Meillä on mökki eteläpohjalaisen pikkujärven rannalla, pitkän mutkittelevan hiekkatien päässä. Lapsena auton kyydissä ja teininä itse ratissa sai loppukesästä väistellä koko pitkän tien eri kokoisia sammakoita. Ne jähmettyvät auton valokeilaan ja ne piti käydä lähes yksitellen hätistämässä tien sivuun.
Viime vuosina ei ole enää ollut sammakko-ongelmaa mökkitiellä, eikä minun ole enää tarvinnut hermostuttaa kanssamatkustajiani loikkimalla jatkuvasti ulos autosta. Sammakoille se ei tietenkään tarkoita kovin myönteisiä aikoja – siinä missä ennen vahingossa liiskasi huussireissulla aina toisinaan minisammakon (niitä oli maassa joka puolella), nyt ilahtuu kun sattuu näkemään yksittäisen pikkuloikkijan.
Sammakkoparat. En ole ainut, joka on sammakoiden vähenemisen huomannut, myös kansainvälinen tiedeyhteisö ja kansainvälinen luonnonsuojeluliitto ovat ongelman havainneet ja nyttemmin yrittävät myös siihen tarttua.
Maailman johtavista sammakkoeläintutkijoista koostunut joukkio julkaisi tässä taannoin poikkeuksellisen konkreettisia ehdotuksia sisältävän tiedeartikkelin. Siinä ehdotetaan monenlaisia suojaus- ja sadetusmenetelmiä sammakoiden kutuvesien suojaamiseksi. Ilmastonlämpeneminen kun näet kuivattaa yhä useamman lätäkön tai puron ennen kuin nuijapäät ovat ehtineet muodonvaihdokseen asti ja selviäisivät edes hetken aikaa kuivalla maalla.
Ilmeisesti tutkijat eivät ole ainoita, jotka ovat sammakoista huolissaan. Bussipysäkeissä näkyy kotimaisen kokoperheen elokuvan mainoksia. Elokuvan nimi on Eetu ja konna ja mainoslauseena on “pidetään huolta toisistamme ja sammakoista”. Ehkä pitää ottaa joku sukulaistenava tai kummipoika mukaan ja lähteä katsomaan, miten sammakot voivat valkokankaalla!
Tiedote Journal of Applied Ecology -sarjassa julkaistusta artikkelista: Käytännön konsteja sammakkoeläinten pelastamiseksi
Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) punainen lista: sammakkoeläimet (englanniksi)
Laura
Suomen yleisin sammakkoeläin, sammakko (Rana temporaria) kutupuuhissa (kuva: J. Terhivuo/LTKM)
