Kuusi kokeilua

Tapahtumailta Personal training for career Think Companyllä maaliskuussaUudenlaiset yhteiskunnalliset haasteet vaativat uusia ratkaisuja, ja näitä ratkaisuja kehitetään yhä useammin kokeillen. Hyvä yhteiskunta Master Class -ohjelmassa tutustuttiin tänä keväänä kokeilukulttuuriin, erilaisiin kokeiluihin ja niistä oppimiseen muun muassa Sitran ja valtioneuvoston kanslian ”Kokeileva Suomi” -tiimin kanssa. Opit haluttiin laittaa myös käytäntöön, ja jokainen ryhmä suunnitteli ja toteutti kokeilun oman ratkaisuehdotuksensa kehittämiseksi.

Lue ryhmien kokeiluista ja niiden tuloksista Master Class kokeilut 2016 -otsikon alta!

Yhteistä todellisuutta huolenpidon kaupungissa

Hyvä yhteiskunta Master Class –ohjelman avoin seminaari Jaettu hyvinvointi, yhteinen turva pureutui torstaina 22.10. oikeudenmukaisuuteen, luottamukseen ja yhteisöllisyyteen hyvinvoinnin ja turvallisuuden kasvualustana kaupungeissa ja yksilön elämässä.

Vältämmekö toistemme seuraa, hakeudummeko vain omiemme pariin?
Professori Matti Kortteinen puhui kaupunkirakenteiden eriytymisestä lainaten ajatuksia street- ja decent -kulttuurien tasapainon tarpeellisuudesta yhdysvaltalaiselta sosiologilta, Elijah Andersonilta. Tietyillä Helsingin asuinalueilla näkyy jo turvattomuuden lisääntyminen, kun nk. decent-kulttuurille tärkeä tarpeeksi samankaltainen aikuisväestö muuttaa pois alueilta, joita ei koeta tarpeeksi vetovoimaisiksi. Kun työtön aikuisväestö ei tunne keskinäistä yhtenäisyyttä, voi nuorten ”kulmilla notkumisen” street-kulttuuri muuttua vallitsevaksi. Aikuisyhteisön olisi oltava tarpeeksi voimakas puuttuakseen turvattomuutta ja viihtymättömyyttä aiheuttavaan kierteeseen. Mikä on nuorison tulevaisuus, kun paikalliset urheiluseuratkin järjestävät lähinnä eläkeläisohjelmaa, kysyy professori Kortteinen.

Kansalaisyhteiskunnassa on resursseja suunnan kääntämiseksi, mutta onko yhteisiä asioita ja sosiaalista järjestystä luovan decent-kulttuurin perinne hajonnut jo liikaa, pohtii Kortteinen esityksensä lopuksi.

Pelkona nälkä ja köyhyys
Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Päivi Mattilan ajatukset turvallisuuden kokemuksen merkityksestä jatkoivat keskustelua yhteiskunnallisesta turvallisuudesta. On huolestuttavaa, että nälkä ja toimeentulon puute ovat palanneet suomalaisten peloiksi. Leipäjonot ovat liian monen todellisuutta – ja toisaalta liian moni ei ymmärrä tämän olevan todellisuutta. Mattila muistutti 1960-luvulla YK:n sopimukseksi kirjatuista taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista (ns. TSS-oikeudet). Suomessa TSS-oikeudet on kirjattu myös perustuslakiin, mutta silti ne unohtuvat usein. TSS-oikeuksien rapautuminen huomataan hitaammin kuin vaikkapa kidutus. Esimerkiksi peruspalveluihin pääsemisen heikentymistä on vaikea ymmärtää ihmisoikeusloukkaukseksi – vaikka tämä esimerkiksi sote-palveluiden osalta on Suomessakin jo valitettavaa todellisuutta, totesi Mattila. TSS-oikeuksien turvaaminen olisi kuitenkin myös taloudellisesti järkevämpää: sairauksien hoito on aina ennaltaehkäiseviä palveluita kalliimpaa. Usein kyse on tahallisuuden sijaan tiedon puutteesta, ja Ihmisoikeusliitto kiinnittääkin huomiota esimerkiksi sote-sektorin henkilöstön koulutukseen TSS-oikeuksien toteutumisesta peruspalveluissa. Suomessa ajatus ihmisten tasa-arvosta on ollut globaalisti uniikkia, ja maailmalta tutun jaottelun ”meihin” ja ”niihin” vahvistuminen on estettävä.

