Maahanmuuttajien uravalmennus voitti Master Classin

Master Class huipentui pitch-kilpailuun, jossa jokainen tiimi esitteli oman ideansa. Voittajatiimi Skills in Action toteuttaa ideansa kesän aikana.

Kilistelyn sijaan voittajatiimin pöydässä käy suhina. Hyvä yhteiskunta – Master Classin voittajatiimi Skills in Action kaivoi välittömästi kilpailun ratkettua kalenterit esiin ja rupesi heti suunnitteleman projektinsa seuraavia vaiheita. Kiirettä pitää: kesäkuussa he aikovat toteuttaa ideansa Helsingin Diakonissalaitoksella. Ruotsiin suuntautuvaan palkinto-opintomatkan aika koittaa syksyllä.

MC_voittajat2Skills in Action -ryhmään kuuluvat (vas.): Sanna Keskikylä, Anna Eskola, Katja Tavi, Annina Hirvonen, Hanne Dumur-Laanila ja Oona Paasolainen.

Skills in Action -ryhmä kehitti Master Classin aikana uravalmennuskonseptin, jossa sosionomiksi opiskelevat ulkomaalaiset vetävät maahanmuuttajille työllistymiseen tähtääviä kursseja kesäaikaan. Eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla: kesätöitä opiskelijoille, ja hyvä startti työllistymiseen vaikeammin työllistyville maahanmuuttajille.
Ryhmä uskoo, että työllistymisessä ja Suomeen sopeutumisessa osaa parhaiten auttaa sellainen henkilö, joka on itsekin käynyt läpi prosessin hiljattain. Tulevat sosionomit suunnittelevat kurssien sisällön itse ja suorittavat samalla opintoihin kuuluvan harjoittelun.
“Uravalmennuskurssien tavoitteena on, että ihmiset oppivat tunnistamaan ja hyödyntämään paremmin omia voimavarojaan”, sanoo ryhmän jäsen, yhteiskuntatieteiden maisteri ja sairaanhoitaja Sanna Keskikylä.

Skills in Action Academy ratkaisee kaksi yhteiskunnallista ongelmaa. Ensinnäkin monilla Suomessa kouluttautuvilla ulkomaalaisilla on vaikeuksia saada koulutustaan vastaavaa työtä. Näin heidän kulttuuritaustansa ja voimavaransa jäävät valjastamatta yhteiseksi hyödyksi. Toisekseen Suomi menee kesällä kiinni, ja moni maahanmuuttaja jää ilman intregroitumista ja työllistymistä edistävää toimintaa.
Ryhmä on jo rekrytoinut kolme toisen vuoden sosionomiopiskelijaa projektiin, ja heidän perehdytyksensä alkaa kesäkuussa. Sen jälkeen alkaa itse kurssi. Parhaillaan ryhmä hakee osallistujia kurssille.

”Olemme oppineet kevään aikana paljon ihan puolihuomaamatta”, sanoo Skills in Action -ryhmän Katja Tavi, joka työskentelee maahanmuuttovirastossa. Kuusihenkinen poppoo kiittelee vuolaasti Master Classissa käytettyjä oppimismenetelmiä. Ohjelman työpajojen fasilitoinnista vastasivat Demos Helsinki ja Avanto.
”Olemme tykänneet kovasti tekemällä oppii -asenteesta. Kun ottaa asioista itse selvää, oppii valtavasti”, sanoo ryhmän jäsen, LähiTapiolassa työskentelevä kauppatieteilijä Oona Paasolainen.
”Poikkitieteellisyys on ollut mahtavaa. Meillä kaikilla on ryhmässä erilaiset osaamisalueet ja ollaan käyty välillä hyvin kiivaitakin keskusteluja ja haastettu toisiamme.”
Samaa mieltä on myös Diakonissalaitoksella vapaaehtoiskoordinaattorina työskentelevä Annina Hirvonen: ”Huippua on ollut se, että ryhmässä on voinut haastaa ja kyseenalaistaa toisia turvallisesti, eikä kukaan ole ottanut nokkiinsa.”

