Tutkimuskäytössä olevan Porttipuiston viherkaton tavoitteena on löytää suomalaisiin oloihin parhaiten soveltuva viherkattomateriaali. Maailmalla viherkatot ovat yleistyneet etenkin kaupungeissa, sillä niiden avulla pystytään hallitsemaan ja vähentämään kaupungistumisesta ja ilmastonmuutoksesta aiheutuvia ympäristöhaittoja. Viherkattojen kasvillisuus pidättää vettä, joten kattojen avulla voidaan hillitä esimerkiksi tulvavesipulsseja ja vähentää ilman ja vesien saastumista.

Tutkijat tarkastelemassa palstojen kasvillisuutta.

Katon kasvillisuus on jaettu erikokoisiin palstoihin, joiden väliin on jätetty soralla päällystettyjä kulkuväyliä. Ruutujen kasvillisuus poikkeaa yllättävän paljon toisistaan – joissakin ruuduissa kasvillisuus peittää lähes koko ruudun, kun taas toisissa ruuduissa tarkkasilmäinenkin joutuu etsimään pieniä kasveja lähes suurennuslasin kanssa.

Tällä palstalla kasvillisuus on melko rehevää.

Poikkeavuudet eri ruutujen kasvillisuudessa selittyvät erilaisilla kasvualustoilla. Joissakin ruuduissa alusta on hapan, toisissa emäksinen, ja myös kasvualustan paksuus vaihtelee. Tarkastuskierroksen jälkeen näyttää siltä, että parhaiten kasvit menestyvät, kun kasvualustan paksuus on noin 8–10 cm. Myös istutustavalla on merkitystä, sillä joillekin palstoille kasvit on istutettu pieninä taimina, toisille taas ne on kylvetty siemeninä.

Katon kasvien joukosta löytyi myös kukkiva orvokki!

Tällä Suomen toiseksi suurimmalla viherkatolla riittää kuhinaa koko kesäkauden, sillä tutkimusryhmän jäsenet käyvät katolla säännöllisesti tarkistamassa, miten kasvit voivat. Kuhinaa ja pörinää katolle toivotaan enemmänkin, sillä ryhmän toiveissa on monipuolisen kasvillisuuden ohella saada myös monimuotoinen eläinlajisto viihtymään. Lyhyen kattoretken aikana iloittiin muun muassa katolla lentelevästä kimalaisesta sekä kasvin päällä levänneestä pienestä kovakuoriaisesta.

Kattoretkellä löydettiin tutkijoiden iloksi myös pieni kovakuoriainen.

Hyönteiskeskustelu saa kaikkien mielikuvituksen laukkaamaan – kenties jonain päivänä viherkatot sopisivat jopa uhanalaisten hyönteislajien turvapaikoiksi. Tälläkin hetkellä katoilla kokeillaan kasvattaa erilaisia maksaruohoja, jotka lukeutuvat esimerkiksi vaarantuneen kalliosinisiiven toukkien tärkeimpiin ravintokasveihin. Ehkäpä vaarantuneen perhosen kannat voitaisiin tulevaisuudessa saada elpymään isomaksaruohoa kasvavien viherkattojen avulla!

Japanin Hokkaidon saarella sakura alkaa toukokuun alussa. Kumpulassa sakura näyttää tänä vuonna ajoittuvan toukokuun puolivälin jälkeen, viikolle 21.

Kumpulan 6,1 hehtaarin alueella kasvaa kymmeniä erilaisia Prunus-lajeja (ks. tekstin lopussa oleva luettelo).  Nyt 17.5.2013 kukassa ovat vasta ensimmäiset Prunukset. Rusokirsikka (Prunus sargentii 1994-447) kasvaa lähellä pääporttia ja on nuoressa, punaruskeassa lehdessä ja täydessä vaaleanpunaisessa kukoistuksessa.  Portin vieressä kasvavan kääpiömantelin (Prunus tenella ’Fire Hill’ 2009-453) punaiset kukat avautuvat pian ihailtaviksi.

Itäisen Pohjois-Amerikan osaston maassa lamoava lamohietakirsikka (Prunus pumila var. depressa 1984-59) on aloittanut valkoisen kukintansa. Miten aivan maassa voi olla jotain niin kaunista! Pystykasvuisessa hietakirsikassa (Prunus pumila 1989-425) on pienet, punaiset nuput ja kiiltotuomessa (Prunus serotina 1990-399) nuoret, punaruskeat lehdet ja hyvin pienet nuput. Amerikanluumun (Prunus americana 2006-215) heikompikin yksilö aikoo kukkia tänä keväänä!  Sekä läntisen että itäisen Pohjois-Amerikan pilvikirsikka (Prunus pensylvanica 1995-591 ja P. pensylvanica 2006-342) on isolla nupulla ja virginiantuomi (Prunus virginiana 1990-169 ja P. virginiana 1989-423) lehdessä ja isohkolla nupulla.

Japanin osaston hennon vaaleanpunakukkainen Prunus nipponica 1993-599 -kurilienkirsikka kukkii, mutta saman lajin ylempää vuoristosta, yläoroboreaalisesta vyöhykkeestä,  kotoisin oleva 1993-616 -alkuperä  on jo ohi kukkimassa. Vienokirsikat (Prunus maximowiczii 1993-529 ja 1993-575) ovat pienellä nupulla; koko nuppuinen kukkaterttu on mykkyrässä paksussa, avautuneessa silmussa.

Hedelmätarhassa ovat Kiinasta tuodun, määrittämättömän Prunus indet. 1994-970 -luumun ensimmäiset nuput  jo avautuneet, samoin ovat avautuneet imeläkirsikoiden (Prunus avium ’Gårdebo’ 2008-978 ja Prunus avium  ’Rosso’ 2008-979) pari ensimmäistä kukkaa.  Kirsikkaluumu eli myrobalaani (Prunus cerasifera ’Podarok St. Petersburg’ 2008-983) on isolla nupulla. Nupulla ovat myös hapankirsikka (Prunus cerasus ’Läti-Ledu madalkirs’ 2009-633) ja kirsikan perusrunkona käytettävä Prunus cerasus x canescens ’Gisela 5’ 2008-969 sekä luumut (Prunus domestica ’Kollektivnaja’ 1997-647, P. domestica ’Parikkalan Tummaluumu’ 2008-936,  P. domestica ’Viipurilainen Punaluumu’ 2008-985 ja P. domestica ’Virmaala’ 1997-646). Kohta hedelmätarha kukkii valkoisenaan!

Euroopan osaston veikselinkirsikka (Prunus mahaleb 1992-284) on täysin talviasussa, ei lehtiä, ei nuppuja. Ranskasta kotoisin olevan oratuomen (Prunus spinosa 1995-802) nuput ovat jo isot. Toinen oratuomikanta, temperaattisesta Bulgariasta kotoisin oleva Prunus spinosa 1999-85, on vielä talviasussa, mutta sen lumen alla talvehtineet tyvi- ja kantovesat ovat lehdessä. Torniolaisessa metsätuomessa (Prunus padus 1994-247) ja Suomi-lohkojen nuoressa metsätuomessa (P. padus subsp. padus 2010-943)on isot nuput.  

Isotuomipihlaja (Amelanchier spicata 1992-181) avasi Kumpulan valkoisen kukintakauden 2013:  kolme laajaa pensasta ovat täydessä kukassa.  Kohta on kukassa myös sirotuomipihlaja (Amelanchier laevis 1991-96).

Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan Prunukset 21.5.2013

Hortus etnobotanicus (hyötykasvien puutarha ja kartanoalue)

aprikoosi, imeläkirsikoita (makeakirsikoita), hapankirsikoita, amarellikirsikka, morellikirsikka, arokirsikka, kirsikan perusrunko, kirsikkaluumu (myrobalaani), luumuja ja kriikuna /202/, /203/, yhteensä 24 kasvikantaa

2009-0458 Prunus sargentii rusokirsikka /213/

1996-0396 Prunus tenella kääpiömanteli /217/

2009-0453 Prunus tenella ’Fire Hill’ kääpiömanteli /201/, /217/

Hortus geobotanicus (kasvimaantieteellinen puutarha)

Eurooppa (mukaan lukien Suomi; 5 taksonia, 8 alkuperää)

2005-0015 Prunus fruticosa arokirsikka (euroopankääpiökirsikka) /224/

1992-0284 Prunus mahaleb veikselinkirsikka /225/

1994-0247 Prunus padus metsätuomi /221/

1995-0802 Prunus spinosa oratuomi /225/

1996-0327 Prunus spinosa oratuomi /225/

1996-0445 Prunus spinosa oratuomi /225/

1999-0085 Prunus spinosa oratuomi /221/

Suomi

2010-0943 Prunus padus subsp. padus metsätuomi /228D, G, H/

Itäinen Pohjois-Amerikka (6 taksonia, 6 alkuperää)

2006-0215 Prunus americana amerikanluumu /236/

2006-0342 Prunus pensylvanica pilvikirsikka /234/

1989-0425 Prunus pumila hietakirsikka /236/

1984-0059 Prunus pumila var. depressa lamohietakirsikka /236/

1990-0399 Prunus serotina kiiltotuomi /232/

1989-0423 Prunus virginiana virginiantuomi /233/

Läntinen Pohjois-Amerikka (5 taksonia, 10 alkuperää)

