Tervetuloa, kansainväliset opiskelijat!

Keväällä sain suhteellisen lyhyellä varoitusajalla tehtävän laatia Anen kurssi kansainvälisille opiskelijoille. Minulla on toki aiempaa kokemusta KV-opiskelijoista ja heidän osaamistasostaan vuosittain järjestämäni elvytysopetuksesta osana RiHa-kurssia. Kolmen opintopisteen kurssin eli omaa kotimaista opetustamme vastaavan kurssin järjestäminen ei kuitenkaan ollut mikään pieni asia.

Päätin käyttää omaa vanhaa Anen kurssia pohjana ja KV-kurssia uuden curriculumin mukaisen kurssin pilottina. Kokemuksesta tiedän, että KV-opiskelijoilla on teoriatieto todella hyvin hallussa, mutta käytännön kokemusta heille kertyy vasta erikoistumisvaiheen alussa. Luento-opetus n. 10 opiskelijan joukolle ei tuntunut mielekkäältä, joten päätin viedä luennot verkkoon ja painottaa käytäntöä käänteisen oppimisen periaatteella.

Tapasin opiskelijat kurssin aluksi ja keskustelimme järjestelyistä yleisellä tasolla. Kerroin materiaalien löytyvän Moodlesta ja kehotin tutustumaan niihin ennakolta. Käänteinen oppiminen tuntui ilmeisesti ajatuksena vieraalta, sillä kahden lukupäivän kuluttua pidetyssä elvytysopetuksessa ERC:n suositus ei näyttänyt olevan kovin hyvin hallinnassa. Vaikka suositus on kaikille yhteinen, maa- ja paikkakuntaisia terveydenhuoltojärjestelmän eroja tuli keskusteluissa esiin.

Alun tapaamisessa opiskelijat kertoivat olevansa varsin kokeneita tipanlaittajia ja hetken mietin, kannattaako kanylointiharjoitusta edes järjestää. Kanylointi sujui kyllä kaikilta, mutta yhteinen harjoitus auttoi meidät yhteiselle kartalle. Meillä desinfektioksi riittää yksi pyyhkäisy potilaan puhtaalle iholle, mutta saksalaiset hankaavat ensi yhdellä desinfektioaineeseen kastetulla lapulla kaikki ihokarvat ja sen jälkeen tulee yksi pyyhkäisy kuten meillä.

Ensi viikolla on ohjelmassa anestesian induktiota harjoittava simulaatio. Odotan keskustelujamme suurella mielenkiinnolla!

 

Kypsyysnäytteen muistolle

Elo-syyskuun vaihteessa järjestetty AMEE-kongressi oli tiedekunnan voimannäyttö, osallistujia Meilahden kampukselta oli n. 120 ja postereita yhteensä 34. Ennen kongressia kampuksella kuhisi kuin joulupukin työpajassa, sen jälkeen toiminta on käynnistynyt hitaasti, mutta alamme taas päästä vauhtiin.

Kiihkeää keskustelua on herättänyt rehtorin kesäkuussa tekemä päätös luopua erillisestä kielentarkastajan tekemästä kypsyysnäytteen kielen tarkastamisesta. Tutkintoasetuksen (794/2004) mukaan opiskelijat ovat kirjoittaneet kypsyysnäytteen erillisenä opintosuorituksena, josta ei ole annettu opintopisteitä. Käytännössä syventävien opintojen ohjaaja on lähettänyt tenttitilaisuuden valvonnasta vastaavalle opintokoordinaattorille kypsyysnäytteen aiheen, joka on läheisesti sivunnut tutkielman aihetta.

Jatkossa kypsyysnäytteen hyväksyy tutkielman ohjaaja, joka nyt voi keskittyä tarkastelemaan opinnäytteen alaan liittyvää kielenhallintaa. Tämä on usein ongelma, sillä tutkielman kirjallisuuskatsausta kirjoitettaessa tekstiin usein pääsee pujahtamaan englanninkielestä tuttuja lauserakenteita. Itse usein kirjoitan tekstin ja sen jälkeen oikoluen sen suomeksi, mutta opiskelijoilla harvoin energia riittää niin pitkälle. Tämä on ongelma, sillä lääkärin tulee kyetä ilmaisemaan itseään sujuvasti maallikoiden ymmärtämällä tavalla.

Kypsyysnäyte on ollut valmistuvalle opiskelijalle eräänlainen pullonkaula. Tenttitilaisuuden jälkeen prosessissa on yleensä mennyt 2-3 viikkoa, mutta ruuhka-aikoina huomattavasti enemmän. Viime keväänä olin mielestäni hoputtanut opiskelijaa hyvissä ajoin, mutta kielentarkastajan lausunto viipyi. Tarkistin sisäpostilaatikkoni päivittäin yhä kasvavan epätoivon vallassa. Onneksi kielentarkastajan lausunto saapui viime hetkellä niin, että opiskelija pääsi toivomaansa publiikkiin.

Kypsyysnäytettä tulee siis ikävä ja toisaalta ei. Ohjaajana kiinnitän entistä enemmän huomiota myös täsmälliseen äidinkielen ilmaisuun. Opiskelijat osaavat kirjoittaa hyvin, kun vain yrittävät.