University of Helsinki
Viilennys- eli hypotermiahoito on vakiokäytäntö sydänpysähdyksen jälkeen, koska sen on todettu parantavan neurologista ennustetta aivojen hapenpuutteessa. Myös aivoinfarktissa hypotermiahoidosta on ajateltu olevan hyötyä, mm. koska sen aikana aivopaine alenee. Lisäksi matala kehon lämpötila sairaalaan tullessa on ollut itsenäinen toipumista ja eloonjäämistä ennustava tekijä.
Toistaiseksi hypotermiahoito on ollut kokeellista aivoinfarktin hoidossa, ja sen käyttökelpoisuudesta, turvallisuudesta tai hyödyistä on vain muutamia satunnaistettuja tutkimuksia. Hereillä olevien potilaiden pintaviilennyksestä ei ole ollut tutkimuksia lainkaan.
HYKS:n neurologit Katja Piironen ja Markku Kaste tutkimusryhmineen ovat nyt korjanneet tuon puutteen. He valitsivat 10/2007 – 5/2010 välisenä aikana Meilahden päivystykseen tulleiden, liuotushoidon saaneiden potilaiden joukosta tutkimukseen soveltuvat potilaat, joilla oli vaikeita tai keskivaikeita neurologisia oireita tunnin kuluttua liuotuksesta ja joilla viilennys pystyttiin aloittamaan 6 tunnin kuluessa oireiden alusta. Puolet potilaista (n=18) satunnaistettiin viilennysryhmään ja puolet (n=18) tavanomaiseen hoitoon.
Viilennys toteutettiin kylmäpeitoilla, jotka asetettiin rintakehälle, vyötärölle ja raajoihin. Lisäksi hoidon alussa tiputettiin kylmää suolaliuosta suoneen. Tavoitelämpötila oli 34.5-35.5 ˚C, joka saavutettiin 15 potilaalla 18:sta. Keskimäärin potilaat olivat viilennettyinä 10.5 tuntia, jonka jälkeen heidän kehon lämpönsä palautettiin noin vuorokauden kuluessa hoidon alusta.
Haittatapahtumat olivat yleisempi viilennys- kuin verrokkiryhmässä. Edellisessä niitä oli yhteensä 19 ja jälkimmäisessä 12. Viilennysryhmässä oli merkitsevästi enemmän verikaasuongelmia (happivajausta ja hiilidioksidin ylimäärää), veren happamuutta sekä magnesiumin ja natriumin vajausta. Lähes tilastollinen merkitsevyys saavutettiin keuhkokuumeessa ja sydämen harvalyöntisyydessä, joita oli enemmän viilennysryhmässä. Kylmähorkkaa oli viilennysryhmässä luonnollisesti enemmän kuin verrokeilla.
3 kk kuluttua viilennyshoidon saaneilla oli puolet vähemmän (22 %) vammautumista kuin verrokkiryhmällä (44 %). Vaikka ero ei ollut aivan tilastollisesti merkitsevä (p=0.157), se osoittaa, että kliinisesti viilennyshoidolla saavutettiin selkeää etua. Erityisesti itsenäisesti kävelevien määrä oli viilennysryhmässä suurempi ja täysin ulkopuolisen avun varaan jäi vähemmän. Hyvän ennusteen määrä oli molemmissa ryhmissä yhtä suuri.
Tutkimus osoittaa, että pintaviilennys 35 asteeseen on sivuvaikutuksistaan huolimatta turvallinen, käyttökelpoinen ja todennäköisesti ennustetta parantava hoitomuoto. Sillä näyttäisi olevan vähemmän vakavia haittavaikutuksia ja kuolleisuutta kuin syväjäähdytyksellä 33 asteeseen, jota aiemmissa tutkimuksissa on käytetty.
Tämän käytännöllisen tutkimuksen tekijät ehdottavat lisätutkimusten aiheiksi ennaltaehkäisevän antibioottihoidon käyttöönoton keuhkokuumeiden ehkäisyyn, keuhkokuvakontrollit erityisesti sydämen vajaatoiminnan varhaiseksi havaitsemiseksi ja valtimokanyylin käytön verikaasujen säännölliseksi mittaamiseksi. Nämä toimet ovat mahdollisia stroke-yksiköissä, jolloin syväjäähdytyksen vaatimia teho-osasto-olosuhteita ei välttämättä tarvita. Tämä lisää hoidettavien potilaiden lukumäärää ja näin toivottavasti tulevaisuudessa parantaa entisestään huipputason aivoinfarktin hoitoa Suomessa.
PiironenK, Tiainen M, Mustanoja S, Kaukonen KM, Meretoja A, Tatlisumak T, Kaste M. Mild Hypothermia After Intravenous Thrombolysis in Patients With Acute Stroke: A Randomized Controlled Trial. Stroke 2014 2014 Jan 16. [Epub ahead of print]