OPH:lla on parhaillaan käynnissä verkkokeskustelu arvoista ja opetussuunnitelman uudistuksesta. Koska opetusneuvos Lea Houtsonen ystävällisesti muistutti tästä, niin kirjoitin tähän keskusteluun seuraavan puheenvuoron, jonka julkaisen myös omassa blogissani. Tässä mahdollistuu kunnollinen kumulatiivinen yhteisöllinen tiedonrakentaminen niiden kanssa, joita aihe kylliksi kiinnostaa.
Olen edellisten verkkokeskustelijoiden kanssa samaa mieltä, että sekä Perusopetuksen 2004 että Lukion 2003 opetussuunnitelmien perusteiden arvot ovat hyviä. Se mistä olisi hyötyä on jäsentäminen.
Antiikin perusarvot totuus, hyvyys ja kauneus ovat yhä tärkeitä. Vain mahdollisimman totuudenmukaisten käsitysten varassa voidaan menestyä kestävästi, edistää hyvää elämää ja sen edellytyksinä hyvää ympäristöä ja kestävää kehitystä. Kaikki koulun oppiaineet ovat tärkeitä. Oman asiantuntemukseni näkökulmasta keskityn seuraavassa erityisesti toisaalta kaikkia elämänaloja ja oppiaineita koskevan kestävän kehityksen näkökulmaan ja toisaalta biologian opetuksen omanlaatuisuuden ja itsenäisyyden näkökulmaan.
Kestävän kehityksen, hyvän ympäristön ja hyvän elämän edistämisen näkökulmasta tarvitaan mm. tutkivaa oppimista, yhteisöllistä tiedonrakentamista ja opettajien kehittymistä oman työnsä tutkijoina ja kehittäjinä. Tarvitaan digitaalisia oppimisympäristöjä, jotka mahdollistavat kumulatiivisen yhteisöllisen tiedonrakentamisen. Tällöin kaikkea tietoa oletuksiaan myöten voidaan kommentoida ja siten testata sekä teoreettisesti että empiirisesti tieteellisen ajattelun mukaisesti. Tiede on ihmiskunnan suurin luotettavan, jatkuvasti itseään korjaavan tiedon luomisen ja oppimisen väline. Siten koulussa pitäisi arvostaa ja oppia tieteellisen ajattelun perusteet.
Nykyinen hyvinvointimme perustuu tieteeseen ja teknologiaan. Yritystoimintaan ja tuotantoelämään, joka uusintaa meille jatkuvasti resurssit hyvään elämään, hyvään ympäristöön ja kestävämpään kehitykseen, tulisi koulussa olla hyvin myönteinen, mutta samalla jatkuvaan laadunparantamiseen pyrkivä myönteinen asennoituminen. Kestävän kulutuksen lisäksi kannattaa korostaa entistä enemmän myös kestävää tuotantoa ja sen luomisen perusteita. Luonnossa suurin osa aineista kiertää. Myrkyt toki koetetaan ottaa kierroista pois.
Pitäisi opettaa rakentavan kriittistä ajattelua. Tulisi uskaltaa ottaa esille kaikki todellisen elämän todelliset ongelmat. Koulussa pitäisi tuoda esim. ilotulistusten osalta selkeästi esiin niiden järjettömyys sekä ihmiskunnalle että muulle biosfäärille. On käsittämätöntä tekopyhyyttä, miten paristoja koetetaan kierrättää ettei kadmiumia ja muita myrkyllisiä aineita joudu luontoon. Samoja myrkyllisiä aineita laillisesti levitellään erilaisissa juhlatilaisuuksissa. Suosio ei ole totuuden, tehokkuuden, hyvyyden eikä kauneuden indikaattori. Suomi voisi olla maailman ensimmäinen maa, joka kuuntelee järjen hiljaista ääntä ja luopuu ilotulitteiden käytöstä sekä opettamalla kouluissa tästä asiasta ja lainsäädännöllisesti.
Oppiaineiden rakenteen osalta korostan, että totuutta, hyvyyttä ja kauneutta edistämään pyrittäessä, on tärkeää säilyttää biologia erillisenä oppiaineena. Eheyttäminen, oppimisen, ajattelun ja toiminnan integroiminen, on tärkeää, mutta sen edellytyksenä on mahdollisimman totuudenmukaiset, syvät ja laajat tiedot siitä, mitä integroidaan. Mm. USA:sta, Australiasta ja Isosta Britanniasta meillä on erittäin varoittavia esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun SCIENCE-niminen oppiaine syrjäyttää selkeän kunkin alueen omaan biodiversiteettiin perustuvan biologian opetuksen. Fysiikka, kemia ja matematiikka syrjäyttävät asiantuntevan biologian opetuksen ja siten katoavat kunkin alueen oman biologian syvällisen oppimisen edellytykset. Tällöin oppilailta, opettajilta ja opettajankoulutukselta katoaa oman maan, oman elinympäristön biodiversiteetin tuntemus ja samalla edellytykset biodiversiteetin kestävään käyttöön. Ihmiskunta, suomalaiset mukaan lukien, on osa luontoa, osa biosfääriä, osa eliöiden monimuotoisuutta. Me olemme täysin riippuvaisia muusta biosfääristä ravintomme, hengittämämme hapen sekä uusiutuvien raaka-aineiden suhteen. Meidän ulkopuolinen luontomme, biosfääri ja sen biodiversiteetti mukaan lukien, on meille välttämätön hyvän elämän, hyvän ympäristön ja kestävän kehityksen edellytys. Fysiikan ja kemian opetus on kaikkialla samanlaista, koska fysikaaliset ja kemialliset prosessit ovat kaikkialla samanlaisia. Mutta elämä, biosfääri on alueellisesti eriytynyt ja jatkuvassa evoluutiossa yhä eriytymässä. On opittava tuntemaan myös paikalliset eliöt ja niiden eliöyhteisöt. On opittava käyttämään niitä kestävästi, suojelemaan niitä ja nauttimaan niistä kestävän kehityksen, hyvän elämän ja hyvän ympäristön välttämättöminä osatekijöinä.
