Kustantaja, tietokirjailija Kai Linnilä
Jaan Kaplinskin ja Johannes Salmisen kirjeenvaihtokokoelma Vieläkö Tartossa laulaa satakieli sai nimensä Johannes Salmisen kirjeen (29.3.1989) viimeisistä lauseista. ”Hella Wuolijoki kertoo tulvehtivasta vihreydestä ja satakielistä, jotka toivat puistoihin elämää valoisina kesäöinä. Vieläkö Tartossa laulaa satakieli? Se minun täytyy saada tietää seuraavasta kirjeestäsi.” Kaplinski vastasi toukokuussa 1989: ”Niin, satakielet laulavat Tartossa. Kaupungin puistoissa en usko niitä kovin paljon olevan mutta täällä laitakaupungilla, jossa asumme, niitä on vielä yllättävän paljon.”
Magnus von Wright (1805–1868) sai valmiiksi ensimmäisen kansallisen ornitologisen perusteoksemme (Finlands foglar) ensimmäisen osan lokakuussa 1859. Nide oli yli 300-sivuinen. Teoksen toinen osa ilmestyi tekijän kuoleman jälkeen Johan Axel Palménin toimitteena syksyllä 1873. Toinen nide oli ensimmäistä osaa enemmän kuin kaksi kertaa laajempi.
Magnus ja Wilhelm (1810–1887) von Wrightin kuvateos Svenska Foglar ilmestyi kymmenen vuoden uurastuksen jälkeen 1838. Teos käsitti 178 käsin väritettyä kivipiirrosta. Maailman kauneimpiin ornitologisiin kuuluvan teoksen kustansi ruotsalainen kreivi Nils Bonde. Ferdinand Wrightin (1822–1906) nimen tuntee lähes jokainen suomalainen komeista lintuaheisista maalauksista, joista kuuluisin on Taistelevat metsot (1886).
Magnus von Wright, Aleksanterin yliopiston piirustusmestari, möi marraskuussa 1867 – puolisen vuotta ennen kuolemaansa – Helsingin yliopiston kirjastolle akvarellikokoelman nimeltä Skandinaviska Foglar, efter naturen målade af Magnus, Wilhelm och Ferdinand von Wright, Förnämligast under åren 1828–32. Kokoelma käsitti kaikkiaan 259 linnunkuvaa 253 kuvataulussa ja esitti 166 lajia ja kahta risteytymää. Kokoelman valtaosa eli 152 taulua oli Wilhelmin käsialaa, Magnuksen teoksia oli 96 ja Ferdinandin 9. Kaksi maalausta oli jäänyt signeeraamatta. Kirjaston kokoelman teoksista 146 kuului Svenska Foglar -teoksen originaaleihin. Kirjaston von Wright -akvarellit inventoitiin vuonna 1984. Kävi ilmi, että alkuperäisestä kokoelmasta oli josssakin vaiheessa kadonnut tietymättömiin viisi taulua. Lajimäärä on vähentynyt 161:een.
Kirjatalomme Amanita on julkaissut taiteilijaveljesten kirjallista, graafista ja maalaustuotantoa parin vuosikymmenen aikana varsin runsaasti. Rahoitimme oman tuotannon tarpeisiin kirjaston von Wright -akvarellien digitoinnin syksyllä 2000.
Tapasin professori Kaisa Häkkisen kevättalvella 2002 Suomen tietokirjailijoiden kekkereissä. Häkkinen oli juuri saanut valmiiksi monen vuoden tutkimuksensa suomalaisten linnunnimien etymologiasta. Kun tutkija ei ollut vielä tehnyt sopimusta käsikirjoituksen julkaisemisesta, ehdotin kustantajaksi Amanitaa. Lupasin kuvitukseksi von Wright -veljesten linnut.
Kaisa Häkkisen Linnun nimi ilmestyi Amanitan kustantamana kahtena eri sidoseditiona sekä vasta perustetun Teos-yhtiön kirjakauppalaitoksena. Teos möi etymologiaa ainakin kolmen painoksen verran.
Häkkisen esityksestä käy ilmi, että Tukholmassa 1644 painetussa kolmikielisessä Vocabula-sanakirjassa (Varium rerum vocabula Latina, cum Svetica et Finnonica interpretatione) satakielen nimitys oli catawarastas. Henricus Florinuksen nimi laulajalle oli vuonna 1678 yxi caunin äänisin lindu. Christfried Ganander käytti 1787 kahta nimeä: yörastas ja katawarastas. Gustavus Renwall ja Carl Helenius nimittivät lintua 1800-luvun ensikymmeninä yörastaaksi. William Nylander (1849), Magnus von Wright (1859) ja Elias Lönnrot (1861) käyttivät nimeä satakielikerttu. Lönnrot tunsi laulajan myös ilolintuna. Nykyinen satakieli-nimitys tuli käyttöön A.J. Melan ja K.E. Kivirikon Suomen luurankoiset -teoksessa vuonna 1909.
Magnus von Wright kertoo Finlands foglar -teoksessa, että pohjoisimmat satakielet on nähty Kuopion läänin Leppävirralla. Magnus ja hänen kaksi veljeään, Wilhelm ja Julius, ampuivat niistä jokaisen. Ensimmäinen havainto oli vuodelta 1827, ja linnun ampui Wilhelm. Julius teki tuoreimman havainnon ja sai saaliin toukokuun 24 päivänä 1856. Magnus von Wright kertoo myös kesäkuisista havainnoista. Maisteri C. Aschan oli saanut Käkisalmessa satakielikoiraan jyvälle kesäkuun 5. ja 12. päivänä.
Tämän vuosituhannen luonnonystävä paheksuu muinaisten ornitologien vimmaa ampua kaikkea lentävää. Nuoruudessamme oli hyväksyttyä listiä variksia ja räkättirastaita, mutta laululintujen ampuminen kuului selväpiirteisiin rikoksiin.
18. ja 19. vuosisadan luonnonystävät hankkivat tutkimusaineistonsa ainoalla mahdollisella tavalla. Pohjolaan suuntautuneiden eurooppalaisten retkikuntien jäsenet muistivat 1700-luvun lopulla ylistää suomalaisen talonpojan tarkkaa silmää. Taitava ampuja tiputti linnun oksalta niin että sen pystyi lähes vahingoittumattomana täyttämään havaintovälineeksi
Ilman savolaisten aatelisnuorukaisten tarkkaa silmää emme voisi ihailla Svenska Foglar -teoksen akvarelleja ja Magnus von Wrightin Finlands foglar -teoksen ornitologisia tekstejä.
Muuten: vieläkö Leppävirralla laulaa satakieli?
Kirjallisuutta:
Kaisa Häkkinen: Linnun nimi. Amanita, Somero 2003.
Kaisa Häkkinen: Linnun nimi. Teos, Helsinki 2004.
Jaan Kaplinski – Johannes Salminen: Vieläkö Tartossa laulaa satakieli. Tammi, Helsinki 1990.
Anto Leikola – Juhani Lokki – Torsten Stjernberg: Taiteilijaveljekset von Wright. Suomen kauneimmat lintumaalaukset. Valitut Palat – Reader’s Digest, Helsinki 1986.
Magnus von Wright: Finlands foglar, hufvudsakligen till deras drägter. Förra afdelningen. Helsingfors 1859.
Magnus von Wright (– J.A. Palmén): Finlands foglar, hufvudsakligen till deras drägter. Senare afdelningen, efter författarens död omarbetad och utgifven af Johan Axel Palmén. Helsingfors 1873.
Linkki: Finna-tiedonhakupalvelu