Tutkija vai toimittaja?

Huomasikohan monikaan lukija pientä uutista Helsingin bussiliikenteestä Helsingin Sanomissa 10. elokuuta? Otsikolla Helsingin bussiliikenne irtisanoo ja palkkaa toimittaja Timo Paukku kirjoitti yhtiön uusista kuljettajista ja samanaikaisista irtisanomisista.

Tylsän arkinen aihe oli saanut kirjoittajakseen Helsingin Sanomien tiedetoimittajana pitkään työtä tehneen Paukun, joka alkuvuodesta 2013 julkaisi Gaudeamuksen kustantamana kirjansa Kymmenen uutta ihmettä. Se sisältää rohkeita tulevaisuuteen tähyäviä aihevalintoja alaotsikolla Teknologiat, jotka muuttavat maailmaa: synteettistä biologiaa, nanoa, pilvipalveluja ja niin edelleen.

Ihmekirja perustuu siihen, että toimittaja tuntee keksinnöt ja tekee yhteistyötä alan tutkijoiden kanssa. Mukana on paljon eri tekniikoita selkeyttäviä kuvia ja mielenkiintoisia tarinoitakin. En minä ainakaan esimerkiksi ollut ymmärtänyt, että algoritmit ohjailevat jopa ruokakulttuuriamme. Onneksi Paukku siis myös pohtii uusien keksintöjen vaikutuksia tavallisen ihmisen arjessa ja nostaa esille ne vielä pinnan alla piilevät mahdolliset seuraukset.

Niin että eipä häntä turhaan valittu edellisenä vuonna vuoden tiedetoimittajaksi.

Monien iloksi Paukku näyttää jatkavan myös Helsingin Sanomissa tiedejutuillaan. Sen sivuilla kesällä kyllä seurasin toisenlaistakin kirjoittelua.

Kesäkuun 15. päivänä alkoivat toimittaja Heli Saavalaisen uutisjutut Itämereen vuotavasta kipsijätevuoresta Puolassa. Uutisten sarja alkoi ingressillä, jonka mukaan HS löysi Puolasta jätekipsivuoren, joka rehevöittää Itämerta yhtä paljon kuin kaikki Suomen kaupungit yhteensä.

HS myös otti näytteitä, jotka sitten toimitettiin Suomen ympäristökeskuksen, Syken, tutkijalle. Näytteitä jutun kuvassa ja kuvatekstissä otti toimittaja. HS-selvityksen ja HS:n näytteiden perusteella tehty avausjuttu kuvineen oli kooltaan liki 2 aukeamaa.

Seuraavana päivänä lehti uutisoi isosti myös John Nurmisen säätiön selvityksen kipsivuorten riskitekijöistä. Se otsikoi kuin yhteenvetona, että HS:n näytteet varmistivat vuodon.

Lopulta juttujen sisällöksi nousi kirjoittelu siitä, kuka saa arvioida Itämeren tilaa. Onko se tutkija vai tutkimuslaitos? Vai sittenkin toimittaja?

Viimeisimmäksi sanansa sanoivat ympäristöministeriön ja Syken johtajat, kunnes STT heinäkuussa uutisoi, että Suomi ja Puola ottavat näytteensä kumpikin ja analysoivat ne omissa laboratorioissaan.

Kesäkuun kansainvälinen tiedetoimittajakokous Helsingissä tuli ja meni. Siitä kirjoitin lyhyesti viimeksi. Hyvinkin se meni, noin 800 henkeä noin 80 maasta, siinä tunnuslukuja tähän hätään. Kuinka paljon kokous antoi nostetta tieteestä ja tutkimuksesta kertomiselle, jää syksyn ja ehkä talven varaan.

Mukana olleet muutamat Helsingin yliopiston tutkijat joka tapauksessa taipuivat totutusti moneen. Niin näyttävät tekevän myös toimittajat.