Kun tutkija ja toimittaja kohtaavat

Suomen Akatemian hallituksen puheenjohtaja Arto Mustajoki on saanut blogilleen lukijoita, jotka myös kommentoivat kirjoituksia. Kävinpä minäkin sivustolla vastikään keskustelua aiheesta ”Kun tutkija kohtaa median”. Mustajoen kirjoituksessa kun olin hiukan näkevinäni sen suuntaista huolta, että toimittajat ja tutkijat elävät kuin erilaisissa vuorovaikutuksen ja tekemisen kulttuureissa, joissa on ihka omat sääntönsä.

Näin ehkä joskus onkin. Muistan vuodelta 2010 tiedetoimittaja Timo Paukun ja yliopistonlehtori Tuomo Mörän keskustelun Helsingin Sanomissa. ”Tutkija ja toimittaja puhuvat eri kieltä”, aloitti Paukku, johon Mörä vastasi: ”Tutkija ymmärtää median tarpeet”.

Vilahtihan siinä Hesarin huhtikuisessa kirjoittelussa listaa erilaisista painotuksista, joita Mustajoki sivuaa pohtiessaan hankalia tilanteita, kun tutkija kohtaa toimittajan.

Tutkija on varovainen, painottaa menetelmiä, kysyy: mitä on? ja puhuu merkityksistä, on kiireetön, perustelee, pyrkii totuuteen ja haluaa olla vakuuttava.

Journalisti spekuloi, haluaa tuloksia, kysyy: mitä tulee? ja katsoo kiinnostavuutta, on kovin kiireinen, haluaa johtopäätöksiä, miettii myyvyyttä ja on pinnallinen.

Voihan näistä lehdessä esille nostetuista näkökulmista päätyä tukkanuottasille kenen kanssa vaan, vaan harvoinpa siihen lopulta on syytä.

Mustajoki nosti blogikirjoituksessaan kuitenkin esille tärkeän asian: tutkijan työn etiikan. Se sanelee kyllä hiukan puhumisen sävyjä. Hyvän tutkijan kun pitää olla huolellinen ja tarkka ja viestinnän tulee olla avointa ja vastuullista. Ja vielä: kollegoiden saavutukset pitää ottaa huomioon. Voi olla, että tutkija näitä muistellessaan pelästyy kiireisen toimittajan oikaisuja mutkissa.

Alla tutkimusetiikan näkökulmasta hyvän tieteellisen käytännön keskeiset kolme ensimmäistä lähtökohtaa (sivu 6). Ne ehkä eivät ole kaikille kovin tuttuja:

1. Tutkimuksessa noudatetaan tiedeyhteisön tunnustamia toimintatapoja eli rehellisyyttä, yleistä huolellisuutta ja tarkkuutta tutkimustyössä, tulosten tallentamisessa ja esittämisessä sekä tutkimusten ja niiden tulosten arvioinnissa.

2. Tutkimukseen sovelletaan tieteellisen tutkimuksen kriteerien mukaisia ja eettisesti kestäviä tiedonhankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmiä. Tutkimuksessa toteutetaan tieteellisen tiedon luonteeseen kuuluvaa avoimuutta ja vastuullista tiedeviestintää tutkimuksen tuloksia julkaistaessa.

3. Tutkijat ottavat muiden tutkijoiden työn ja saavutukset asianmukaisella tavalla huomioon niin, että he kunnioittavat muiden tutkijoiden tekemää työtä ja viittaavat heidän julkaisuihinsa asianmukaisella tavalla ja antavat heidän saavutuksilleen niille kuuluvan arvon ja merkityksen omassa tutkimuksessaan ja sen tuloksia julkaistessaan.

Toimittajilla on kuitenkin myös melko samanlaiset ohjenuoransa. Niistä muistuteltiin lauantaina 3.5. sananvapauden päivän paneelissa Helsingissä. Tässä muutama ohjeista poimittua avainkohtaa:

”Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.”

“Myös toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa. Lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja.”

“Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.”

Haastateltavan asemasta ohje sanoo näin (kohdat 17-18), – ja tämäkin näyttää olevan asia, jota monikaan ei tunne:

”Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi.”

“Haastateltavan pyyntöön tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista on syytä suostua, jos julkaisuaikataulu sen mahdollistaa. Tarkastamisoikeus koskee vain haastateltavan omia lausumia, eikä sillä saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle.”

Sanomatalon Mediatorin sananvapauspaneelissa 3.5. puhujilla ja yleisöllä oli aika kiitollinen paikka todeta, että Suomessa asiat ovat hyvin. Suomi on edelleen ykkönen lehdistön vapautta mittaavalla listalla, meillä toimittajat suhtautuvat työhönsä vastuullisesti, ja mediaan luotetaan. Vastuullisesti työtään tekevät myös tieteenharjoittajat, ja jos pieniä tyylieroja onkin, niiden yli pääsee hyvällä tahdolla helposti.

P.S. Sanomatalossa on esillä Haaga-Helian toimittajaopiskelijoiden valokuvanäyttely ”Euroopan reunalla, sananvapauden rajalla”. Esillä on tuliaisia opintoretkeltä Georgiaan: sanaa ja kuvaa ilmaisunvapaudesta. Ajatuksia herättävän näyttelyn kuraattorina on toiminut kuvajournalisti Meeri Koutaniemi.