Luento 2.0

Luennolla istuminen on vuosisatoja vanha perinne, joka istuu huonosti tähän päivään. Schwartzstein ja Roberts julistivat perinteisen luennon kuolleeksi NEJM:ssä 17.8.-17 julkaistussa kirjoituksessaan. Alan huippuasiantuntijan sanomasta ei välity paljonkaan, jos esittäjä naputtaa 60 diaa näkyviin 45 minuutin esityksen aikana ja kuulijat istuvat passiivisina.

Luento-opetuksella on yksi ehdoton etu,  siinä kootaan suuri määrä opiskelijoita yhdessä samaan paikkaan, vuorovaikutukseen opettajan kanssa. Niitä on myös mahdollista pitää monella tavalla. Kokeellisen opetuksen suosijana päätinkin irrotella kunnolla saatuani tilaisuuden pitää luennon muussa kuin omaan vastuualueeseeni kuuluvassa kokonaisuudessa.

Otsikkoni oli Hengitysvajauspotilas päivystyksessä, mikä tarjoaa mukavuudenhaluiselle opettajalle oivallisen tilaisuuden lukea ääneen hiljattain päivitettyä Käypä hoito-suositusta. Siitä löytyy kaikki oleellinen, suosittelen! Päätin kuitenkin lähestyä tilannetta prosessinäkökulmasta, sillä potilaat saapuvat päivystykseen oireineen, vailla diagnoosin ilmoittavaa viivakoodia otsassaan. Harvoin potilaalla myöskään on yksi selvä vaiva (keuhkokuume), vaan mukana saattaa olla kroonisia sairauksia (COPD, astma, sydämen vajaatoiminta). Hoito aloitetaan samalla, kun diagnoosia tehdään – vakavassa tilanteessa ei ole paljon aikaa pohdintaan.

Olin jo keväällä kokeillut Taitopajan iSimulate-laitteistoa havainnollistajana ja tällä kertaa rakensin koko luennon sen varaan. Akuutti hengitysvajaus on ABCD-toimintajärjestyksessä kakkosena ja sairaalassa se on MET-keikkojen tavallisin syy. Esitin iSimulaten avulla nopeutetussa tahdissa, miten potilaan tilanne etenee vähäisistä oireista hapenpuutteesta johtuvaan sydänpysähdykseen. Tämän jälkeen keskustelimme tyyppitapausten hoitovaihtoehdoista eri vaikeusasteen hengitysvajauksessa.

Toivon, että opiskelijat oppivat jotakin. Keskustelu ainakin oli vilkasta, sekä Presemo-chatissa että salissa. Vähän teknisiä ongelmia tuli, mutta entisen ensihoitaja Maarit Raukolan ne ratkesivat niukasti ennen luennon alkua. Tästä on hyvä jatkaa!

Kokemuksia toukokuun valinnaisista syventävistä kursseista

Maanantaisessa LL-johtoryhmän kokouksessa kävimme läpi toukokuun valinnaisista syventävistä opetuksista saatuja kokemuksia. Ykköskurssilaisille näitä järjestettiin jo kaksi vuotta sitten, mutta L3- ja L5-kurssilaisille järjestettiin ohjelmaa nyt ensimmäisen kerran.

Omalla erikoisalallani eli anella on ollut useita valinnaisia kursseja, joita olen rytmittänyt lukuvuoden eri ajankohtiin ruuhkaa välttääkseni. Lukujärjestysteknisistä syistä johtuen opetus on järjestetty keskiviikkoiltapäivisin ja iltaisin, joten ajatus virka-aikana toteutettavasta opetuksesta tuntui juhlalta.

Aiemmat kurssini ovat kuitenkin olleet 1-1,5 op laajuisia nykyisen 2,5 op sijaan, ja se kyllä näkyi kurssin järjestelyihin tarvittavassa työmäärässä. Aiemmin olen myös pystynyt levittämään kurssin kuukauden ajalle, nyt aikaa on kaksi viikkoa ja helatorstaikin hieman tiivistää tahtia.  Palautteen yhteenvedosta huomasin, että myös muut opettajat olivat kiinnittäneet näihin samoihin asioihin huomiota.

