Kolme oivallusta Lammilta

lammi7

Lammin työpaja lähenee loppuaan, ja tiimit valmistautuvat parhaillaan pitchaamaan ideansa muille ensimmäistä kertaa. Aamupäivän aikana saatiin monta timanttista väläystä: tässä niistä kolme.

“Saan välillä itseni kiinni siitä, että ajattelen stereotyyppisiä ryhmiä, joita ei ole oikeasti edes olemassa. Että voi noita toisia.” – Annina Hirvonen

“Jos useampi taho tekee jo samantyyppisiä juttuja kuin me, se on merkki siitä, että tätä asiaa kannattaa pohtia.” – Sari-Anna Pulkkinen

“Ongelma on, että syrjäseutujen vanhuspalveluissa tehdään vain yksi asia kerrallaan: yksi ihminen tuo ruoan, yksi käy mittaamassa verenpaineen, yksi käy ehkä pitämässä seuraa.” – Johanna Rahunen

Haasteet ovat selvillä

kysymyslammi

Nyt alkaa puurtaminen! Master Classin osallistujat ovat muotoilleet kuusi hyvinvointiin liittyvää haastetta. Kuusi tiimiä lähtee kukin ratkomaan yhtä näistä kysymyksistä:

1. Miten periferioiden palvelut järjestetään kun palvelut muuttavat kasvukeskuksiin? Kuinka suuret erot palveluissa alueiden välillä ovat hyväksyttäviä?

2. Miten saadaan lyhennettyä työttömyysjaksoja (esimerkiksi luomalla positiivisia siirtymäriittejä työllistymiseen)?

3. Millaista palveluiden tasoa uusia riskejä kohtaavat työttömät tarvitsevat?

4. Miten verkottua niin, ettei ihminen putoa missään vaiheessa turvaverkkojen välistä?

5. Miten julkinen ja kolmas sektori yhteistyössä luovat eri sukupolvien kohtaamisen tilan (joka edistää elämänhallintaa)?

6. Edistäisikö taloudellisen päätöksentekovastuun antaminen ja ns. ”kansalaistilipalvelun” käyttöönotto yksilön vastuunkantoa?

Visaisia kysymyksiä, eikö? Seuraamme ideoiden kehittelyä tiiviisti. Tästä se lähtee!

Miten hyvinvointiyhteiskunta toimisi tehokkaammin?

Ensimmäisessä Master Class -tapaamisessa osallistujat miettivät, miten yhteiskunnan toimintaa voisi tehostaa hukkaamatta hyvinvointivaltion ydintä. Nyt kysymykseen vastaavat Master Class -osallistuja Emma Mustala, LähiTapiolan yhtiöryhmän johtaja Jari Sundström ja Hyvinvoinnin kova ydin -seminaarissa puhuva Olli Alanen Diakonissalaitokselta.

MC_hyvinvointiyhteiskuntakuva“Hallintouudistus on hyvä juttu”

”Luin hiljattain Ylen sivuilta, että valtion hallinnossa tullaan tekemään iso uudistus, jonka tarkoituksena on yksinkertaistaa rakenteita. Se kuulosti hyvältä idealta. Mielestäni on kannattavaa miettiä, voisiko asioita tehdä helpommin ja edullisemmin.

Toinen asia, mitä on hyvä tarkastella kriittisesti, on kuntien viiden vuoden irtisanomissuoja liitostilanteissa. Kun kohdalle sattuu useita yhdistymisiä peräkkäin, on syntynyt jopa 15 vuoden ketjutuksia.

Kolmanneksi miettisin vielä yritystukia, voisiko niitä vielä kohdistaa tarkemmin. Kuulin hiljattain työ- ja elinkeinoministeriön selvityksestä, jonka mukaan Suomessa maksettiin tehottomia ja vähän vaikuttavia yritystukia yhteensä jopa 668 miljoonaa euroa. Ensin pitäisi olla vahva idea, jota lähdetään tukemaan, ei niin, että tässä on rahaa ja lähdepä kehittelemään jotain.

Kehysriihen jälkeen tuntui siltä, että kaikilta edunvalvontatahoilta kuului tasaista napinaa, joten ehkä päätökset koskettivat tasapuolisesti melkein kaikkia yhteiskunnan osapuolia.”

Emma Mustala opiskelee toista vuotta valtioteitä Helsingin yliopiston Social- och kommunalhögskolanissa. Hän toimii parhaillaan Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssin kansainvälisen jaoston puheenjohtaja.

