Tästä tiedetoimittajat puhuvat juhannuksen jälkeen

Kesäkuun viimeisellä viikolla Helsingin yliopiston tiloissa on vilskettä, kun tiedetoimittajat eri puolilta maailmaa pitävät kokouksensa Helsingissä. Tulossa on noin 800 tiedejournalistia tai muuta tiedeviestinnän ammattilaista.

Toimittajien varsinaisen kokousohjelman tueksi yliopisto tarjoaa Tiedekulmassaan Porthaniassa tutkijoiden puheenvuoroja, nyt ensimmäistä kertaa niin, että koko viikon ohjelma käydään englanniksi.

Maanantai 24.6. painottuu luovaan tietojenkäsitellyyn ja alkaa professori Hannu Toivosen keinoilla säveltää musiikkia unesta. Tiistaina lääketieteilijät puhuvat elämästä kuoleman jälkeen, keskiviikona aiheena on Suomen Pisa-menestys ja torstaina suomalainen ilmakehätutkimus.

Tiedetoimittajat lähestyvät  Helsingissä puheenaiheitaan kriittisten kysymysten esittämisten näkökulmasta: mikä on toimittajan merkitys ja vastuu uuden tiedon ja tutkimustulosten äärellä?

Maantaina 24.6. on workshop-päivä, ja aiheet vaihtelevat datajournalismista vilppiin lääketieteessä. Tiistai on arvoskeskustelun päivä. Toimittajat kun joutuvat joka päivä työssään tekemään eettisiä valintoja ja kysymään, onko oikein, että kirjoitan näin kun krjoitan. Kun tämä kokemus on purettu yhdessä, päivä päättyy koko viikon tärkeimpään kysymykseen: mikä ylipäätään on tiedejournalismin rooli tänään?

Keskiviikkona esillä on tiedetoimittajan työn monipuolisuus: esimerkiksi kehittyvissä maissa toimittaja tekee työtä eri tavoin kuin länsimainen kollegansa. Viimeisenä kokouspäivänä, torstaina, teemana on haavoittuva maailmamme. Olisikohan ajankohtaisin istunto tämä Big data – big brother -keskustelu, jota julkisuudessakin kovasti nyt käydään.

Perjantai 28.6. onkin sitten monelle toimittajalle jo kotiinpaluupäivä. Toiset kuitenkin vielä jäävät, ja silloin löytyvät varmaan ne viimeisimmät puheenaiheet, tiedä vaikka yliopiston tutkimuslaboratoriosta!

Mitä me oikein luemme?

Jonkun mielestä numerosarjat ja luvut ovat tylsiä. Yksittäinen luku on harvoin ehkä sinänsä mielenkiintoinen, mutta siitä tulee kiinnostava, kun sillä on historia, tausta tai vähintään seuranaan muita lukuja. Arkipuheessa riittää usein, että luku kuvaa suuruusluokkaa, niin että jokin asia on iso, ja sitä on paljon, tai sitten ei ole niin.

Tänä keväänä olen viestinnän koulutustilaisuuksissa kysellyt kuulijoiden lukutottumuksia, ihan vain saadakseni jonkinlaisen käsityksen siitä, lukeeko kukaan enää esimerkiksi aamulla sanomalehtensä kotonaan. No eipä lue.

Tai sanonko pikemminkin näin: mitä nuorempi porukka, sen vähemmän se lukee paperilehtiä. Opiskelijoista ehkä 1 kymmenestä lukee aamulehden, vähän vanhemmista jatko-opiskelijoista ja tohtorikoulutettavista ehkä 2 tai 3 kymmenestä lukaisee aamu-uutisensa lehdestä.

Jos suomalaiset kuitenkin lukevat paljon lehtiä, niin mitä meillä luetaan?

Luvut, ja sitä kautta lehtien nimet, antaa Levikintarkastus Oy. Se kertoi toukokuussa lähinnä painetun median levikistä viime vuonna.

Tässä lehtien top 10 vuoden 2012 yhteenvetotilastosta kappalemäärinä:

Yhteishyvä 1 815 893
Me-lehti 655 513
Helsingin Sanomat 337 962
Aku Ankka 282 794
Taloustaito 242 250
ET 226 853
TV-Maailma 188 645
7 päivää 170 867
Kodin Kuvalehti 158 375
Valitut Palat 157 979

Levikkiä, lukuja ja määriä voi sitten hiukan avata ja ryhmitellä eri tavoin. Tutun lehtiryhmäjaon mukaan kun katsoo, yleisölehdillä on laajin yhteislevikki, eikä huonosti mene ammatti- ja järjestölehdilläkään. Paikallisesti leviävillä sanomalehdillä on pienimmät luvut, niistä kärkikymppiä johtaa Länsi-Uusimaa 13 081 kappaleellaan, kun Loimaan Lehden levikki on 8 472.

Lehtien vuoden 2012 tarkastettujen levikkitietojen mukaan suurimmat painetut 7-päiväiset sanomalehdet ovat Helsingin Sanomat (337 962), Aamulehti (121 135), Turun Sanomat (99 220), Kaleva (72 107) ja Keskisuomalainen (65 327).

Helsingin Sanomilla, Aamulehdellä ja Satakunnan Kansalla on levikiltään suurimmat digilehdet. Hesarin 130 537 kappaleen digilevikki lienee kansainvälisestikin suuri.

Muista sanomalehdistä suurimmat ovat Ilta-Sanomat (132 253), Iltalehti (91 219), Maaseudun Tulevaisuus (81 774) ja Kauppalehti (63 471).

Vaikka myös tarkastettujen aikakauslehtien yhteenlaskettu levikki on laskussa, eräät lehdet kasvavat. Suurimmat kappalemääräiset kasvut olivat Yhteishyvällä, Fit-lehdellä ja Uusi Insinööri -lehdellä.

Levikkinsä tarkastuttaneista maksullisista yleisölehdistä suurimmat ovat
Aku Ankka (282 794), ET-lehti (226 853), TV-Maailma (188 645), 7 päivää (170 867) ja Kodin Kuvalehti (158 375).

Painettujen lehtien LT-levikkitilastot siis kertovat siitä, kuinka monella on maksullinen lehti joko tilattuna, irtomyyntiostoksena tai niin, että lehti kuuluu johonkin jäsenyyteen tai rekisteröityyn asiakkuuteen. Digilevikki taas koostuu enimmäkseen yksitellen tehdyistä tilauksista ja yhdistelmätilauksista, jotka sisältyvät myös painetun lehden levikkiin.

Yhden lehden yhden numeron keskimääräinen levikki ei kuitenkaan kerro vielä paljon mitään sen lukijoista ja lukijamäärästä. Loimaan Lehti valtakunnallisesti pienellä levikillään on taatusti tärkeä tuhansille lukijoilleen.

Tänä vuonna 60 vuotta täyttävän Yliopisto-lehden painos on 20 000. Senkään painoarvoa kukaan tuskin kyseenalaistaa. Sitä luetaan ympäri maata, ja sen julkaisija on yliopisto. Siinä syitä, miksi lehti on kansainvälisestikin katsoen hyvin poikkeuksellinen.

Kun lehtien levikit yleisesti ovat laskussa, huolestuttaa se eniten kustantajia ja mainostajia. Lukijathan ovat jo joka tapauksessa siirtyneet verkkoon, jossa pääsee puhumaan siitä, mikä huvittaa, kiinnostaa tai liikuttaa.

Isoissa mediataloissa varmasti mietitään, onko entinen isolevikkinen lehti enää sen vaikuttavampi kuin pienellä levikillä uutisia ja puheenaiheita tarjoava media.