Kaverien kanssa ryhmässä vai ryhmän jäsenistä kavereiksi?

Tiedekunnassa on jo pitkään keskusteltu parhaasta tavasta jakaa opiskelijat ryhmiin. Keskustelu tuntuu oudolta vanhasta konkarista, joka koko oman opiskeluaikansa vietti aakkosjärjestyksen perusteella ilmoitetussa ryhmässä. Keskustelun ydin on se, kuka tekee ryhmäjaon ja millä perusteella.

Opiskelijat toivovat pääsevänsä samaan ryhmään omien kavereiden kanssa.  Yhteiset kiinnostuksen kohteet ja positiivinen pohjavire tekevät opiskelusta helpompaa kuin yhteistyö ventovieraiden kanssa. Lika barn leker bäst! Hyvin toimivassa ryhmässä yhdessä tekemisen ja oppimisen ilo loistavat kauas ja sellaisen ryhmän ohjaaminen piristää opettajankin päivän.

Koko kaveriporukan saaminen samaan ryhmään ei ole aivan helppo asia. Ratkaisuksi on ehdotettu, että jokainen saa valita yhden kaverin samaan ryhmään. Hankalaksi tilanne menee, jos valittu kaveri haluaisikin mieluummin olla jonkun muun kanssa. Ryhmän kokoa ei voi loputtomiin venyttää ja osa kuitenkin päätyy samaan ryhmään tuntemattomien kanssa. Ongelmia syntyy myös, jos kaverien kesken tulee epäsopua.  Huonosti toimivassa ryhmässä opettaja vaistoaa jonkin asian olevan vinossa, mutta perussyytä on vaikea tavoittaa.

Pitkän keskustelun jälkeen tiedekunta on päätynyt ratkaisuun, jonka mukaan opiskelijat jaetaan ryhmiin satunnaisesti, ennalta sovittujen pelisääntöjen mukaan. Ryhmien sukupuolijakauma pyritään tasaamaan ja katsotaan, että ryhmissä on eri ikäisiä ja eri opiskelutaustoista tulevia. Muun opetuksen tapaan jako-ohjeet perustuvat olemassa olevaan tutkimustietoon.

Itse en aikoinani päässyt samaan ryhmään kavereitten kanssa, mutta ryhmän jäsenistä tuli kavereita kuten nykyisistä työtovereista. Opiskelu on hyvää harjoitusta työelämää varten!