MC_mentoritkatsoo3Mentorit LähiTapiolan varatoimitusjohtaja Mika Makkonen, LähiTapiolan kehitysjohtaja Mirva Martikkala, Helsingin yliopiston sosiaalityön professori Maritta Törrönen, Sitran avustaja asiantuntija Kalle Nieminen, LähiTapiolan yhtiöryhmän johtaja Jari Sundström, Helsingin Diakonissalaitoksen kehitysjohtaja Liisa Björklund, Helsingin yliopiston yhteyspäällikkö Pia Dolivo. Kutsuvieraana tilaisuudessa oli Kuntaliiton tutkija Elina Aaltio.

Toiseksi parhaaksi ideaksi Master Classin mentorit rankkasivat ”työelämän Tinderin” eli Jodeo-ryhmän, joka on kehittänyt nuorten työllistymistä edistävän mobiilisovelluksen. Sen avulla työnhakija ja työnantaja löytävät helpommin toisensa. Pronssia nappasi Palvelut pakettiin -ryhmä, jonka ratkaisussa senioripalveluita niputetaan yhteisruokailun ympärille.
Yksi Master Classin mentoreista, LähiTapiolan yhteiskuntavastuujohtaja Anu Pylkkänen oli tyytyväinen ryhmien esittelemiin ratkaisuihin.
”Ideoissa pyrittiin ihan oikeasti uudenlaisiin ratkaisuihin. Tykkäsin voittajien ideassa siitä, miten sen taustalla on kaunis ajatus siitä, että moni Suomeen tulevista kansainvälisistä opiskelijoista aidosti haluaa rikastuttaa yhteiskuntaamme ja antaa takaisin.”

Helsingin yliopisto ja LähiTapiola järjestivät Hyvä yhteiskunta – Master Classin nyt toista kertaa.
”LähiTapiolan yhteiskuntavastuulupaus on, että osallistumme yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tätä se on konkreettisimmillaan”, Pylkkänen summaa.

Katso tästä kaikkien ryhmien valmiit ratkaisut.

Olemmeko turtumassa eriarvoisuuden kasvuun?

MC_marittatörrönen“Sosiaalityön asiakkaiden elämäntilanteet todistavat suomalaisen yhteiskunnan eriarvoisuuden kasvua ja raadollisuutta”, kirjoittaa sosiaalityön professori ja Master Class -mentori Maritta Törrönen.

Keskustelu hyvinvoinnista tuntuu usein kilpistyvän talouteen ja sen ehtoihin. Talouden epävarmuus luo tunnelmaa, joka pahimmillaan lamaannuttaa ja saa varautumaan pahimpaan. Suomalaisessa yhteiskunnassa totuimme 1990-luvulle asti siihen, että talous kasvaa. Uskoimme myös siihen, että kouluttautumalla pääsee työelämään ja työnsä hyvin hoitamalla pärjää elämässä. Nyt nämä asiat eivät ole niin itsestään selviä.

Talouden epävarmuus ja työttömyys voivat tulla osaksi arkeamme ponnisteluistamme huolimatta. Julkinen talouspuhe ei kuitenkaan paljasta sitä, että taloudellinen kriisi ei tällä hetkellä koske niinkään yksityisiä markkinoita yleensä vaan pikemminkin julkisen sektorin rahoitusta. Osakekurssit ovat olleet viime ajat hyvässä nousussa.

Talous on myös yhteydessä siihen, että suomalainen väestö eriarvoistuu. Työelämä on yksi tekijä, joka jakaa väestöä. Työttömyys oli 1990-luvun alussa noin kolme prosenttia. Tuon ajan jälkeen emme enää ole tavoittaneet noin alhaista työttömyysprosenttia. Osallisuus työelämään tarjoaa ainakin taloudellista turvaa, sosiaalisia suhteita, yhteiskunnallista asemaa sekä terveydenhuoltoa.

Tuntuu, ettei täystyöllisyyttä enää tavoitellakaan tai sitä pidetään liian idealistisena. Tämän seurauksena työttöminä on ihmisiä, jotka eivät enää ole terveytensä tähden kykeneviä työelämään, mutta he eivät pääse eläkkeelle ja ihmisiä, jotka haluaisivat tehdä työtä, mutta he eivät yrityksistään huolimatta työllisty.

