University of Helsinki
Itsestään tapahtuva aivoverenvuoto on neurologinen katastrofi, johon liittyy suuri kuolleisuus. Yleisimmin tällainen verenvuoto tulee lukinkalvon alle, verisuonipullistuman revettyä. Potilaiden pitkäaikaisselviytymisestä on kuitenkin vain pieni määrä tutkimuksia. Akatemiaprofessori Jaakko Kaprion tutkimusryhmä hyödynsi merkittävää suomalaista FinRISKI aineistoa, jossa kerättiin väestöstämme yli 60000:n 25-74 vuotiaan henkilön terveystietoja vuosina 1972-2007. Aiemmin väestömateriaaleja ei ole käytetty lukinkalvonalaisen verenvuodon saaneiden potilaiden eloonjäännin selvittämiseen, vaan tutkimukset ovat keskittyneet yksittäisten sairaaloiden potilasmateriaaleihin. FinRISKI:n osallistujista 437 sai seuranta-aikana lukinkalvonalaisen verenvuodon. Niillä potilailla, jotka olivat elossa vuoden kuluttua vuodosta, todettiin tässä tutkimuksessa noin kaksinkertainen kuoleman riski verrattuna väestökontrolleihin. Tuo riski liittyi aivoverisuoniin vaikuttaviin riskitekijöihin, erityisesti kohonneeseen systoliseen verenpaineeseen (>159 mmHg), korkeaan kokonaiskolesteroliin (>7.07 mmol/L) ja aktiiviseen tupakointiin. Tutkimuksessa todetaan, että lukinkalvonalaisen verenvuodon jälkihoidossa tulee kiinnittää erityistä huomiota näiden riskitekijöiden vähentämiseksi. Tällä voisi olla merkitystä elinvuosien pituuteen aivoverenvuodon jälkeen.
Korja M, Silventoinen K, Laatikainen T, Jousilahti P, Salomaa V, Kaprio J.Cause-specific mortality of 1-year survivors of subarachnoid hemorrhage. Neurology. 2013 Jan 9. [Epub ahead of print]