Olen mielestäni varsin hyvä valittamaan. En nyt tarkoita sellaista valittamista, että onpa kuuma tai että onpa kylmä. Vaan negatiivisen asiakaspalautteen antoa. Olen saanut useasti myös ystäviltäni kuulla, olevani varsin hyvä valittaja. Olen siitä suhteellisen ylpeä. Olen nimittäin sitä mieltä, että valittaminen on niin kuluttajan oikeus kuin velvollisuuskin. Joten jos saan huonoa palvelua tai ostamani tuote on huono, valitan. Joko valitan suoraan paikanpäällä tai sitten lähetän sähköpostia tai soitan. Jos en ole tyytyväinen valituksen lopputulokseen voi boikotti olla paikallaan.
Viime kesänä sain ABC-huoltamolla ala-arvoisen huonoa ruokaa. Jätin karvaan kirjeen palautelokeroon.
Odotin ystävieni kanssa ruokaa Forumin Colorado-ravintolassa (joka sulkikin ovensa varsin pian käyntimme jälkeen. emme tainneet olla ainoita) reilusti yli tunnin, ja kun ruoka vihdoin tuli, oli se kylmää. Silloin valitin sekä paikanpäällä että soitin ravintolapäällikölle.
Sain (samaisten) ystävieni kanssa todella töykeää palvelua Mäkelänrinteen uimahallin uimavalvojalta. Jätimme kirjeen palautelootaan.
Viimeisin valitukseni kohde oli Kampin K-Market. Järkytyin käydessäni kyseisessä elintarvikeliikkeessä muutama päivä sitten ja nähdessäni vihannesosastolla jättimäisiin muovisäkkeihin yksittäispakattuja purjoja. Miksi helvetissä purjo pitäisi yksittäispakata muoviin? Joten lähetin palautetta sähköpostitse tänään. Lisäksi valitin siitä, miten samaisella hevi-osastolla ei ole tarjolla paperipusseja. Tai sitten ne on taidokkaasti piilotettu johonkin perimmäiseen nurkkaan, kuten niin useissa kaupoissa.
Näiden esimerkkien tarkoituksena oli osoittaa, että olen varsin kyvykäs oikeuksieni perääjä ja valittaja. Mutta viime viikolla tunsin itselleni vieraamman tunteen. Koin nimittäin valittamisen vaikeaksi ja kiusalliseksi.
Olen käynyt samalla kampaajalla viime kesästä lähtien ja ollut erittäin tyytyväinen lopputuloksiin. Lisäksi kampaaja on todella mukava ja ensimmäistä kertaa sitten lapsuuteni (jolloin kävin samalla kampaajalla Kontulan ostarilla varmaan kymmenen vuotta) olen muodostanut jonkinlaisen suhteen hiuksiani käsittelevään ihmiseen. Kampaaja ei hölötä liikaa, vaan juuri sopivasti ja tietää mitä hiuksilleni on tehty ja mitä haluan niille tehtävän. Siksi petyinkin pahasti viime käyntini jälkeen. Vaikka olin mielestäni varsin tarkkaan sanonut, mitä haluan, ei lopputulos ollut lähelläkään odottamaani.
Pari päivää mietin kehtaanko valittaa. Lopulta päätin tarttua luuriin. Olinhan pulittanut sievoisen pennin hiusteni värjäyksestä. Puhelu oli kiusallinen. Pyysin ehkä noin viisi kertaa anteeksi sitä, että valitan (mitä en tee ikinä – siis pyydä anteeksi sitä, että valitan) ja tuntui pahalta arvostella mukavan ihmisen työtä. No loppu hyvin kaikki hyvin. Sain uuden ajan täksi viikoksi. Katsotaan, miten käy. Kuinka kiusalliseksi tunnen tilanteen itse paikan päällä?
Aion harvinaisesta kokemuksestani huolimatta jatkaa valitsemallani tiellä. Pakko jonkun on sanoa K-Kauppiaalle, että ei purjoja jumankauta pidä pakata muoviin!
Kirjoittanut maija|Kuuluu luokkaan Aiheeton|Kommentit poissa käytöstä
Tuli luettua tätä blogiani aikani kuluksi. Lähes tasan vuosi sitten olin kirjoittanut uuden elämän aloittamisesta. Uudet treenivaatteet oli hankittu ja viikko-ohjelmaan sisältyi niin kuntosalia, uimista, sulkapalloa ja ties vaikka mitä.
