Am I Pamela Anderson?

En tiedä johtuuko kulttuurien välisistä eroista vai mistä, mutta aina en ihan ymmärrä tätä maailmaa. Tää tarina on vaan pakko jakaa muillekin. Päädyttiin sunnuntai-iltana potkimaan fudista ja syömään pitsaa hollantilaisen kaverini luokse intialaisvahvistuksen kera. Normaalina alkanut ilta alkoi muuttua kummaksi kun pöydälle ilmestyi muutama kaljapullo sekä paperilappuja, joiden avulla pelasimme kaikille tuttua peliä, jossa kavereiden otsaan kirjoitetaan (kuvitteelisen tai todellisen) henkilön nimi ja henkilöä yritetään sitten selvittää kysymällä muilta kysymyksiä, joihin on mahdollista vastata kyllä tai ei.

 

Aluksi vaikeutena oli intialais-suomalais-hollantilaisessa kokoonpanossamme keksiä hahmoja, jotka olisi pelaajien tiedossa, mutta eivät ole kuitenkaan liian itsestään selviä. Muutaman huonon kierroksen jälkeen peli muuttui kuitenkin mielekkäämmäksi ja lopussa sattui mielenkiintoisia tapauksia, kun toiseksi viimeisen kierroksen kahdesta Pamela Anderssonista selvittyämme pelikavereiden otsista löytyi mr. Windows Bill Gates ja Linuxin isä Linus Torvalds. Hollantilainen kaverini löysi pian Gatesin otsastaan kuten minäkin omani, mutta jo pelin alussa takellellut intialainen ei tiennyt itsestään vielä juuri muuta, kun olevansa kotoisin Euroopasta ja olevansa jotain muuta kuin leffatähti. Hieman hämmentyneenä kahden maisterin miehen kyvystä sulkea pois mahdollisuuksia ja rajata itsensä yhä pienempään ja pienempään alueeseen päätimme, ettei peli lopu ennen oikeaa arvausta (tiesimme hänen tietävän Linuxin hyvin, mutta Torvaldsin ollessa luultavasti hukassa olimme jo ajat sitten sopineet hänen voittavan tietäessään mistä henkilö on tunnettu).

Noin 45 minuuttia myöhemmin istuimme kuitenkin yhä kaljat kädessä pöydän ääressä lähes samassa tilanteessa. Intialainen oli lähinnä saanut selville hahmonsa joskus luoneen jotain ja olevan muuta kuin näyttelijä, laulaja tai urheilija. Lisäksi yksittäisiä henkilöitä oli saatu blokattua ulos. Ilmapiiri alkoi muuttua yhä kireämmäksi ja kireämmäksi alettuamme ”ohjailemaan” miestä kysymään oikeansuuntaisia kysymyksiä. Noin puoli tuntia myöhemmin päästyämme yliopiston ja luonnontieteiden laitoksen kautta tulokseen, että hahmo on luonut jonkin ohjelmiston. Luulimme jo voittaneemme, mutta edessä oli kuitenkin vielä toiset puoli tuntia taistelua. Kun kyseessä ei ollut peli, Matlab eikä Windows, olimme jälleen umpikujassa. Edes tieto siitä, että mies itse käyttää ohjelmaa viikoittain ei auttanut sen kummemmin. Hetkeä myöhemmin saatiin blokattua kaikki webbisoftat ja laskennalliset ohjelmistot pois kuvioista, mutta silti mies tarvitsi vielä tajuttoman määrän ohjailua päästäkseen maaliin. Vihdoin pitkän vihjailun jälkeen herra sai kysyttyä, onko kyseessä käyttöjärjestelmä, jonka jälkeen Linux tuli kyllä suoraan kuin apteekin hyllyltä.