Yleisellä tasolla kommentoitiin L5-kurssin osalta valinnaisten kurssien vähäistä osallistujamäärää. Tämä on ymmärrettävää, sillä opiskelijat olivat keränneet tarvittavat opintopisteet jo aiemmin ja heille kesätöihin kiirehtiminen on ymmärrettävä valinta. Jatkossa tarvetta on enemmän, sillä valinnaisiin tarkoitettuja opintopisteitä on hankala muulla tavoin kerätä.

Valinnaisten kurssien järjestäjänä olen tottunut loppuunmyytyihin kursseihin, sillä harvat ovat jaksaneet järjestää opetusta virka-ajan ulkopuolella eikä täysimittaisia simulaatio-opetuksiakaan ole paljon ollut tarjolla. Kurssiohjelmaa katsoessani totesin, että kollegat ovat selvästi panostaneet valinnaisten syventävien suunnitteluun aina kurssin niemeä myöten. Akuutti hengitysvajaus kertoo kyllä kurssin sisällön, mutta aika tylsältä se kuulostaa muiden rinnalla. Kilpailu opiskelijoista tulee jatkossa olemaan kovaa!

Tervetuloa, kansainväliset opiskelijat!

Keväällä sain suhteellisen lyhyellä varoitusajalla tehtävän laatia Anen kurssi kansainvälisille opiskelijoille. Minulla on toki aiempaa kokemusta KV-opiskelijoista ja heidän osaamistasostaan vuosittain järjestämäni elvytysopetuksesta osana RiHa-kurssia. Kolmen opintopisteen kurssin eli omaa kotimaista opetustamme vastaavan kurssin järjestäminen ei kuitenkaan ollut mikään pieni asia.

Päätin käyttää omaa vanhaa Anen kurssia pohjana ja KV-kurssia uuden curriculumin mukaisen kurssin pilottina. Kokemuksesta tiedän, että KV-opiskelijoilla on teoriatieto todella hyvin hallussa, mutta käytännön kokemusta heille kertyy vasta erikoistumisvaiheen alussa. Luento-opetus n. 10 opiskelijan joukolle ei tuntunut mielekkäältä, joten päätin viedä luennot verkkoon ja painottaa käytäntöä käänteisen oppimisen periaatteella.

Tapasin opiskelijat kurssin aluksi ja keskustelimme järjestelyistä yleisellä tasolla. Kerroin materiaalien löytyvän Moodlesta ja kehotin tutustumaan niihin ennakolta. Käänteinen oppiminen tuntui ilmeisesti ajatuksena vieraalta, sillä kahden lukupäivän kuluttua pidetyssä elvytysopetuksessa ERC:n suositus ei näyttänyt olevan kovin hyvin hallinnassa. Vaikka suositus on kaikille yhteinen, maa- ja paikkakuntaisia terveydenhuoltojärjestelmän eroja tuli keskusteluissa esiin.

Alun tapaamisessa opiskelijat kertoivat olevansa varsin kokeneita tipanlaittajia ja hetken mietin, kannattaako kanylointiharjoitusta edes järjestää. Kanylointi sujui kyllä kaikilta, mutta yhteinen harjoitus auttoi meidät yhteiselle kartalle. Meillä desinfektioksi riittää yksi pyyhkäisy potilaan puhtaalle iholle, mutta saksalaiset hankaavat ensi yhdellä desinfektioaineeseen kastetulla lapulla kaikki ihokarvat ja sen jälkeen tulee yksi pyyhkäisy kuten meillä.

Ensi viikolla on ohjelmassa anestesian induktiota harjoittava simulaatio. Odotan keskustelujamme suurella mielenkiinnolla!

 

Kypsyysnäytteen muistolle

Elo-syyskuun vaihteessa järjestetty AMEE-kongressi oli tiedekunnan voimannäyttö, osallistujia Meilahden kampukselta oli n. 120 ja postereita yhteensä 34. Ennen kongressia kampuksella kuhisi kuin joulupukin työpajassa, sen jälkeen toiminta on käynnistynyt hitaasti, mutta alamme taas päästä vauhtiin.