Luonnollisesti on kyse myös työelämän rakennemuutoksista ja työvoiman sekä työn tarjonnan kohtaamattomuudesta mutta myös taloudellisten voittojen tavoittelusta. Mahatma Gandhi päätteli jo 1920-luvulla, että useimpien yhteiskunnallisten ongelmien taustalla on ihmisten ahneus. Hänen pohdintansa tuntuu tänä päivänä olevan edelleenkin hyvin totta.

Globaalisti ajatellen hyvinvoivalle Suomelle on häpeällistä kasvava väestön eriarvoisuus. Ääripäässä pahoinvoinnista kertovat yhä kasvavat leipäjonot ja ihmisten arkielämässään tuntema hätä, yksinäisyys, kiusatuksi tuleminen, syrjintä ja osattomuus. Turrummeko pikku hiljaa eriarvoisuuden kasvuun ja köyhyyteen? Onko ratkaisuna kuten monissa muissakin maissa vain köyhiltä ihmisiltä suojautuminen?

Suojautuminen ääripäässään tarkoittaa sellaisten asuinalueiden tai talojen rakentamista, joita vartioivat aseelliset vartijat. Asunnot on ympäröity paksuin muurein ja niiden päällä on vielä sähköaidat. Kadulla ei voi kulkea käsilaukun kanssa eikä taksia voi ottaa tuntematta taksifirmaa ja kuljettajaa. Hyväosaisten pitää silloin suojata varallisuuttaan ja läheisiään. Uskon, ettemme unelmoi tällaisesta yhteiskunnasta.

Olen ihmetellyt miksi suomalaisessa yhteiskunnassa arvostetaan synkkyyttä ja kielteisyyttä. Arvostetut suomalaiset kirjat ja elokuvat ovat usein synkkyyden ylistystä. Kuitenkin nykyään saadaan jo aivotutkimuksestakin tietoa siitä, että ihminen tarvitsee positiivisia näköaloja ja toivoa elämäänsä jaksaakseen arjessaan. Suomalaisessa yhteiskunnassa tarvitaan edelleen myönteisen tulevaisuuskuvan ylläpitämistä ja vaikuttamista sen toteuttamiseksi.

Itse uskon siihen ettei elämä koskaan kaikilta osin tule olemaan täydellistä, vaan siihen kuuluvat hyvän ja pahan samanaikaisuus. Aina on tilaa parantamiselle. Se ei kuitenkaan saa jättää meitä näköalattomiksi. Olennaista on se millainen näkemys meillä on Suomesta ja millaisen Suomen me haluamme luoda.

Olen vakuuttunut, että paras – jopa maailmalaajuisesti ajatellen – on edelleen hyvinvointivaltiollisiin periaatteisiin perustuva yhteiskunta. Näihin periaatteisiin kuuluvat muun muassa solidaarisuus ja yhdenmukaisuus. Nämä periaatteet on sisällytetty suomalaiseen lainsäädäntöön perusoikeuksina. Nämä periaatteet luovat pohjaa palveluillemme ja niiden toteuttamiselle. Ne luovat myönteisen vision, joka saa myös nuoret ihmiset pysymään Suomessa.

Oma tieteenalani on sosiaalityö. Näen sosiaalityön keskeisenä yhteiskunnallisena tavoitteena ihmisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisäämisen. Se tarkoittaa ammatillista ja tieteellistä työtä köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämiseksi. Hyvinvointi on moniulotteinen ja tutkimuksella vaikeasti tavoitettava käsite. Näen hyvinvoinnin perusedellytyksenä bourdieuläisittäin sosiaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset resurssit, joihin lisäisin vielä terveydelliset resurssit. Nämä ovat edellytyksenä luottamukselle ja ihmisten, yhteisöjen ja yhteiskuntien vastavuoroisuudelle. (Törrönen 2012a;2012b[1].)

Sosiaalityön asiakastyössä kohdataan usein ihmisiä, joiden elämäntilannetta värittävät muun muassa asunnottomuus, päihteet, köyhyys, rikollisuus, väkivalta ja erilaiset kaltoin kohdelluksi tulemisen tilanteet. Ne kertovat ihmisten kohtaamasta vastavuorottomuudesta. Sosiaalityön asiakkaiden elämäntilanteet todistavat suomalaisen yhteiskunnan eriarvoisuuden kasvua ja raadollisuutta.