 

Pieneen päähäni ei meinaa sitten millään mahtua miten kaksi akateemista tutkintoa ansioluetteloansa pidentämään kerännyt mies ei kykene selvittämään (hänelle, kun tiesi mistä puhutaan) helppoa ongelmaa alle 2,5 tunnissa ja sekin loputtoman ohjailun ja vihjailun seurauksena. Luulisi, että niin pitkälle koulutuksessa ehtineelle olisi syntynyt jonkinlainen järjestelmällinen/intuitiivinen/järkevä tapa selvittää ongelmia muuten kuin etsimällä neulaa heinäsuovasta ja kokeilemalla yksittäisiä vaihtoehtoja vuorotellen. Nopealla laskulla maailman kaikista (oikeista sekä kuvitteellisista) henkilöistä löytää oikean noin 33 kysymyksellä, jos jokaisella kerralla kykenee rajaamaan puolet vaihtoehdoista ulos (Toki kaikkien ihmisten nimien tai heidän tekojen tietäminen on aikalailla mahdotonta, mutta kuitekin).

 

Kotimatkalla intialainen oli hyvin hyvin kärttyisä ja silminnähden oli hyvin tuohtunut tilanteesta. Hyvänä puolena löysin tiemme erottua ojasta korjauskuntoisen pyörän, jota kaikki kevään vieraani pääsevät käyttämään Utrechin tulipunaisilla kaduilla. Lisäksi bongasin kuuluisien yliopistokaupunkien nimillä täytetyn kampuksen laidalta myös oman pikku kaupunkimme! Tosin kyseinen tie on noin 100m pitkä, eikä sen varrella käytännössä ole mitään.

Raskas paluu arkeen

Maanantaina Utrecht Universityssä alkavan kevätlukukauden kunniaksi on ehkä aika jälleen puhaltaa pölyt kirjoituskoneelta ja palata näpyttelyn pariin. Edellisen kirjoituksen lähetin jalat tukevasti Suomen maaperällä, jossa kolme viikkoa kului nopeammin kun tajusinkaan ja lopulta löysin itseni Madridiin suuntaavasta lentokoneesta. Kyllä, joulun alla lentoja varatessani tuntui hyvältä idealta hieman matkustella Utrechtiin palatessani ja hetkeä myöhemmin lento Madridiin olikin jo varattu.

Templo el Debod, Madrid

Viikon reissu sisälsi neljä kohdetta; Madrid, Barcelona, Bordeaux (Ranska) sekä Luxemburg. Utrechtiin paluuta seuraavana aamuna edessäni odottaisi vaihtovuoteni ensimmäinen tentti, joten ensimmäisellä yksin tehdyllä reissullani oli kuitenkin mukana ”kaverina” paksu nippu luentoprujuja. Espanjan kohteet tarjosivat pienen turistipyörimisen jälkeen loistavat puitteet tenttiin valmistautumiselle: lämpötila oli (poikkeuksellisen?) korkea, melkein 20 astetta, joten Subista patonki evääksi ja t-paita päällä puiston nurmelle lukemaan!

Huom. Teekkarikurssin prujussa ei tietenkään turhaan todistella lauseita.

Sateisen Ranska-episodin kohokohdat olivat lähinnä 40min junanvaihto Espanjan ja Ranskan rajalla sijaitsevassa piskuisessa Hendayessa sekä ruokakaupan uskomattoman hyvät valikoimat sekä halvat hinnat; ravintolassa ei tarvinnut tuhlata rahojaan, kun ruokakaupasta sai (ilman keittiötä) poimittua itselleen maittavan aterian. Junanvaihdon aikana ehdin käydä kylän ainoassa(?) ravintolassa herkuttelemassa pienen kielimuurin jälkeen paikalliselta tädiltä tilattua pika-kanankoipea, ostaa matkakortteja, sekä hieman evästä loppumatkalle.

Park Güell, Barcelona

Matkan ehdoton kohokohta oli kuitenkin itseni yllättänyt Luxemburg. En ennakkoon tiennyt maasta tahi pääkaupungista juurikaan mitään ja vielä junasta pois hypätessäni kaikki näytti melko tavalliselta. Kuitenkin noin kilometrin hostellia kohti käveltyäni avautuivat henkeäsalpaavat näkymät; huomasin seisovani sillalla ja alhaalta löytyi veden sijaan rakennuksia, joiden keskeltä kohosivat parikymmentä metriä korkeat muurit. Pikajuna tupsahtaa ulos muurin sisältä ja kiitää kaupungin yllä siltaa pitkin kaukaisuuteen. Muurien päällä sijaitsee kaupungin keskusta vanhan Luxemburgin linnan alueella. Suosittelen ehdottomasti käymään!