Yksinäisyyden vastavoimat
Turvallisuutta yksilön näkökulmasta tutki HelsinkiMission kansalaistoiminnan johtaja Henrietta Grönlund. Yksilölle turvallisuus tarkoittaa vaaran poissaolemista, ja sen kokemista heikentää voimakkaasti yksin jääminen ja yksilön kokemus ihmissuhteiden liian vähäisestä määrästä tai vääränlaisesta laadusta. Yksinäisyys on yhteinen ongelma, josta lähes 10 % suomalaista kärsii. Yksinäisyys sytyttää kehossa hälytystilan, jonka aiheuttama terveysriski on verrattavissa tupakointiin. Negatiivinen kehä syntyy helposti: yksin jäädessämme koemme turvattomuutta, olemme entistä varautuneempia ja rakennamme suojamuureja itsemme ja muiden väliin.
Yksinäisyyteen on vastavoima: myötätunto, myötäilo ja myötäeläminen. Aivomme ovat luontaisesti virittyneet toimimaan toisten kärsimyksen helpottamiseksi. Haluamme toimia toisten puolesta ja saamme siitä biologista iloa: joka kolmas suomalainen tekee vapaaehtoistyötä lähipiirinsä ulkopuolella ja yli puolet niistä, jotka eivät tee, osallistuisi mielellään pyydettäessä. Vapaaehtoistoiminta onkin keskeinen luottamusta ja turvallisuutta lisäävä yhteiskunnallinen mekanismi, sillä se tuo meidät yhteen erilaisten ihmisten kanssa. Sosiaalinen pääoma, luottamus ja turvallisuus kasvavat, kun opimme luottamaan erilaisiin ihmisiin. Perusturvamme on toiset suomalaiset, jotka kannattelevat toisiaan elämän eri käänteissä, päätti Henrietta Grönlund päätti esityksensä professori Juho Saaren ajatuksia lainaten.

Keskustelussa jatkettiin alustusten ajatuksia. Yhteiset tilat ja kokemukset, kuten suomalainen uniikki peruskoulu, sitovat ihmisiä yhteen, lisäävät ymmärrystä ja ovat väline käsitellä pelkoja. Alueiden koulut eivät saa jakautua liikaa, ja aikuisten on oltava kiinnostuneita yhteisistä asioista ulkopuolisen tarkkailun sijaan. Avun saaminen luo uskoa ja halua tehdä itse hyvää. Yksinäisyydestä on uskallettava puhua, ja sukupolvien yli jatkuva yksinäisyyden kehä on katkaistava. Miten voisimme hyödyntää esim. maahanmuuttajien osaamista ja kokemuksia näiden ongelmien ratkaisemiseksi?

Digiterveyttä ja yhteisöjen rakentamista
Uusi teknologia, data ja sen jakaminen voivat muuttaa ihmisten suhtautumista hyvinvointiinsa ja auttavat meitä ymmärtämään esimerkiksi onnellisuuteen ja terveyteen liittyviä ilmiöitä.

Kustannus Oy Duodecimin toimitusjohtaja Pekka Mustonen kertoi muun muassa Elämä pelissä –sarjan onnellisuustutkimuksista. Onnellisuutta voidaan lisätä yksinkertaisin keinoin: toimivaksi interventioksi osoittautui jo Elämä pelissä – kyselyn täyttäminen, sillä kysely viritti tekijänsä tarkkailemaan onnellisuuteensa liittyviä tekijöitä. Sairaanhoitojärjestelmä kontribuoi huonosti terveyteen ja hyvinvointiin, sillä hyvinvointi on puhtaasti yhteiskunnallinen kysymys, Mustonen kärjisti.

Esimerkkejä lupaavista muutoksista ja uusista toimintavoista kuultiin myös kansanedustaja Sanna Lauslahdelta ja Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön toimitusjohtaja Katariina Poskiparralta. Onnistumisiin tarvitaan rohkeaa kokeilua, toimivaa sääntelyä ja hyvää infraa, linjasi Poskiparta.

Seminaarin viimeinen puheenvuoro kuultiin Yhteismaa ry:n Pauliina Seppälältä, joka on ollut luomassa yhteisöllisiä kaupunkitapahtumia ja naapurustoa yhdistävää Nappi Naapuri-palvelua. Vaikka eriytyvät todellisuudet ja sosiaalinen media vievät meitä kokemusten sirpaloituessa kauemmaksi toisistamme, voidaan digiajan palveluilla myös rakentaa sosiaalista pääomaa ja lisätä kohtaamisia, mikä kasvattavat luottamusta ja turvallisuutta. Miten käännämme itsemme ja toisemme resursseiksi, kysyi Seppälä. Smart city, huolenpidon kaupunki, on hyvä juttu meille kaikille.

Seminaarin jälkimmäisen osan avainsanoiksi juontaja Tuuli Kaskinen tiivisti muun muassa terveysteknologian, sähköisten palveluiden mahdollisuudet, omadatan muuttumisen kiinnostavaksi ja sosiaaliseksi, yhdessä toisten kanssa jaettavaksi wedataksi, uusia kohderyhmiä tavoittavat palvelut, entistä tiiviimmän yhteistyön eri palvelutuottajien välillä, yhteiset tapahtumat ja ihmisten tulemisen yhteen sekä esimerkiksi peruskoulun ja naapuriavun mahdollisuuden lisätä onnellisuutta ja hyvinvointia.

