Auringonvalo: Elämää suomalaisessa kylässä (1990) on Kirsti Siitosen toimittama, yhteistyössä opiskelijoiden kanssa laatima opetus- ja oppimateriaalipaketti. Sen on julkaissut Jyväskylän yliopiston korkeakoulujen kielikeskus (nyk. Soveltavan kielitieteen keskus, SOLKI). Pääosin Auringonvalo-julkaisun materiaali on syntynyt vuosina 1986–1989. Kirja on tarkoitettu edistyneille suomenoppijoille luku-, kirjoitus- ja virikemateriaaliksi. Materiaali julkaistaan tällä sivustolla Soveltavan kielitieteen keskuksen luvalla.
Auringonvalon kylä syntyi Saksassa Münsterin yliopistossa vuonna 1986 Siitosen vetämällä keskustelukurssilla. Alun perin tarkoituksena ei ollut tehdä oppimateriaalia vaan saada suomenoppijat puhumaan. Opiskelijat hallitsivat suomen kielen perussanaston ja kieliopin, mutta keskustelutilanteissa puheenaiheet alkoivat loppua. Siitonen kuvailee tilannetta näin: ”He [ryhmän jäsenet] tunsivat toisensa jo niin hyvin, että tiesivät tasan tarkkaan, minkä ikäinen kenenkin koira on. Eivät he jaksaneet enää puhua toistensa elämästä.”
Vaikka ryhmä oli melko edistynyt, suomenkielisen kaunokirjallisuuden tai sanomalehtien lukeminen ja analysoiminen olisi ollut liian vaativaa. Siitonen keksi, että he voisivat perustaa kuvitteellisen suomalaisen kylän. Hän toi luokkaan kylän tyhjän karttapohjan. Opiskelijat nimesivät kylän Auringonvaloksi. Sitten he keksivät kylään katuja, sijoittivat rakennuksia (esimerkiksi kuvitteelliset kotitalonsa) ja palveluja, kuten kaupan, pankin ja ravintolan. Auringonvalon kylä sijoitettiin Suomen kartalle, Lieksan ja Kelvän väliin Kuopiosta koilliseen. Kotitehtäväksi opiskelijat saivat nimetä oman kuvitteellisen perheensä ja kertoa jotain sen elämästä.
Siitosen mukaan opiskelijat eläytyivät tunneilla – ja usein niiden ulkopuolellakin – kuvitteellisen hahmon rooliin. Kyläläiset alkoivat elää omaa elämäänsä; kurssilaiset keksivät kylän tapahtumia ja opettaja teetti niiden pohjalta tehtäviä. Kun kurssilaiset keksivät, että kylässä järjestetään taidenäyttely, heidän täytyi ensin laatia apuraha-anomus näyttelyä varten. Tai kun kaksi kyläläistä rakastui ja halusi mennä naimisiin, kurssilla alettiin järjestää häitä. Laadittiin kutsukortti ja keskusteltiin häiden tapahtumista. Kirjoitustehtävä saattoi olla esimerkiksi ”Kerro mitä Auringonvalossa tapahtui 15.9.1987”. Jokainen kirjoitti vastauksen oman perheensä tai hahmonsa elämästä. Joitain tekstejä, esimerkiksi joulusta Auringonvalossa, kirjoitettiin yhdessä niin, että joku oppilaista kokosi tekstin ja kirjoitti sen puhtaaksi. Usein teksteihin palattiin jälkikäteen, luettiin ääneen ja keskusteltiin niistä. Siitonen liitti kylän tapahtumiin myös muita harjoituksia, esimerkiksi dialogeja, ja Auringonvalon kylä sai oman sanomalehden. Siitonen kokosi Auringonvalon Sanomat osin sanomalehdissä julkaistuista jutuista, mutta opiskelijat tuottivat lehteen sisältöä myös itse.
Keskustelukurssi kokoontui kaksi tuntia viikossa kolmen vuoden ajan loma-aikoja lukuun ottamatta. Materiaalia Auringonvalon kylän ympärille ehti tuossa ajassa kertyä valtava määrä. Kurssin päätyttyä vuonna 1989 Siitonen kokosi materiaalista yhdessä opiskelijoidensa kanssa monisteen, jota kopioitiin 30 kappaletta. Hänestä tuntui kuitenkin siltä, että Auringonvalon kylää ei saisi haudata. Lopulta Auringonvalo: Elämää suomalaisessa kylässä syntyi Jyväskylän yliopistossa.
Tutustu julkaisuun tämän tekstin alussa olevasta linkistä!
Lähteet:
Kirsti Siitosen haastattelu 5.1.2012.
Siitonen, Kirsti (toim.) 1990: Auringonvalo. Elämää suomalaisessa kylässä. Kielikeskusmateriaalia n:o 79. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston korkeakoulujen kielikeskus.