2008-0388 Prunus nigra hurmeluumu /243/

1995-0591 Prunus pensylvanica pilvikirsikka /246/

1995-0732 Prunus pensylvanica pilvikirsikka /244/

1990-0169 Prunus virginiana virginiantuomi /241/

1995-0653 Prunus virginiana var. demissa virginiantuomi /246/

1982-1718 Prunus virginiana var. melanocarpa virginiantuomi /241/

1995-0558 Prunus virginiana var. melanocarpa virginiantuomi /242/

1995-0588 Prunus virginiana var. melanocarpa virginiantuomi /242/

1995-0636 Prunus virginiana var. melanocarpa virginiantuomi /245/

1995-0652 Prunus virginiana var. melanocarpa virginiantuomi /245/

Kaukoitä (6 taksonia, 8 alkuperää)

2008-0089 Cerasus tianshanica tianshaninkirsikka /258/

2009-0902 Cerasus tianshanica tianshaninkirsikka /258/

2008-0135 Padus avium var. asiatica (tuomi) /256/

2009-0799 Prunus armeniaca aprikoosi /258/

2009-0805 Prunus cerasifera subsp. divaricata (kirsikkaluumu) /257/

1994-1113 Prunus maackii tuohituomi /253/

2008-0107 Prunus maackii tuohituomi /251/

1994-0933 Prunus padus metsätuomi /252/

Japani (3 taksonia, 5 alkuperää)

1993-0529 Prunus maximowiczii vienokirsikka /263/

1993-0575 Prunus maximowixzii vienokirsikka /263/

1993-0599 Prunus nipponica (kurilienkirsikka) /261/

1993-0616 Prunus nipponica (kurilienkirsikka) /262/

1993-0654 Prunus ssiori sahalinintuomi /262/

Kuluneella viikolla kevät ryntäsi Kumpulaan. Kartanoalueen vihreillä nurmikoilla kukkii narsisseja, tulppaaneja, idänsinililjoja, posliinihyasintteja ja isokevättähtiä. Terassi on koristettu kukka-astioin. Puutarhan portit on avattu kello 11, ja kahvila Lineeasta tulvehtii pullantuoksu.

Kasvimaantieteellisen puutarhan Euroopan osastoon rakenteilla olevissa Suomi-lohkoissa kukkivat valkovuokko (Anemone nemorosa 2007-583) ja kevätesikko (Primula veris 2010-1481); sinivuokon (Hepatica nobilis 2006-914) kukinta on jo lähes ohi. Todella omituisen näköisen visautuvan harmaalepän (Alnus incana ”Muhkura” 2008-916) vierellä kukkii kaiheorvokki (Viola selkirkii 2006-961). Lohkon nuoret koivut ovat hiirenkorvalla ja metsätuomet (Prunus padus subsp. padus 2010-943) nupulla. Raita (Salix caprea 2010-939) kukkii vaatimattomana, se on emiyksilö. Eilen suokuoppaan levitettiin punkalaitumelaisesta suosta joulukuussa 2012 nostettuja, vielä osittain jäisiä turpeita, joissa vaiverot ja muut suokasvit yhä kasvavat. Suomi-lohkot monine, nimikilvin varustettuine kasveineen ovat jo nyt erinomainen kohde opetella Suomen luonnonkasveja. (Itse asiassa lohkojen valmius ja kasvirunsaus yllätti minut positiivisesti!)

Muussa Euroopan osastossa kukkii idänsinililja (Scilla siberica 1998-680). Vuori-imikkä (Pulmonaria montana 2006-656) aloittelee kukintaansa. Erinomaisen sitkeä saksalainen kevätesikko (Primula veris 1993-26) kukkii nurmikolle levinneenä. Varhaisimpien kukkijoiden, näsiän (Daphne mezereum 1991-382, 1997-739), sinivuokon (Hepatica nobilis 2000-164) ja valkoruttojuuren (Petasites albus 1991-118), kukinta on menossa ohi, ja tuulipölytteiset euroopanpähkinäpensas (Corylus avellana 1995-496) ja tervaleppä (Alnus glutinosa 1998-186) ovat jo täysin ohikukkineet. Lammen takana kukkii, tänä vuonna tosin vaisusti, Kumpulan vanha raita (Salix caprea XX-95); se on hedeyksilö. Myöskään  punamarjakanukan (Carpinus mas 1996-437) kukinta ei vedä vertoja viimekeväiselle, mutta jaksaa auringonkeltaisena siltikin hämmästyttää ja ilahduttaa..

Itäisen Pohjois-Amerikan osastossa kukkii kanadantaponlehti (Asarum canadense 1994-412). Punavaahtera (Acer rubrum 1990-607) kukkii, ja saarnivaahterapariskunta (Acer negundo 1992-60) on nupulla. Suosikkikasvini Jeffersonia diphylla 1994-407 -näkki on isolla nupulla. Se kukkii lähiaikoina, ja näyttävä kukinta menee ohi muutamassa päivässä.

Läntisen Pohjois-Amerikan osasto tarjoaa runsaasti, mutta vaatimattomasti kukkivia kanadanpuhvelinmarjoja (Stepherdia canadensis 1987-1195, 1987-1199, 1995-523, 1995-723).

Japanin osastossa kukkii Corylus sieboldiana 1999-479 -pähkinäpensas ja aivan pian myös pikkulehtikatsura (Cercidiphyllum japonicum 1993-531). Ja täällä on tietysti se korein ja kysytyin kukkija: pajumagnolia (Magnolia salicifolia 1999-481) on täydessä ja tänä vuonna ensi kertaa todella runsaassa kukassa. Korkeahko, suippomuotoinen, vielä lehdetön puu on kuin taideteos lukemattomine suurine, tuoksuvine kukkineen. Lehdettömässä maisemassa magnolian taianomainen, valkoinen hahmo näkyy kauas eri suuntiin.

Kaukoidän osastossa kukkii keltaisena matala ohotanalppiruusu (Rhododendron aureum 1992-221). Koreanatsalean (Rhododendron mucronulatum 1994-981) pääni yläpuolelle ulottuvissa latvoissa on harvakseltaan ruusunpunaisia kukkia. Saman lajin toinen kanta, 1994-1054, kukkii ruusunpunaisena väriläikkänä vielä varsin ruskeasävyisessä maisemassa. Nuori dahurianalppiruusu (Rhododendron dauricum 2008-208) on matala ja harsu ja kukkii nyt ensi kerran? Ruusunpunaisia kukkia on pensaissa harvakseltaan. Lammen lähellä kukkii Ulmus laciniata 1994-1132 -jalava.  Ribes sachalinense 1995-366 -herukka on kotoisin mereiseltä alueelta, Sahalinin saarelta, ja on jo täydessä kukassa ja lehdessä. Syyspuolella matala pensas tekee hauskoja punaisia, karvaisia marjoja, ja peittävä, vihreä lehvästö saa hienon ruskavärin.

Kukkuloilla minut yllättää soikkovuorenkilpi (Bergenia crassifolia 2008-151). Tämä Länsi-Siperiasta, läheltä puurajaa, 1600 metrin korkeudesta, saatu kasvi on täydessä kukassa!

Kirgisian lohkoissa tuoksuu sipuli. Ukkolaukka (Allium aflatunense 2009-822) on jo isolla nupulla, ja monet muut sipulikasvit ovat kasvattaneet mehevät lehdet. Rusakko on muotoillut nuoria aprikooseja (Prunus armeniaca 2009-799), vain muutama korkea verso on välttynyt poikkinapsaisulta.

Nyt on hyvä vaihe tarkkailla lehteen tuloa. Monet temperaattiselta, siis Kumpulaan liian eteläiseltä, vyöhykkeeltä tuodut pensaat ja puut ovat jo lehdessä. Viisaat, sukupovien kokemuksesta mahdollisia keväthalloja varovat puut ja pensaat sen sijaan etenevät maltillisemmin (ne ovat oman vyöhykkeensä luonnonvalinnan tuotteita).

Mutta kohta peittää valkea kukinta Kumpulan, kun kukkaan puhkeavat kaikki Prunukset, niin hyötykasvien puutarhan kirsikat ja luumut kuin kasvimaantieteellisen puutarhan metsä-, kiilto- ja virginiantuomet ja pilvi-, kuriilien- ja japaninkirsikat. Erityisesti odotan, että amerikanluumu (Prunus americana 2006-215) vihdoin onnistuisi tekemään hedelmiä! Oman lisänsä valkoiseen kukintaan tuovat tuomi- ja orapihlajat, päärynät, omenapuut ja angervot.

Ja sitten on niitä kukkijoita, Kaisaniemen jo hyväksyttyjä riesoja, joita Kumpulan puutarhaan ei pitänyt päästää: nurmikoilla kukkivat jo toivottomasti levinneinä mukulaleinikit, iso- ja pikkukäenrieskat ja keltavuokot. Niiden luonnonkantoja ei siis kannata istuttaa Kumpulan kasvimaantieteelliseen puutarhaan, kohta kannat kuitenkin sekoittuisivat. Kevätkynsimö on sievä ja siedetty kevätkukkija. Suolammen eteläranta on vaaleanruskeana mieluisan kasvupaikan löytäneen isopeltokortteen itiötähkällisistä kevätversoista.  