Kiitos osallistujat, yleisö, puhujat ja koko vuoden mukana oleva master class 2015 -joukko!

Hyvä yhteiskunta seminaari 22.10.2015 Photo HY_Linda Tammisto

Hyvä yhteiskunta seminaari 22.10.2015
Photo HY_Linda Tammisto

pauliina 2_osa

Master Class -seminaari pohtii turvallisuuden perustaa

Ilmoittaudu nyt Jaettu hyvinvointi, yhteinen turva –seminaariin!

Helsingin yliopisto ja LähiTapiola järjestävät torstaina 22.10.2015 klo 16.00 – 18.00 Helsingin yliopiston päärakennuksen juhlasalissa seminaarin, jossa joukko ajattelijoita, tekijöitä ja asiantuntijoita kertoo, miten turvallisuutta ja hyvinvointia rakennetaan yhdessä ja kaikille.

Hyvinvointi ja turvallisuus kasvavat oikeudenmukaisuudesta ja luottamuksesta. Miten kaupunkisosiologian professori Matti Kortteinen ratkoisi yhteiskunnan eriarvoistumisen ja turvattomuuden ongelmia? Miten käy turvallisuuden jos yhdenvertaisuus eri väestöryhmien taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet eivät toteudu, kysyy Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Päivi Mattila. Ovatko myötätunto ja vapaaehtoisuus ratkaisu turvattomuuden ongelmaan, pohtii Henrietta Grönlund, HelsinkiMission kansalaistoiminnan johtaja.

Vastuu hyvinvoinnista ja turvallisuudesta jakautuu tulevaisuudessa eri tavalla. Kustannus Oy Duodecim toimitusjohtaja Pekka Mustonen kertoo, miten henkistä hyvinvointia voi kehittää ja miten se liittyy terveyteen. Kansanedustaja Sanna Lauslahti avaa tulevaisuuden hyvinvointipalvelujen isoa kuvaa. Kansanliikkeiden luoja, Yhteismaan ja Mesenaatti yhteisörahoituspalvelun perustaja Pauliina Seppälä kertoo, miten mahdollistetaan yhteisöllisyyttä joka luo sosiaalista hyvinvointia.

Seminaarin juontaa Demos Helsingin toiminnanjohtaja Tuuli Kaskinen.

ILMOITTAUDU MUKAAN  < TÄSTÄ >

Seminaari on osa Hyvä yhteiskunta Master Class –ohjelmaa, ja se on avoin kaikille — kutsu mukaan myös ystäväsi ja asiantuntijatuttavasi, jotka pohtivat näitä haasteita!

HYVÄ YHTEISKUNTA MASTER CLASS 2015-16 KÄYNNISTYY!

Tämän vuoden Master Class -haku sai liikkeelle joukon hyvinvoinnista ja turvallisuudesta kiinnostuneita yliopistolaisia ja jo työelämään sijoittuneita osaajia. Saimme yli 50 tasokasta hakemusta, joiden joukosta valitsimme ohjelmaan 44 osallistujaa (ks. oheinen liite) yhteiskunnan eri sektoreilta painottaen ohjelman aihepiiriin liittyvää akateemista osaamista sekä työ- ja järjestökokemusta. Valinta ei ollut helppo, ja hyviä hakijoita jäi ulkopuolellekin.

Hyvä yhteiskunta Master Class toteutetaan edelleen Helsingin yliopiston ja LähiTapiolan yhteistyönä, mukana on myös Demos Helsinki ja joukko muita sparraajia.

Alla osallistujat – kiinnostava nähdä seuraavien kuukausien aikana, mitä tämä joukko saa aikaiseksi yhdessä mentoriemme kanssa!

