En tiedä johtuuko kulttuurien välisistä eroista vai mistä, mutta aina en ihan ymmärrä tätä maailmaa. Tää tarina on vaan pakko jakaa muillekin. Päädyttiin sunnuntai-iltana potkimaan fudista ja syömään pitsaa hollantilaisen kaverini luokse intialaisvahvistuksen kera. Normaalina alkanut ilta alkoi muuttua kummaksi kun pöydälle ilmestyi muutama kaljapullo sekä paperilappuja, joiden avulla pelasimme kaikille tuttua peliä, jossa kavereiden otsaan kirjoitetaan (kuvitteelisen tai todellisen) henkilön nimi ja henkilöä yritetään sitten selvittää kysymällä muilta kysymyksiä, joihin on mahdollista vastata kyllä tai ei.

Aluksi vaikeutena oli intialais-suomalais-hollantilaisessa kokoonpanossamme keksiä hahmoja, jotka olisi pelaajien tiedossa, mutta eivät ole kuitenkaan liian itsestään selviä. Muutaman huonon kierroksen jälkeen peli muuttui kuitenkin mielekkäämmäksi ja lopussa sattui mielenkiintoisia tapauksia, kun toiseksi viimeisen kierroksen kahdesta Pamela Anderssonista selvittyämme pelikavereiden otsista löytyi mr. Windows Bill Gates ja Linuxin isä Linus Torvalds. Hollantilainen kaverini löysi pian Gatesin otsastaan kuten minäkin omani, mutta jo pelin alussa takellellut intialainen ei tiennyt itsestään vielä juuri muuta, kun olevansa kotoisin Euroopasta ja olevansa jotain muuta kuin leffatähti. Hieman hämmentyneenä kahden maisterin miehen kyvystä sulkea pois mahdollisuuksia ja rajata itsensä yhä pienempään ja pienempään alueeseen päätimme, ettei peli lopu ennen oikeaa arvausta (tiesimme hänen tietävän Linuxin hyvin, mutta Torvaldsin ollessa luultavasti hukassa olimme jo ajat sitten sopineet hänen voittavan tietäessään mistä henkilö on tunnettu).

Noin 45 minuuttia myöhemmin istuimme kuitenkin yhä kaljat kädessä pöydän ääressä lähes samassa tilanteessa. Intialainen oli lähinnä saanut selville hahmonsa joskus luoneen jotain ja olevan muuta kuin näyttelijä, laulaja tai urheilija. Lisäksi yksittäisiä henkilöitä oli saatu blokattua ulos. Ilmapiiri alkoi muuttua yhä kireämmäksi ja kireämmäksi alettuamme ”ohjailemaan” miestä kysymään oikeansuuntaisia kysymyksiä. Noin puoli tuntia myöhemmin päästyämme yliopiston ja luonnontieteiden laitoksen kautta tulokseen, että hahmo on luonut jonkin ohjelmiston. Luulimme jo voittaneemme, mutta edessä oli kuitenkin vielä toiset puoli tuntia taistelua. Kun kyseessä ei ollut peli, Matlab eikä Windows, olimme jälleen umpikujassa. Edes tieto siitä, että mies itse käyttää ohjelmaa viikoittain ei auttanut sen kummemmin. Hetkeä myöhemmin saatiin blokattua kaikki webbisoftat ja laskennalliset ohjelmistot pois kuvioista, mutta silti mies tarvitsi vielä tajuttoman määrän ohjailua päästäkseen maaliin. Vihdoin pitkän vihjailun jälkeen herra sai kysyttyä, onko kyseessä käyttöjärjestelmä, jonka jälkeen Linux tuli kyllä suoraan kuin apteekin hyllyltä.

Pieneen päähäni ei meinaa sitten millään mahtua miten kaksi akateemista tutkintoa ansioluetteloansa pidentämään kerännyt mies ei kykene selvittämään (hänelle, kun tiesi mistä puhutaan) helppoa ongelmaa alle 2,5 tunnissa ja sekin loputtoman ohjailun ja vihjailun seurauksena. Luulisi, että niin pitkälle koulutuksessa ehtineelle olisi syntynyt jonkinlainen järjestelmällinen/intuitiivinen/järkevä tapa selvittää ongelmia muuten kuin etsimällä neulaa heinäsuovasta ja kokeilemalla yksittäisiä vaihtoehtoja vuorotellen. Nopealla laskulla maailman kaikista (oikeista sekä kuvitteellisista) henkilöistä löytää oikean noin 33 kysymyksellä, jos jokaisella kerralla kykenee rajaamaan puolet vaihtoehdoista ulos (Toki kaikkien ihmisten nimien tai heidän tekojen tietäminen on aikalailla mahdotonta, mutta kuitekin).

Kotimatkalla intialainen oli hyvin hyvin kärttyisä ja silminnähden oli hyvin tuohtunut tilanteesta. Hyvänä puolena löysin tiemme erottua ojasta korjauskuntoisen pyörän, jota kaikki kevään vieraani pääsevät käyttämään Utrechin tulipunaisilla kaduilla. Lisäksi bongasin kuuluisien yliopistokaupunkien nimillä täytetyn kampuksen laidalta myös oman pikku kaupunkimme! Tosin kyseinen tie on noin 100m pitkä, eikä sen varrella käytännössä ole mitään.