Category Archives: Koulutus

Maahanmuuttajaäidit täysivaltaisiksi toimijoiksi

|

Huhtikuun alussa Zonta Piiri 20 järjesti Helsingissä Maahanmuuttajat täysivaltaisiksi suomalaisiksi –seminaarin. Seminaarissa käsiteltiin maahanmuuttajuuteen, työllistymiseen ja kielen oppimiseen liittyviä kysymyksiä ja pohdittiin niiden yhteyttä täysivaltaistumiseen.  Täysivaltaistumisella (eng. empowerment) tarkoitetaan sitä, että yksilö pystyy itse hallitsemaan elämäänsä eivätkä muut tahot sitä ohjaile. Lisäksi sillä viitataan siihen, että yksilö pystyy osallistumaan yhteiskuntaan sen aktiivisena jäsenenä.

Seminaarin järjesti Zonta Piiri 20 ja puhujiksi oli kutsuttu eri näkökulmia edustavia henkilöitä. Paikalla olivat mm. vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet, joka toi esiin tasa-arvo- ja oikeuskysymyksiä. Eija Hanni puolestaan käsitteli työllistymiseen liittyviä näkökohtia ja Monika-naisten liiton toiminnasta kertoi Jenni Tuominen. Maahanmuuttajina aikoinaan Suomeen tulleet Ruslan Haarala ja Nasima Razmyar kertoivat omista kokemuksistaan suhteuttaen niitä laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin.

Seminaari oli varsin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, mutta erityisesti itse jäin miettimään keskustelua kotihoidontuesta. Monesti kotihoidontuki nähdään uhkana urakehitykselle ja työllistymiselle. Erityisesti maahanmuuttajaäitien kohdalla kotihoidontuesta puhuttaessa mainitaan usein syrjäytyminen: Kielikursseille pääsy hankaloituu, mahdollisesti jo aloitetut opinnot viivästyvät ja työllistyminen siintää hamassa tulevaisuudessa – jos sielläkään. Monesti esiin nostetaan ajatus siitä, että äidit jäävät yksin kotiin. Huolena on usein se, kielen oppiminen ja työllistyminen hankaloituu tai estyy. Meillä on niin ansiotyötä arvostava yhteiskunta, että naisen katsotaan usein olevan itsenäinen ja aktiivinen yhteiskunnan jäsen, kun hän käy ansiotöissä.

Eikö kotihoidontuki ja sen mahdollistama kotiäitiys voi olla myös yksi tie täysvaltaistumiseen? Olen saanut tehdä etnografista tutkimusta eräässä pääkaupunkiseudun asukaspuistossa, jossa kokoontuu maahanmuuttajaäideille tarkoitettu toiminnallinen äiti&lapsi –ryhmä. Ryhmä oli alun perin tarkoitettu vain maahanmuuttajaäideille, mutta asukaspuiston suomalaisäidit halusivat mukaan toimintaan. Ryhmässä on tehty niitä asioita, joita asukaspuiston perhetoiminnassa muutenkin tehdään: leivotaan, askarrellaan, retkeillään lähiympäristössä, juodaan kahvia ja jutellaan.

Eikö tämä juuri ole täysvaltaistumista? Ryhmässä toimivat sekä täällä syntyneet että tänne muualta muuttaneet yhdessä. Äidit keskustelevat keskenään niistä asioista, mistä äidit muutenkin keskustelevat: lapsista, kasvatuksesta, parisuhteesta, arjen iloista ja suruista sekä arjesta selviytymisestä. Kieli on jotain suomen, englannin, elekielen ja muiden kielten sekoitusta.

Tähän ei olisi mahdollisuutta, jos nämä maahanmuuttajaäidit olisivat perinteisessä kotoutumiskoulutuksessa ja kielikurssilla. Voitaisiinko hyväksyä, että tämäkin on tapa täysivaltaistua täällä uudessa kotimaassa? Tämä toiminta mahdollistaa pienten lasten äitien osallistumisen oman alueensa toimintaan. Toiminnalla on myös laajempaa yhteiskunnallista merkitystä: kyse on myös monikulttuurisuuskasvatuksesta, tasa-arvosta, sosiaalisen hyvinvoinnin lisäämisestä ja mahdollisten tulevien sosiaalisten ongelmien ehkäisemisestä.