Hyvä yhteiskunta Master Class 2015-2016 osallistujat

OTM Hanna Ahlberg, palvelupäällikkö, LähiTapiola
VTM Veli Airikkala, Credit Analyst, Nordea
valtiot. yo. Joonas Aitonurmi, Helsingin yliopisto
Julia Backström, kehityspäällikkö, LähiTapiola
teol. yo., fil. yo. Liisa Halonen, Helsingin yliopisto
HTM, VTM Heta Heiskanen, Tampereen yliopisto
VTK Maria Hietikko, etuuskäsittelijä, JATTK-työttömyyskassa
valtiot. yo. Jaakko Ikonen, Helsingin yliopisto
VTM Jaakko Joki, aluekoordinaattori, Taloudellinen tiedotustoimisto
VTM Katariina Kainulainen-D’Ambrosio, turvallisuuskoordinaattori, Helsingin kaupunki
fil.yo. Milla Kallio, Helsingin yliopisto
pol. stud. Aino Karttunen, Svenska social- och kommunalhögskolan
teol. yo. Satu Katainen, Helsingin yliopisto
MMK, ympäristösuunnittelija (AMK) Riina Koivuranta, Helsingin yliopisto
HuK Aino Kuhmonen, vartija, Turvatiimi
VTK Mikko Kuivalainen, etuuskäsittelijä, Posti- ja logistiikka-alan työttömyyskassa
Janne Kumpulainen, palvelupäällikkö, LähiTapiola
Janne Kylli, vakuutusasiantuntija, LähiTapiola
VTK Aura Lindeberg, radiotuottaja, YLE
VTK Ilari Lovio, viestintäkoordinaattori, KIOS
FM Annika Lönnqvist, asiantuntija, LähiTapiola
FM Myra Magnusson, viestintäsuunnittelija, Oriola Oy
valtiot. yo., sosionomi (AMK) Petra Mallinen, Helsingin yliopisto
VTM Lauri Mikola, tutkimusassistentti, YLE
yhteisöpedagogi (AMK) Riikka Nenonen, Jyväskylän yliopisto
MMM Jaakko Nippala, metsäkoordinaattori, Suomen Partiolaiset
valtiot. yo. Erik Nyroos, vuoroesimies, Lasten Päivän Säätiö
BA Emma Pulkkinen, Helsingin yliopisto
VTM Niko Pyrhönen, tutkija, Helsingin yliopisto
FM Kirsi Pönni, palvelupäällikkö, LähiTapiola
valtiot. yo. Antero Salminen, kurssiassistentti, Helsingin yliopisto
OTM Maria Salminen, kehittämispäällikkö, LähiTapiola
VTM Otto Salminen, tutkimusavustaja, Promenade Research Oy
VTK Tiia Sorsa, Helsingin yliopisto
maa- ja metsät. yo. Joanna Suni, Helsingin yliopisto
VTM Ria Svartholm, asiakassihteeri, Kela
TM Tii Syrjänen, koordinaattori, Helsingin yliopisto
Tiina Tapanainen, palvelupäällikkö, LähiTapiola
maat. ja metsät. yo. Johanna Tiinus, start-up yrittäjä
HuK Venla Toivonen, harjoittelija, Helsingin yliopisto
VMT Otto Tähkäpää, Helsingin yliopisto
tradenomi, MMK Jani Varpa, tutkimusassistentti, Helsingin yliopisto
valtiot. yo. Anna Walldén, Helsingin yliopisto

Haku Hyvä Yhteiskunta Master Class -ohjelmaan käynnistyy – hae viimeistään 21.9.2015!

Hyvinvointivaltio romahtaa, työttömyys kasvaa, palveluista leikataan ja toivottomuus valtaa alaa. Turha yrittää mitään.

Väärin! Nyt täytyy hakea uusia vastauksia uusiin haasteisiin. Otetaan aloite omiin käsiin. Mistä hyvinvointi syntyy huomenna? Miten voimme lisätä ihmisten kokemaa turvallisuutta kotona ja kadulla? Miten teemme asioita kustannustehokkaammin ja estämme eriarvoisuuden kasvua? Millaisia ratkaisuja voimme löytää kun keräämme tuoreet voimat saman pöydän ääreen?

Helsingin yliopisto ja LähiTapiola toteuttavat tänä syksynä kolmatta kertaa nuorten osaajien Master Class -ohjelman hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseksi. Tänä vuonna parhaat ratkaisut työstäneet tiimit pääsevät LähiTapiolan tuella toteuttamaan ideoitaan konkreettisten kokeilujen muodossa.

Kutsumme nyt nuoria tutkijoita ja opiskelijoita rakentamaan uusia toimintamalleja kestävän hyvinvoinnin hengessä yhteistyössä julkisen ja kolmannen sektorin osaajien sekä elinkeinoelämän asiantuntijoiden kanssa.

Mikä Master Class? Miksi mukaan?

Master Class innostaa osallistujiaan kehittämään uusia ajatuksia ja toimintamalleja yhteisen hyvinvoinnin kehittämiseksi ja tulevaisuuden rakentamiseksi.

Kaikkea ei opi luentosalissa. Me lupaamme, että prosessiin aktiivisesti osallistunut master classilainen:

• ymmärtää suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden haasteet ja palvelujen järjestämisen problematiikkaa
• ymmärtää mistä shared value (jaettu arvo) -ajattelussa on kysymys
• omaksuu yhteisöllisen, prosessimuotoisen, haastepohjaisen työskentelytavan
• pystyy muotoilemaan konkreettisia, kaupallistettaviakin ratkaisuehdotuksia esitettyihin haasteisiin
• pääsee osaksi verkostoja, joissa voi jatkossa syntyä uudenlaista toimintaa

Ohjelma rakentuu työpaja- ja ryhmätyöskentelystä lukuvuonna 2015-2016.