Terminen kevät alkoi Helsingissä 2. huhtikuuta (samaan aikaan kuin vuonna 2011; viime vuonna se alkoi jo 22.3.). Muutamassa viikossa lämpimät sateet ja aurinko sulattivat lumet, ne sananmukaisesti haihtuivat ilmaan. Narsissien lehtien kärjet ja tulppaanien lehdet ponnahtivat näkyviin. Löydän Kumpulasta enää pari viimeistä lumenripettä. On pienten kevätkukkijoiden aika: pääportilla kukkii talventähti (Eranthis hyemalis 2012-1162), asuinrakennuksen pihalla puistolumikello (Galanthus nivalis) ja Yläkartanon edustalla oranssina ja violettina kevätsahrami (Crocus vernus 2011-1339); posliinihyasintti (Puschkinia scilloides 2011-1333) on isolla nupulla.

Sateen läpi kasvimaantieteellinen puutarha näyttää varhaiskeväisen ruskealta. (Mutta heti, kun aurinko lämmittää, kaikki näyttää ja tuntuu hehkeän keväiseltä!) Kesävihannat puut ovat lehdettömiä. Vihreinä ovat havupuut ja -pensaat, alppiruusut, ainavihannat kanervakasvit ja muutamat maasta pilkistävät perennan alut. Japanin osaston nuori honsunpihta (Abies mariesii 2009-727) on suorastaan loistavanvihreä ruskeiden lehtien peittämässä maisemassa. Nurmikko vihertää.

Nuoressa Suomi-lohkossa kukkii pirteänä sinivuokko (Hepatica nobilis 2006-914). Sen siemeniä kerättiin 2006 Vantaan Mustavuoresta luvalla puutarhan kansainväliseen siemenvaihtoon. Valkoruttojuuressa (Petasites albus 1991-118) on isot nuput. Näsiät (Daphne mezereum 1991-382 ja 1997-735) kukkivat violettina väriläikkänä.

Euroopanpähkinäpensas (Corylus avellana 1995-496) kukkii. Japanista tuotu Corylus indet. 1993-873 -pähkinäpensas kukkii myös, sen pitkät hedenorkot liehuvat tuulessa. Käytävän toisella puolella kasvava japanilainen Corylus sieboldiana 19999-479 -pähkinäpensas on vielä täysin talviasussa, nuput tiukasti kiinni.

Sorbus matsumurana 1993-611 -pihlajan ja Sorbus sambucifolia 1993-580 -pihlajan silmut ovat avautuneet, ja nuppuja ja lehtiä kurkistelee silmusuomujen suojista. Pajumagnolioiden (Magnolia salicifolia 1999-481 ja 1999-483) karvaiset nuput ovat nyt litimärät sateesta. Ainakin ensin mainitun latvapuolen nuppuja on raottunut.

Ei ole vielä kirsikankukkien aika. Kurilienkirsikassa (Prunus nipponica 1993-616) on pullistuneet silmut. Tämä kirsikka on kotoisin Hokkaidosta, Dairoku-vuoren huipulta, 1450 metrin korkeudesta. Menziesia pentanda 1993-668:n silmut ovat osittain avautuneet, honshunvaahteran (Acer micranthum 1999-490) punaiset silmut ovat vielä kiinni.

Spiraea miyabei 1993-765 -pensasangervo on hiirenkorvalla! Sillä on ”kohtalotoveri” Kaukoidän puolella: myös mantsuriankirsikka (Prinsepia sinensis 1994-942) on hiirenkorvalla.

Rusakoiden aterioinnin jäljet näkyvät. Paksun lumen aikaan rusakot ovat ylettyneet korkeallekin. Koipeliineille ovat maistuneet Ilex serrata f. argutidens 2003-569 -orjanlaakeri, marjaomenapensas (Malus toringo var. sargentii 1997-538), mispeli (Mespilus germanica 1995-98) ja ruusut, esimerkiksi Rosa hirtula 1996-539. Japanin osastossa yhytän Marita-puutarhurin, joka on kerimässä jänisverkkoja kesävarastoon. Puutarha avataan yleisölle runsaan neljän vuorokauden kuluttua, ja kulkuväylien pitää olla vapaina. Kun vihreää ei vielä ole, ovatko rusakot edelleen puiden ja pensaiden kimpussa?  Puutarhassa liikkuessaan näkee usein ison ruskean kaverin laiskasti siirtyvän hiukan loitommalle. Oravan näen nytkin, ja sinisorsapariskunta tepastelee Primula-koekentän tuntumassa. Poikaset on aikanaan tarkoitus johdattaa suolammelle? Rauni-puutarhuri kertoo, että kevättöissä Kumpulasta löytyi (ja tuhoutui) kanin pesä kaksine vastasyntyneine poikasineen.

Kuriiliensasabambutiheikkö (Sasa kurilensis 1993-858) näyttää kummitusmaiselta latvoista vaaleanruskeaksi ja tyveltä siniharmaaksi kuivettuneena. Matala, pieni Sasa senanensis 1993-871 -sasabambu on selvinnyt talvesta valtaosin vihreänä.

Shokkelomestarit ovat ahkeroineet. Vappuna, keskiviikkona 1.5., nähdään biologian opiskelijoiden luovuuden hedelmät, kun Kumpulan puutarhan valtaa värikäs Vappushokkelo-lastentapahtuma. Ja torstaista 2.5. lähtien puutarhassa alkaa normaali viides yleisökesäkausi. Kannattaa poiketa puutarhan helmaan ja Kahvila ja sisustus Lineean herkuille!

Ennen lintujen kevätmuuttohuippua on vielä runsaasti aikaa opetella tunnistamaan maassamme esiintyvät yleisimmät lintulajit. Jo nyt tarkkasilmäinen tai -korvainen havainnoija voi löytää luonnosta muutamia helposti tunnistettavia lajeja. Auringon lämmittämillä pelloilla voi jo nähdä leveäsiipiset töyhtöhyypät, pikkuruiset kiurut tai iloisesti hyppelevät kottaraiset. Ensimmäisistä sulista voi löytää äänekkäät laulujoutsenet, viuhuvasta lennostaan tunnetut telkät sekä merenlahdilla viihtyvät haahkat.

Lintuharrastuksen voi aloittaa vaikkapa takapihan lintulautaa tarkkailemalla tai tekemällä retken lähimetsään. Kun puissa ei ole vielä lehtiä, pienet ja normaalisti lehvästön suojassa piilottelevat lajit on helpompi havaita oksien lomasta. Myös melko suurikokoisten vesilintujen tarkkaileminen on keväällä vaivatonta, kun monet lajit ovat kerääntyneet pienille ja harvassa sijaitseville sulapaikoille.

Pienin sorsalintumme tavi viihtyy etenkin metsäjärvissä ja -lammissa, muttei kaihda murtovettäkään. (Kuva: Marika Turtiainen)

Lintujen tunnistuksessa kannattaa kiinnittää huomiota tiettyihin tuntomerkkeihin, kuten linnun kokoon, nokan ja ruumiin muotoon, kaulan, jalkojen tai pyrstön pituuteen sekä väritykseen ja kuviointiin. Jos lintu on kaukana, sen liikkumistakin kannattaa havainnoida – edistynyt lintuharrastaja saattaa nimittäin tunnistaa lajin jo pelkän lentotyylin perusteella!

Hyvän kuulomuistin omaaville  lintujen ääntelystä voi olla paljon apua, sillä jotkin linnut on helpompi löytää ja tunnistaa äänestä kuin näköhavainnosta. Tunnistusta helpottaa, jos linnun elintavat ja levinneisyys ovat hyvin selvillä; keskellä talvea västäräkkiä ei Suomesta löydy, koska hyönteissyöjänä se muuttaa talveksi paremmille hyönteisapajille.

Harjoitus tekee mestarin

Ennen maastoon lähtemistä voi muistin virkistämiseksi selata lintukirjaa tai tutustua netistä löytyviin tunnistussivuihin. Esimerkiksi ComputerBirding -sivustolla voi opetella eri lajeja pelaamalla lintujentunnistuspeliä. Kielivalikosta valitaan ensin kieli, ja sen jälkeen määritetään tasoksi aloittelija, edistynyt tai asiantuntija.

Jos opettelu kuvista tuntuu hankalalta, kannattaa suunnata retkelle Luonnontieteelliseen museoon. Suomen luonto -näyttelyssä on esillä lähes kaikki maassamme pesivät lintulajit, joita pääsee tarkastelemaan aivan lähietäisyydeltä. Oikeista näytteistä sulkapeitteen kuvioinnit ja lajien kokoerot on huomattavasti helpompi hahmottaa kuin kuvista. Näyttelyssä onnistuu myös lintujen äänten harjoittelu!

Luonnontieteellisen museon näyttelydioraamojen lisäksi Suomessa esiintyviä lintuja löytyy myös erillisistä lintuvitriineistä. (Kuva: Pinja Näkki)

Omia taitojaan pääsee testaamaan käytännössä jo vaikka ensi viikonloppuna 13.–14.4., kun Kevätseurannan kolmas seurantaviikonloppu käynnistyy. Kevätseurannassa kerätään havaintoja yli 40 kasvi- ja eläinlajista, ja linnuista seurannassa ovat tänä vuonna esimerkiksi laulujoutsen, naurulokki, kurki ja töyhtöhyyppä.

Kiikarit kaulaan ja maastoon!

Yöpakkaset eivät ole vieläkään hellittäneet. Viime yön alin oli – 6 astetta. Hetken jo sai pelätä, että talvi on tänä vuonna tullut jäädäkseen, mutta aurinkoiset maaliskuun päivät ja eilinen lumipyry ovat kuitenkin pikku hiljaa edistäneet kevättä.

