Vuosikellossani kesäkuu on omistettu tulevan lukuvuoden suunnittelulle. Tänä kesänä tämä onkin ollut poikkeuksellisen jännittävää, sillä tiedekunnan organisaatiouudistus ehtii niille lukukausille, joilla minulla on opetusta eli L4 ja L6s. Kuutosen koordinaattorina olen valmistellut uudistusta jo pitkään.
L4k uudistuksen kohtaan kurssin vastuuhenkilönä ja se aiheuttaa melkoisesti enemmän päänvaivaa kuin L6s koordinaattorin työ. Oman oppiaineeni volyymi nousi ensin 3,5 op ja laski sitten kolmeen opintopisteeseen. Tämä ei olisi ollut niin paha asia, jollen 0,2 op noususta riemastuneena olisi luvannut ottaa siihen toisen oppiaineen hallinnassa ollutta pientä opetuskokonaisuutta. Nyt jouduin suunnittelemaan koko paletin uusiksi.
Supistaminen pakottaa kiteyttämään oleellisen. Anen ydinaines on tähänkin asti ollut selvä ja oman opetuksen supistaminen auttaa meitä lisäämään ensimmäisten vuosikurssien perustietojen painoarvoa. Olen jo aiemmin huomannut, miten hyvät perustiedot opiskelijoilla on! He tietävät kyllä kaiken, mutta opittujen asioiden käytännön merkitys ei vielä ole hallussa ja sitä me yhdessä pohdimme anen opetusten aikana.
Tiukka paikka tuli eteen, kun tajusin, etteivät opintopisteet anna myöten koko käytännön viikon säilyttämistä. Toisesta näkökulmasta tämä on iloinen asia, sillä nykyisellään oppiminen on ollut paljon opiskelijan omasta aktiviteetista ja ohjaajan ajasta kiinni. Leikkaussali on mutkikas ympäristö eikä noviisi osaa heti katsoa oikeita asioita. Lisäsin simulaatioharjoituksen yhden salipäivän tilalle auttaakseni hahmotusta.
Muutos on mahdollisuus, tuskin olisi näin radikaaleihin uudistuksiin ryhtynyt ilman ulkoista painetta.