Miten mukaan?

Ohjelmaan valitaan enintään 40 nuorta osaajaa julkiselta ja kolmannelta sektorilta, yritysmaailmasta sekä Helsingin yliopiston opiskelijoiden ja nuorten tutkijoiden joukosta.

Hakijat voivat edustaa mitä tahansa tieteenalaa ja taustaa – lääketieteestä käyttäytymistieteeseen ja biotieteisiin, kansalaisjärjestöistä kuntiin ja pankkiiriliikkeisiin. Mitä laaja-alaisempaa ajattelua, sen parempia ratkaisuja.

Hae nyt!
Haku päättyy ma 21.9. klo 23.59.

Täytä hakemus täällä viimeistään maanantaina 21.9.2015.

Tutustu Master classin aikatauluun 2015-2016.

Lisätietoja:
Asiamies Jenni Koistinen
Helsingin yliopiston yhteiskuntasuhde-yksikkö
jenni.koistinen@helsinki.fi

Helsingin yliopiston opiskelijoille on tarjolla monenlaista projektimuotoista, opiskeluja tukevaa tai niiden osana toimivaa kurssia, ohjelmaa ja kohtaamispaikkaa, joissa voit kehitellä ideoitasi eteenpäin.

Tutustu Master classin lisäksi muun muassa näihin:

Think Company keskustassa, Viikissä ja Meilahdessa
Think Company & Mini Challenge
4UNI- kilpailu
Tieteestä toimintaan – projektikurssiverkosto

Kolmas master class tulee pian!

Kolmannen master classin ohjelma on työn alla! Ilmoittautuminen koko lukuvuoden kestävään innostavaan yhteistyöskentelyyn avautuu elokuun lopussa. Master class on osa Helsingin yliopistolle kasvavaa yhteiskehittämiseen perustuvaa kulttuuria. Ideallasi tai intohimollasi toimia paremman maailman puolesta tieteen ja tutkimuksen keinoin voit osallistua master classin lisäksi myös Helsinki Think Companyn kehittämään 4uni-ohjelmaa tai johonkin tulevan lukukauden projektikursseista.

Kokeilu käytännössä: Voimaantumista ja iloa omista taidoista

kuva

Paljon osaamista, yksitoista maahanmuuttajaa, Master classin voittajatiimi ja parhaat fasilitaattorit – näillä eväillä kokeiltiin heinäkuussa Skills in Action –tiimin maahanmuuttajien uravalmennuskonseptia.

Kevään 2014 Master Classin voittanut Skills in Action -tiimi vei ideansa käytäntöön. Yhteistyössä Diakonissalaitoksen kanssa toteutettua projektia vetäneet fasilitaattorit Mark Musambi, Pauliina Ruhanen, Edwin Ndaki ja Christian Bode esittelivät työnsä tuloksia päätöstilaisuudessa.

– Halusimme saada kansainvälisten opiskelijoiden ja muiden Suomeen tulleiden voimavarat paremmin yhteiskuntamme käyttöön. Työllistyminen Suomessa on hankalaa vaikka meidän kannattaisi pitää investoinneista kiinni: tällä hetkellä täällä opiskelee 18 000 muualta tullutta, joiden kunkin koulutus maksaa kymmeniätuhansia euroja, sanoo Skills in Action -tiimin Annina Laaksonen.

Master Class -tiimi halusi ottaa idean toteuttamiseen mukaan ne, joille kokemus on omakohtainen. Saksasta, Keniasta, Suomesta ja Tansaniasta tuleva tiimi organisoi kansainväliselle opiskelijajoukolle kolme viikkoa kestävän intensiivisen kurssiohjelman, jonka tavoitteena oli voimaantua ja ymmärtää sekä osata kertoa paremmin omista, muuallakin kun Suomessa hankituista taidoista.

Lisäksi osallistujat saivat työelämätietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja mahdollisuuden tehdä ja pitää hauskaa yhdessä. Osallistujia oli Afganistanista Somalian kautta Viroon ja Meksikoon.

Kurssin tärkeimpiä havaintoja oli se, miten laajaa osaamista osallistujilla oli, ja miten maahanmuuttajan osaaminen helposti sivuutetaan yhteiskunnan toimesta.
– Oli hienoa päästä yhdessä osallistujien kanssa rakentamaan tulevaisuuspolkuja heidän unelma-ammatteihinsa konkreettisesti askel askeleelta, kuvaili Christian Bode.

Fasilitaattoritiimille kurssin vetäminen oli avartava kokemus.

– Opiskelemme sosionomeiksi kansainvälisessä sosiaalipalveluiden ohjelmassa. Osaamisestamme ja esimerkiksi pedagogisista taidoistamme oli konkreettista hyötyä osallistujille ja pystyimme antamaan osallistujille näkökulmia perustuen omaan vertaiskokemuksemme.
– Toivon, että malli on joskus kaukana tulevaisuudessa käytössä kaikkialla Suomessa, ainakin haluan uskoa niin, nauraa Edwin Ndaki.