Se, miten yhteiskunnassa voidaan luottaa siihen että vaikeassa elämäntilanteessa tulee autetuksi, tukee ihmisten turvallisuuden tunnetta. Ihmisten halu toimia yhteiskunnan ja toisten puolesta edellyttää tunnetta yhteiskunnallisesta osallisuudesta. Ihminen tuntee itsensä osalliseksi, kun hän tuntee itsensä merkitykselliseksi edes joillekin ihmisille ja tulee heidän silmissään hyväksytyksi.

Maritta Törrönen on Helsingin yliopiston sosiaalityön professori, joka toimii Master Class -ohjelmassa mentorina. Hän vetää tällä Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta nimeltä Vastavuoroiset suhteet ja hyvinvoinnin rakentuminen kriittisissä arkielämän vaiheissa. Hankkeen blogiin pääsee tästä tästä.

 


[1] Törrönen, Maritta (2012a) Sosiaalityö ja arkinen hyvinvointi: Vastavuoroisuuden dialektiikka. Janus: Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti. 20, 2; 192–191.

Törrönen, Maritta (2012b) Onni on joka päivä. Lapsiperheiden arki ja hyvinvointi. Helsinki: Gaudeamus. (Peer-reviewed monograph).

Elämänvalintageneraattori innosti ja ihmetytti Viikissä

Antto Orasmaa, Anni Korhonen ja tutkimusavustaja Ola Laaksonen lähtivät testaamaan elämänvalintageneraattoria kentälle, Viikin normaalilyseon opiskelijoiden pariin.

Antto Orasmaa pääsi haastattelemaan vanhan lukionsa opiskelijoita.

Master Class -osallistuja Antto Orasmaa pääsi haastattelemaan vanhan lukionsa opiskelijoita.

Sanoista tekoihin, teoista mahdollisesti taas takaisin sanoihin ja niin edespäin.

Elämänvalintageneraattori sai perusteellista joukkoistamisapua Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulusta, kun toisen vuosikurssin lukiolaiset pääsivät testaamaan generaattoria käytännössä.

Oppilaiden kanssa tarkasteltiin lyhyesti myös syntynyttä suuntaa-antavaa grafiikkaa sekä keskusteltiin muun muassa testin luonteesta ja soveltuvista jakelukanavista.

Emmi Halmesvirta, 19, mietti tulevaisuuden valintojaan.

Emmi Halmesvirta, 19, pohdiskelee tulevaisuutta. Ulkomaille olisi päästävä, opiskelemaan tai töihin.

Testin aikana kolmen hengen delegaatiomme kirjasi tarkasti niin oppilaiden reaktioita kuin huomioitakin. Keskustelut nauhoitettiin testattavien luvalla. Näin varmistuttiin, ettei mitään arvokasta ja ainutlaatuista vain jäisi huomaamatta.

 

Anna Applebye, 18, pohdiskeli valtiotieteiden ja kauppakorkean välillä.

Anna Applebye, 18, miettii vielä valtiotieteiden opiskelun ja kauppakorkeakoulun välillä.

Suoritetut testit ja käydyt keskustelut antoivat jo sellaisenaan vauhtia koko tiimillemme. Testiryhmän valikoituminen 17-19-vuotiaisiin nuoriin takasi, että pöydän toisessa päässä oltiin jatkuvasti terveen kriittisiä, uteliaita ja keskustelevia. Selvää on, että ainakin nämä nuoret ovat tiedostaneet taloudellisen vastuunkannon merkityksen jo varhaisella iällä, vaikka opinto- ja asuntolainat ovat vielä kaukaista tulevaisuutta.

Toisaalta nuoret ajattelivat kiitettävästi myös muita ikätovereitaan ja antoivat arvokkaita huomioita: kuinka välittää tietoa myös sellaisille, joille tulevaisuuden ja tämän hetken taloudellinen hyvinvointi on se vähiten kiinnostava teema?