Kumpulassa on lunta 37 senttimetriä. Istutuslohkoja peittävät yhtäjaksoiset, yli puolisääreen ulottuvat hanget, ja niitä reunustavat Toomaksen auraamat, sulat hiekkatiet.

Kartanopiha on sula, ja pihan laidassa hapertuu auravalli. Mustarastaat ovat Yläkartanon villaheidessä (Viburnum lantanum XX-153) kärkkymässä päivällistä. Eilen näkyi kevään ensimmäinen kottarainen! Pensaan alla pönkivät esille narsissin hiipat.

Kukkuloiden eteläkupeet ovat lumettomat, ja Euroopan lohkon etelärinteessä, esimerkiksi vanhojen rauduskoivujen (Betula pendula XX-15) alla, on isoja pälviä. Läntisen Pohjois-Amerikan suolampi on lumen ja jään peitossa. Vesiaiheen ylin pikku lampi on sula, ja vesi lirisee purossa kohti seuraavia, osittain jäättömiä lampia. Mutta suurella alalammella on vielä täysi talvi.

Kävelen Kaukoidän keskikäytävää ja katselen lumesta nousevia alastomia runkoja. ”Täältä on turha etsiä kevään merkkejä”, ajattelen. Vaan onpa niitä sittenkin: aurinko on sulatellut pääkäytävän vartta, ja Paeonia oreogeton 2004-418 -pionin kolmen vanhan mättään tummien tyvien välistä nousee viisisenttisiä, punaisia uusia versoja! Kasvi on saatu Primorjen aluepiiristä Venäjän Kaukoidästä, missä se on kasvanut vuorella 1 682 metrin korkeudessa. Toissakeväänä kasvi kukki toukokuun lopulla. Viehättävät ruusunpunaiset kukat ovat yksinkertaiset. Viime vuoden elokuun inventoinnissa kasvista todettiin: ”3 kpl, suuret, tuuheat pehkot, korkeus 110 cm; hedelmistöt auki, runsaasti siemeniä (punaisia, kehittymättömiä, ja mustia tai metallinhohtosinisiä)”.

Talitiaiset laulelevat ”tidit-tidit-tidit” ja ”titity-titity-titity”. Kuuden harakan saattue suorittaa ylilennon. Mustarastas pöyhii sahalininleppien (Alnus maximowiczii 1993-820) lehtikariketta. Japaninvalkopyökissä (Carpinus japonica 2003-565) ovat ruskeina, rullalle kääriytyneinä ylitalviset lehdet, jotka jäivät näihin pikku puihin, kun talvi 2012–2013 ne yllätti.

Itäisen Pohjois-Amerikan osastossa kiiltoheiden (Viburnum lentago 1992-168) alta ovat paljastuneet vihreinä talvehtineet rönsytiarellan (Tiarella cordifolia 1990-143) lehdet. Toukokuun lopulla rönsytiarella on jo täydessä kukassa, valkoisena vaahtona. Käytävän varresta lumen alta pilkottaa myös virginianmansikan (Fragaria virginiana 1988-632) vihreitä lehtiä. Myös se on jo toukokuun lopulla kukkia valkoisenaan.

Euroopan-osaston vihreinä pilkottavat lehdet kuuluvat papelorikolle (Saxifraga granulata 1999-503)? Myös papelorikko on varhaiskesän kukkijoita. Suomi-lohkossa on lumen alta paljastunut vihreitä taimilaatikoita, jotka syysistutuksissa hautautuivat yllättävän varhain sataneeseen lumeen.

Kolmen viikon kuluttua puutarhan portit avataan yleisölle, ensin vappuna (keskiviikko 1.5.) Vappushokkeloon tulijoille, ja sitten 2.5. alkaen kaikille puutarhan ystäville. Tervetuloa, kevät!

Savannihuoneen kuivakausi on päättynyt, ja lehdettöminä talvehtineet puut ovat hiirenkovalla tai jo nuoressa lehdessä, niin myös Maartenin siemeninä 2010 tuoma eteläamerikkalainen jakaranda (Jacaranda mimosifolia 2010-797). Lehdettömiä ovat enää apinanleipäpuu (Adansonia digitata YY-595) ja abessiniankorallipuu (Erythrina abyssinica 1998-260) sekä vuosi sitten viereisestä Kuivan metsän huoneesta siirretyt Combretum molle 2001-488 ja Combretum indet. 1997-75.  Eteläafrikkalainen väritupsu (Scadoxus puniceus 2005-696) kukkii. Sutimaisen, ison kukinnon läpimitta on 10 senttimetriä. Kukkien heteiden palhot hehkuvat oransseina, ja keltaisista ponsista irtoaa keltaista siitepölyä. Kasvi odottelee pölyttäjiksi mesilintuja. Soukkovahapensas (Acokanthera oblongifolia 1998-363) on aloittanut kukintansa.

Aavikkohuoneen lääkeaaloessa (Aloë vera YY-249) ja suopa-aaloessa (Aloë maculata 1972-308) on nuput. Carissa bispinosa 1998-671 -kapmaanluumu kukkii, ja sen lähellä maassa on täydessä kukassa pieni Sansevieria parva 1998-675 -anopinkieli.

 Saarihuoneen tähtikämmekkä (Angraecum sesquipedale YY-775) on tänä vuonna tosi myöhäinen: se on yhä vasta nupulla! Osa nupuista on jo isoja, kannus näkyy.

Lummehuoneen altaassa kelluu parananjättilumpeen (Victoria cruziana YY-885) neljä pientä lehteä. Suurimman läpimitta on noin 30 senttimetriä, ja sen laidat ovat jo vähän kääntyneet ylöspäin. Intianlootuksesta (Nelumbo nucifera 1998-302) näkyy kolme pikkurusta kelluslehteä.

Ja kaikkein viimeisenä: terveisiä Välimeren keväästä! Välimerihuoneen viiniköynnös (Vitis vinifera ’Aurore’ 1998-517) on lehdessä ja kukkii. Tertuissa on jo pieniä, vihreitä rypäleenalkujakin. Kermestammi (Quercus coccifera 1981-2428) on liki ohikukkinut, mutta vielä siitepölyä pöllyää. Mastiksipistaasi (Pistacia lentiscus 1982-2187) kukkii, meillä on emikasvi. Keskilattialla kukkii oleanteri (Nerium oleander 1985-855).

Huoneen eteläpöydälle Maarten kokosi Välimerenalueen pieniä kasveja. Allium cyrillii 2010-1662 -laukka kukkii. Lehtiruusukkeiden keskeltä nousee yli puolimetrisiä, lehdettömiä, meillä kovasti rentoja vanoja, joiden päässä on sarjana isohkoja, valkoisia, tähtimäisiä kukkia. Kukista lähtee mahtava hunajainen tuoksu! Vieressä kukkii keltahullukaali (Hyoscyamus aureus 2012-962).

Ilman parananjättilummetta lummehuone näyttää autiolta muista kasveista huolimatta.

Parananjättilumme (Victoria cruziana) puuttuu altaasta keskitalven aikaan, koska kasvi on yksivuotinen. Se elää vain vajaan vuoden ajan, ja lakastuu Kaisaniemessä pimeän talven alkaessa. Kasvin yksivuotisuudesta johtuen joka vuosi kasvitieteellisessä puutarhassa otetaan talteen lumpeen tuottamat siemenet, jotka kylvetään keskitalvella vanhan kasvin lakastuttua. Tämän vuoden tammikuussa kylvetyt siemenet ovat vuoden 2011 satoa.

– Siemeniä ei ole yleensä vaikea saada itämään. Tällä kertaa kylvin neljä siementä, ja ne kaikki lähtivät hyvin kasvuun, puutarhuri Merja Pulkkinen kertoo. – Helmikuussa taimet koulittiin, eli siirrettiin kukin omaan astiaansa hieman tuhdimmalle kasvualustalle. Näistä taimista yksi istutettiin lummealtaaseen maaliskuun puolivälissä.

Altaassa parhaillaan kasvava taimi on tehnyt jo neljä pientä lehteä, jotka kelluvat rykelmänä altaan keskellä. Parananjättilumpeelle tunnusomaiset lehdet ovat reunoiltaan ylöspäin kääntyneet ja halkaisijaltaan jopa kaksimetrisiä. Toistaiseksi taimen lehdet näyttävät aivan tavallisilta lumpeenlehdiltä, mutta alkavat kasvaessaan pikkuhiljaa muistuttaa aikuisen yksilön lehtiä. Lehdissä on myös eräs erikoispiirre – ne ovat alapuolelta piikikkäät! Piikit suojaavat lummetta tehokkaasti siihen mieltyneiltä kaloilta ja manaateilta.

Alapuolelta piikikkäät lehdet suojaavat tehokkaasti kasvinsyöjiltä. 

Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneessa parananjättilumme alkaa kukkia tavallisesti vapun tienoilla. Suuri kukka on avoinna vain kaksi peräkkäistä yötä. Ensimmäisenä yönä kukka avautuu valkoisena ja houkuttelee luokseen pölyttäjinä toimivia kovakuoriaisia. Aamun sarastaessa se sulkeutuu, ja jättää kuoriaiset sisäänsä hoitamaan pölytyksen. Seuraavana iltana hämärän taas koittaessa kukka avautuu tällä kertaa vaaleanpunaisena, ja päästää pölyttäjäkuoriaiset ulos etsimään seuraavaa pölytyskohdetta.

Lumpeen kukka avautuu vaaleanpunaisena toisena kukkimisyönään.

