, upottavassa lumessa. Samassa alkaa lumipyry. Talitiaiset laulavat tittyy tittyy tittyy tit, viherpeippo ryystää, ja nuoresta havupuuryhmästä kuuluu tiklien ääni, LuontoPortti-projektin Aapo on juuri tänään kuvannut sen minulle. Varis raakkuu ylilennolla. Ilmassa on selvästi kevättä.

Kaninpolku johtaa talouspihaa reunustavan jättituija-aidanteen alle. Kanien ruokalistalla on Thuja plicataa? Puutarhan aitaviertä on kulkenut rusakko.

Yläkartanon siemenlaboratoriossa puutarhurit Marita ja Rauni irrottavat siemeniä hedelmistä, joita intendentti Leo keräsi Luonnontieteellisen keskusmuseon viime kesän Kirgisian-keruumatkalla. Välillä he käyvät tuomassa ihailtaviksi erikoisennäköisiä palkoja ja lituja. Kylvökset ehtivät vielä saada kylmäkäsittelyn ja itävät keväällä. Kirgisian kasvit istutetaan kukkuloille, jotka kohoavat lisäyskasvihuoneen takana pyöreinä ja lumen peittäminä. Seuraavaksi Marita ja Rauni aikovat rohkeasti kahlata pelastamaan kaneilta hedelmä- ja marjatarhan nuoria hedelmäpuita, joita ympäröivä kaniverkko on hautunut lumeen ja joiden latvat ovat lumen pinnalla jäniseläinten ulottuvilla. Marko on toimittajan kanssa ulkona, suksilla, ja kahvihuoneessa odottelee haastatteluun pääsyä puutarhuriopiskelija, joka hakee kesäksi työssäoppimispaikkaa. Nimikilpitilaukset ovat lähdössä kaivertajalle. Kaisaniemessä puutarhuri Juha käy läpi siemenhinnastoja ja ulkomaisilta vaihtokumppaneilta saatuja siemenluetteloita ja tilaa myös Kumpulan puutarhaan ensi kesäksi tarvittavat hyöty- ja koristekasvien siemenet.

Eilen yleisöpalvelutiimin jäsenet kokoontuivat Yläkartanon talvenautioon kahvilaan pohtimaan ensi kesää. On vain 12 viikkoa siihen, kun Kumpulan kasvitieteellinen puutarha 1.5. avataan yleisölle toiseksi aukiolokesäkseen!

kuva: Paula Havas-Matilainen

Vuoden eliöt

Pitkän linjan luontoharrastaja Pentti Alanko keräsi vuoden 2010 eliöt – eli eri yhteisöjen valitsemat vuoden 2009 kasvit ja eläimet – samaan listaan. Mielenkiintoisia, sanon minä! Oletko kuullut muista valinnoista? Kerro ihmeessä niistä…

1. Maatiainen ry:n valitsema vuoden maatiaiskasvi on rohtoliperi, ”lipstikka” (Levisticum officinale, ruots. libbsticka)

2. Maatiainen ry:n valitsema vuoden maatiaiseläin on pohjolanmehiläinen (Apis mellifera mellifera, ruots. det mörka nordiska biet)

3. Dendrologian Seuran valitsema puuvartissuku on omenapuut (Malus, ruots. äppelträd)


Omenapuut ovat Dendrologian seuran erityiskohteena. Tässä valkeakuulas Kumpulan puutarhasta (kuva: Visa Lipponen)

4. Dendrologian seuran kärhökerhon valitsema vuoden kärhö on mantsuriankärhö (Clematis mandshurica, ruots. stor styvklematis)

5. Suomen ruususeuran valitsema vuoden ruusu on suviruusu (Rosa ‘Poppius’ (Pimpinellifolia-ryhmä/gruppen, ruots. poppiusros)


Kumpulan puutarhassa kasvaa runsaasti erilaisia ruusuja. Ohessa Ruususeuran vuoden valinta (kuva: Visa Lipponen)

6. Puutarhaliiton ja Kotimaiset kasvikset ry:n valitsema vuoden vihanneksia ovat keräkaalit (kerä-, kurttu- eli savoijin-, puna- ja suippokaalit, ruots. vit-, savoj-, röd- och spetskål)

7. Suomen Terveystuotekauppiaiden liiton valitsema vuoden rohdoskasvi on (mauste)kurkuma (Curcuma longa, ruots. gurkmeja)

8. Arktiset Aromit on valinnut vuoden sieneksi kehnäsienen (Cortinarius (Rozites) caperatus, ruots. rimskivling)

9. Arktiset Aromit ry on valinnut vuoden yrtiksi mesimarjan (lehdet) (Rubus arcicus, ruots. åkerbär)

10. Arktiset Aromit ry on valinnut vuoden marjaksi juolukan (Vaccinium uliginosum, ruots. odon)


Juolukka on usein aliarvostettu marja, jolle löytyy monia käyttötarkoituksia (kuva: Visa Lipponen)