Kiihkeää keskustelua on herättänyt rehtorin kesäkuussa tekemä päätös luopua erillisestä kielentarkastajan tekemästä kypsyysnäytteen kielen tarkastamisesta. Tutkintoasetuksen (794/2004) mukaan opiskelijat ovat kirjoittaneet kypsyysnäytteen erillisenä opintosuorituksena, josta ei ole annettu opintopisteitä. Käytännössä syventävien opintojen ohjaaja on lähettänyt tenttitilaisuuden valvonnasta vastaavalle opintokoordinaattorille kypsyysnäytteen aiheen, joka on läheisesti sivunnut tutkielman aihetta.

Jatkossa kypsyysnäytteen hyväksyy tutkielman ohjaaja, joka nyt voi keskittyä tarkastelemaan opinnäytteen alaan liittyvää kielenhallintaa. Tämä on usein ongelma, sillä tutkielman kirjallisuuskatsausta kirjoitettaessa tekstiin usein pääsee pujahtamaan englanninkielestä tuttuja lauserakenteita. Itse usein kirjoitan tekstin ja sen jälkeen oikoluen sen suomeksi, mutta opiskelijoilla harvoin energia riittää niin pitkälle. Tämä on ongelma, sillä lääkärin tulee kyetä ilmaisemaan itseään sujuvasti maallikoiden ymmärtämällä tavalla.

Kypsyysnäyte on ollut valmistuvalle opiskelijalle eräänlainen pullonkaula. Tenttitilaisuuden jälkeen prosessissa on yleensä mennyt 2-3 viikkoa, mutta ruuhka-aikoina huomattavasti enemmän. Viime keväänä olin mielestäni hoputtanut opiskelijaa hyvissä ajoin, mutta kielentarkastajan lausunto viipyi. Tarkistin sisäpostilaatikkoni päivittäin yhä kasvavan epätoivon vallassa. Onneksi kielentarkastajan lausunto saapui viime hetkellä niin, että opiskelija pääsi toivomaansa publiikkiin.

Kypsyysnäytettä tulee siis ikävä ja toisaalta ei. Ohjaajana kiinnitän entistä enemmän huomiota myös täsmälliseen äidinkielen ilmaisuun. Opiskelijat osaavat kirjoittaa hyvin, kun vain yrittävät.

Muutos on mahdollisuus

Vuosikellossani kesäkuu on omistettu tulevan lukuvuoden suunnittelulle. Tänä kesänä tämä onkin ollut poikkeuksellisen jännittävää, sillä tiedekunnan organisaatiouudistus ehtii niille lukukausille, joilla minulla on opetusta eli L4 ja L6s. Kuutosen koordinaattorina olen valmistellut uudistusta jo pitkään.

L4k uudistuksen kohtaan kurssin vastuuhenkilönä ja se aiheuttaa melkoisesti enemmän päänvaivaa kuin L6s koordinaattorin työ. Oman oppiaineeni volyymi nousi ensin 3,5 op ja laski sitten kolmeen opintopisteeseen. Tämä ei olisi ollut niin paha asia, jollen 0,2 op noususta riemastuneena olisi luvannut ottaa siihen toisen oppiaineen hallinnassa ollutta pientä opetuskokonaisuutta. Nyt jouduin suunnittelemaan koko paletin uusiksi.

Supistaminen pakottaa kiteyttämään oleellisen. Anen ydinaines on tähänkin asti ollut selvä ja oman opetuksen supistaminen auttaa meitä lisäämään ensimmäisten vuosikurssien perustietojen painoarvoa. Olen jo aiemmin huomannut, miten hyvät perustiedot opiskelijoilla on! He tietävät kyllä kaiken, mutta opittujen asioiden käytännön merkitys ei vielä ole hallussa ja sitä me yhdessä pohdimme anen opetusten aikana.

Tiukka paikka tuli eteen, kun tajusin, etteivät opintopisteet anna myöten koko käytännön viikon säilyttämistä. Toisesta näkökulmasta tämä on iloinen asia, sillä nykyisellään oppiminen on ollut paljon opiskelijan omasta aktiviteetista ja ohjaajan ajasta kiinni. Leikkaussali on mutkikas ympäristö eikä noviisi osaa heti katsoa oikeita asioita. Lisäsin simulaatioharjoituksen yhden salipäivän tilalle auttaakseni hahmotusta.