Tämä asukaspuistotoiminta, johon olen saanut etnografina tutustua tämän vuoden ajan, tukee näkemystäni siitä, että juuri kotiäitiys on tarjonnut näille äideille erilaisen oppimisen. Ei mennäkään ”kieli edellä”, vaan lähdetään liikkeelle sosiaalisesta vahvistumisesta. Solmitaan suhteita oman asuinalueen asukkaisiin ja perheisiin, minkä kautta on mahdollista ymmärtää ympäröivää yhteiskuntaa ja sen käytänteitä. Mielestäni tämä on täysvaltaistumista sanan parhaimmassa merkityksessä. Työllistyminen mahdollistuu sitten myöhemmin. Ja jos lähdetään liikkeelle ajatuksesta, että työllistyminen vaatii kielen ja kulttuuristen taitojen hallintaa, niin onko parempaa tapaa oppia niitä kuin aktiivinen toiminta yhdessä alueen muiden perheiden kanssa?

Koulua viedään

|

Suomen kuvalehti (15.3.2013) kirjoitti siitä, kuinka Saudi-Arabia on kiinnostunut ostamaan suomalaista koulua miljardeilla euroilla. Kaikki on kaupan, ja kaikkea halutaan ostaa: Arkipäiväiset koulukäytäntömme kiinnostavat, oppimisympäristöstämme voidaan myydä jäljitelmiä ja rakentaa niitä, kaikki välineistä metodeihin ja opetussuunnitelmiin kiinnostavat saudiarabialaisia ostajia.

Mutta voiko koulujärjestelmää suoraan siirtää maasta ja kontekstista toiseen? Mistä koulujärjestelmä oikein pohjimmiltaan rakentuu? Väitän, että kyse on muustakin kuin ostettavista tuotteista. Perimmäinen kysymys lienee onkin, mitä on koulu?

Koulun muodostamme me. Me kaikki. Entiset, nykyiset ja tulevat oppilaat; opettajat ja koulun henkilökunta; ympäröivä yhteiskuntamme ja arvopohjamme; menneet, nykyiset ja tulevat sukupolvet, meidän yhteinen historiamme. Koulu merkitsee pohjimmiltaan tapaamme olla ja elää tässä yhteiskunnassa.

Suomen kuvalehti kuvaa esimerkin siitä, kuinka elämisen ja olemisen tapa näkyy koulussa. Artikkelissa kerrotaan, että Suomessa käyneet vieraat ovat ihmetelleet opettajien puuttumista luokasta. He eivät ole ensin nähneet opettajaa missään, mutta sitten on käynyt ilmi, että opettaja onkin istunut oppilaidensa keskellä opettamassa ja keskustelemassa. Suomen opetusjärjestelmä antaa opettajan toimia ja opettaa omalla persoonallaan, ja oppilaiden ja opettajien suhde lienee tasa-arvoisempi kuin monissa muissa paikoissa.

On hienoa, että Saudi-Arabiassa ollaan kiinnostuttu suomalaisesta koulusta. Voi kunpa he samalla ostaisivat tasa-arvoa oppilailleen ja kansalaisilleen. Voi kunpa he antaisivat tytöilleenkin mahdollisuuden samanlaiseen koulutukseen kuin pojilleen. Ja opettajilleen pedagogista vapautta!

Koulutus lienee yksi tehokkaimmista keinoista epätasa-arvon purkamiseen, kansanterveyden parantamiseen ja yleisen hyvinvoinnin lisäämiseen. Kannatan ehdottomasti koulutuksen kehittämistä, uudistamista ja avoimuutta. Koulullamme on nyt vientiä, ja hyvä niin. Mutta paljonko aikaa ja rahaa tarvitaan, että täysin erilaisesta historiallisesta ja yhteiskunnallisesta kontekstista irrotettu koulu ostetaan ja istutetaan muualle? Onko se edes mahdollista ja jos on, niin missä määrin? Mielenkiinnolla jään seuraamaan, kuinka tämän kaupparatsun käy.