University of Helsinki
Elinympäristön muutoksia; ruokavaliota, ilmansaasteita, vähentyneitä infektioita ja parasiittialtistusta sekä antibioottien käytön lisääntymistä on pidetty niin sanotun hygieniahypoteesin mukaan allergioiden, astman ja kroonisten tulehdussairauksien lisääntymisen syynä. Viime aikoina on opittu ymmärtämään myös maaperän bakteerien ja kasvillisuuden merkitystä immuunivasteen säätelijöinä ja hygieniahypoteesia onkin laajennettu biodiversiteettihypoteesiksi, jonka mukaan lapsuuden aikainen altistus erilaisille luontoympäristöille, eliöille ja mikrobeille voisi vähentää allergisten sairauksien riskiä
Monitieteinen tutkimusryhmä akatemiaprofessori Ilkka Hanskin ja Lasse Ruokolaisen johdolla testasi biodiversiteettihypoteesia tutkimalla atooppisen herkistymisen yhteyttä tutkittavien kotien ympäristön maankäyttöön. Meilahden kampukselta tutkimusryhmässä olivat mukana mm. professorit Tari Haahtela ja Mikael Knip. Tutkimusaineistona käytettiin neljää 0.5-20 vuotiaiden lasten ja nuorten kohorttia Suomesta ja Virosta. Yhteensä tutkittavia oli 1044. Atooppista herkistymistä tutkittiin määrittämällä inhalaatioallergeeneille spesifisten IgE-vasta-aineiden määrää seerumissa. Kodin ympäristön maankäytöstä laskettiin metsän, maanviljelysalueiden, rakennetun alueen, kosteikkojen ja vesistöjen osuudet. Metsän ja maanviljelysalueiden määrä 2-5 km sisällä kodista liittyi käänteisesti atooppisen herkistymisen riskiin vähintään 6-vuotiailla. Kodin ympäristö selitti myös 20 % terveiden henkilöiden välisestä vaihtelusta ihon proteobakteerien määrässä.
Toisin sanoen, mitä enemmän kodin ympäristössä on viheralueita, sitä epätodennäköisemmin lapselle näyttäisi kehittyvän atopia. Lapsuudessa viheralueilla vietetty aika on siis erityisen tärkeää. Viheralueiden vaikutus saattaa välittyä ympäristön mikrobien vaikutuksella normaaliflooraan, joka puolestaan vaikuttaa immuunitoleranssiin.