Myös idean kehittänyt Skills in Action –ryhmä iloitsee.

– Projekti vei aikaa, mutta oli mahdollista toteuttaa muiden töiden ja arjen ohella. Halusimme todistaa, että ideamme toimii ja Master classin ansiosta meistä tuli myös suuria kokeilukulttuurin faneja, Anna Eskola pukee tiiminsä tuntemukset sanoiksi.
– Suominormatiivisuus on yhteiskuntamme rakenteissa vahvaa, joten muualta tulleet osaavat ehkä paremmin avata järjestelmämme eri puolia toisille tulijoille. Käyttäjälähtöinen palvelukehitys todella toimii! Annina riemuitsee.

Ryhmän malli on vapaasti kopioitavissa eri yhteisöjen – esimerkiksi oppilaitosten – käyttöön missä tahansa.

Ensimmäisen pilottikurssin yhteistyökumppaneina olivat Helsingin yliopiston ja Lähi-Tapiolan lisäksi Diakonissalaitos ja sen erilaiset palvelut ja ohjelmat (ml. Vamos, Diadome, kansainvälisen työllistymisen palvelut), Diakoniaopisto sekä Diakonia-ammattikorkeakoulu.

Picture1

PitchNight@Thinkfest 4.9.klo 17 Tiedekulmassa – tule&esittele ideasi!

Helsingin yliopisto ottaa varaslähdön 375-juhlavuoteen jo tulevana syksynä, kun ajattelun ja tieteen kaupunkifestivaali Thinkfest valtaa keskustakampuksen 4.-6.9.2014.

Osana Thinkfestin ohjelmaa porisee PitchNight, johon haluamme Sinut ja tiimisi mukaan! Helsingin yliopistolla luodaan ratkaisuja suuriin haasteisiin ja tulevaisuuden hyvinvoinnin rakentamiseen paitsi tutkimuksen myös yrittäjämäisen toiminnan keinoin. PitchNight Porthanian Tiedekulmassa nostaa esiin ideat ja niiden tekijät – tule ja valloita Tiedekulman stage! Yleisössä voit kohdata mentoreita, kumppaneita ja potentiaalisia rahoittajia!

Tiimeille luvassa sparrausta ja näkyvyyttä! PitchNight voi myös toimia ponnahduslautana Helsinki Challenge –kilpailuun, jonka palkintona jaetaan 375.000 euroa.

Ilmoittaudu mukaan (ira.levaaho@helsinki.fi) 22.8. mennessä, parhaat saavat paikan stagella!

pitchnight

Olemmeko turtumassa eriarvoisuuden kasvuun?

MC_marittatörrönen”Sosiaalityön asiakkaiden elämäntilanteet todistavat suomalaisen yhteiskunnan eriarvoisuuden kasvua ja raadollisuutta”, kirjoittaa sosiaalityön professori ja Master Class -mentori Maritta Törrönen.

Keskustelu hyvinvoinnista tuntuu usein kilpistyvän talouteen ja sen ehtoihin. Talouden epävarmuus luo tunnelmaa, joka pahimmillaan lamaannuttaa ja saa varautumaan pahimpaan. Suomalaisessa yhteiskunnassa totuimme 1990-luvulle asti siihen, että talous kasvaa. Uskoimme myös siihen, että kouluttautumalla pääsee työelämään ja työnsä hyvin hoitamalla pärjää elämässä. Nyt nämä asiat eivät ole niin itsestään selviä.

Talouden epävarmuus ja työttömyys voivat tulla osaksi arkeamme ponnisteluistamme huolimatta. Julkinen talouspuhe ei kuitenkaan paljasta sitä, että taloudellinen kriisi ei tällä hetkellä koske niinkään yksityisiä markkinoita yleensä vaan pikemminkin julkisen sektorin rahoitusta. Osakekurssit ovat olleet viime ajat hyvässä nousussa.

Talous on myös yhteydessä siihen, että suomalainen väestö eriarvoistuu. Työelämä on yksi tekijä, joka jakaa väestöä. Työttömyys oli 1990-luvun alussa noin kolme prosenttia. Tuon ajan jälkeen emme enää ole tavoittaneet noin alhaista työttömyysprosenttia. Osallisuus työelämään tarjoaa ainakin taloudellista turvaa, sosiaalisia suhteita, yhteiskunnallista asemaa sekä terveydenhuoltoa.

Tuntuu, ettei täystyöllisyyttä enää tavoitellakaan tai sitä pidetään liian idealistisena. Tämän seurauksena työttöminä on ihmisiä, jotka eivät enää ole terveytensä tähden kykeneviä työelämään, mutta he eivät pääse eläkkeelle ja ihmisiä, jotka haluaisivat tehdä työtä, mutta he eivät yrityksistään huolimatta työllisty.

