University of Helsinki
Alhainen fyysinen aktiivisuus on liittynyt dementian riskiin useissa seurantatutkimuksissa. Lapsuuden kokemukset ja perimä voivat vaikuttaa fyysiseen aktiivisuuteen, eikä seurantatutkimuksissa useinkaan voida erottaa vaikuttaako fyysinen aktiivisuus itsenäisesti vai fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavat lapsuuden kokemukset ja perimä dementian riskiin.
Paula Iso-Markku, Jaakko Kaprio ja kumppanit tutkivat fyysisen aktiivisuuden vaikutusta dementiakuolleisuuteen Suomalaisessa kaksoskohortissa. Aineistona käytettiin 21791 suomalaista kaksosta, joilta oli kyselytutkimuksella selvitetty vapaa-ajan fyysistä aktiivisuutta vuosina 1975 ja 1981. Tutkittavat jaettiin kolmeen ryhmään voimakkaan fyysisen aktiivisuuden pysyvyyden perusteella: ei voimakasta fyysistä aktiivisuutta kumpanakaan tutkimusvuonna, voimakasta fyysistä aktiivisuutta molempina vuosina ja muutos fyysisessä aktiivisuudessa vuosien välillä.
29 vuoden seurannan aikana 353 tutkittavaa kuoli dementiaan. Henkilöillä, jotka harrastivat vapaa-ajallaan voimakasta fyysistä aktiivisuuttta molempina tutkimusvuosina oli 35% pienempi riski (hazard ratio 0.65) kuolla dementiaan kuin henkilöillä, jotka eivät osallistuneet voimakkaaseen fyysiseen aktiivisuuteen kumpanakaan vuonna. Sekoittavien tekijöiden huomioiminen ei muuttanut tuloksia. Verrattaessa kaksospareja todettiin, että aktiivisemmalla kaksosella oli 52% pienempi riski kuolla dementiaan kuin vähemmän aktiivisella kaksosella. Fyysisen aktiivisuuden määrän yhteydestä dementiariskiin ei voitu tehdä varmoja johtopäätöksiä.
Näin ollen, pysyvä voimakas fyysinen aktiivisuus suojaa dementialta, eikä lapsuuden ympäristö näytä selittävän tätä vaikutusta. Liikuntaharrastuksista kannattaa siis pitää kiinni, myös aivojen vuoksi.