Antibiootit aiheuttavat pikkulapsen lihavuutta

Jo 50-luvulta lähtien antibiootteja on käytetty karjan kasvun edistämiseen, mutta vaikutusmekanismi on jäänyt hämäräksi. Ehkä antibiootit edistävät kasvua tappamalla kasvua hillitsevää suolistoflooraa. Suoliston bakteeriflooralle on löydetty muitakin ihmeellisiä vaikutuksia. Se määrää sen kenelle nälänhätäiselle lapselle tulee kvasiorkor ja kenelle ei. Harri Saxénin ohjaama ryhmä tarttui kysymykseen antibioottien vaikutuksesta painonnousuun. Ryhmä seurasi 6114 poikaa ja 5948 tyttöä syntymästä kaksivuotiaaksi. Heistä mitattiin BMI ja pituus, ja kysyttiin mitä antibiootteja lapset olivat syöneet, miten paljon, miten monta kertaa ja mihin aikaan.
Aivan kuten oli odotettavissa, antibioottien käyttö teki lapsistakin lihavia. Kaikista suurinta painon nousu oli, jos käytetyt antibiootit olivat makrolideja, jos antibiootteja oli syöty kuuden ensimmäisen kuukauden aikana tai useaan otteeseen. Ei se antibioottien aiheuttaman painon nousun mekanismi selvinnyt tässäkään tutkimuksessa, mutta pari huolestuttavaa asiaa se nosti esiin. Antibiootit lisäävät lasten painoa yhtä tehokkaasti kuin eläimissä. Tämä voi olla selitys maailmanlaajuiselle lasten lihavuusepidemialle. Viestit lääkäreille ovat loogiset. Antibiootteja pitää käyttää lapsilla harkiten ja jos niitä pitää käyttää, mahdollisimman kapeaspektrisiä lääkkeitä.

Antti Saari, Lauri J. Virta, Ulla Sankilampi, Leo Dunkel, Harri Saxen.
Antibiotic Exposure in Infancy and Risk of Being Overweight in the First 24
Months of Life
Pediatrics 135:617-626, 2015

Lihomistrendi on pysähtynyt, vai onko?

Paino on ollut nousussa kaikkialla maailmassa viimeiset 40 vuotta. Hiljattain on kuitenkin tullut ensimmäisiä raportteja, joiden mukaan lihavuus ei enää lisääntyisikään. Näin on myös Suomessa. Finriski 2012 osoitti, että naisten ylipainon nousu oli pysähtynyt, tosin liian korkealle tasolle. Miehillä kasvu on vielä jatkunut. Ylipainoisia, eli painoindeksin 25 ylittäneitä on 25 – 74 -vuotiaista miehistä 66 % ja naisista 46 %. Lihavia, eli painoindeksin 30 ylittäneitä on molemmista sukupuolista noin 20 %.
Lihomistrendejä on nyt tutkittu keräämällä yhteen useiden maiden tietoja, mukaan lukien suomalaiset Finriski-tutkimukset. Yhtenä pääkysymyksenä oli sosiaaliluokan vaikutus. On nimittäin ajateltu, että lihominen pysähtyisi ensin hyvässä sosiaalisessa asemassa olevilla, mutta jatkaisi nousuaan alhaisemmissa sosiaaliluokissa. Suurimmassa osassa tutkimuksia hypoteesi piti paikkansa. Näin oli ranskalaisessa, sveitsiläisessä ja suomalaisessa aikuisten tutkimuksessa sekä ranskalaisessa, ruotsalaisessa, englantilaisessa ja australialaisessa lasten tutkimuksessa. Löytyi kuitenkin myös joitakin tutkimuksia, joissa lihominen oli samanlaista kaikissa sosiaaliluokissa, mm. suomalaisessa nuorten tutkimuksessa.
On myös mahdollista, että keskimääräiset lihavuusluvut eivät paljasta lihomiseroja eri painoluokissa. Lukuisissa maissa (Suomi, Ruotsi, Norja, Hollanti, Saksa, USA) havaittiin, että lihominen ei ole enää kovin voimakasta matalammissa painoluokissa, mutta lihominen jatkuu voimakkaana jo valmiiksi vaikeasti lihavilla. Vain Tanskassa tätä ilmiötä ei havaittu. Lapsilla tulokset olivat hajanaisemmat.
Lisäksi koontatutkimuksessa arvioitiin painoindeksin ja vyötärönympäryksen perusteella saatujen tutkimusten eroja. Oli selvää, että monissa maissa, joissa painoindeksi ei näyttänyt paljon nousseen, vyötärönympärys jatkoi nousemistaan. Näyttäisi siis siltä, että vaikka lihominen pysähtyisi, rasva kertyy entistä enemmän vyötärön seudulle. Todennäköisin syy keskivartalon pyöristymiselle ja löysistymiselle on liikunnan puute.
Vaikka lihavuuden lisääntymisen sanottaisiinkin siis keskimäärin tasaantuneen, on mahdollista, että tämä pitää paikkansa hyväosaisilla, naisilla ja vähemmän lihavilla. Alemmissa sosiaaliluokissa, miehillä ja jo valmiiksi lihavilla kasvu jatkuu. Kaikilla sen sijaan näyttää siltä, että ilman painoindeksin nousuakin lihavuudessa on päädytty liian korkealle tasolle, ja ryhdytty lihomaan keskikehopainotteisesti.

