Keväällä sain suhteellisen lyhyellä varoitusajalla tehtävän laatia Anen kurssi kansainvälisille opiskelijoille. Minulla on toki aiempaa kokemusta KV-opiskelijoista ja heidän osaamistasostaan vuosittain järjestämäni elvytysopetuksesta osana RiHa-kurssia. Kolmen opintopisteen kurssin eli omaa kotimaista opetustamme vastaavan kurssin järjestäminen ei kuitenkaan ollut mikään pieni asia.
Päätin käyttää omaa vanhaa Anen kurssia pohjana ja KV-kurssia uuden curriculumin mukaisen kurssin pilottina. Kokemuksesta tiedän, että KV-opiskelijoilla on teoriatieto todella hyvin hallussa, mutta käytännön kokemusta heille kertyy vasta erikoistumisvaiheen alussa. Luento-opetus n. 10 opiskelijan joukolle ei tuntunut mielekkäältä, joten päätin viedä luennot verkkoon ja painottaa käytäntöä käänteisen oppimisen periaatteella.
Tapasin opiskelijat kurssin aluksi ja keskustelimme järjestelyistä yleisellä tasolla. Kerroin materiaalien löytyvän Moodlesta ja kehotin tutustumaan niihin ennakolta. Käänteinen oppiminen tuntui ilmeisesti ajatuksena vieraalta, sillä kahden lukupäivän kuluttua pidetyssä elvytysopetuksessa ERC:n suositus ei näyttänyt olevan kovin hyvin hallinnassa. Vaikka suositus on kaikille yhteinen, maa- ja paikkakuntaisia terveydenhuoltojärjestelmän eroja tuli keskusteluissa esiin.
Alun tapaamisessa opiskelijat kertoivat olevansa varsin kokeneita tipanlaittajia ja hetken mietin, kannattaako kanylointiharjoitusta edes järjestää. Kanylointi sujui kyllä kaikilta, mutta yhteinen harjoitus auttoi meidät yhteiselle kartalle. Meillä desinfektioksi riittää yksi pyyhkäisy potilaan puhtaalle iholle, mutta saksalaiset hankaavat ensi yhdellä desinfektioaineeseen kastetulla lapulla kaikki ihokarvat ja sen jälkeen tulee yksi pyyhkäisy kuten meillä.
Ensi viikolla on ohjelmassa anestesian induktiota harjoittava simulaatio. Odotan keskustelujamme suurella mielenkiinnolla!