Etelä-Amerikassa kasvavan parananjättilumpeen pölyttäjiä ei kotimaastamme löydy, mutta se ei kasvia haittaa, sillä se tuottaa siemeniä myös itsepölytyksellä. Kukinta voi kestää syys–lokakuulle asti, ja parhaimmillaan parananjättilumpeen on havaittu tekevän jopa kaksi kukkaa viikossa. Valon vähentyessä koko kasvi kuolee tyypillisesti synkän marraskuun aikana.

Koska lumpeen kukka painuu kukittuaan pohjaan, sen siemenet piti ennen etsiä ja poimia altaan pohjalta. Neuvokkaat puutarhurit ovat keksineet pussittaa lumpeen kukinnot ohuella harsolla, jolloin kehittyvät siemenet jäävät kätevästi pussin sisään.

– Aika kerääminen niissä muuten olisikin, sillä pieniä, mustikankokoisia siemeniä voi altaan pohjalla olla jopa muutamia satoja, Merja naurahtaa.

Lummehuone kesällä koko komeudessaan.

Kaisaniemen parananjättilumme on tunnettu myös maailmalla, sillä se on vuosien varrella tuottanut runsaasti laadukkaita siemeniä. Parananjättilumpeet ovat hyvin haluttuja, ja Kaisaniemen lumpeen siemeniä onkin lähetetty kasvitieteellisiin puutarhoihin muun muassa Etelä-Afrikkaan ja Kew Gardeniin.

Teksti ja kuvat: Pinja Näkki

Mustarastasparvi on ruokailemassa kartanoalueella, samoin muutama talitiainen, harakka ja orava. Kuulen punatulkun, ja kasvimaantieteellisessä puutarhassa näkyy sinitiaisia.

Lunta on, on kartanopihan komeita auravalleja ja puutarhaa peittäviä valkoisia kinoksia; lunta on Kumpulassa 54 senttimetriä. Jää ja lumi peittävät kaikki lammet, ja koskikin on jäätynyt. Puro sentään lirisee pienen matkan sulana. Lunta kirjavoivat auringon levittämät rusakon jäljet. Nälkä on ajanut eläintä.

Toomas linkosi eilen kasvimaantieteellisen puutarhan käytävät; eiliseen asti vain takaportille johtava pääkäytävä oli aurattuna. Käytävät kulkevat syvässä lumikurussa. On ihana päästä pitkästä aikaa näkemään puutarhaa muualtakin kuin pääkäytävältä.

Sinistä taivasta vasten hehkuvat kiinanvaahteran (Acer ucurunduense 1994-847) viimekesäiset punaiset ja viitavaahteran (Acer barbinerve 1998-602) tiilenpunaiset versot.

Pajumagnoliaryhmien (Magnolia salicifolia 1999-481, 1999-483) suurimmat puut ovat täynnä nuppuja.  

Tuuli kahisuttaa ja läpsyttelee kivikoivujen (Betula ermanii) irtoilevia, ohuita, vaaleita kuorensuikaleita. Oh-hoh: kuriiliensasabambu (Sasa kurilensis 1993-858) on täysin vaaleanruskea ja kuiva, tämä talvi on ollut sen lumen päälle ulottuville versoille liikaa (kosteana kesänä 2012 bambu oli kasvanut 170-senttiseksi). Kasvusto oli yhtä kalvas keväällä 2010. Vie oman aikansa, ennen kuin juurakosta versoo uutta vihreää. Japaninalppiruusut (Rhododendron brachycarpum) riiputtavat tiukoiksi, sikarimaisiksi rulliksi kääriytyneitä lehtiään ja yrittävät apeina selvitä tästä loputtoman pitkästä talvesta. Lumesta tunkevat japaninjättililjan (Cardiocrinum cordatum var. glehnii 1993-774) kahdeksan kuivaa, tuhtia kukintovartta. Suuret, ruskeat kotahedelmät ovat koristeellisesti auki.  

Tuuli on kasannut rullalle kääriytyneitä kivikoivun kuorensuikaleita, sahalininleppien (Alnus maximowiczii) ja kurilliensasabambun ruskeita lehtiä ja köynnöshortensioiden (Hydrangea anomala subsp. petiolaris) menneen kesän kukintoja käytävän varteen löyhiksi, pakkasen kuivaamiksi kasoiksi.

Kevättä odotetaan jo malttamattomasti. On jo ostettu valtaosa hyötykasvien puutarhaan ja kesäkukkaistutuksiin tarvittavista siemenistä, ja posti tuo kansainvälisen siemenvaihdon kautta tilattuja siemeniä. Siemeniä rekisteröidään vimmatusti: Outi ja Rauni ovat aloittaneet kylvöt. Ida kylvää tutkimus-Primuloita. Jo entuudestaan Kumpulan lisäyskasvihuone pullistelee ja vihertää edellisvuosien taimettuneista kylvöksistä. Siemenpankin pakastinkaapit ovat saapuneet, ja tilojen sähkötöitä suunnitellaan. Leo tahollaan käy läpi Kumpulan kasvien nimiä ja levinneisyystietoja, ennen kuin kaiverruttaa puutarhurien tilaamat nimikilvet. Tarja neuvottelee puutarhapuodin ja kahvilan pidosta. Ulkoterassin kalusteet on jo huollettu. Vappuna Kumpulan puutarhassa on viime vuoden malliin biologian opiskelijoiden Vappushokkelo, ja 2.5. puutarha avautuu yleisölle viidenneksi aukiolokesäkseen.  

Palmusalissa 12 metrin korkeudessa olevaa kattoa tavoittelevat trooppisen Amerikan sterkulia-puun  (Sterculia apetala 2000-18) taimi ja aasialainen kuitupalmu (Trachycarpus fortunei  1979-766). Sademetsähuoneen jättiläisiä on afrikkalainen keltaviikuna (Ficus lutea 1998-221).

Arabiankahvin (Coffea arabica YY-608) marjat punertuvat.  Keskiamerikkalainen Chysis bractescens 1974-241 -kämmekkä kukkii. Päiväntasaajan Afrikasta kotoisin olevassa Aerangis confusa 1988-323 -kämmekässä on neljä pitkää kukintoa. Kussakin vielä nupussa olevassa kukassa roikkuu kaksisenttinen kannus. Australialaisen Dendrobium kingianum 2005-348 -puikkokämmekän ensimmäinen kukka on auki.

Maarten Christenhuszin Keniasta 2012 löytämä ja Mark W. Chasen ja kumppanien 2013 uutena lajina kuvaama Dorstenia christenhuszii 2012-148 on saanut vierelleen kasvin uhanalaisuudesta kertovan punaisen nimikilven. Dorstenia-suvun suomenkielinen nimi näyttää olevan lonkio, mikä sopiikin kasville hyvin. Alle kouluikäisenä sain vanhoja kasvipiirroksia Dorstenioista, ja eriskummallisen näköisinä ja kummallisen nimisinä kasvit jäivät mieleeni (nimi muistutti uunin hormia ja kukinto nokinuohoojan työkalua). Maailma on pieni: 1970-luvun alussa törmäsin Dorstenioihin Kaisaniemen kasvihuoneissa. Yksi sen aikaisista lajeista, afrikkalainen Dorstenia yambuyaensis YY-616, kasvaa yhä kokoelmassa. Myöhemmin on saatu brasilialainen Dorstenia arifolia 1982-869 ja nyt siis tämä Taita Hillsin Dorstenia christenhuszii.

Savannihuoneen lepokausi päättyi 24.2., kun Merja-puutarhuri nosti lämpötilaa ja aloitti päivittäisen kastelun ja sumutuksen.  Lepokausi oli syvä: 13 puuta on vielä täysin lehdettöminä. Makkarapuun (Kigelia africana 1986-555) toinen vaaleanruskeaksi kuivahtanut hedelmä on pudonnut.  Hedelmä on runsaan 20 senttimetrin mittainen ja yllättävän kova ja painava. Toinen hedelmä roikkuu vielä puun latvassa. Makkarapuu kukki kesäkuussa 2011.

Chilen endemiitin, Puya coerulea var. violacea 1998-462:n, ensimmäiset yönsiniset, pystyt ja 6,5-senttiset kukat ovat avautuneet ja odottavat kolibreja mettä imemään ja kukkia pölyttämään. Maarten-intendentin Nairobin kasvitieteellisestä puutarhasta saama Kalanchoë nyikae 2012-136 -itulehti on puhjennut täyteen kukkaan. Kasvilla on hämmästyttävän suuri, monihaarainen latvakukinto.

Välimerihuoneessa kiinalaiset neidonhiuspuu (Ginkgo biloba 1979-1696) ja kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides 2005-730) ovat vihdoin täydessä levossa, kun taas Välimerenalueelta kotoisin oleva viiniköynnös (Vitis vinifera ’Aurore’ 1998-517) on puhjennut lehteen ja on nupulla. Aitoviikuna (Ficus carica YY-418) talvehti harvalehtisenä ja on nyt täynnä vastapuhjenneita ja puhkeavia lehtiä. 

Lauantaina 16.3. kasvihuoneiden galleriakäytävässä avautuu Tulppaanien lumo -näyttely.  Historiallisia tulppaanilajikkeita esittelevä näyttely on avoinna 16.–24.3. kello 10–16. Näyttelyn toteuttaa Luomuksen yhteistyökumppani Villi Niitty.

Savannihuone on syvimmässä kuivakauden levossaan: 16 puuta on täysin tai lähes täysin lehdettömiä. Myös abessiniankorallipuu (Erythirina abyssinica 1998-260) on ensi kertaa täysin lehdetön. Jokohan se nyt kevään tullen malttaisi kukkia?

