Lapsena leukemiaa sairastaneita miehiä seksi kyllä kiinnostaa, mutta sujuu muita huonommin

Hedelmättömyys, huono sperman laatu ja gonadien vajaatoiminta ovat tunnettuja leukemiahoitojen komplikaatioita. Sen sijaan lapsena leukemian sairastaneiden miesten seksuaalista käyttäytymistä ei ole tutkittu. Asiaan tarttui Kirsi Jahnukaisen tutkimusryhmä. He tutkivat 52 leukemiasta parantunutta nuorta miestä, joiden leukemiadiagnoosista oli enemmän kuin 10 vuotta. Tutkittavat täyttivät Sexual Functioning-lomakkeen. Heistä kerättiin tiedot sosiodemografisesta asemasta, leukemiahoidoista, kivesten koosta ja spermamäärästä. Lisäksi kysyttiin masennusoireista ja fyysisestä kunnosta.

Jokaisella leukemiasta parantuneella oli seksiongelmia selvästi kontrolleja enemmän. Sen sijaan seksuaalisia fantasioita ja autoerektioita oli yhtä usein kuin kontrolleilla, mutta yhdyntöjä oli muita vähemmän. Subjektiivinen tunne orgasmista oli vaisu ja yleisesti ottaen he olivat normaalia tyytymättömämpiä seksielämäänsä. Siihen tyytymättömimpiä olivat depressiiviset ja ne joilla ei ollut parisuhdetta. Myös kivesten pieni koko ennusti seksiongelmia jossain määrin. Vanhimmilla hengissäsäilyneillä ongelmat pahenivat ja vaikuttaa siltä leukemian sairastaneilla seksuaalisuus hiipuu muita nopeammin.

Mielenkiintoista että vasta tämä artikkeli osoittaa, että seksiongelmat ovat tärkeä osa lasten leukemiahoitojen pitkäaikaisia komplikaatioita. Seksiterapia voisi tehdä näistäkin miehistä onnellisempia.

Haavisto A, Henriksson M, Heikkinen R, Puukko-Viertomies LR, Jahnukainen K.
Sexual function in male long-term survivors of childhood acute lymphoblastic leukemia.
Cancer. 2016 May 12. doi: 10.1002/cncr.29989.

Kohti suolistosyövän uudenlaista seulontaa

Suolistosyöpä on Suomessa kolmanneksi yleisin syöpätyyppi. Se kehittyy yleensä pahanlaatuiseksi hyvänlaatuisten esiasteiden (adenoomien) kautta, ja jos kasvain todetaan varhaisessa vaiheessa, on ennuste varsin hyvä. Suolen tähystys ei kuitenkaan liene kenenkään potilaan suosikkitoimenpide. Seulonnoissa suolistosyöpää ja sen esiasteita voidaan myös tutkia ulostenäytteestä.

Sakari Knuutilan johtamassa tutkimuksessa selvitettiin ns. uuden sukupolven DNA-sekvensoinnin soveltuvuutta syöpägeenimutaatioiden havaitsemiseksi ulostenäytteestä potilailla, joilla oli pahanlaatuisia suolistokasvaimia eli karsinoomia. Analyysi onnistui 80% näytteistä. Koska tietyt syöpägeenimutaatiot vaikuttavat syöpälääkkeiden hoitovasteeseen, on tärkeää tietää kunkin potilaan kasvaimen mutaatioprofiili. Nyt kuvatusta ei-invasiivisesta menetelmästä voi jatkossa olla hyötyä paitsi seulonnassa, myös täsmälääkkeiden valinnassa.

Armengol G, Sarhadi VK, Ghanbari R, Doghaei-Moghaddam M, Ansari R, Sotoudeh M, Puolakkainen P, Kokkola A, Malekzadeh R, Knuutila S: Driver Gene Mutations in Stools of Colorectal Carcinoma Patients Detected by Targeted Next-Generation Sequencing. J Mol Diagn. 2016 May 4. pii: S1525-1578(16)30028-9.

Abstract

Järkeä allergiaruokavalioihin

Suhtautuminen allergiaan ja sen ennaltaehkäisyyn on mielenkiintoinen esimerkki siitä miten ”tieteeseen pohjautuva koululääketiede” voi muuttua radikaalisti hyvin lyhyessä ajassa. Allergian esiintyvyys suomalaisilla lapsilla alkoi lisääntyä voimakkaasti joitakin vuosikymmeniä sitten. Tutkimustietoon perustuva (?) ratkaisu tähän ongelmaan oli tiukka ohjeistus allergeenialtistuksen minimoimiseksi pikkuvauvoilla. Tämä johti toisinaan äärimmäisen rajoitettuun ruokavalioon ja hysteeriseen siivoamiseen, jotta allerginen pikkulapsi saisi elää turvallisessa ympäristössä. Päiväkodit saivat myös tottua siihen, että suurella osalla lapsista oli lääkärintodistuksen perusteella toteutettava erityisruokavalio.

