KARVI – tiedekunta arvioitavana

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus on käynyt syksyn aikana arvioimassa maamme lääketieteelliset tiedekunnat. kansainvälisessä arviointiryhmässä oli mukana hollantilainen professori ja sen puheenjohtajana toimi apulaisprofessori Riitta Möller Tukholman Karoliinisesta Instituutista.

Arvioinnin oleellisena osana oli itsearviointiraportti, jonka työstämisen aloitimme jo kesällä, AMEE-kongressin valmistelujen ollessa kuumimmillaan. Muistan kirjoittaneeni sinne jotakin arvioinnista ja kommentoineeni muiden tekstiä, mutta prosessin tästä osasta minulla on hyvin hämärä mielikuva. Lämmin kiitos Outi Lassille, joka kokosi palasista vaikuttavan dokumentin!

Itsearviointi on antoisaa siksi, että se pakottaa kirjoittajan reflektoimaan omaa työtään. Pelkät hyvät aikeet eivät riitä, vaan jokaisen lausuman perustaksi pitää olla näyttöä. Tässä suhteessa omat arkistot ja AMEE:n kollektiivinen ponnistus olivat suureksi hyödyksi. Olemme tehneet jatkuvasti opetuksen kehittämistyötä ja prosessin vaiheet on selvästi dokumentoitu. Omalta osaltani huomasin, miten paljon langanpätkiä on vielä solmimatta ja miten paljon meillä on vielä kehitettävää.

Arviointiprosessin paras osuus oli kuitenkin haastattelu, johon minulla oli kunnia osallistua. Kiitos puheenjohtajan, keskustelun tunnelma oli lämmin ja arvostava. Sain useita tiukkoja kysymyksiä, joihin oli oikeastaan ilo vastata. Puheenjohtaja tiesi voivansa haastaa minua, sillä olimme olleet samalla Master of Medical Education kurssilla. Yhteisestä tietopohjasta oli apua vastaamisessa, vaikka konteksti onkin erilainen.

Riippumatta arvioinnin tuloksesta, haastattelun jälkeen ainakin minulle jäi voittajan olo. Keskustelun aikana kirkastui niin paljon asioita, että niiden avulla on hyvä lähteä kehittämään omaa ja tiedekunnan opetusta.

Luento 2.0

Luennolla istuminen on vuosisatoja vanha perinne, joka istuu huonosti tähän päivään. Schwartzstein ja Roberts julistivat perinteisen luennon kuolleeksi NEJM:ssä 17.8.-17 julkaistussa kirjoituksessaan. Alan huippuasiantuntijan sanomasta ei välity paljonkaan, jos esittäjä naputtaa 60 diaa näkyviin 45 minuutin esityksen aikana ja kuulijat istuvat passiivisina.

Luento-opetuksella on yksi ehdoton etu,  siinä kootaan suuri määrä opiskelijoita yhdessä samaan paikkaan, vuorovaikutukseen opettajan kanssa. Niitä on myös mahdollista pitää monella tavalla. Kokeellisen opetuksen suosijana päätinkin irrotella kunnolla saatuani tilaisuuden pitää luennon muussa kuin omaan vastuualueeseeni kuuluvassa kokonaisuudessa.

Otsikkoni oli Hengitysvajauspotilas päivystyksessä, mikä tarjoaa mukavuudenhaluiselle opettajalle oivallisen tilaisuuden lukea ääneen hiljattain päivitettyä Käypä hoito-suositusta. Siitä löytyy kaikki oleellinen, suosittelen! Päätin kuitenkin lähestyä tilannetta prosessinäkökulmasta, sillä potilaat saapuvat päivystykseen oireineen, vailla diagnoosin ilmoittavaa viivakoodia otsassaan. Harvoin potilaalla myöskään on yksi selvä vaiva (keuhkokuume), vaan mukana saattaa olla kroonisia sairauksia (COPD, astma, sydämen vajaatoiminta). Hoito aloitetaan samalla, kun diagnoosia tehdään – vakavassa tilanteessa ei ole paljon aikaa pohdintaan.

Olin jo keväällä kokeillut Taitopajan iSimulate-laitteistoa havainnollistajana ja tällä kertaa rakensin koko luennon sen varaan. Akuutti hengitysvajaus on ABCD-toimintajärjestyksessä kakkosena ja sairaalassa se on MET-keikkojen tavallisin syy. Esitin iSimulaten avulla nopeutetussa tahdissa, miten potilaan tilanne etenee vähäisistä oireista hapenpuutteesta johtuvaan sydänpysähdykseen. Tämän jälkeen keskustelimme tyyppitapausten hoitovaihtoehdoista eri vaikeusasteen hengitysvajauksessa.

Toivon, että opiskelijat oppivat jotakin. Keskustelu ainakin oli vilkasta, sekä Presemo-chatissa että salissa. Vähän teknisiä ongelmia tuli, mutta entisen ensihoitaja Maarit Raukolan ne ratkesivat niukasti ennen luennon alkua. Tästä on hyvä jatkaa!