Visscher TL1, Heitmann BL2, Rissanen A3, Lahti-Koski M4, Lissner L5.
A break in the obesity epidemic? Explained by biases or misinterpretation of the data?
Int J Obes (Lond). 2014 Jun 9.

Abstract

Terve ja sairas lihavuus

Lihavuus on tunnetusti tärkeä diabeteksen ja sydän-ja verisuonitautien riskitekijä. Vaikutuksen tiedetään välittyvän lihavuuteen assosioituvien insuliiniresistenssin, dyslipidemian ja kohonneen verenpaineen kautta. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että nämä riskit eivät näytä koskevan kaikkia lihavia henkilöitä. Aiempien tutkimusten perusteella on vahvoja perusteita sille, että metabolinen sairastavuus liittyy nimenomaan rasvan kertymiseen sisäelimiin, etenkin maksaan, eikä ihonalaisen rasvan määrällä ole tässä niin suurta merkitystä.

Tässä apulaisprofessori Kirsi Pietiläisen johtamassa elegantissa tutkimuksessa on hyödynnetty ainutlaatuista suomalaista identtisten kaksosten kohorttia. Kaksoset ovat yleensä ruumiinrakenteeltaan samanlaisia. Niinpä yli 5400 perheen joukosta pystyttiin tunnistamaan vain 16 identtistä kaksosparia, joissa kaksosista toinen oli normaalipainoinen ja toinen selkeästi ylipainoinen. Keskimääräinen painoero oli peräti 17 kg. Lihominen oli alkanut keskimäärin n. 20 v iässä.

Näitä harvinaisia tutkimushenkilöitä ei tyydytty ainoastaan punnitsemaan, vaan heille tehtiin perusteelliset aineenvaihdunnalliset tutkimukset. Rasvamassaa kuvannettiin sekä DXA- MRI- että spektroskopia menetelmillä. Glukoosi-toleranssia ja insuliinieritystä tutkittiin oraalisella sokerirasituskokeella. Lisäksi kaikilta tutkittavilta otettiin ihonalaisesta rasvakudoksesta biopsia, josta eristetystä RNA:sta tehtiin genominlaajuinen transkriptionaalinen profilointi.

Tulokset osoittautuivat erittäin mielenkiintoisiksi. Huolimatta siitä, että painoero oli täsmälleen yhtä suuri, tasan puolet lihavista kaksospareista osoittautui ”metabolisesti terveiksi”. Heille oli ominaista maksan normaali rasvasisältö, eikä heillä todettu mitään metaboliseen oireyhtymään viittaavia löydöksiä . ”Metabolisesti sairailla” kaksospareilla taas oli selkeästi lisääntynyt maksan rasvasisältö ja tähän liittyen klassiseen metaboliseen oireyhtymään kuuluvat insuliiniresistenssi, lipidiprofiili ja hiukan korkeampi verenpaine.

Erityisen mielenkiintoinen on rasvakudoksen geeniekspressioanalyysi, jonka perusteella ”sairaalle lihavuudelle” on ominaista häiriintynyt mitokondrioiden toiminta ja lisääntynyt inflammaatio. Koska kyseessä ovat identtiset kaksoset, näiden erojen taustalla täytyy olla muuta kuin perityt geenit. Kyselylomakkeiden perusteella mahdollisina ympäristötekijöinä nousevat esiin vähäisempi liikunnan määrä ja suurempi alkoholinkulutus, jotka liittyivät nimenomaan metabolisesti sairaiden kaksosparien elämäntapoihin.

Characterising metabolically healthy obesity in weight-discordant monozygotic twins. Naukkarinen J, Heinonen S, Hakkarainen A, Lundbom J, Vuolteenaho K, Saarinen L, Hautaniemi S, Rodriguez A, Frühbeck G, Pajunen P, Hyötyläinen T, Orešič M, Moilanen E, Suomalainen A, Lundbom N, Kaprio J, Rissanen A, Pietiläinen KH. Diabetologia. 2013 Oct 8. [Epub ahead of print]