 

Anni Korhonen selittää generaattorin toimintaa lukiolainen Joona Soratielle, 17.

Lähi-Tapiolan Anni Korhonen esittelee generaattoria lukiolainen Joona Soratielle, 17.

Kokonaisuudessaan elämänvalintageneraattori herätti joitakin kysymyksiä ja hiukan ihmetystäkin, mutta kiehtoi kaikkia testattavia taloudellisen hyvinvoinnin ja valintojen konkretisoijana. Iso ajatus siis toimii.

Tästä eteenpäin tiimimme pureutuu testattujen parametrien selkeään visualisointiin ja tulevaisuuden hyvinvointialustamme parhaaseen muotoon. Kaksi viikkoa aikaa loppupitchiin, oikealla suunnalla mennään!

Teksti: Antto Orasmaa. Kuvat: Alma Snellman

Hyvä työihminen vai taitava golffari?

MC_LauriHeimala“Ahkeruus on kantanut kansakuntaamme yli kriisien ja sotien. Onko työmoraalissamme kuitenkin tapahtunut viime aikoina muutos?” Kysyy Master Class -osallistuja Lauri Heimala.

Meille suomalaisille – vauraan Pohjolan lottovoittajille – on useimmille katettu jo ensimmäisen parkaisun jälkeen valmis ateria esimerkillisellä ruokaympyrällä. Julkinen keskustelu on luonut ympärillemme menestystarinan, jonka mukaan elämme pitkään ja seesteisesti. Kuinka on kuitenkin mahdollista, että vapaassa maassa, jossa kaikille nuorille taataan optio sydämen sivistykseen, esiintyy kasvavaa eriarvoisuutta ja syrjäytymistä? Usein päättäjät etsivät ratkaisua hallitusohjelman nuorisotakuusta tai oppivelvollisuuden pidentämisestä. Sanotaan, että perhe on maailman keskus – entä jos vastaus löytyykin sieltä?

Jorma Ollilla kertoo viime vuonna julkaistussa kirjassaan Mahdoton menestys – kasvun paikkana Nokia pohjalaisista juuristaan ja elämäntaipaleen alkuvaiheen arvopohjasta. Ollilla kirjoittaa: ”Ihmisten mittana oli heidän kykynsä tehdä työtä. ”Hyvä työihminen” oli kaunein kohteliaisuus, mitä Pohjanmaalla ihmisestä voitiin sanoa. Työn tekemiseen liittyi toinenkin arvo: omatoimisuus. Ihmisten piti huolehtia itse itsestään ja yrittää elämässään eteenpäin.”

Ahkeruus on kantanut kansakuntaamme yli kriisien ja sotien. Onko työmoraalissamme kuitenkin tapahtunut muutos? Nykyisessä runsaudenyhteiskunnassa moni suomalainen ilmentää itseään mieluummin harrastusten kuin työn kautta. Vanha pohjalainen viisaus on kärsinyt inflaation.

Sixten Korkman pohtii hyvinvointivaltion tulevaisuutta käsittelevässä raportissaan, uhkaako moraalikato hyvinvointivaltion tulevaisuutta. Suuren laman jälkeen työttömyydestä tuli kiinteä osa usean suomalaisen arkea, ja yhteiskunnan tuella eläminen ei enää ollut samanlainen häpeä kuin ennen. Voidaan perustellusti kysyä, onko pohjoismainen hyvinvointimalli tehnyt meistä passiivisia kansalaisia, jotka ovat ulkoistaneet ajattelun julkiselle sektorille? Kohdatessamme vaikeuksia suuntaamme katseemme valtion laitoksiin ja syytämme valtiota, jos henkilökohtaiset tavoitteemme eivät täyty.

Jokainen nuori tarvitsee elämäänsä vakaan pohjan, josta ponnistaa. Emme kuitenkaan voi laskea elämäämme poliitikkojen käsivarsien varaan. Hyvinvointiyhteiskunta 2.0 edellyttää jokaisen kansalaisen aktiivisuutta ja kannustaa meitä pyrkimään eteenpäin.

Lauri Heimala työskentelee myynti- ja tuoteryhmäpäällikkönä Hankkija Oy:ssa.