Tähtikämmekässä (Angraecum sesquipedale YY-775) on yhteensä neljä pienellä nupulla olevaa kukintoa. Huomaan, että kukinnot tulevat lehtihangasta, jonka yläpuolella kussakin kasvin kolmessa haarassa on kahdeksan lehteä, niistä nuorimmat vasta kasvussa.

Lummehuoneen kookas sitruunaheinä (Cypbopogon citratus 2009-247) kukkii isoin röyhykukinnoin. Heinä on tullut tutuksi Suomessakin: sen sitruunan makuisilla lehdillä maustetaan erityisesti aasialaisruokia.

Saarihuoneen madagaskarinkultapalmu (Chrysalidocarpus lutescens 1987-110) kukkii tänäkin vuonna.

Aavikkohuoneessa kukkii eteläafrikkalaisia sarviaaloeita (Gasteria). Kukassa ovat muun muassa vanha Gasteria acinacifolia YY-287 sekä aikanaan Turun kasvitieteellisen puutarhan kokoelmista saadut Gasteria carinata var. verrucosa 1984-2225 ja Gasteria obliqua 1984-2251; kielisarviaaloe (Gasteria nitida YY-291) on nupulla.

Myös puutarhan vanhat itulehdet (Kalanchoë) kukkivat. Pitsi-itulehti (Kalanchoë daigremontiana YY-302), lieriöitulehti (Kalanchoë delagonensis 1982-405) ja Kalanchoe serrata YY-307 ovat kotoisin Madagaskarilta, kirjoitulehti (Kalanchoë marmorata YY-306) Itä-Afrikasta, Keniasta ja Kongosta.

Aavikkohuoneen iloinen yllättäjä on Etelä-Amerikan Andien kasvi, ananaskasvien heimoon kuuluva Puya coerulea var. violacea 1998-462: se on työntänyt paksun, korkean kukintovanan. Kasvi on vasta nupulla. Ensimmäisen kerran se kukki kesäkuussa 2009. On ilo odottaa kesää ja kasvin näyttävää kukintoa! Kokoelman Puya on kaunis kukkimattomanakin: sen siniharmaat, pitkät ja kapeat, piikkilaitaiset lehdet muodostavat isoja, pöyheitä ruusukkeita. Kasvin siemenet saatiin 1998 kasvitieteellisten puutarhojen kansainvälisen siemenvaihdon välityksellä Saksasta (Botanischer Garten der Martin-Luther-Universität Halle-Wittenberg); siemenet oli kerätty luonnosta Chilestä.

Välimerihuoneen ovella tulvahtaa vastaan voimakas, mausteinen tuoksu: Himalajan kaunotar lumikuningatar (Coelogyne cristata YY-712) on täydessä kukassa. Täydessä kukassa on myös Nepalista kotoisin oleva Coelogyne flaccida YY-715 -helokämmekkä. Sen hienon, syreenimäisen tuoksun tuntee vain läheltä haistaen.

Kasvimaantieteellisen puutarhan lumenvalkoista värittää lehdettömien puiden ruskea; alppiruusut, mahoniat ja havupuuryhmät tuovat maisemaan oman tummanvihreänsä. Puut ovat lumiset. Ovatko neljä lumitalvea jo niin turruttaneet meidät, ettemme näe talven ainutlaatuista ja ohimenevää kauneutta?  

 Tänään kanahaukka ei istu kartanopoppelin latvassa. Lauha talvipäivä on täynnä linnunlaulua, tunnistan viherpeipon ryystön ja talitiaisen ”tittyy-tittyy-tittyy-tit”-helkyttelyn. Mustarastaat ovat luritelleet reviirillään jo tammikuun lopun lauhoilta asti. Punavaahteran (Acer rubrum 1990-607) latvuksessa nokkii punatulkkuparvi, mitä linnut ovat oksilta löytävinään? Varis vahtii Kaukoidän prinssinlehtikuusen (Larix gmelinii var. principis-rupprechtii 1984-1419) vinon latvuksen kärjessä, ja harakatkin ovat varanneet omat pesimäalueensa. Malus mandshurica 1996-354 -omenapuun pienten, mustiksi kuivettuneiden hedelmien siemenet ovat kelvanneet linnuille, pikkupuussa on ronkittuja hedelmiä, ja siemeniä ja hedelmänmurusia on varissut puun juurelle.

Ylin lampi ja kivinen puronuoma ovat sulat lumisten rantojensa keskellä. Japaninjalopähkinän (Juglans ailanthifolia 1992-209) oksilta putoileva lumi saa veden pinnan väreilemään.

Puut näkyvät nyt hyvin, ja huomaan hämmästyen, miten korkeiksi nuoren kasvitieteellisen puutarhan puut ovat viime kesänä kasvaneet. Tuolla tököttävät taivasta vasten takiaistammen (Quercus macrocarpa 1997-448) pystyt, jäykät oksat ja pikkuoksakimput. Kanadanlehtikuusen (Larix laricina 1986-209) latva tavoittelee taivasta pienesti kiemurrellen. Varjostuskankaaseen käärityssä nuoressa havupuussa (engelmanninkuusi Picea engelmannii 1995-721?) on todella huikea vuosikasvu 2012. Myös muut havupuut, mukaan lukien harmaadouglaskuusi (Pseudotsuga menziesii subsp. glaucescens 1986-633) ovat kasvaneet hienosti.

Viherkattotutkijat ja avustetun leviämisen tutkijat muuttivat 30. tammikuuta Kaisaniemen K-taloon. Yläkartanosta vapautui tiloja ESCAPE-siemenpankille. Mari on palannut Lontoosta, missä hän oli tutustumassa siemenpankin välttämättömään välineistöön, ja kilpailuttaa toimittajia.

Yläkartanon siemenlaboratoriossa on puutarhan kansainväliseen siemenvaihtoon kerättyjen siementen puhdistus ja vaihtokumppaneille lähettäminen täydessä käynnissä, siellä ahkeroivat Outin ja Sepon lisäksi Markus ja Maija. Rauni tilaa siemeniä hyötykasvien puutarhaan. Viime kesän kasvi-inventointien tuloksia syötetään kasvitietokantaan. Nimikilpien kaiverruttamisella on pian kiire, jotta uudet ja rikkoutuneiden tilalle hankittavat kilvet saadaan paikoilleen kevään tullessa ja puutarhan taas toukokuussa avautuessa yleisölle.

Suomen ainoan seychellienpalmun (Lodoicea maldivica 2007-601) kolmas lehti on avautunut täyteen komeuteensa, ja neljäs lehti on tulossa 15-senttisenä piikkinä.

 Maarten-intendentti on ollut taas pölyttäjänä? Oka-annoonassa (Annona muricata 2000-480) on pikkuinen, piikkinen hedelmän alku. Rusojambolaani (Syzygium jambos 1989-207) kukkii.

Sademetsähuoneessa kasvaa päällyskasvina eli epifyyttinä, Diospyros lycioides subsp. querkii (2000-495) -eebenpuun oksanhangassa,  Diaphananthe rutila 1997-130 -orkidea. Tässä vaatimattomassa orkideassa on nyt kaksi pitkää kukintoa ja niissä vieri vieressä pikkuruisia kukkia. Vehkakasveihin kuuluvassa Callopsis volkensii (2005-65) -kasvissa on kaksi loistavanvalkoisen suojuslehden kehystämää keltaista puikelokukintoa. Impatiens-kokoelmaan on ilmestynyt uusi laji: orvokkipalsami (Impatiens pseudoviola 2012-187) kukkii huoneen pohjalla hempeän vaaleanpunaisin kukin.

Savannihuoneessa on kylmä, kuiva lepokausi. Ainakin 12 savannipuuta on jo täysin tai liki lehdettömänä. Apinanleipäpuun (Adansonia digitata YY-595) ja liekkipuun (Delonix regia 1997-128) lehdet kuivuvat.

Aavikkohuoneessa on Etelä-Afrikan kesä. Viuhka-aaloe (Aloë plicatilis YY-253) kukkii, ja Aloë cameronii 1986-673 -aaloe on nupulla. Suuressa, kolmihaaraisessa Aloë hexapetala (1977-10) -aaloessa on kaksi nupulla olevaa kukintoa. Mutta kaikkein kookkain huoneen aaloeista on Aloë pluridens 1972-325. Sen toinen komihaarainen kukinto melkein hipoo katonlapetta. Huoneessa kukkii myös itulehtiä (Kalanchoë; uutukainen Kalanchoë nyikae 2012-136 on nupulla) ja rahapuu (Crassula ovata YY-267).

Saarihuoneen tähtikämmekässä (Angraecum sesquipedale YY-775) on vasta yksi kukintovanan alku näkyvissä.

Välimerihuoneen kreikanlohikäärmevehkan (Dracunculus vulgaris 1997-565) kukinta jo ohi. On isoruskuksen (Ruscus hypoglossum YY-441) ja kamelian (Camellia japonica YY-399) vuotuisen kukinnan aika.

Kasvihuoneiden vihreydessä vuodenajat ovat unohtuneet: hämmästyneenä astun ulos mustavalkoiseen talveen.