MC_eläketurvaneliö“Toisen tutkinnon ilmaista suorittamista pitäisi harkita”

”Julkisen sektorin menot ovat Suomessa maailman korkeimmalla tasolla. Olemme oppineet pitämään mitä moninaisempia palveluja itsestäänselvyytenä. Luulen, että esimerkiksi kuntien hallinnosta säästöjä löytyy varmasti. Kuntaliitosten yhteydessä noudatettava viiden vuoden irtisanomissuoja estää tehostamisen, kun päällekkäisyyksiä ei päästä karsimaan. Yksityissektorilla ei olisi tällaiseen varaa.

Koulujen luokkakokoja voisi myös tarkastella vielä uudestaan. Suomessa on yli 30 lapsen koululuokkia vain 0,6 prosenttia. Suurimmassa osassa luokkia on 20–25 oppilasta ja koulunkäyntiavustaja. Mitä pienempi luokka ja enemmän henkilökuntaa, sitä enemmän kustannuksia. Uskon, että laadukasta opetusta pystyttäisiin antamaan, vaikka luokkakoko olisi vähän isompi. Taannoin luokissa oli yli neljäkymmentäkin lasta ja opetus oli hyvää. Lasten ongelmia ei ratkaista luokkakokoa pienentämällä vaan enemmänkin kotikasvatuksella.

EU:n ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden ja toisen tutkinnon suorittajien koulutuksen maksuttomuutta olisi hyvä tarkastella kriittisesti. Jos ulkomaalaiset opiskelijat jäisivät maksamaan tänne veroja, olisi ilmainen koulutus ymmärrettävää, mutta nyt päädymme usein vain Suomessa piipahtavien opintojen maksajiksi.

Toisen korkeakoulututkinnon suorittaminen on harvoin välttämätöntä työllistymisessä, joten voimme miettiä, onko kannattavaa, että yhteiskunta mahdollistaa myös sen ilmaiseksi.

Edellä mainittujen asioiden uudelleenpuntaroinnilla ei mielestäni vielä romuteta hyvinvointiyhteiskuntaa. Parikymmentä vuotta sitten pidimme Suomea myös hyvinvointiyhteiskuntana, vaikka palveluja oli huomattavasti nykyistä vähemmän.”

Jari Sundström on LähiTapiolan yhtiöryhmän johtaja.

MC_lapsiportaissaneliö“Rakenteiden sijasta pitäisi puhua enemmän palveluiden sisällöistä”

”Sote-uudistuksesta ja hyvinvointipalveluista keskustellaan oudon rakennehuuman vallassa. Kestävyysvajeesta on tullut mantra, jota hoemme, vaikka harva meistä edes tietää, mitä se oikeasti tarkoittaa. Kun vetoaa siihen, tuntuu saavan viuhuttaa leikkuria kyseenalaistamatta.

Taloustieteilijät Lauri Holappa ja Jussi Ahokas avaavat Raha ja talous -blogissaan kansantajuisesti nykyisen talouspolitiikan taustalla olevia talousteoreettisia olettamia ja vaihtoehtoja sille. Heidän mukaansa nykyinen sopeuttamispolitiikka on johtamassa täysin eri suuntaan kuin mihin sillä pyritään. Suosittelen perehtymään.

Mielestäni voisimme ensin puhua palveluiden sisällöistä, eli siitä, millaiset palvelut toimivat ja sitten vasta miettiä, mitkä rakenteet tukisivat niitä. Poliitikot tuntevat usein huonosti esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelmaisten arkea ja siksi palvelurakenteista on helpompi puhua kuin niiden sisällöistä. Kun palvelut ovat asiakaslähtöisiä, eli apua tarvitsevien aidoista tarpeista kumpuavia ja niihin vastaavia, syntyy myös säästöjä.

Asiakaslähtöisyyden puutteen lisäksi toinen iso ongelma on se, että hyväksi havaitut käytännöt ja toimintamallit eivät leviä ja juurru, koska niitä kehittänyt projekti tai hanke loppuu. Sosiaali- ja terveyspuolella tarvittaisiin pidempiaikaisempia panostuksia ja laaja-alaista koordinointia.

Tehoja sosiaali- ja terveyspalveluihin voisi hakea myös kolmannen sektorin ja kuntien nykyistä tiiviimmästä yhteistyöstä. Diakonissalaitoksen nuorten Vamos-palvelukokonaisuuteen on esimerkiksi integroitu kunnan tuottamia terveydenhuollon ja sosiaalityön palveluja.”

Olli Alanen työskentelee nuorten palvelujen koordinaattorina Helsingin Diakonissalaitoksen VAMOS-palvelukokonaisuudessa. Sen palvelut on suunnattu 16–29-vuotiaille helsinkiläisille ja espoolaisille nuorille. Toiminnan päätavoitteena on löytää nuorelle tie koulutukseen tai työelämään.