Lux Humana –runokilpailun voittajat on julkistettu!
Meilahden kampuskirjasto Terkon Lux Humana –työryhmä järjesti runokilpailun lääketieteilijöille 16.9.-15.11.2013.
Kilpailu oli avoin niin lääketieteen opiskelijoille kuin ammattilaisillekin.
Lux Humana –runokilpailuun osallistui yhteensä 23 eri nimimerkkiä.
Näistä opiskelijoita oli 11.
Naisia osallistujista oli 13, miehiä 10.
Kaksi henkilöä kirjoitti ruotsiksi, yksi englanniksi.
Runokilpailun tuomari, kirjailija Claes Andersson valitsi kolme palkittavaa runoa:
” Lukeminen oli antoisaa ja kymmenen parhaan runon valitseminen olikin suhteellisen helppoa.
Sen jälkeen oli vaikeampaa, valita niistä kolme.
Mutta valintoja on tehtävä.
Tässä mielestäni parhaat runot: ”
Apulaisdekaani Eija Kalso julkistaa kilpailun voittajat.
I palkinto:
Nimimerkille ’Kuha-I’ runosta ”Kun yö kääntyy”.
Tuomarin perustelut:
” Lauseet ovat tarkkoja ja jännitteisiä, nivoutuvat toisiinsa niin että syntyy ajan ja paikan yhteys, ja samalla runo assosioi kirjallisuuteen, ehkä Tsehoviin tai Thomas Mannin Taikavuoreen.
Myös tapa lopettaa runo on onnistunut – aamu palauttaa kirkonkylän arjen.
Runossa on luonnollinen rytmi ja hengitys, ja se on tarkka ja myös kaunis. ”
Nimimerkki ’Kuha-I’ on:
erikoislääkäri Pertti Saloheimo.
”
Kun yö kääntyy
linnut vielä vaiti
juna murskaa auton tasoristeyksessä
yöhoitaja nukahtaa käytävän keinonahkapenkille
lääkekuppi kilahtaa
keuhkosairaat yskivät
mutta kukaan ei syökse verta
kirjailijamestarin elämä sammuu saksalaisessa kylpylähotellissa
lääkärit pelaavat skruuvia
ja aamun lehti kertoo kirkonkylään avatusta valintamyymälästä
”
(Copyright: – Pertti Saloheimo, 2013)
II palkinto:
Nimimerkille ’Mirjami’ runosta ”Sairaala”.
Tuomarin perustelut:
” Asiallinen, hieman lakoninen, kielellisesti konkreettinen, suora ja mutkaton.
Lopun fantasia vapaudesta ja ilosta on hieno,
(vähän kuin potilaiden riemullinen laivaretki elokuvassa Yksi lensi yli käenpesän). ”
Nimimerkki ’Mirjami’ on:
lääkäri Anneli Vainio.
”
Sairaala
Tämä on siisti talo,
ruma mutta tarkoituksenmukainen.
Kaikki tapahtuu oikeilla paikoillaan,
syntymät niille osoitetuissa tiloissa.
Ainoastaan kuolemat
tapahtuvat siellä täällä, odottamatta
aiheuttaen hämmennystä.
Kunnes jäljet siistitään,
eritteet pyyhitään,
raadot
korjataan pois
ja ikävä välikohtaus unohtuu nopeasti.
Vain huonekasvit jaksavat vartioida
yötäpäivää.
Ne kirjoittavat lehtiin kaiken minkä näkevät.
Fiikukset ja limoviikunat värähtävät ,
eivät kerro.
Niitä koskee ehdoton vaitiolovelvollisuus.
Siksi ne jätetään paikoilleen, kuten
ikkunaverhotkin.
Seuraava potilas asettuu niiden alle
Luottavaisena ja turvallisin mielin:
Kyllä kaikki kääntyy hyväksi jälleen.
Jos voisin,
ottaisin koko sairaalan,
kaikki sairaat.
Pukisin ne omiin vaatteisiinsa,
heikoimmat vietäisiin paareilla.
Astuisimme valkeaan laivaan,
joka lähtisi Meilahden rannasta
aurinkoiselle merelle.
Kajuutassa seisoisi iso voileipäpöytä.