Muutos on mahdollisuus, tuskin olisi näin radikaaleihin uudistuksiin ryhtynyt ilman ulkoista painetta.

Digiloikkaan valmistautuessamme

Tiedekunta on saanut 100 000 € tenttien sähköistämistä varten ja työryhmä valmistelee digiloikkaa suurella innolla. Sähköiset tentit eivät kuitenkaan ole uusi asia tiedekunnassa, vaan monet meistä ovat käyttäneet Moodlen tenttejä jo useiden vuosien ajan.

Anella Moodle-tentti on ollut virallinen lopputentti jo useiden vuosien ajan. Pääsääntöisesti se saanut hyvää palautetta. Palautteessa on ollut tenttiin liittyviä kysymyksiä ja tentin palauttamisen jälkeen näkyviin tulleet oikeat vastaukset on koettu hyödylliseksi oppimisen kannalta eivätkä vastaukset ole vuotaneet. Opettajan näkökulmasta tentin suurin ongelma on ollut siinä, että niin suuri osuus opiskelijoista on saanut hyvät pisteet. Vuosi vuodelta olen muokannut tenttiä saadakseni sen entistä paremmin erottelemaan todelliset osaajat ja palkitsemaan heitä.

Tämän vuoden suurin muutos oli arvosanan antaminen anen kurssista entisen hyväksytty/hylätty-arvostelun sijaan. Tämä kirvoitti paljon palautetta: ”Numero-arvosanan antaminen Moodle-tentistä ei ole toimiva käytäntö, koska samat kysymykset toistuvat, vastaukset lähtevät jakoon somessa ja ne opiskelijat, jotka etsivät kärsivällisimmin vastauksia somesta, saavat  parhaimmat arvosanat – kun taas ne jotka vastaavat itsenäisesti, saavat huonoimmat arvosanat.” ja ”Kysymykset voisivat olla helpompia ja niitä voisi olla enemmän. Tällöin vältyttäisiin  oikeiden vastausten kierrätykseltä, kun koeaika menisi perustehtäviin vastaamiseen eikä vaikeiden kysymysten vastauksien metsästämiseen.” Arvokkaita huomioita!

Tenttiteknisen korjaustarpeen lisäksi palautteen takana lienee myös erikoislääkärikoulutuksen uudistuksen herättämä ahdistus. Valintaperusteita emme vielä tiedä, mutta hyvä menestyminen perusopinnoissa ei ainakaan haittaa. Sitä suuremmalla syyllä arvioinnin pitää olla tulee olla pätevää, luotettavaa, läpinäkyvää ja sen pitää painottua oppiaineen keskeisiin sisältöihin.

 

Kukaan ei ole niin fiksu kuin kandi!

Keski-ikäisenä tätiopettajana ihailen suuresti kandien tietoteknistä osaamista. Periaatteenani on, että kokeneen opettajan pitää pystyä selviämään mistä tahansa ongelmasta ja keksiä lennosta luova ratkaisu – Eeva Pyörälä on tässä esikuvani. Tietoteknisiin ongelmiin tämä periaate ei päde.

Taannoin oli aloittamassa simulaatiota Töölössä ja huomasin, etten saanut simulaatiotilan orjanäyttöjä päälle. Simulaatioharjoitus ei oikein onnistu, jolleivat osallistujat näe monitorinäyttöjä. Olin jo valmis antamaan periksi ja ilmoitin kandeille opetuksen peruuntumisesta. Ei hätää, joukossa oli muutama tekniikkaguru. Useita ratkaisuvaihtoehtoja kokeiltuaan he päätyivät ratkaisuun, jonka mukaan orjanäytöillä näkyi ohjaajan näkymä ja he peittivät liinoilla kaiken muun paitsi osallistujille tärkeät monitorilukemat.

Toisella kerralla menin pitämään luentoa Meilahden luentosaliin 3 ja totesin, ettei luentoni ollutkaan muistitikulla. Paniikki iski, kun luentoa ei löytynyt myöskään omista tiedostoistani. Olin tehnyt sen päivitetyllä Windows-ohjelmalla eikä luentosalin tietokone osannut lukea kuin edellistä päivitystä. Taas olin valmis peruuttamaan luennon, mutta kandit olivat toista mieltä. Eräällä oli kannettava mukanaan ja hän konvertoi diani hetkessä vanhaan versioon. ”No, nyt voit opettaa meitä!”

