Mikä rentouttaisikaan paremmin, kuin aamuinen kävelyretki Kaisaniemen ulkopuutarhassa?
Astuessani sisään puutarhan porteista, kaupungin aamuinen hälinä hälvenee taustalle. Muutaman askeleen otettuaan unohtaa täysin, että on aivan Helsingin ytimessä. Puutarhassa laulavat linnut ja seesteinen ilmapiiri rauhoittavat ja houkuttelevat istahtamaan penkille. Jään uteliaana seuraamaan puutarhan elämää.
Ei aikaakaan, kun näen pienen metsähiiren vipeltävän puutarhan nurmikon poikki. Kun se pysähtyy suuren vuorijalavan katveeseen, pääsen vaivihkaa hiipimään lähemmäs. Huomatessaan minun lähestyvän, hiiri jähmettyy hetkeksi ja pakenee sitten jalavan juurella olevaan koloonsa.
Metsähiiri tarkkailee puutarhan elämää piilopaikastaan. Se on helppo tunnistaa suurista silmistä, hörökorvista ja valkeasta vatsasta.
Kävellessäni lähemmäs puutarhan kukkivaa keskiosaa, näen pienen citykanin loikkaavan turvaan tiheän pensaikon siimekseen. Se on liian nopea kuvattavaksi, joten jatkan matkaani kasvihuoneita kohti.
Kukoistava puutarha on parhaimmillaan heinäkuisessa auringonpaisteessa. Monet kasveista ovat tuttuja maaseudun lapsuudenkodin puutarhasta, mutta vielä useammat ovat täysin tuntemattomia. Hullunkurisimpia ovat haaleanvioletit viljelylajikkeet, sinipallo-ohdake ja alppipiikkiputki, jotka kasvavat keskipuutarhan varjoisalla reunalla.
Sinipallo-ohdake (Echinops bannaticus) on hämmästyttävän symmetrinen!
Alppipiikkiputken (Eryngium alpinum) terälehdet muistuttavat aivan linnun höyheniä.
Eläkeläiset, lapsiperheet ja turistit ovat löytäneet puutarhan rauhan ja tulleet yhdessä viettämään kiireetöntä aamupäivää. Vaikka ihmisiä on paljon, puutarhassa on hiljaista. Muutama on tuonut mukanaan kirjan, jota lukevat puiston penkeillä aamuauringossa paistatellen. Toiset taas hakevat puutarhasta vinkkejä omalle pihalleen ja painavat tarkasti mieleensä houkuttelevimpien kasvien nimiä.
Jaloritarinkannukset kurottelevat kohti kirkkaansinistä taivasta.
Heinäkasveista suloisin, jänönhäntä (Lagurus ovatus), suorastaan houkuttelee silittämään. Laji on kotoisin Välimeren alueelta.
Kasvien lisäksi puutarhassa voi ihastella myös pikkuruisia hyönteisiä. Kukkiva puutarha on pölyttäjien paratiisi, ja surinaa kuuluukin lähes jokaisen kukkapenkin ympäriltä.
Kimalainen on löytänyt siitepölyapajan ukonkellon (Campanula latifolia) kukista.
Tämä pörriäinen puolestaan viihtyy Keski-Euroopasta kotoisin olevan isotähtiputken (Astrantia major) kukinnoissa.
Puutarha on täynnä muitakin hyönteisiä: sudenkorento on laskeutunut lepäämään auringonpaisteeseen.
Matkalla ulos pysähdyn vielä kuuntelemaan ja tarkkailemaan puutarhan lintuja. Puutarhassa viihtyvät niin rastaat, peipot kuin tiaisetkin. Monesta pesästä poikaset ovat jo lähteneet, ja joutuvat nyt opettelemaan ravinnonhankintaa itsenäisesti. Nurmikoilla voi nähdä lähes täysikokoisia poikasia, jotka pomppivat kilpaa vanhempiensa perässä suupalojen toivossa.
Ennen kuin poistun portista takaisin kaupungin melskeeseen, ehdin nähdä vielä vilauksen punaruskeasta oravasta. Pörröinen häntä heilahtaa, kun se hyppää kuusen oksalle ja katoaa ketterästi tiheän oksiston suojaan.
Kunpa tänne voisi tulla joka päivä!