Söisimme, kun on nälkä,
orkesteri soittaisi valsseja,
naurettaisiin.
Paluu olisi illalla
ruokailun jälkeen.
”
(Copyright: – Anneli Vainio, 2013)
III palkinto:
Nimimerkille ’Ex tempore’ runosta ”Roolista toiseen”.
Tuomarin perustelut:
” Kilpailun aina rap-runo!
Selkeä tarina missä hammaslääkärin rooli vaihtuukin potilaan rooliin.
On huumoria, vauhtia, svengiä,
(sopisi esitettäväksi missä tahansa juhlissa). ”
Nimimerkki ’Ex tempore’ on:
hammaslääkäri Paula Päivinen-Ala-Harja.
”
Roolista toiseen … ja takaisin
Kerran kirkkaasti loisti työplafondi,
kun hammaslääkärin kädessä välkkyi sondi
ja hän huolella tutki suun ja hampaat
puhtaat ja kauniit kuin valkoiset lampaat.
Istuin tuolissa lapsena, haaveilin silloin,
voisinko joskus… missä ja milloin??
tehdä tuota kiehtovaa työtä,
olisiko unelmissa onni myötä?
Pänttäsin, tenttasin bilsaa ja kemmaa
fyssaa ja psykkaa, eikö jo stemmaa?
Kai pääsykokeet vei voimat ja mehut,
vaan kyllä kannatti, tulikin kehut.
Sisälle pääsin hampaalle juuri
sehän olikin unelma suuri.
opiskeluaika oli hauska aivan,
kandivuodet palkitsi vaivan.
Penkereellä dissektiot ja muut
Ruskeasuolla jo potilaiden suut
Luentoja Meikussa ja ympäri stadia
illalla kulutettiin Domman C-salia.
Valmistuin sitten ja aloitin työni,
rauhassa aina nukuin yöni.
Hommasta nautin ja tykkäsin kovin
oli päätös oikea, työhöni sovin.
Hampaita paikkasin, hampaita poistin
paljonkin samoja temppuja toistin.
Kohtasin ihmisen ilon ja pelon,
vaivasta pyrin ottamaan selon.
Särky on ikävä seuralainen
kipu kai oikea painajainen.
Apu vaivaan aina löytyä täytyy
muutenhan potilas riutuu ja räytyy.
Puudutuspiikki on ystävä hyvä,
särkylääke kuin kultajyvä.
Päivystyshoito on parasta aivan
silloin, kun se poistaa vaivan.
Oikomishoito kiinnosti kovin,
siihenkin aikaa kulutin tovin.
Jos purentavirhe pahasti haittaa,
kannattaa silloin kojeet laittaa.
Ja kun hoito on vuosien jälkeen valmis,
on purenta toimiva ja kaunis!
Vielä suuhun kerran kurkkaan
sitten kojeet lentää nurkkaan.
Näin jatkui liki kolmekymmentä vuotta
terveyskeskuksessa, eikä suotta.
Kätteni työstä edelleen nautin.
Sitten iskikin kavala tauti.
Seulonnassa talvella haaviin jäinkin,
tällä kertaa piti siis käydä näinkin,
että hammaslääkäri muuttui potilaaksi,
vaikken tuntenut itseäni edes sairaaksi.
Taas aloin kulkea Meikussa kuin ennen
en enää luennoilta tullen, mennen,
vaan potilaan roolissa käytäviä kuljin
ja työpaikan oven perässäni suljin.
Kuinka pitkäksi aikaa? Ei voi tietää!
Täytyy vain epävarmuutta sietää.
Ja kärsiä kipuja ja heikkoa oloa,
voi voi hammaslääkäripoloa…
Kipu ja pelko on suuri mahti,
sairaudella on sairauden tahti.
Äkkiä hiljeni hektiset päivät,
työstä vain muistot jäljelle jäivät.
Nyt on koettu leikkaus ja sytostaatit,
tuli tutuksi sädehoitoaparaatit,
ne välillä toimii, toisinaan ei…
ja labraankin usein mun kulkuni vei.
Nyt aamuisin omaan tahtiini herään,
hoidoista toivun, voimia kerään.