Tämänkertaisen viikon julkaisun viesti on harvinaisen selkeä. Mika Mäkelän vetämä tutkimusryhmä testaa siinä uuden suomalaisen allergiaohjelman periaatteita, joiden mukaan tolerisoitumista tulee edistää ja turhaa allergeenien välttämistä vähentää. Tutkimuksessa käytetty keino oli yksinkertainen: uusi kyselylomake koskien ruokaintoleransseja päiväkotilapsilla. Tulos oli vaikuttava, koska parin vuoden seuranta-aikana erityisruokavaliot vähenivät lähes puoleen.

Tutkimus on vaikuttavuudeltaan todennäköisesti erittäin merkittävä ja kustannus/hyöty analyysin luulisi myös antavan selkeästi positiivisen tuloksen.

Erkkola M, Saloheimo T, Hauta-Alus H, Kukkonen AK, Virta S, Kronberg-Kippilä C, Vaara E, Pelkonen AS, Fogelholm M, Mäkelä MJ; LILLA study group. Burden of allergy diets in Finnish day care reduced by change in practices. Allergy. 2016 Apr 27. doi: 10.1111/all.12902. [Epub ahead of print] PubMed PMID: 27117067.

Karu matkakertomus: suomalaisäidin turistiloma johti sikiön zikainfektioon ja mikrokefaliaan

Tämän talven suuri infektiouutinen on ollut zikaviruksen leviäminen uuteen maailmaan. Varsinkin Brasiliasta on raportoitu mikrokefalian voimakas lisääntyminen. Kiivasta keskustelua on käyty siitä, ovatko zika ja mikrokefalia suorassa syyseuraussuhteessa vai tarvitaanko zikainfektion lisäksi joku muu altistava tekijä. Suomalaisäidin tapauksen valossa näyttää syysseuraussuhde aika varmalta. Washingtonissa asuva suomalaispariskunta oli lomamatkalla keski- ja etelä-Amerikassa. He kävivät Meksikossa, Guatemalassa ja Belizessä marraskuussa 2015. Nainen oli tällöin 11-viikolla raskaana. Vuorokauden kuluttua paluusta Washingtoniin hän kuumeili, oli pahoinvoiva ja nivelkipuja. Oireet jatkuivat viiden päivän ajan. Myös miehellä oli samanlaisia oireita. Neljän viikon kuluttua pariskunta tuli käymään kotimaassaan, jossa naisella todettiin ensin Denguevirus- ja myöhemmin Zikavirus-vasta-aineita. Sikiölle tehtiin ultraäänitutkimus 13-, 16- ja 17-viikolla. Niissä ei todettu mikrokefaliaa. Sensijaan viikosta 16 viikolle 20 sikiön päänympärys jäi ikäverrokeista jälkeen noin 40%. 16. raskausviikolla todettiin r-PCR-tutkimuksella sikiössä flavivirusta ja sekvensiointi osoitti sen edustavan Keski-Amerikan zikavirusta. 20-viikolla tehty sikiön MRI osoitti, että aivoissa oli diffuusia atrofiaa eri puolilla. Huonon ennusteen takia vanhemmat päätyivät raskauden keskeytykseen. Post mortem-näytteistä tutkittiin zikavirusmäärää eri puolelta kehoa. Korkeinta se oli aivoissa, sen jälkeen istukassa, sikiönkalvoissa ja napanuorassa. Matalia pitoisuuksia todettiin eri puolilla kehoa ja lapsivedessä.

Hyvin tutkittu ja analysoitu tapausselostus sitoo varsin pitävästi yhteen sikiön mikrokefalian ja zikavirusinfektion, ja viittaa siihen että zikavirus on yksinään riittävä aiheuttamaan mikrokefalian eikä siihen tarvita altistumista muille teratogeeneille. Olli Vapalahden artikkeli ansaitsi paikkansa the New England Journal of Medicinessa. Onnittelut Olli!

Driggers RW, Ho CY, Korhonen EM, Kuivanen S, Jääskeläinen AJ, Smura T, Rosenberg A, Hill DA, DeBiasi RL, Vezina G, Timofeev J, Rodriguez FJ, Levanov L, Razak J, Iyengar P, Hennenfent A, Kennedy R, Lanciotti R, du Plessis A, Vapalahti O. Zika Virus Infection with Prolonged Maternal Viremia and Fetal Brain Abnormalities.
N Engl J Med. 2016 Mar 30. [Epub ahead of print]