Luonnollisesti on kyse myös työelämän rakennemuutoksista ja työvoiman sekä työn tarjonnan kohtaamattomuudesta mutta myös taloudellisten voittojen tavoittelusta. Mahatma Gandhi päätteli jo 1920-luvulla, että useimpien yhteiskunnallisten ongelmien taustalla on ihmisten ahneus. Hänen pohdintansa tuntuu tänä päivänä olevan edelleenkin hyvin totta.

Globaalisti ajatellen hyvinvoivalle Suomelle on häpeällistä kasvava väestön eriarvoisuus. Ääripäässä pahoinvoinnista kertovat yhä kasvavat leipäjonot ja ihmisten arkielämässään tuntema hätä, yksinäisyys, kiusatuksi tuleminen, syrjintä ja osattomuus. Turrummeko pikku hiljaa eriarvoisuuden kasvuun ja köyhyyteen? Onko ratkaisuna kuten monissa muissakin maissa vain köyhiltä ihmisiltä suojautuminen?

Suojautuminen ääripäässään tarkoittaa sellaisten asuinalueiden tai talojen rakentamista, joita vartioivat aseelliset vartijat. Asunnot on ympäröity paksuin muurein ja niiden päällä on vielä sähköaidat. Kadulla ei voi kulkea käsilaukun kanssa eikä taksia voi ottaa tuntematta taksifirmaa ja kuljettajaa. Hyväosaisten pitää silloin suojata varallisuuttaan ja läheisiään. Uskon, ettemme unelmoi tällaisesta yhteiskunnasta.

Olen ihmetellyt miksi suomalaisessa yhteiskunnassa arvostetaan synkkyyttä ja kielteisyyttä. Arvostetut suomalaiset kirjat ja elokuvat ovat usein synkkyyden ylistystä. Kuitenkin nykyään saadaan jo aivotutkimuksestakin tietoa siitä, että ihminen tarvitsee positiivisia näköaloja ja toivoa elämäänsä jaksaakseen arjessaan. Suomalaisessa yhteiskunnassa tarvitaan edelleen myönteisen tulevaisuuskuvan ylläpitämistä ja vaikuttamista sen toteuttamiseksi.

Itse uskon siihen ettei elämä koskaan kaikilta osin tule olemaan täydellistä, vaan siihen kuuluvat hyvän ja pahan samanaikaisuus. Aina on tilaa parantamiselle. Se ei kuitenkaan saa jättää meitä näköalattomiksi. Olennaista on se millainen näkemys meillä on Suomesta ja millaisen Suomen me haluamme luoda.

Olen vakuuttunut, että paras – jopa maailmalaajuisesti ajatellen – on edelleen hyvinvointivaltiollisiin periaatteisiin perustuva yhteiskunta. Näihin periaatteisiin kuuluvat muun muassa solidaarisuus ja yhdenmukaisuus. Nämä periaatteet on sisällytetty suomalaiseen lainsäädäntöön perusoikeuksina. Nämä periaatteet luovat pohjaa palveluillemme ja niiden toteuttamiselle. Ne luovat myönteisen vision, joka saa myös nuoret ihmiset pysymään Suomessa.

Oma tieteenalani on sosiaalityö. Näen sosiaalityön keskeisenä yhteiskunnallisena tavoitteena ihmisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisäämisen. Se tarkoittaa ammatillista ja tieteellistä työtä köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämiseksi. Hyvinvointi on moniulotteinen ja tutkimuksella vaikeasti tavoitettava käsite. Näen hyvinvoinnin perusedellytyksenä bourdieuläisittäin sosiaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset resurssit, joihin lisäisin vielä terveydelliset resurssit. Nämä ovat edellytyksenä luottamukselle ja ihmisten, yhteisöjen ja yhteiskuntien vastavuoroisuudelle. (Törrönen 2012a;2012b[1].)

Sosiaalityön asiakastyössä kohdataan usein ihmisiä, joiden elämäntilannetta värittävät muun muassa asunnottomuus, päihteet, köyhyys, rikollisuus, väkivalta ja erilaiset kaltoin kohdelluksi tulemisen tilanteet. Ne kertovat ihmisten kohtaamasta vastavuorottomuudesta. Sosiaalityön asiakkaiden elämäntilanteet todistavat suomalaisen yhteiskunnan eriarvoisuuden kasvua ja raadollisuutta.

Se, miten yhteiskunnassa voidaan luottaa siihen että vaikeassa elämäntilanteessa tulee autetuksi, tukee ihmisten turvallisuuden tunnetta. Ihmisten halu toimia yhteiskunnan ja toisten puolesta edellyttää tunnetta yhteiskunnallisesta osallisuudesta. Ihminen tuntee itsensä osalliseksi, kun hän tuntee itsensä merkitykselliseksi edes joillekin ihmisille ja tulee heidän silmissään hyväksytyksi.

