Joukko Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvitutkijoita teki kesällä tutkimusmatkan Kirgisiaan. Tässä Pertti Uotilan matkakertomus.
–
23.7.-16.8.2009 Leo Junikka, Marja Koistinen, Sampsa Lommi, Alexander Sennikov, Pertti Uotila ja Henry Väre tekivät keruu- ja tutkimusmatkan Keski-Aasiaan, Kirgisian tasavaltaan.
Bishkekissä (ent. Frunze), Kirgisian pääkaupungissa, Dr. Georgy Lazkov järjesti meille kolmen viikon kasviretken maan huonosti tunnettuun länsiosaan. Retki tehtiin entisellä Neuvostoliiton armeijan GAZ-66 -maastoautolla, jonka takaosan koppiin kuusi tutkijaa tavaroineen ja retken kirgisialainen kokki juuri ja juuri mahtuivat; Lazkov matkusti auton hytissä kirgiisikuljettajan seurana. Osin asfalttiteillä, osin päällystämättömillä kapeilla ja kuoppaisilla sorateillä – joskus vähän teitten ulkopuolellakin – kuljettiin arviolta (matkamittari oli rikki) 1500 kilometrin lenkki Tian Shan -vuoristossa.
Matkan aikana yövyttiin teltoissa. Leiripaikkoja oli yhteensä 12. Yleensä samalla paikalla oltiin kaksi yötä, siis joka toinen päivä ajettiin pitempi taival, joka toinen päivä kiipeiltiin jokilaaksoissa sijaitsevista leiripaikoista lähivuorien puuttomille, laidunnetuille rinteille.
Kokkimme valmisti kaasukeittimellä ateriat matkan varrella ostetuista tuoreista aineksista ja niiden loppuessa säilykkeistä. Vettä otettiin tienvarren lähdepaikoista kahteen isoon tonkkaan. Aamiainen kahdeksalta oli tuhti: lihasoppaa, makarooni/peruna/lihamuhennosta tai puuroa. Juomana oli teetä, kuten kaikilla muillakin aterioilla. Kello kahden lounas oli yhtä tukeva. Kolmannen riittoisan, iltahämärissä syödyn aterian jälkeen, usein jo ennen kymmentä, kömmittiin telttoihin nukkumaan: pimeys laskeutui nopeasti, eikä taskulampun valossa voinut työskennellä.
Jos ei oltu maastossa, niin prässättiin kasveja. Etenkin iltapäivisin leviteltiin prässäyssanomalehdet paahtavaan aurinkoon kuivumaan. Auringossa kuivailtiin myös siemeniä, sieniä ja puunäytteitä. Eninnillään varjolämpötila kipusi lähelle 40 astetta. Viimeiset paperien levitykset tehtiin retken jälkeen herbaarion lattioille. Siten, tosin melkoisella työllä, onnistuttiin prässätyt näytteet kuivaamaan kohtuullisen hyvin ilman imupapereita.
Reitti kulki usean solan kautta, joista korkeimmat olivat selvästi yli 3000 metrissä; suuri osa taipaleesta taitettiin 1700-2300 metrin korkeudella. Leiripaikat olivat useimmiten vuolaasti kohisevien jokien avoimilla tai puustoisilla rantapenkereillä. Naryn-joen laaksossa yövyttiin 800–900 metrissä. Toinen laakson leiripaikoista oli Toktogul-tekojärven rannalla. Paikka poikkesi lämpötilaltaan, kasvistoltaan (Chenopodiaceae-aroa) ja eläimistöltään (lihavia rupikonnia ja pieniä hyppiviä hiiren kaltaisia otuksia) kovasti koskenrantojen leiripaikoistamme. Toinen poikkeava paikka oli laidunnukselta lähes säästynyt Sary-Chelek-järven biosfäärialue.
Mitä sitten saatiin aikaan? Putkilokasvinäytteitä kertyi noin 2700 numeroa, ja useista näytteistä on muutamia duplikaatteja. Kymmenkunnasta puusta sahattiin myös puunäyte. Sampsa keräsi jäkäliä, jotka piti yleensä irrottaa kivitaltalla, sekä sammalia. Jäkäliä kertyi 300 näytettä, sammalia satakunta. Mutta tuomiseksi kertyi vähän näkinpartaisleviä ja sieniäkin. Leo keräsi kasvitieteelliselle puutarhalle siemeniä, hedelmiä, sipuleita, mukuloita ja pistokkaita, yhteensä 155 erää. Kamerat räpsähtivät nelisentuhatta kertaa.
Retken jälkeen pari päivää käytettiin näytteiden kuivailuun ja kunnostamiseen Kirgisian tiedeakatemian Biologian ja maaperätieteen instituutin herbaariossa Bishkekissä (FRU). Näytteistä kertyi matkatavaroihimme 85 kiloa ylipainoa, mutta kaikki saatiin tuotua mukana Suomeen, tosin hinta oli 9 $ / kilo. Toisaalta kaikilta jäi muutama henkilöhohtainen ylipainokilo Kirgisian vuorille. Muut palasivat Suomeen 16.8., Pertti selvitti FRU:n Chenopodium-näytteitä 20.8. asti ja Alexander Cotoneaster-, Allium- ja Cousinia-sukuja 30.8. asti.
Jo alustavissa määrityksissä näyttää aineistossa olevan vajaat kymmenen tieteelle uutta Allium-, Cousinia- ja Rosularia-lajia ja yksi Perovskia-hybridi, useita maalle uusia lajeja sekä kymmenittäin muita merkittäviä löytöjä.
Kirgisia on upea maa, sen maisemat, etenkin levolliset ikivanhat vuoristot, ovat unohtumattomia ja kansa ystävällistä. Maa on islamilainen, mutta sangen maallistunut, eikä moskeijoita nähty kuin suurimmissa kaupungeissa. Maan hintataso on suomalaiselle sangen alhainen. Korruptiota toki on, ja viimeistään rahalla asiat järjestyvät. Kiitokset kaiken sujumisesta erinomaisesti kuuluvat oppaallemme Georgy Lazkoville, mutta myös hänen äidilleen ja isoäidilleen (93 v.), jotka Bishkekin ajaksi majoittivat joukkomme täysihoidolla pieneen asuntoonsa. – Matkan kuluihin saatiin huomattava avustus Societas pro Fauna et Flora Fennicalta ja Nordenskiöld-samfundetilta.