Viimeisin innovaatio tapahtui valinnaisen kurssin hengityskoneharjoituksessa. Olin sijoittanut toisen koneen simulaatiotilaan ja kandien tehtävänä oli tehdä koneelle skenaarion mukaiset konesäädöt. Simulaationukke lisäsi tehtävän realismia, mutta toinen ryhmä joutui harjoittelemaan keinokeuhkon avulla. Ryhmä ei jäänyt suremaan simulaationuken puutetta, kuten kuvasta näkyy. Intubaatiopään keuhkoista saa suoraan konesäätöjä koskevaa palautetta. Nostan hattua, aivan loistavaa!

Syvärien tutkielman tärkeät virstanpylväät

Syventävien ohjaus on yksi kiehtovimmista opettajan tehtävistä. Mahdollisuus tehdä omaa tutkimustyötä on useimmille ollut ratkaiseva houkutus hakeutua akateemiseen virkaan ja on hyvin palkitsevaa päästä pohtimaan itselle tärkeitä asioita kiinnostuneen opiskelijan kanssa.

Hyväksi ohjaajaksi ei opi kuin ohjaamalla. Kokemus tuo sekä teknistä osaamista että ennakointikykyä. Joskus projektia kyselevällä kandilla on tiedossa toivottu valmistumisaika, toisille se kirkastuu vasta projektin viime metreillä ja silloin tarvitaan osaamista takaperin laskemiseen.  Datan keruu, analyysi ja tutkielman luonnostelu ovat yleensä leppoisia vaiheita, mutta tutkielman viimeistelyvaiheessa tekijälle tulee poikkeuksetta kiire.

Kypsyysnäyte on asia, joka on syytä hoitaa heti tutkielman kirjoituksen päästyä alkuun, sillä kielentarkastukseen kuluva aika vaihtelee melkoisesti. Kandi valitsee itse tenttitilaisuuden ja ohjaaja lähettää otsikon valvovalle opetuskoordinaattorille tai opintoneuvojalle. Paperissa pitää olla otsikon lisäksi ohjaajan yhteystiedot ja sen pitää olla perillä viikkoa ennen tenttitilaisuutta.  Tästä tulee harvoin ongelmia.

Tutkielman kirjoituksen ollessa loppusuoralla on aika sopia toinen tarkastaja. Itse lähetän tutkielman arviointikriteerit jo alustavaa suostumusta kysellessäni, jotta tarkastaja tietää, mihin suostuu. Valmiin tutkielman lähetän tarkastajalle heti sen hyväksyttyäni, sillä ajasta kaikilla on pulaa. Tarkastajan nimeämisestä on olemassa oma pdf, jossa tärkeitä tietoja ovat tarkastajan oppiarvo, puhelinnumero, sähköposti ja työpaikan osoite. Dekaanin tekemän nimityspäätöksen jälkeen tämä prosessi yleensä etenee juohevasti.

Valmistumisen kannalta kriittisin ajankohta on kuitenkin tiedekuntaneuvoston kokouksen dead-line. Jos se on hyvissä ajoin tiedossa, ohjaaja pystyy ajoittamaan etenemisen eri virstanpylväille. Välillä kieltämättä tulee kiire – jollei viime tippaa olisi, moni asia jäisi tekemättä!

Monivalintatehtävän kirjoittamisessa tiede kohtaa taiteen

Medipedalla ja Opettajien akatemialla oli ilo järjestää kaksi psykometrista työpajaa 22.-23.3.-17, vetäjäksi saimme tohtori Carlos Collaresin Maastrichtin yliopistosta. Carlos on alkuperäiseltä ammatiltaan työterveyslääkäri, joka psykologian opintojen myötä päätyi psykometrian asiantuntijaksi. Oli todella kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkea dataa yksittäisestä monivalintakysymyksestä saa tilastollisesti irti!

