University of Helsinki
Aktan-Collan K, Kääriäinen H, Järvinen H, Peltomäki P, Pylvänäinen K, Mecklin JP, Haukkala A. Psychosocial consequences of predictive genetic testing for Lynch syndrome and associations to surveillance behaviour in a 7-year follow-up study. Fam Cancer. 2013 Mar 20. [Epub ahead of print] PubMed PMID: 23512527.
Lynchin syndrooma (perinnöllinen ei-polypoottinen kolorektaalisyöpä, HNPCC) on yleisin periytyvä suolistosyöpä (1-5% kaikista kolorektaalisyöpä potilaista). DNA-korjausentsyymien MLH1 ja MSH2 mutaatiot ovat tavallisin taustalta löytyvä taudin syy. Mutaation omaava henkilö sairastuu kolorektaalisyöpään keskimäärin 20 vuotta aiemmin kuin muu osa väestöä, ja myös mm. kohdun runko-osan ja mahalaukun syövät ovat yleisempiä mutaatioiden kantajilla. Aina kun alle 50 vuotias henkilö sairastuu kolorektaalisyöpään, tulisi harkita mutaatiotutkimuksia.
Lynchin syndrooma sukujen tunnistaminen on olennainen osa perinnöllisten syöpien ehkäisyä, koska vain näin voidaan mutaation kantajat tunnistaa ja saattaa seurannan piiriin. Kun potilaan geenivirhe on paikannettu, voidaan riskihenkilöille tarjota perinnöllisyysneuvontaa ja geenitestimahdollisuutta. Geenimuutoksen kantajille voidaan puolestaan tarjota kolonoskopiaseurantaa, joka vähentää suolistosyövän ilmaantuvuutta ja kuolleisuutta (Järvinen HJ ym. J Clin Oncol. 2009 27:4793-7). Toiminnan hyöty perustuu myös siihen, että mutaatiovapaat henkilöt voidaan vapauttaa turhista seurantatutkimuksista. Tässä tutkimuksessa on selvitetty, millaisia psykososiaalisia vaikutuksia testaaminen aiheuttaa mutaatiopositiivisissa ja negatiivisissa henkilöissä. Tämän nimenomaisen tutkimuksen ansiot ovat suhteellisen suuri kyselytutkimukseen osallistuneiden määrä (62 mutaation kantajaa ja 146 ei-mutatoitunutta henkilöä) ja toistaiseksi pisin julkaistu tutkimusaika (seitsemän vuotta).
Mutaation kantajat olivat huolestuneempia syöpäriskistä, mutta aliarvioivat sen merkitystä. Tämä ei onneksi vaikuttanut heidän halukkuuteensa osallistua kolonoskopiaseurantaan. Itse asiassa kaikki mutaation kantajat kolonoskopoitiin, joskin osalla (17%) suositeltu kolmen vuoden seurantaintervalli ylittyi. Ainoa parametri, joka ennusti seurannan ei-optimaalista toteutumista liittyi kuoleman pelkoon yksi kuukausi geenitestin jälkeen. Ei-mutatoituneilla henkilöillä tyytyväisyys testin tekemiseen oli suurempi, joskin he olivat epäilevämpiä testin validiteetin suhteen. Itse asiassa näistäkin henkilöistä 16% päätyi kolonoskopiaan, ja tämä oli suositumpaa niiden henkilöiden keskuudessa, jotka epäilivät geenitestin osuvuutta. Koko seuranta-ajan sekä mutaation kantajat että ei-mutatoituneet olivat erittäin tyytyväisiä siihen, että olivat testiin osallistuneet, joka oli seitsemän vuoden kohdalla 96% (ei-mutatoituneet) ja 89% (mutaation kantajat). Ehkä hieman yllättävää oli se, ettei kukaan vastanneista ilmoittanut käyttäneensä psykologista/psykiatrista tukea. Tämä saattaa ilmentää Lynchin syndroomaan liittyvää seurannan ja hoidon tehokkuutta.