Kartanoalueen pihatiestö on hyvin aurattu ja hiekoitettu. Vuodenvaihteen vesisateet sulattivat lunta ja tiivistivät sen. Kumpulan säähavaintoasemalla lumen syvyys on 24 senttimetriä, mutta kartanopuistossa nurmikko paikoin kuultaa läpi. Kasvimaantieteellisessä puutarhassa lunta on 16–20 senttimetriä; havupuuryhmien alla maa on liki paljas. Ohuen, pehmeän pintalumen alla on jäinen kerros, ja yllättäen huomaan hangen kantavan itseänikin.

Rusakot ovat tehneet innokkaita tutkimusmatkoja Euroopan, Pohjois-Amerikan, Kaukoidän ja Japanin parintuhannen istutuksen luo. Loppuvuoden suuri lumimäärä – Kumpulassa oli parhaimmillaan lunta 53 senttimetriä – ja vuodenvaihteen suojakelit kallistivat jänisverkkoja, eikä hangella pomppiville koipeliineille (niitä on taas kaksi, sanoo Seppo) ole tuottanut mitään ongelmia risteillä verkkojen yli. Mispelin (Mespilus germanica 1995-98) tyven hennot oksankärjet ovat maistuneet niille, ja erityisherkkua ovat olleet pensasväriherne (Genista tinctoria 1992-101) ja sädeväriherne (Genista radiata 1994-131). Puutarhurit korjaavat verkkoja. Paikoin näkyy myös oravan ja myyrien jälkiä, mutta kanit tyytyvät liikuskelemaan rakennusten ympärillä.

Pajumagnolia (Magnolia salicifolia 1999-481) on suojattu paitsi verkoin myös runkosuojin. Suurin puu on täynnä nuppuja ja herättelee toivoa komeasta huhti-toukokuun vaihteen kukinnasta.

Ylin lampi on kohvassa ja osittain jäätön. Puron vesi virtaa liristen kivisessä uomassa. Iso alalampi on jäässä ja lumen peitossa; rannassa on ketun saaliiksi jäänyt sinisorsa. Kuriiliensasabambun (Sasa kurilensis 1993-858) kalvaan vihreät lehdet ovat hyytyneen näköiset. Lumella on  kivikoivujen (Betula ermanii) ja sahalininlepän (Alnus maximowiczii 1993-820) siemeniä. Matala varjoyrtti (Pachysandra terminalis 1993-645) piilee lumen kätköissä.

Yläkartanossa Outi, Seppo ja Markus puhdistavat vaihtoon lähteviä koti- ja ulkomaisia luonnonkasvien siemeniä; oma vaihtoluettelo on valmistunut. Posti tuo päivittäin ulkomaisia siemenvaihtoluetteloita, niistä intendentit tilaavat kasveja kasvimaantieteelliseen puutarhaan ja kasvihuoneisiin. Rauni inventoi siemenvarastoa ja miettii, mitä siemeniä on ostettava hyötykasvien puutarhaan. Marita on alkuvuoden Kasvimuseossa kiinnittämässä kasvinäytteitä arkeille. Projektitutkijat muuttavat Kaisaniemeen kuun lopulla, ja sitten Mari pääsee toden teolla valmistelemaan tiloja ESCAPE-siemenpankille.

Kumpulan lampi on osittain jäässä (kuva: : Mikko Paartola)

Helsingissä on lunta 35 senttimetriä. Kartanon pihan auravallit ovat paikoin liki miehenkorkuisia.  Piha-alueen lisäksi on avattu vain Kätilöopiston puoleiselle portille johtava pääkäytävä ja uuden Suomi-lohkon sivuitse puutarhan alalaitaan johtava käytävä.  

Kumpulaan satoi ensi lumen jo 25.–26.10., ja siitä lähtien lumipeite on vain paksuuntunut.  Helsingin liikenteen runsas lumentulo on saanut sekaisin, jo neljäntenä talvena peräkkäin, mutta puutarhassa ollaan onnellisia lumen kasveille suomasta pakkaspeitosta. Lumeton tai vähäluminen pakkastalvi ja paksu routa merkitsisi arimpien kasvien tuhoa.

Lumikentät ovat valkoisia ja valtaosaltaan rikkumattomia. Kanahaukka ja kettu söivät puutarhasta syksyllä kaksi rusakkoa. Yksi pomppija on jäänyt. Sen jälkiä on pääkäytävän sivuilla höytyväisessä lumessa.  Jäljet kiertävät pensaikkoja ja katoavat havupuuryhmien alle.  Kanadanruusun (Rosa blanda 1990-64) kiulukoita on maisteltu. Puutarhureiden istutusryhmien ympärille virittämät jänisverkot pitävät vielä pintansa, eikä rusakolla ole ollut asiaa herkkujen ääreen.

Lehdettömien puiden rungot ja oksat piirtyvät mustina valkoista lunta ja vaaleanharmaita pilviä vasten. Havupuut tuovat väriä maisemaan, ja tuossa lumesta työntyy ainavihanta mahonia (Mahonia aquifolium 1995-570). Sitkanlepän (Alnus viridis subsp. sinuata 1992-541) siemeniä on varissut lumelle.

Pienin lampi on kohvassa. Puron kiviä peittävät pehmoiset lumihatut, mutta vesi virtaa, ja kolme mustarastasta on purossa ruoanhaussa. Varsinkin aamu- ja iltahämärissä mustarastaat viihtyvät Yläkartanon ja asuinrakennuksen tuntumassa, asuinrakennuksen salaojitustyömaasta huolimatta, ja silloin kelpaavat myös suuren siperianomenapuun (Malus prunifolia XX-149) hedelmät.

Kuuluu punatulkun djup ja talitiaisten pärinää. Haukka on saalistanut variksen? Höyheniä ja sulkia on levällään lumella.

Toisen auratun käytävän päässä on yksi Kumpulan ihmeistä, mispeli (Mespilus germanica 1995-98). Se on kotoisin Kaakkois-Euroopasta ja Etu-Aasiasta. Meidän yksilömme on saatu Saksan Thüringenistä (virheellisesti?) luonnonkantana. Pikku puu on kaunis aina, kukkivana ja hedelmävaiheisena ja myös nyt, talviasussa. Se on lehdetön ja täynnä 2,5-senttisiä, ruskeita, pyöreähköjä hedelmiä. Vien pari hedelmää sisälle sulamaan. Pakkasenpureminakin ne ovat mainioita: pehmeä, ruskea hedelmämalto maistuu päärynämäiseltä ja sisältää viisi suurta siementä. Mahtaakohan mikään talvilintumme osata nauttia tästä eksoottisesta herkusta?

Toomas on ripustanut kartanopuiston komeaan Abies balsamea x sibirica XX XX-57 -pihtaan värikkäät, kauas ympäristöön näkyvät jouluvalot.

Sisällä Yläkartanossa on ihanan lämmintä. Puutarhurit inventoivat siemenvaraston. Kansainväliseen siemenvaihtoon kerättyjen siementen puhdistaminen käynnistyy toden teolla, ja vaihtoluettelo saadaan valmiiksi ja vaihtokumppaneille joulutauon jälkeen. Vielä Yläkartanossa uurastavat myös viherkattoprojektin (Viiden ulottuvuus) ja avustetun leviämisen tutkijat, mutta talven mittaan rakennukseen kotiutuu EU:n ESCAPE-projektin siemenpankki. Yleisölle Kumpulan puutarha avautuu taas vappuna.

Savannihuoneessa on kuivaa ja viileää, ja osa kasveista on varistanut lehtensä. Tuoksuakaasia (Acacia farnesiana 1994-814) kukkii. Kukat ovat keltaisina, pallomaisina kukintoina.

Eteläisessä Afrikassa on nyt kesä. Aavikkohuoneen eteläafrikkalaisissa aaloeissa,  viuhka-aaloessa (Aloë plicatilis YY-253) ja Aloë pluridensis 1972-325 -aaloessa, on isot nuput.  Myös itulehdet (Kalanchoë) valmistautuvat  kukkimaan: nuppuja on madagasgarilaisissa lieriöitulehdessä (Kalanchoë delagonensis 1982-405) ja Kalanchoë serrata YY-307 -itulehdessä  sekä uutukaisessa itäafrikkalaisessa  Kalanchoë nyikae 2012-136 -itulehdessä.  Etelä-Afrikka-huoneessa kukkivat helokolibrinkukka (Strelitzia reginae YY-510) ja kirjoheimikki (Veltheimia capensis 2002-67).

Saarihuoneessa on tuttu tuoksu: Rothmannia annae 2002-873 -helokello kukkii. Huoneen itäpäädyssä kasvava kookas banaanin sukulainen matkustajainpuu (Ravenala madagascariensis 2000-146) yllätti meidät kaikki: siinä on, 13 suuren lehden ja 6 poistetun lehden keskellä, iso nuppu!  Kasvi on vielä rungoton, eikä se mahdu runkoa kasvihuoneessa kasvattamaankaan, nytkin lehtien kärjet jo tavoittelevat kattoa. Mahtaako olla ensimmäinen kerta, kun matkustajainpuu yrittää kukkia Suomessa? Turun kasvitieteellisen puutarhan tähtikämmekkä (Angraecum sesquipedale) kuulemma jo kukkii, mutta meidän vanha, kolmihaarainen yksilömme (A. s. YY-775) vasta kasvattaa uusia ilmajuuria ja lehtiä.