Ensimmäisen päivän teoriapainotteinenseminaari pohjusti toista päivää, jonka aikana harjoittelimme väittämien kirjoittamista – ei mikään helppo työ! Carlos esitti kauniisti, miten kysymyksen huono muotoilu vaikeuttaa vastaamista (hämärä muotoilu, kieliopilliset ongelmat, vaihtoehdot eivät ole verrannollisia keskenään, vaihtoehdoissa paljon toistoa). Jos siis vastaajista vain 6 % osaa vastata kysymykseen oikein, se ei siis erottele osaajia ja heikkoja opiskelijoita vaan kyse on kysymyksen huonosta muotoilusta.

Toinen virhetyyppi teki kysymyksen helpoksi opiskelijalle. Tämä olikin tuttua jo professori Kati Hakkaraisen esityksestä viime vuodelta. Yleensä pisin vaihtoehto on oikea ja väärän vastauksen tunnistaa määreistä ei koskaan, aina, yleensä jne. Kiinnostava tuttavuus oli pseudoarvaus, joka on mahdollista myös erotella tilastollisesti. Jos kysymyksessä on neljä vaihtoehtoa, arvaamalla on 25 % mahdollisuus onnistua. Jos tämä luku poikkeaa, kyseessä on pseudoarvaus eli jokin tekninen asia ohjaa vastaajaa arvaamaan.

Teoriaosuus meni ihan sujuvasti kuunnellen, vaikka punastuin ajatellessani omaa äskeistä anen tenttiäni. Kirjoittamisharjoituksessa paljastui, miten vaativaa selkeiden ja keskenään verrannollisten väittämien löytäminen on. Kysymysten laatiminen on todellakin parasta tehdä porukalla. Oma substanssiosaamiseni esti minua huomaamasta, etteivät vastausvaihtoehtoni olleet verrannollisia keskenään jne. Yhteistyöllä sujuu!

Let’s tango – Utrechtin oppimisseikkailu 2017

Onderwijsparade eli oppimisseikkailu Utrechtin tapaan oli varsin vaikuttava kokemus. Lounaat ja kahvit tarjottiin samassa tilassa, missä yliopiston väitöstilaisuudet järjestetään. Muistan tilaisuuden olleen yksi kuumottavimmista, mitä ikinä on eteeni tullut. Olisi tuskin saanut sanaakaan suustani, jos kaikki nuo muinaiset opettajat olisivat tuijottaneet minua! Kahdessa niistä oli kuvattuna nainen, ja aulaan oli koottu kaikkien naisprofessorien kuvat juhlistamaan ensimmäisen naispuolisen professorin virkaanastujaisia.

Ihmettelin hieman tapahtuman nimeä, mutta asia selvisi pian. Englantilainen professori Sally Brown avasi luentonsa heittämällä viitan päältään ja esittämällä vauhdikkaan tangon asiaankuuluvasti tiukkaan punamustaan hameeseen pukeutuneena. Lounaan jälkeistä apatiaa potenut yleisö heräsi välittömästi ja luento jatkui yhtä mukaansatempaavana. Toivon, että minulla joskus tulee olemaan yhtä paljon rohkeutta heittäytyä esiintymisiini!

Professori Brown puhui kulttuurien kohtaamisesta kansainvälisen koulutuksen haasteena. Esimerkiksi Suomessa olen kaikille opiskelijoille luontevasti Leila, mutta itsekin arastelen ulkomailla kutsua ketään opettajakollegaa etunimellä. Akateeminen keskustelu eli väittely ovat luonnollinen osa meidän kulttuuriamme, mutta monissa maissa on painetta saman mielisyyteen ja joissakin maissa toisinajattelusta saattaa joutua vankilaan. Silmiin katsominen saattaa olla suullisen esityksen arviointikriteeri, mutta joissakin maissa se on sopimatonta käytöstä. Paasto heikentää keskittymiskykyä tenteissä, mutta emme aina tule ajatelleeksi tätä.

Osallistuin myös työpajaan, jossa pohdimme kansainvälisen oppivan yhteisön rakentamista. Tässä kannattaa keskittyä yhdistäviin tekijöihin, mutta antaa tilaa myös kansallisille ominaispiirteille – nehän ovatkin kansainvälisten kohtaamisten kiinnostavin osa. Työpajan jälkeen on entistä helpompi toivottaa kv-opiskelijat englanninkieliselle anen kurssille!