Luxemburg, kameralla on vaikea kahlita paikan tunnelmaa. Varsinkin kun päivällä satoi kaatamalla.

Matkalla Luxemburgista Utrechtiin Belgian alueella junaan nousi nippu poliiseita huumekoirineen ja ainakaan meidän vaunusta ei löytynyt muuta kiinnostavaa kuin minä. Pitkän tenttaamisen jälkeen poliisit halusivat vielä koluta yhteensä lähes 30kg painavan rinkkani + laukkuni läpi ja ollessaan tyytyväisiä katosivat he junasta ennen kuin tajusin suuttua siitä, että he jättivät kaikki tavarani lojumaan junan penkeille.

Luxemburg

Päästyäni vihdoin Utrechtiin ja nukuttuani yön yli oli aika valua hoitamaan ensimmäinen tentti pois alta. Vaikka tiesinkin aikalailla etukäteen mitä odottaa, koin lievän kulttuurishokin kokeen alkaessa; proffat joutuvat itse valvomaan tentit ja tentissä oli huomattavasti yli kolmen tunnin (=koeaika) verran tekemistä. Käytössä oleva arvosteluasteikko on 1-10, joista 1-5 ovat hylättyjä, 9 on varattu ”opettajalle” sekä 10 ”jumalalle”, joten tentit ilmeisesti suunnitellaan niin, että parhaat suoritukset sijoittuvat noin kasin paikkeille. Kun tenttiä oli tehty noin 2h 30min, alkoi proffa ihmettelemään ääneen kun kukaan ei ole vielä palauttanut paperia. Kun kaikki nyökyttelivät ajan loppuvan kesken päätti proffa antaa 30min lisä-aikaa, joka lopulta venyi 45 minuuttiin. Silti jäi jotain pientä vielä kokonaan tekemättä.. Viikon toinen tentti sujui suurinpiirtein samaan malliin ja olo tenttien jälkeen on huomattavasti epävarmempi kuin yleensä Suomessa. Jään jännityksellä odottamaan tuloksia.

Park Güell, Barcelona

Tenttien jälkeen lukukausi ei toki vielä ollut ohi, vaan yhdessä kurssissa tentin sijaan täytyy tehdä parityönä tehtävä loppuprojekti. Viimeiset pari viikkoa elämästäni vienyt projekti alkaa olla pikkuhiljaa viimeistelyvaiheessa ja muodostuu luultavasti kandintyötäni laajemmaksi. Olisin ehkä mielummin tehnyt vain sen tentin.

Barcelonan kuuluisat rannat

Lukukauden vaihtuessa syksystä kevääksi luonnollisesti lähtivät myös vain syksyn täällä viettävät vaihtarit (=70% vaihtareista) takaisin kotimaihinsa lukuisten läksiäisbileiden saattamina. Vastaavasti perjantaina 1.2. kampuksen valtasivat erittäin hukassa olevan näköiset ihmiset käsissään kasat matkalaukkuja sekä short stay solutionsin kasseja etsiessään uusia kotejaan. Illalla kävimme muutaman kaverin kanssa ihmettelemässä uusia naamoja yliopiston järjestämässä ”Internationals Greet & Meet” -kahvihengailutilaisuudessa. Käyminen kannatti, sillä uudet tulijat tuntuivat pursuavan kysymyksiä mm. käytännön asoihin ja pyörän hankintaan liittyen. Löysin myös yhden tulevan kurssikaverin, jolle lupasin toimia oppaana matkalla ensimmäiselle (Amsterdamissa pidettävälle) luennolle!

 

P.s. Täälläkin oli 2 viikkoa kestävä talvi, mutta nyt on taas maa märkänä ja vihreänä.