No sama projekti on jälleen päällä. Kuten varmasti tuhansilla muillakin naisilla tähän aikaan vuodesta. Viime vuoden projekti lässähti jossain vaiheessa, muistaakseni varsin pian ja jo loppukeväästä oli muisto vaan.
Nyt uskon ihan oikeasti onnistuvani paremmin. Ehkä ensimmäistä kertaa olen sisäistänyt sen, ettei kyse ole mistään helvetin kesäkunnosta tai ihmedieetistä, vaan oikeasta elämänmuutoksesta. Niin ja että muutos lähtee ruokailutottumuksista.
En tiedä miksi halusin kirjoittaa tänne.
Ehkä siksi, että koen kurvien kuntoon saattamisen tällä kertaa erittäin tärkeänä ja kokonaisvaltaisena prosessina. Olen jo pitkään ollut monella tapaa tyytymätön itseeni, niin sisältä kuin ulkoakin. Uskon, että tyytyväisyys ulkoiseen minään heijastuu myös muutoksina henkisessä minässä ja tyytyväisyyteni häneen. Ensimmäistä kertaa hyväksyn myös sen, että muutos ei tapahdu yhdessä yössä.
Paljon on tekemistä, mutta ainakin olen häärinyt hihat ja ryhtynyt hommiin.
p.s. Niin ja aion myös tulla notkeammaksi kuin kumimiestä muistuttava Pilates-opettaja. Tai ainakin melkeen.
HS. “Sosiaaliasiamies Autin mukaan suurin ongelma on toimeentulotuen pienuus. Tänä vuonna perusosa on 399 euroa, jolla pitää maksaa ruoka, vaatteet, puhelin, lehdet, televisiolupa ja matkaliput.”
Avainsana oli PITÄISI.
Kuvitteleeko joku omalla järjellään ajatteleva, että fattan tuilla elävät maksavat yllämainituista muuta kun ehkä osan ruuasta ja vaatteista:
- puhelinta ei tarvitse, tapaahan kaverit illalla kuppilassa
- telkkarilupa on huuhaata kuva näkyy ilmankin
- lehtiä voi lukea ilmaiseksi baarissa ja kirjastossa
- ratikassa pääsee pummilla
- ruuat saa leipäjonosta
- vaatteet voi täydentää UFF:n varastoista
400 euroa kuussa riittää ERITTÄIN hyvin elämiseen ja sosiaalitapauksilla on lisäksi runsaasti vapaa-aika metsästää halpoja tarjouksia.
Työtätekevänä veronmaksajana en tunne mitään sääliä. Lykkyä tykö leipäjonoihin, jatkakaa jonottamista ja lopettakaa valittaminen.
En halua uskoa, että tällä tavoin ajattelevia ihmisiä on. Pelottavaa.
Tekipa yllattaen mieleni kirjoittaa tanne. Ehka osittain nahdakseni, kayko taalla enaa kukaan ja osittain koska mieleni nyt vain teki kirjoittaa. Kello on noin seitseman taalla Korfun saarella. Saman verran se on myos Helsingissa. Amsterdamissa kello on kuusi ja Teneriffalla viisi.
Matkaa halki Euroopan on nyt taitettu jo reilu kuukausi, ja jaljella on parisen viikkoa. Korfun upeissa maisemissa viivytaan viikon verran ja sitten kutsuu Berliini. Tahan mennessa on nahty jo niin paljon, etta nyt on vain mukava rentoutua. Siihen Korfu on oiva paikka.
En nyt jaksa kertoa kovin tarkasti nahdysta ja koetusta. Kunhan kirjoitin, kun mieleni teki. Eilen ruokana oli vartaassa paistettua kanaa, tanaan varmasti jotain yhta ihanan maukasta. Minulla onkin jo nalka. Viela tosin on tunti tai kaksi illalliseen. Kreikkalaiset tuntuvat syovan varsin myohaan. Kreikkalaiset ovat myos varsin temperamenttisia. Suomalainen voisi kuvitella heidan riitelevan lahes koko ajan keskenaan, mutta luulen, etta se on vain heidan tapansa keskustella.
Parin viikon paasta nahdaan! Me olemme lunastaneet lippumme Median vuosittaiseen juhlaan, joten lunasta sinakin. Siella olisi mukava nahda. Voidaan olla yhdessa vanhoja, ja paivitella keta ne kaikki muut siella on.