Maritta Törrönen on Helsingin yliopiston sosiaalityön professori, joka toimii Master Class -ohjelmassa mentorina. Hän vetää tällä Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta nimeltä Vastavuoroiset suhteet ja hyvinvoinnin rakentuminen kriittisissä arkielämän vaiheissa. Hankkeen blogiin pääsee tästä tästä.

 


[1] Törrönen, Maritta (2012a) Sosiaalityö ja arkinen hyvinvointi: Vastavuoroisuuden dialektiikka. Janus: Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti. 20, 2; 192–191.

Törrönen, Maritta (2012b) Onni on joka päivä. Lapsiperheiden arki ja hyvinvointi. Helsinki: Gaudeamus. (Peer-reviewed monograph).

Optimistit eivät selviydy

Aleksi omakuvaOllako optimisti, pessimisti vai realisti? Aleksi Tuuri pohtii, voiko sotavangin filosofiaa soveltaa hyvinvointiyhteiskuntaan.

Olen pyrkinyt säännöllisen epäsäännöllisesti lueskelemaan erilaisia business-kirjoja. Viime syksynä erityisen vaikutuksen teki Jim Collinsin kirja Hyvästä Paras – Miksi jotkut yritykset menestyvät ja toiset eivät? Kirjassa puitiin läpi tekijöitä, jotka olivat olleet syynä eri alojen yritysten menestykseen. Erityisesti mieleeni kuitenkin jäi tarina amiraali Stockdalesta.

Amiraali Stockdale joutui sotavangiksi Vietnamin sodan aikana. Hän virui Vietnamissa sotavankina vuosikausia ja tuona aikana häntä myös kidutettiin säälimättömästi lukuisia kertoja. Jim Collinsin kysyessä nyt jo eläkepäiviä viettävältä amiraali Stockdalelta, miten hän selviytyi koettelemuksesta, amiraali vastasi: ”En menettänyt koskaan uskoani siihen, että tarina päättyy hyvin. Olin varma, että pääsen vapaaksi ja että tuo aika muodostuisi elämäni ratkaisevaksi kokemukseksi, jota en vaihtaisi pois.” Collinsin edelleen jatkaessa: ”Ketkä eivät selviytyneet?”, vastasi Stockdale lyhyesti: ”Optimistit.”

Amiraalin mukaan ne henkilöt, jotka odottivat pääsevänsä ensin jouluksi kotiin ja sen jälkeen pääsiäiseksi perheensä luokse, kuolivat ennen pitkää suruun. Stockdale myös totesi, että ei pidä koskaan menettää uskoaan siihen, että kaikki käy hyvin, mutta samalla on otettava huomioon kulloisenkin todellisuuden julmimmat tosiasiat. Tältä pohjalta Jim Collins muotoili Stockdalen paradoksin:

”Säilytä usko siihen, että sinulle käy lopuksi hyvin, vaikka koetkin vaikeuksia ja kohtaa kulloisenkin todellisuuden julmimmatkin tosiasiat, mitä ne sitten ovatkaan.”

Aloin pohtia hyvinvointiyhteiskuntamme haasteita Stockdalen paradoksin pohjalta. Ehkäpä onkin niin, että pessimistit eivät laita tikkua ristiin tulevaisuuden vuoksi, koska he eivät usko saavansa mitään muutosta kuitenkaan aikaiseksi. Optimistit puolestaan eivät koe tarpeellisena tehdä vaikeita ratkaisuja, sillä he uskovat, että muutos parempaan tapahtuu joka tapauksessa, vaikka sitten itsestään.

Muutoksen saavat todennäköisimmin aikaan realistit, jotka Stockdalen tavoin katsovat julmimpia tosiasioita silmiin ja tekevät tarvittavat, ja joskus vaikeatkin ratkaisut. Paremman yhteiskunnan rakentaminen vaatii välillä kipeitä päätöksiä. Toisinaan voimme joutua luopumaan myös jo saavutetuista eduista, jotta voimme jättää tuleville sukupolville yhteiskunnan, jolla on varaa ja kykyä huolehtia myös yhteiskunnan heikompiosaisista.

Hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen vaatii niin julmien tosiasioiden hyväksymistä, päättäväisyyttä, kestävyyttä kuin myös kovaa uskoa tulevaan. Uskon kuitenkin, että meistä yhteisönä löytyy näitä ominaisuuksia ja toivon, että olen lähempänä Stockdalen mainitsemaa realistia kuin optimistia.

Aleksi Tuuri on koulutukseltaan metsänhoitaja ja toimii LähiTapiola Pääkaupunkiseudun yritysasiakasliiketoiminnassa yhteyspäällikkönä.