Viime keskiviikkona Jere Majava luennoi meille aiheesta “Web 2.0 ja sen merkitys tutkimukselle”. Kuuntelin ja tuijotin luennoitsijaa herkeämättä koko luennon ajan, ja kun luento loppui, minulle tuli sama tunne kuin hyvän ja mukaansatempaavan elokuvan loputtua: ihan kuin olisin herännyt mielenkiintoisesta unesta ja pulpahtanut taas tähän maailmaan.

Miten on mahdollista, että uppouduin luentoon sellaisella intensiteetillä? Minuahan ei teknologian eikä sosiaalisen median pitänyt kiinnostaa lainkaan. Luennoitsija oli hyvä puhuja, totta,mutta sen lisäksi tilanteessa oli jotain muuta koukuttavaa: en tiennyt aiheesta etukäteen mitään, en osannut antaa minkäänlaista määritelmää käsitteelle Web 2.0 eikä minulla ollut ennakko-odotuksia sen suhteen, mitä luento pitäisi sisällään. Kaikki olikin niin uutta luennolla, että tunsin olevani scifi-elokuvassa tai jossain toisessa todellisuudessa sisällä. Hämmästelin, miten on mahdollista, etten ollut koskaan kuullutkaan suurimmasta osasta asioita, joita luennolla mainittiin. Yhdessä luennoitsijan lauseessa oli kolme käsitettä, joista en ollut koskaan kuullutkaan: yksi niistä oli prezi, kahta en enää muista.

Miksi tämä tietämättömyyteni ja osaamattomuuteni ei kuitenkaan tuntunut kiusalliselta? Todennäköisesti siksi, että minulla oli lupa olla tietämätön. Annoin itselleni luvan kysyä mitä tahansa kysymyksiä ajattelematta, että paljastaisin tyhmyyteni. Juuri tämä luvallinen osaamattomuus oli niin ihanaa! Oman alani luennoilla ja seminaareissa ei oikein voi aina paljastaa, että joku keskeinen termi on sekoittunut toiseen tai unohtunut tai toisaalta ehkä jäänyt kokonaan oppimatta. Mutta tällä luennolla sitä ei tarvinnut ajatella!

Kun siis pystyin oikeasti keskittymään ottamaan tietoa vastaan ja pyrkimään prosessoimaan sitä, nautin valtavasti luennosta. Kerrankin minulta ei kulunut energiaa siihen, että olisin pyrkinyt vaikuttamaan tietävältä, pätevältä ja ylipäätään ajantasalla olevalta. Luento iski minuun niin syvästi, että paasasin siitä illalla kotijoukoillekin (jotka katsoivat silmät pyöreinä, kun pudottelin nimiä kuten Kickstarter, Chromebook ja Prezi). Kehaisin vielä kotijoukoille, että ensi viikolla harjoitellaan ainakin Yammerin käyttöä ja puhutaan Academia.edusta (lupasin pitää pienen tiivistelmän näistäkin sitten kotona).

Nyt ollaan siis siinä kynnyksellä, että voisin jopa ottaa askeleen nykypäivän teknologiamaailmaan ja alkaa hyödyntää sosiaalista mediaa (kunhan ensin selvitän, mihin sitä tarvitsisin). Hurjaa tämä on, mutta taitaa viedä mennessään!