Mansikkala

In English

Mansikkala-kielenoppimiskylä on kielenopetukseen kehitetty yhteisöllinen kielenoppimismetodi. Mansikkalan ideana on, että oppijat tuottavat yhdessä opettajan kanssa oman oppimateriaalinsa perustamalla kuvitteellisen suomalaisen kylän ja keksimällä itselleen hahmot, jotka ovat kylän asukkaita. Opetus rakennetaan kylän elämän, sen kartan, palveluiden ja asukkaiden ympärille –  ja jokainen ryhmä luo kylän ympärille omanlaisensa kielenoppimisympäristön.

Mansikkalan esikuvana  on Kirsti Siitosen toimittama julkaisu Auringonvalo: Elämää suomalaisessa kylässä (1990, ks. Auringonvalo). Maria Kela on myöhemmin soveltanut  Auringonvalon kylän mallista Mansikkala-kielenoppimiskylän. Hän on käyttänyt sitä vuosina 2001–2003 opettaessaan Laurea-ammattikorkeakoulussa heterogeenisiä S2-ryhmiä.

Kielenoppimiskylän taustalla on ajatus funktionaalisesta kielenoppimisesta ja oppijoiden todellisten oppimistarpeiden huomioimisesta (esim. Aalto, Mustonen & Tukia 2009). Mansikkalassa kielioppia ja sanastoa ei opeteta valmiin kaavan mukaan, vaan niitä tuodaan opetukseen oppijoiden kielenkäyttötarpeen mukaan.

Opiskelu kielenoppimiskylässä on osallistavaa ja motivoivaa, sillä oppijat saavat vaikuttaa opetuksen kulkuun ja siihen, mitä heille opetetaan. Kielenoppimiskylä soveltuukin hyvin kielitaidoltaan heterogeenisten ryhmien opetukseen. Kielenoppimiskylän ympärille syntyvä yhteisö myös ylläpitää hyvää ryhmähenkeä, sillä opetus perustuu yhdessä tekemiselle ja kaikki voivat osallistua kylän tapahtumiin kielitaitonsa mukaan.

Kielioppia ja sanastoa tilannesimulaation avulla

Kielen rakenteita ja sanastoa opiskellaan kylässä simuloitujen tilanteiden avulla. Tilannesimulaatiossa jäljitellään todellisia tilanteita: kylässä tapahtuu jotain, johon oppijoiden täytyy reagoida oman hahmonsa näkökulmasta.

Tilannesimulaatiota voi hyödyntää kieliopin opetuksessa niin, että opettaja valitsee jonkin tilanteen, joka houkuttelee jotain tiettyä modusta, ja sijoittaa oppilaat siihen. Jos oppijat eivät esimerkiksi osaa konditionaalia, tilanne voi olla vaikkapa kylän kaupassa tai kahvilassa asiointi. Tai jos ryhmä osaa jo perusasiat, opettaja voi luoda kylään lumimyrskyn ja antaa tehtävän otsikolla “Mun on pakko päästä kotiin” ja opettaa sen yhteydessä nesessiivirakenteen. Simuloidut tilanteet voivat olla opettajan tai oppijoiden itsensä keksimiä. Olennaista on, että ne syntyvät oppijoiden tarpeesta ja ovat mielekkäitä siitä huolimatta, että ne ovat kuvitteellisia. Otsikon Tilannesimulaatio alla on kuvattu laajemmin simuloitujen tilanteiden hyödyntämistä opetuksessa, ja sen alasivuilta löytyy esimerkkitehtäviä erilaisista tilanteista.

Mansikkala-projekti ja verkkosivusto

Vuodesta 2009 lähtien Auringonvalon kylän jalanjäljissä on kehitetty edelleen Mansikkala-materiaalia ja sen jakamiseen tarkoitettuja verkkosivuja. Ideoinnissa ovat olleet mukana Helsingin yliopiston S2-aineenopettajaopiskelijat sekä S2-sivuaineen valinneet luokanopettaja- ja lastentarhanopettajaopiskelijat. Mansikkala-kielenoppimiskylästä on tehty aineenopettajan opintoihin taustoittava tutkielma Auringonvalosta Mansikkalaan: Tapaustutkimus erään osallistavan oppimateriaalimallin ideologioista, lähtökohdista ja hyödyntämisestä aikuisopetuksessa sekä kaksi soveltavaa harjoittelua.

Tällä sivustolla julkaistu materiaali on tarkoitettu opettajille ja oppijaryhmille oman kylän tai kaupungin perustamisen avuksi ja inspiraatioksi. Materiaalia saa hyödyntää opetuksessa vapaasti, mutta sen julkaiseminen painetussa tai sähköisessä muodossa ilman tekijöiden lupaa on kielletty.

Kirjallisuutta

Aalto, Eija – Mustonen, Sanna – Tukia, Kaisa 2009: Funktionaalisuus toisen kielen opetuksen lähtökohtana. – Virittäjä 113: 402–423.

Siitonen, Kirsti (toim.) 1990: Auringonvalo. Elämää suomalaisessa kylässä. Kielikeskusmateriaalia n:o 79. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston korkeakoulujen kielikeskus.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *