Month: March 2015

Posted on

Aina ei mee mitokondriaaliset nallekarkit tasan

Mitokondriot tunnetaan solujen voimalaitoksena. Mitokondrioiden toimintaan tarvitaan niiden sisältämä pieni genomi (mtDNA). Jokainen solu sisältää satoja tai jopa tuhansia kopioita mtDNA:ta. Kun joihinkin näistä mtDNA-kopioista tulee mutaatiota, on samassa solussa useita eri mtDNA-versiota. Tällaisen solun jakaantuessa eri mtDNA-versiot voivat jakaantua epätasaisesti kahteen tytärsoluun siten, että toiseen tytärsoluun tulee enemmän mutatoituneita mtDNA-molekyylejä.

Brendan Battersbyn tutkimusryhmä (Molekyylineurologian tutkimusohjelma, Tutkimusohjelmayksikkö) selvitti mtDNA:n jakautumismekanismeja hiirissä, joiden solut sisältävät luonnostaan kahta eri mtDNA-versiota, eli mtDNA-haplotyyppiä. Jo aiemmin oli havaittu, että maksan ja munuaisten kehittyessä näiden kudosten soluihin valikoituu yksi mtDNA-haplotyyppi, kun taas hematopoiettisiin kudoksiin valikoituu toinen. Kaikkien muiden kudosten osalta molempien mtDNA-haplotyyppien jakaantuminen on sattumanvaraista.

Tuman genomissa sijaitseva Gimap3-geeni on yksi Battersbyn ryhmän aiemmin tunnistamasta kolmesta geenistä, jotka vaikuttavat mtDNA-haplotyyppien jakaantumiseen, ja se ilmentyy hematopoieettisissa kudoksissa. Jokinen et al. osoittavat nyt tutkimuksessaan, että GIMAP3-proteiini esiintyy pernan soluissa endoplasmisessa kalvostossa, ja että toinen samaan geeniperheeseen kuuluva proteiini, GIMAP5, toimii kooperatiivisesti GIMAP3:n kanssa. Kummankin proteiinin taso vaikutti merkittävästi mtDNA-haplotyyppien jakaantumiseen tytärsoluihin pernassa.

 

Jokinen R, Lahtinen T, Marttinen P, Myöhänen M, Ruotsalainen P, Yeung N, Shvetsova A, Kastaniotis AJ, Hiltunen JK, Öhman T, Nyman TA, Weiler H, Battersby BJ. Quantitative changes in Gimap3 and Gimap5 expression modify mitochondrial DNA segregation in mice. Genetics. 2015 Mar 25 [Epub ahead of print]

ABSTRACT

 

Posted on

Vaikuttaako pikaruokapaikkojen etäisyys koulusta nuorten lihavuuden riskiin?

Lisääntyvä lasten ja nuorten ylipaino on maailmanlaajuisesti puhuttava aihe. Erityisen iso tämä ongelma on Yhdysvalloissa ja siellä tehdyt tutkimukset myös dominoivat ongelman tieteellistä tutkimusta, ehkä turhankin voimakkaasti. Työterveyslaitoksen tutkimusryhmä on selvittänyt nuorten ylipainon yhteiskunnallisia riskitekijöitä Suomessa.

Tämä tutkimusraportti perustuu peruskoulun 8.-9.-luokkalaisille suunnattuun valtakunnalliseen kyselytutkimukseen, jossa tiedusteltiin terveyteen ja elintapoihin liittyviä asioita. Myös pituus ja paino perustuivat haastateltavan omaan ilmoitukseen (mikä vaikuttaisi olevan tutkimuksen ilmeinen heikkous). Analyysissa keskityttiin ensisijaisesti kouluruokailuun ja välipalatottumuksiin ja tulokset yhdistettiin tietoon siitä, kuinka kaukana koulusta sijaitsi lähin pikaruokaa tarjoava liikelaitos, oletettavasti siis hampurilaisbaari, kioski tai ruokakauppa.

Vastausprosentti oli häikäisevän hyvä (83%) – osoittaen murkkujen korkeaa kuuliaisuusastetta. Kaikkiaan analysoitavaksi saatiin 23 182 nuoren vastaukset, joten materiaali edustaa varsin suurta osaa koko maan ikäluokasta. Tulokset osoittavat, että 13% vastanneista oli joko ylipainoisia tai lihavia (BMI yli 25). Pojat olivat useammin ylipainoisia kuin tytöt ja lisäksi ylipainoon korreloivat mm. alempi sosioekonominen status, epäsäännölliset ateriointitottumukset ja suurempi viikkoraha. Tutkimuksen pääkohde eli koulun ja pikaruuan välinen etäisyys liittyi myös lihavuuteen, mutta vain alimmassa sosioekonomisessa ryhmässä.

Tutkimuksessa on epäilemättä heikkouksia, mm. liittyen vastausten luotettavuuteen. Voisiko tyttöjen vähäisempi ylipainoisuus perustua aliarvioituun painoon vastauslomaketta täytettäessä? Epäilemättä tulokset kuitenkin heijastelevat todellisia ilmiöitä. Mitä johtopäätöksiä tästä sitten pitäisi vetää? Auttaisiko suojaetäisyyden säätäminen Mäkkärin ja koulun välille? Parempi vaihtoehto taitaisi kuitenkin olla sosioekonomisen statuksen nostaminen. Valitkaamme eduskuntavaaleissa oikeat henkilöt tätä toteuttamaan!

Virtanen M, Kivimäki H, Ervasti J, Oksanen T, Pentti J, Kouvonen A, Halonen
JI, Kivimäki M, Vahtera J. Fast-food outlets and grocery stores near school and
adolescents’ eating habits and overweight in Finland. Eur J Public Health. 2015
Mar 18. pii: ckv045. [Epub ahead of print] PubMed PMID: 25788473.

Posted on

Moniammatillisuus on valttia lyhytsuolisyndrooman hoidossa

Moniammatillinen toiminta tutkimuksessa ja kliinisessä toiminnassa korostuu, kun työskennellään erityisen haastavien aiheiden parissa. Lyhytsuolisyndrooma syntyy laajan suolen poistoleikkauksen seurauksena ja johtaa vakavaan aliravitsemustilaan. Laajaan suoliresektioon johtavia syitä ovat mm. suolen kiertymä ja nekrotisoiva enterokoliitti, joita tavataan etenkin keskosilla. Laaja suoliresektio käynnistää jäljelle jääneen suolen mukautumisen, jolloin suolen toiminnan tehostuu. Hoidon tavoitteena on selviytyminen ilman pysyvää parenteraalista ravitsemusta ja siihen liittyviä vakavia komplikaatioita (Pakarinen M ym. Duodecim 2003;119:7–9 ).

Lyhytsuolisyndrooman hoito on monitahoista ja edellyttää onnistuakseen useiden erikoisalojen tiivistä yhteistyötä. Merras-Salmio ja Pakarinen HYKS:n Lastenklinikalta ovat verranneet retrospektiivisessä asetelmassa vuosina 1988-2014 lyhytsuolisyndrooman takia hoidettuja keskimäärin viikolla 33 syntyneitä keskospotilaita. Vuonna 2009 käyttöön otettu moderni moniammatillinen hoitoprokolla jakoi kohortin kahteen ryhmään, joista 26 potilasta oli hoidettu vuosien 1988-2008 aikana ja 22 potilasta vuosina 2009-2014. Eloonjäämisluku parani 95%:iin uudella hoitoprotokollalla, sen ollessa 88% ennen vuotta 2009 (ero ei ollut merkitsevä). Sen sijaan selvä ero saatiin parenteraalisen ravitsemuksen suhteen, jota tarvittiin keskimäärin 15 kk varhaisemmassa kohortissa ja vain 6 kk myöhemmässä (P=0,0015). Kolestaattinen maksavaurio on vakava lyhytsuolisyndrooman komplikaatio, johon varhaisemmassa kohortissa kuoli kaksi potilasta, muttei yhtäkään myöhemmässä. Infektiot ovat yleisiä lyhytsuolisyndroomaa sairastavilla ja altistavat potilaan sepsikselle. Myös katetrisaatioon liittyvät infektiot vähenivät uudemmassa protokollossa verrattuna vanhaan hoitomuotoon (P=0,0178).

Uudella moniammatillisella hoitomuodolla siis saavutettiin merkittävä hyöty vanhaan verrattuna, joka nopeutti parenteraalisesta nutritiosta vierrottamista, hillitsi infektioita ja säästi potilaat maksavaurioilta.

Merras-Salmio L, Pakarinen MP. Refined Multidisciplinary Protocol Based Approach to Short Bowel Syndrome Improves Outcomes. J Pediatr Gastroenterol Nutr. 2015 Feb 24. [Epub ahead of print] PubMed PMID: 25729889.

Posted on

Lavantaudin rajuudelle löytyi syy

Salmonella enterica bakteerin aiheuttama ”lavantauti” tappoi Suomessa paljon ihmisiä ennen antibioottien aikakautta. Termillä ”lavantauti” on muuten varsin proosallinen tausta, sen arvellaan syntyneen siitä, että tauti kaatoi rankan ripulin ja kuumeen vuoksi potilaat vääjäämättä petiin eli ”lavalle” tai ”lavitsalle”. Raju bakteeri siis. Edelleenkin siihen liittyy noin 1% kuolleisuus; maailmanlaajuisesti tapauksia on jopa 27 miljoona vuodessa. Tartunta saadaan tyypillisimmin kanoista, huonosti käsitellyn ruuan muodossa.

Mutta mikä tästä bakteerista on muovannut niin äkäisen pikku pirulaisen? Professori Seppo Meren työryhmä onnistui paljastamaan yhden mekanismin, jolla Salmonella heikentää ihmisen immuunipuolustusta. Bakteerilla on nimittäin pintaproteiini nimeltään PgtE, joka on proteaasi (entsyymi), eli se pystyy pilkkomaan proteiineja. PgtE kuuluu proteiiniperheeseen (omptin), jonka tiedetään pilkkovan komplementtijärjestelmän proteiineja.

Tutkimusryhmä testasi tämän skenaarion valossa olisiko Salmonellan PgtE sellainen entsyymi, jolla ihmisen immuunijärjestelmän käyttämistä ammuksista tehdään suutareita. He osoittivat, että PtgE pilkkoo – ja siten inaktivoi – komplementti komponentteja B ja H. Näistä B toimii komplementtikaskadissa keskeisten C3 ja C3b aktivoinnissa ja juuri nämä aktivoidut komponentit ovat tärkeässä roolissa, kun mikrobeista tehdään hakkelusta. Komponentti H on taas säätelytekijä, joka kiinnittymällä omiin soluihin estää liian aggressiivisen immuunireaktion omia kudoksia kohtaan. Omien kudosten suoja siis heikentyy samalla kun bakteeria tuhoavia ammuksia jää syttymättä. Näin paljastui yksi evoluution myötä syntynyt mekanismi, joka tekee Salmonella entericasta niin rajun, ”lavitsalle” pakottavan taudinaiheuttajan.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25705210?dopt=Abstract

The outer membrane protease PgtE of Salmonella enterica interferes with the alternative complement pathway by cleaving factors B and H. Riva R, Korhonen TK, Meri S. Front Microbiol. 2015 Feb 6;6:63