Kuka murhasi kuningas Erikin?

Kouluneuvos, tietokirjailija Kirsti Mäkinen

Luen Otavan arkistossa takakansitekstiä vuodelta 1935:

”Carl Blinkin suurenmoinen ja suosittu romaanisarja Ruotsi-Suomen historian ajoilta ilmestyy nyt uutena laitoksena. Sarjan romaanit elävöittävät yksityiskohtaisesti ja jännittävästi kerrottuina nuorille ja vanhoille koko maamme historian Sten Sturesta Kaarle IX:een asti.”

Kuva2                   Kuva5x

Ruotsalaisen Carl Blinkin 14 tiheätekstistä romaania ilmestyivät ”Otavan Helppohintaisessa kirjastossa” Juho Ahavan suomentamina, ensimmäiset vuonna 1913. Lukija, nuori ja vanha, perehtyy ensin kuuden kirjan verran Kalmarin unionin ja Sture-suvun valtionhoitajien aikaan. Sitten tulevat Ruotsin vapauttaja Kustaa Vaasa ja hänen aikalaisensa sekä jälleen kuuden kirjan verran muita Vaasa-kuninkaita ja vihdoin Kuningas Jumalan armosta, Jumalan valittu sankari eli Kustaa II Aadolf. (1930-luvun 3. painos on ilmeisesti jäänyt paitsi kahta viimeistä osaa.) Yhteensä 5 000 sivua pientä, tiheää tekstiä.

Lapsuuteni suurenmoisin lukuelämys, pikku koululaisen ihanimpia muistoja.

Voiko yli kuuden vuosikymmenen jälkeen jäljittää lapsen mielikuvia, paperin tuoksua, pienten kirjainten lumoa? Tuijotan onnellisena kirjojen kauniita kansia: Lappalaisten kuningatar, Kuolon enkeli, Lapsiuhri, Veljesviha, Lehti kääntyy. Avaan jo Tampereen kaupunginkirjaston lastenosaston oven. Sieltä jostain ne tulevat, lapsuuden palaset.

Kuva4x                 Kuva6

Kirjailijat, hyväntekijät. Lapsen ja nuoren elämän pelastava armeija.

Isä osti minulle kaikki kirjat, jotka vain osasin pyytää. Jouluna mittasin kirjapinoni korkeutta, vähintään 10 kirjaa siinä pitikin olla: ensin Anni Swania ja Topeliusta, sitten Tarzan-kirjoja ja Marsin aikakirjoja, sitten historiallisten romaanien mestareita: Walter Scott, Henryk Sienkiewicz, Alexander Dumas, Victor Hugo ja tietenkin jälleen Topelius ja Lagerlöf. Ja Carl Blink, tämä naapurimaan suuri rakkauteni.

Carl Blinkin ansiosta osasin ulkoa Kalmarin unionin aikaiset Ruotsin valtionhoitajat. Jännitin nuoren Kustaa Vaasan puolesta hänen piileskellessään Taalainmaan talonpoikien suojissa. Huokailin nuoren Erik XIV:n huomattua viattoman Kaarinan, linnanhuovi Maunun kuvankauniin tyttären, Tukholman torilla. Tähdistäennustajat, suomalaiset noitanaiset rikastuttivat historiantuntemustani, samoin katolisen kirkon katalat kätyrit. Uskonpuhdistus eteni Pohjolassa, mutta äitikirkko ulotti vaikutusvaltansa hoviin saakka. Aatelisto heikkeni, sen parhaimmisto sai päänsä pölkylle.

Veljesviha-teoksesta luen kohdan: ”Myöhempi aikakausi ei usko pahuutta olentona, persoonana, olevankaan, mutta ei ole voitu kieltää, että pahuus jostakin saa alkunsa.” Kysymys on Göran Perssonista, suomeksi Yrjö Pietarinpojasta, Erik XIV:n pahasta hengestä:

”Hänen tavaton itsehillitsemiskykynsä tuli ilmi hänen elämäntavoissaan. Ei kukaan viettänyt raittiimpaa elämää, ei kukaan sietänyt paremmin pilkkaa ja ivaa, eikä kukaan ollut tarkkaavaisempi luennoilla. Sekä luterilaiset että katoliset elivät siinä uskossa, että Yrjö Pietarinpoika kuuluu heihin, mutta hän ei koskaan lausunut mielipidettänsä, hän tyytyi vain olemaan kuuntelijana.”