11. Vuoden linnuksi on Birdlife Suomi valinnut kuikan (Gavia arctica, ruots. storlommen)

12. Vuoden eliölajiksi on Suomen Luonnonsuojeluliitto valinnut raidan (Salix caprea, ruots. sälg)

Kuuhullut huuhkajat

Eläinmuseon vierailevan tutkijan Vincenzo Penterianin Etelä-Espanjassa tekemien tutkimusten mukaan kuunkierto vaikuttaa huuhkajien käyttäytymiseen. Ne huhuilevat useammin ja pidempiä huutosarjoja kuutamolla kuin pimeinä öinä. Huhuilupaikkakin vaihtuu kuun vaiheiden mukaan ja on kuutamo-öinä korkeammalla kuin pimeässä. Aiempien tutkimusten mukaan huuhkajat esittelevät huhuillessaan lajitovereilleen valkoista kurkkulaikkuaan. Laikku näkyy kuunvalossa paremmin kuin pimeässä, joten sitä kannattaa todennäköisesti ennemmin esitelläkin silloin.

 

Penteriani ym. 2010. PLoS ONE 5(1): e8696

http://www.plosone.org/article/info:doi/10.1371/journal.pone.0008696

Norsu nousee!

Luonnontieteellisen museon vahtimestarit ovat saaneet lähes kyllästymiseen asti vastailla yleisön kysymykseen: Missä se teidän norsu on? Toisinaan kysymys tosin on esiintynyt muodossa: teillä oli tässä aulassa se iso mammutti, mitähän sille on tapahtunut?

Tuo iso otus – joka ei siis ole mammutti – vaan ihan tavallinen afrikannorsu, on palaamassa takaisin. Vaikka norsu-uros näyttää museon aulassa valtavalta, se ei ole ihan järjettömän suuri. Elmeriksi nimetty yksilö on nimittäin vasta 20-vuotias ja eläessään painoi vaivaiset 5,5 tonnia. Suurimmat tunnetut urokset ovat olleet 10 tonnin luokkaa!

Jos Elmeri olisi siis saanut jatkaa elämäänsä eteläafrikkalaisessa Krügerin kansallispuistossa, olisi painoa saattanut kertyä helposti vielä useampi tonni. Kävi kuitenkin niin ikävästi, että kansallispuiston norsukanta kasvoi 1970-luvulla liian suureksi alueen kokoon nähden, ja joitain yksilöitä jouduttiin poistamaan. Yksi noista on sittemmin Luonnontieteelliseen museoon päätynyt Elmeri.

Tässä kuvakooste siitä, mitä tällä viikolla on tähän mennessä ehtinyt tapahtua. Elmeri-norsuhan on ollut paloina varastossa vuodesta 2005. Yleisö pääsee ihailemaan aulaa jälleen vartiovaa elefanttia tiistaina 12.1. Kuluvan viikon museo on norsun pystytyksen ja huoltotöiden vuoksi suljettu.


Tästä se alkoi!


Mahtuukohan tää tästä?


Ei taida onnistua… Joudutaankohan tässä vielä sahaushommiin?


Ei jouduttu! Tulihan se pää sisään, kun kiepautettiin ylösalaisin.


Norsun kokoamistarpeet


Toka jalka on jo kiinni


Toimittajiakin pörräsi välillä ihmettelemässä norsun nousua


Tukiraudat on nyt hitsattu ja apuköydet paikoillaan


Ettei etu- ja takapää menisi sekaisin…


Se on pystyssä nyt! Mutta jotain vielä puuttuu…


Norsu peruuttaa


Sitten on vihdoin pään vuoro


Hilatkaa vähän vasemmalle, muuten ei osu kohdalleen…


Nyt on hyvä, paikoilleen vaan!


Pään kiinnityksen jälkeen vuorossa olivat loput irto-osat, häntä ja sukuelimet…


Syöksyhampaat olivat vielä torstaiaamupäivällä paketissa odottamassa…


… ja muu norsu näytti tältä! (© LTKM/Laura Hiisivuori)

Pihlajanmarjasato säätelee punatulkkujen muuttoa

Punatulkun muuttokäyttäytyminen Fennoskandiassa riippuu pihlajanmarjasadosta. Luonnontieteellisen keskusmuseon keräämän talvilintulaskenta-aineiston perusteella talvehtijamäärät ovat Suomessa suurimpia hyvinä marjavuosina ja pienimpiä marjakatovuosina. Hyvinä marjavuosina linnut muuttavat myöhemmin ja talvehtivat pohjoisempana. Tiedot käyvät ilmi Ornis Fennicassa julkaistusta pohjoismaalaisesta tutkimuksesta, jossa hyödynnettiin talvilintulaskenta-aineiston lisäksi neljän lintuaseman muuttoaineistoa. Suomea lintuasemista edusti Hangon lintuasema. Hangossa punatulkkujen syysmuuttajamäärät ovat suurempia ja muuton alku tapahtuu noin kaksi viikkoa myöhemmin hyvinä pihlajanmarjavuosina kuin marjakatovuosina. Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa muuttajamäärät ovat puolestaan suurempia katovuosina.

Fox ym. 2009: Northern Bullfinch Pyrrhula p. pyrrhula irruptive behaviour linked to rowanberry Sorbus aucuparia abundance. — Ornis Fennica 86: 51–60.