Fyysinen aktiivisuus ja diabeettinen nefropatia – FinnDianen hedelmä nro. 126

Tyypin 1 diabetesta (T1D) sairastavien henkilöiden ennenaikaisen kuoleman riski on lisääntynyt. Tämä lisääntynyt kuolleisuus liittyy lähes yksinomaan diabeettisen munuaissairauden esiintymiseen. Näinollen on tärkeä oppia tuntemaan nefropatian riskitekijät. Suomalainen FinnDiane on merkittävimpiä T1D:n prospektiivisia tutkimuksia, joka keskittyy erityisesti tähän aiheeseen. Tämä Per-Henrik Groopin johtama hanke on yksi hyvä selitys siihen, miksi suomalainen kliininen tutkimus on maailman kärkikastissa. Tutkimukseen on vuodesta 1997 osallistunut n. 5000 tyypin 1 diabeetikkoa, joiden genetiikkaa, riskitekijöitä ja diabetekseen liittyvien komplikaatioiden kehittymistä tutkitaan tarkasti. Tutkimus johtaa vuosittain useaan julkaisuun, joilla on suora merkitys kliiniselle toiminnalle; Web of Science – tietokannasta löytyy ennen tätä raporttia 125 julkaisua joiden tekijä on FinnDiane Study Group.

Tämänkertaisessa Viikon Julkaisussa FinnDiane-tutkijat ovat selvittäneet liikunnan merkitystä diabeettisen nefropatian etenemiseen. Analyysissa oli mukana n. 1400 T1D –potilasta, joiden vapaa-ajan liikuntatottumuksia kartoitettiin kyselylomakkeella ja munuaistaudin astetta arvioitiin virtsan albumiinierityksen perusteella. Tulokset osoittavat, että munuaistaudin etenemisen riski oli n. kaksinkertainen niillä diabeetikoilla, jotka eivät harrastaneet juuri lainkaan hengästymiseen johtavaa liikuntaa verrattuna niihin, jotka liikkuivat kohtalaisesti tai paljon. Mielenkiintoista on, että suojavaikutus näytti riippuvan enemmän liikunnan intensiteetistä kuin määrästä. Kuten saattoi odottaa, diabeteksen hoitotasapaino ja verenpaine olivat liikuntaa harrastaneilla jonkinverran paremmat, joten liikunnan positiiviset vaikutukset selittynevät insuliinin vaikutuksen paranemiseen perustuvien mekanismien kautta.

Tulos antaa jälleen yhden vankan perusteen kannustaa diabeetikoita(kin) liikkumaan säännöllisesti.

Wadén J, Tikkanen HK, Forsblom C, Harjutsalo V, Thorn LM, Saraheimo M, Tolonen
N, Rosengård-Bärlund M, Gordin D, Tikkanen HO, Groop PH; on behalf of the
FinnDiane Study Group. Leisure-time physical activity and development and
progression of diabetic nephropathy in type 1 diabetes: the FinnDiane Study.
Diabetologia. 2015 Jan 30. [Epub ahead of print] PubMed PMID: 25634228.

Vapaa-ajan liikunta edistää tervettä aineenvaihduntaa

Pitkään kestänyt vapaa-ajan liikunta ja hyvä fyysinen kunto liittyvät yleensä pienentyneeseen riskiin sairastua mm. tyypin 2 diabetekseen ja sydän- ja verisuonitauteihin, mutta pitkäaikaisen liikunnan aineenvaihduntaan spesifisesti kohdistuvien vaikutusten selvittämien on näyttöön perustuvan lääketieteen kannalta haasteellista: umpimähkäistettyjen ja kontrolloitujen pitkäaikaiskokeiden järjestäminen ei liene mahdollista. Tässä laajassa suomalaisten tutkijoiden yhteisprojektissa käytettiin hyväksi kaksospareja, joiden liikuntatottumukset olivat eronneet merkittävästi toisistaan jo yli 30 vuotta. Samaa sukupuolta olevia kaksospareja oli 16, heistä 7 oli monotsygoottisia ja 9 ditsygoottisia. Kaksospareilla saadut tulokset vahvistettiin tutkimalla kolme erillistä ja huolellisesti valittua väestöryhmää, joista kustakin poimittiin kaksi liikuntatottumuksistaan merkittävästi poikkeavaa alaryhmää. Aineenvaihdunnan arviointiin käytettiin NMR-tekniikalla seerumista mitatun yli 100 metaboliitin pitoisuuksia, seerumin “metabolomia”. Kymmeneltä kaksosparilta otettiin lisäksi biopsiat lihaksesta ja rasvakudoksesta geeni-ilmentymisen selvittämiseksi.

Pitkään vapaa-ajalla liikkuneiden kaksosten seerumin metabolomi poikkesi merkittävästi ei-liikkuvien metabolomista, ja samanlainen tulos saatiin kolmessa erillisessä väestöryhmässä. Yksittäisistä metaboliiteista mm. isoleusiinin, a1-hapan glykoproteiinin ja glukoosin pitoisuudet olivat liikkuvilla pienemmät kuin ei-liikkuvilla. Seerumin rasvahapot olivat vähemmän tyydyttyneitä sekä VLDL-partikkelien pitoisuus matalampi ja HDL-partikkelien pitoisuus korkeampi aktiiveilla kuin ei-aktiiveilla henkilöillä. Tulokset olivat riippumattomia kehon koostumuksesta ja/tai rasvan määrästä. Seerumin metabolomiarvot korreloivat fyysisesti aktiiveilla kaksosilla merkittävästi myös lihaksen oksidatiiviseen aineenvaihduntaan ja rasvakudoksen rasva-aineenvaihduntaan liittyvien geenien ilmentymiseen.

Tämän tutkimuksen tulokset tuovat merkittävää uutta aineenvaihduntaan liittyvää mekanistista tietoa ja vahvistusta sille, että korkea fyysinen aktiivisuus ja hyvä aerobinen kunto ennustavat paremmin kuin mikään muu tunnettu tekijä alentunutta riskiä sairastua sydän- tai aineenvaihduntasairauksiin. Uuden vuoden kynnyksellä pitäneekin luvata liikkua enemmän kuin tänä vuonna – terveydeksi.

Long-term leisure-time physical activity and serum metablome. Kujala UM, Mäkinen, V-P, Heinonen I, ym. Circulation 2012, doi: 10.1161/circulationaha,112.105551.