Lummehuoneen pienentynyt parananjättilumme (Victoria cruziana YY-885) irtosi taannoin pohjamudasta. Uusi jättilumme kylvetään vuoden alkupuolella, ja keväällä isot lehdet taas täyttävät altaan. Nyt lummealtaan mustassa vedessä kelluu muiden lumpeiden lehtiä ja irtokellujia. Lootuskin on menossa lepoon. Hei, mutta huoneessahan kasvaa jadeliaani (Strongylodon macrobotrys 2011-655)! Kasvi on vielä nuori. Toivottavasti täällä vielä joskus päästään ihailemaan sen hämmästyttäviä turkoosinvärisiä kukkia ja kukintoja!

”Miss’ sypressit tuoksuu nyt talvellakin” – Välimerihuoneen välimerensypressissä (Cupressus sempervirens 1991-350) on muutama käpy ja runsaasti nuppuja. Kreikanlohikäärmevehkan (Dracunculus vulgaris 1997-565) violetin puikelokukinnon kärki jo näkyy ylälehden suojista. Vielä kasvi ei kuki, eikä vielä tunnu sen inha tuoksu, mädantyneen lihan haju.

Kasvihuoneet ovat kiinni jouluna ma–ke 24.–26.12. ja uutena vuotena, 31.12.2012 ja 1.1.2013. Muulloin kasvihuoneet ovat avoinna tiistaista perjantaihin kello 9–16 (vuoden 2013 alusta ti–pe klo 10–16), torstaisin kello 18:aan, ja lauantaisin ja sunnuntaisin kello 10–16. Joulupolku on avoinna loppiaiseen. Tervetuloa!

Palmusalissa suihkulähde solisee ja kävelijä saa viherhoitoa oikein olan takaa. Musa balbisiana (2001-390) -banaanin 4–5 valtaisaa versoa kurkottelee kohti 12 metrin korkeudessa olevaa kattoa. Komeita ovat myös vanhat saagokäpypalmut (Cycas circinalis YY-341). Paperibambun (Bambusa vulgaris YY-344) jättimäiset varret tunkevat esille aivan käytävän reunasta. Syyskatleijat (Cattleya bowringiana YY-705) ovat ohikukkineet, mutta ceyloninkanelin eli aitokanelin (Cinnamomum verum 1977-95) latva on täynnä nuppuja. Kasvivalaisimen alla nuori tulokas, Columnea gloriosa 2012-560 -tuliköynnös, kukkii suurin, oranssinhehkuisin kukin. Puutarhan ylpeys, Suomen ainoa seychellienpalmu (Lodoicea maldivica 2007-601), on avannut kolmannen lehtensä. Ai jaa, täällä kasvaa tällainenkin kasvi: Pentti Alanko toi karibianaitomahongin (Swietenia mahagoni 2005-268) siemeniä tammikuussa 2005 luvalla Intiasta, eläintieteellisestä puutarhasta, missä puu kasvoi viljeltynä. Palmusaliin siementaimi tuotiin lisäyshuoneesta huhtikuussa 2007 alle metrin mittaisena, hoikkana taimena. Nyt se on jo kaunis, nuori puu, en enää tunnistanut sitä.

Savannihuoneessa on sirisevän hiljaista ja viileää. Huoneen kasvit ovat menossa lepoon. Ensimmäisinä lehtensä ovat varistaneet huoneen madagaskarilaiset. Myös Aavikkohuoneessa on rauhallista. Etelä-Afrikka-huoneen Plectranthus saccatus 1999-390 -liisukka on täydessä lilanvärisessä kukoistuksessaan.

Välimerihuoneessa kukkii nokkoskasveihin kuuluva rami (Boehmeria nivea var. niponivea 2003-563). Ramin varresta saadaan lujaa kuitua. Kreikanlohikäärmevehkan (Dracunculus vulgaris 1997-565) kukinto on vielä nupulla ja suojuslehden sisällä. Kasvi istutettiin maahan aitoviikunan juurelle 2009, ja nyt se suostuu ensi kerran kukkimaan uudella kasvupaikallaan. Kasvi kukkii nytkin helmi-maaliskuussa?

Vanhassa kameliassa (Camellia japonica YY-399) on auki ensimmäisiä suuria, vaaleanpunaisia kukkia; nuppuja on runsaasti. Huoneen toisen kamelian (Camellia japonica 1999-462) siemenet on 1999 kerätty Timo Koposen johtamalla opintoretkeilyllä luonnosta Japanin Honshulta. Ajatella, kaikkien vanhojen ja uusien kamelialajikkeiden keskellä aito luonnon kamelia! Tämäkin kamelia kukkii parhaillaan, sen kukat ovat tummanrosat. 

Kiinanpunapuu ja neidonhiuspuu ovat vielä vihreät, mutta viiniköynnös alkaa jo mennä talvilepoon.

Lummehuoneen tumman veden pinnalla kelluu pienentynyt jättilumme. Suurimpien lehtien läpimitta on puolisen metriä. Mutta yhä pikkuinen jaksaa kukkia.

Luminen maisema tuo tunnelmaa lasten etsintöihin ©Ida Svensson

Metsätontun muistikirja   ©Ida Svensson

Karhun talvipesässä voi tavata karhu emon ja poikasen ©Ida Svensson

Ilveksen jäljet vievät korkealle kalliolle  ©Ida Svensson

Petteri Punakuono eksynyt museoon  ©Ida Svensson

Nämä eivät taida olla citykettuja   ©Ida Svensson

Työharjoittelija Janne korjailemassa metsätontun mökkiä ©Ida Svensson

Ida Svensson opiskelee Heltechissä audiovisuaalista viestintää ja on työharjoittelussa Luomuksessa.

Kuvat: Ida Svensson

Ida Svensson opiskelee Heltechissä audiovisuaalista viestintää ja on työharjoittelussa Luomuksessa.

Kumpulassa oli syksyn ensimmäinen pakkasyö 24.–25.10., ja seuraavana yönä satoi ensilumen. Sen jälkeen on ollut lauhaa ja vesisateista (ennen eilistä ja tämänpäiväistä aurinkoa ja yökylmää), mutta pakkanen ehti sammuttaa ruskan värit. Nyt valtaosa puista ja pensaista on lehdettömiä, ja kohvaisilla nurmikoilla on ruskeita, varisseita lehtiä. Kartanopuiston metsätammissa (Quercus robur) XX-29 ja XX-256 on vielä lehdet, nekin kuivat ja ruskeat. Kuuluu punatulkun haikea ”djup”.

Itäisen Pohjois-Amerikan osaston valkokletra (Clethra alnifolia 1997-709) ei ehtinyt ruskaan ennen pakkasta: lehdet ovat pensaassa paleltuneina. Lyonia ligustrinan 1998-481 lehdet ovat vielä vihreät, kasvu päättyi pakkasiin.  Kanadanlehtikuusi (Larix laricina 1992-187) karistelee keltaisia neulasiaan. Puutarhan huikeana väriläiskänä hehkuu 233-lohkon kesälaakeri (Ilex verticillata 1994-585), jonka kolme emipensasta ovat täpötäynnä joulunpunaisia hedelmiä. Amerikanjalopähkinän (Juglans cinerea 1990-381) latvuksessa loistavat amerikankelasköynnöksen (Celastrus scandens 1987-1047)  hedelmät oransseina. Punasaarnessa (Fraxinus pennsylvanica 1990-389) ja mustasaarnessa (Fraxinus nigra 1988-117) on tänä vuonna todella paljon lenninsiivellisiä pähkylöitä. Mustarastas pöyhii pensaikossa.

Kirgisian kasvit ovat kauniisti talvilevossa, vain aprikoosipensaista (Prunus armeniaca 2009-799) on kolme lehdessä.

Myös Kaukoitä on talviasussa. Koreanatsalea (Arboretum Mustilan mukaan koreanalppiruusu; Rhododendron mucronulatum 1997-981, 1994-1054, 1994-1098) ja  dahurianalppiruusu (Rhododendron dauricum 2008-208) ovat lehdessä, ja monivuotinen Lithospermum erythrorhizon 2010-35 -rusojuuri on vihreä ja täynnä valkoisia hedelmiä.

Japanin osaston kuriiliensasabambu (Sasa kurilensis 1993-858) on ainavihanta, samoin kuin varjoyrtti (Pachysandra terminalis 1993-645), helmisalali (Gaultheria miqueliana 1993-825), puolukka (Vaccinium vitis-idaea 1993-608) jne.  Talitiainen syö kivikoivun (Betula ermanii) siemeniä, ja toisen kivikoivun pörröisiä hedelmänorkkoja tyhjentää vihervarpusparvi. Liian eteläistä alkuperää olevat japaninvalkopyökki (Carpinus japonica 2003-565) ja seppelvarpu (Stephanandra incisa 2000-308) eivät osanneet varautua varhaiseen pakkaseen: pensaissa on vihreät ja ruskeat, paleltuneet lehdet.  Japaninlehtikuusen (Larix kaempferi 1992-314) neulaset ovat kalvaan vaaleanruskeat.

Lammet ja suolampi ovat riitteessä.

Japanin osastossa jänisverkot ovat jo paikoillaan. Euroopan lohkoista kuuluu iloinen kalke: Jari siellä virittelee lisää talvisuojia.

Jari on puhdistanut linnunpöntöt, valtaosassa niistä oli kesällä asuttu. Jari määrittää vihervarpushavaintoni. Tänään hän on kuullut puutarhassa taviokuurnankin.

Ja sisällä Yläkartanon valossa ja lämmössä varustaudutaan siemenvaihtoluettelon laadintaan, päivitetään syksyn istutustietoja ja raivataan tiloja siemenpankille. Projektitutkijat uurastavat työssään.