Olen kulkenut kappaleen outoa matkaa,
vaan ehkäpä pian saan työtäni jatkaa.
Kävin läpi roolin aivan toisen
potilaan osan aikamoisen.
Siinäkin opin asiaa monta,
näkökulmaa uutta, tuntematonta.
Voin työssäni ammentaa oppia tästä
niinkuin muustakin elämästä.
Sain hyvää hoitoa, siitä haluan kiittää!
Toivottavasti hoitotiimillä voimia riittää!
”
(Copyright: – Paula Päivinen-Ala-Harja, 2013)
Kilpailun palkinnot tarjosi verkkokirjakauppa Booky.fi:
- palkinto: 100 €:n lahjakortti
- palkinto: 50 €:n lahjakortti
- palkinto: 50 €:n lahjakortti
Muita kilpailuun osallistuneita runoja, joiden kirjoittaja on anatanut luvan runojen julkaisemiseen:
”
Elämän voima
Ei jumalten,
henkien tekosia,
vaan luonnollisia syitä,
itse aiheutettuja,
yhteiskunnan muovaamia,
geneettisiä,
ovat ihmisten vaivat.
Yhtä moninaiset
ovat päivät,
joita kohtaamme,
pitkin kuljemme,
kohti valaistumista.
Viisautta,
pyyteettömyyttä,
yleistä hyvää –
niihin kiteytyy,
elämän parantava voima.
”
(Copyright: – Anne Mari Sund, 2013.)
* * *
”
TÄSSÄ
Tulet, pyydät, vaadit.
Odotat paljon, avaat itsesi. Potilaani.
Murehdin riittääkö taitoni, riittääkö tietoni?
Tänäänpä olenkin tärkeä lääkäri. Hoidan, määrään, tiedän.
Tänään suojelen sisintäni, tänään kuoreni kestää.
Minä en murru.
Mitä?
Olenko ihminen ollenkaan?
Ainakin peili arvojen ympäröivien.
Hoidan sinua, hoidan.
Vai hoidatko sinä sittenkin minua?
Niin usein riittääkin se ihmisyys.
Tartuta minuun elämä, virta vieköön.
”
(Copyright: – Sabiina Ylönen, 2013.)
* * *
”
Aina minulla jonkun vainajan teos kädessäni
siskoni sormenpäissä kuolleiden sonaatit
tärkeimmät viestit kynän varassa
kellastuneilla lehdillä vastaansanomatonta voimaa
kuolema kantajanamme kuin vaikeneva äiti
syvyyttään tumma vesi
ilma likellä ihoa
kuiskii vuosisatojen takaisen tuulen hermoratojeni päihin
kunnes käteni tarttuvat kirjaan
korvani vanhoihin säveliin
ja silmäni raottuvat kuin nuppu
valoa kohti
”
(Copyright: -Minna Raivio, 2013.)
* * *
”
Olen nähnyt
kuinka tuuli vei
pikkupoikien hiukset
olen nähnyt
ja pelkään
älä juokse liian lujaa
liian paljon
silloin et huomaa puroja
etkä kuule hiljaista tuulta
et kuule musiikkiani
viuluja viuluja
miten tahtoisin soittaa niitä sinulle
etkö huomaa
miten lapsi kantaa
nyrkissään sileää kiveä
älä juokse liian lujaa
itse Jumala sentään
luottaa meihin
”
(Copyright: -Minna Raivio, 2013.)
* * *
”
Tule lähemmäs
vieläkö näet minut
näiden vuosien jälkeen
tule lähemmäs, katso
vieläkö löydät
suopursutytön
suurissa saappaissa
tule lähemmäs
nämä väsyneet vuodet välissämme
vieläkö jaksat
vieläkö kuulet
kuovin huudon suolla
”
(Copyright: -Minna Raivio, 2013.)
* * *
”
Agneta
vanha Agneta
vaalea lakana kasvoillaan
piirtää kauniit kasvot ikkunaan
Agneta, vielä
Agneta
hengittää
”
(Copyright, -Minna Raivio, 2013.)
* * *
Lux Humana –työryhmä onnittelee voittajia
ja kiittää kaikkia kilpailuun osallistuneita!