Pahan ja hyvän voimat taistelevat historiallisen romaanin ja nykypäivän sanomalehden sivuilla.

Entä kuka murhasi Erikin, tuon lahjakkaan, ristiriitaisen kuninkaan? Joka piti tärkeänä Baltian ulottuvuutta mutta alttiina Yrjö Pietarinpojan kuiskutteluille vangitutti veljensä ja sinetöi siten oman kohtalonsa. Erik kuoli Örbyhusin linnassa mahdollisesti myrkytyksen uhrina. Muuta emme tiedä.

Mutta mitä tiedämme Carl Blinkistä? Paljastuu yllätys: Carl Blink on pseydonyymi, näytelmäkirjailija Louise Stjernströmin salanimi. Minun Carl Blinkini onkin nainen.

Kuva 3.Louise stjernström GranbergLouise Stjernström syntyi 1812 Tukholmassa. Hän käänsi ja kirjoitti valtaisan määrän teatterikappaleita, osin orginaaleja, osin dramatisointeja – mutta aina anonyymina niin kuin sisarensa Jeanettekin. Osa Jeanetten nimiin kirjatuista näytelmistä oli sisarien yhteistyötä. Tunnetuin Louise Stjernströmin näytelmistä lienee ollut 5-näytöksinen Bellmanista kertova Johan Fredman vuodelta 1861. Kun aviomies, näyttelijä Edvard Stjernström kuoli vuonna 1877, Louise otti johtoonsa Tukholman Uuden teatterin mutta myi sen kolme vuotta myöhemmin. Sen jälkeen alkoi historiallisten romaanien vaihe. Ei ihme, että hän sai historian draamat elämään. Naiskirjailija, totta kai! Mutta miksi pseydonyymi? Mikä on kirjailijauransa salanneen naisen arvoitus?

Edvard Stjernström loi monivaiheisen uran näyttelijänä, ohjaajana ja muutamankin teatterin johtajana. 1850-luvulla hän hallitsi koko Suomen teatterielämää; hänen seurueensa esiintyi Helsingissä, Turussa, Porvoossa ja Viipurissa. Stjernström oli kolme kertaa naimisissa, Jeanette oli hänen toinen (1854-1857) ja Louise kolmas vaimonsa (1861-1877). Louise kuoli vuonna 1907.

Kun Carl Blinkin historialliset romaanit alkoivat ilmestyä 1880-luvun Ruotsissa, Minna Canthin näytelmät ja koko tuotanto olivat samoihin aikoihin Suomessa närkästyksen ja suoranaisen raivon kohteena. Entä jos Minna olisi kirjoittanut miehen nimellä? Paljon myöhemmin Hella Wuolijoki julkaisi Juurakon Huldan ja Niskavuori-näytelmänsä Juhani Tervapään salanimellä. Kaari Utrio sai 1970-luvun ”naiskirjailijana” osakseen mieskriitikoiden vähättelyä ja suoranaista pilkkaa. Pirkko Saisio on osoittanut, että miehen nimellä julkaistut romaanit saavat erilaisen vastaanoton ja kritiikin Suomessa vielä nykyäänkin.

Entä ovatko Pohjolan suuret kertojat Selma Lagerlöf ja Sigrid Undset lukeneet Carl Blinkiä? Lagerlöfin Gösta Berlingin taru ilmestyi 1890-luvulla, Undsetin historiallinen romaani Kristiina Lauritsantytär 1920-luvulla. Tekee mieleni ajatella, että näistä historiallisten romaanien kirjoittajista – myös naispuolisesta Carl Blinkistä – johtaa lenkki meille tärkeihin nykyajan kirjailijoihin, joiden ei enää tarvitse esiintyä sukupuolensa edustajina vaan joilla on oikeus olla ensisijaisesti kirjailijoita ja taiteilijoita.

Erik XIV:n kohtalo jäänee arvoitukseksi. Mutta Louise Stjernströmin elämässä olisi yhden draaman ainekset.

Linkki: Carl Blinkin teokset Finna-tiedonhakupalvelussa

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *