Miten niin ei puhuta oikeista asioista?

Alan Sokal tulee kesäkuussa Suomeen. Niin on tulossa myös Cédric Villani. Molemmat esiintyvät matemaatikkojen kokouksessa Helsingin yliopistossa 24.-27. kesäkuuta, joka muuten sitten vilisee maailmantähtiä.

New Yorkin yliopistosta saapuva matemaattisen fysiikan tutkija, fysiikan professori Sokal on tietysti tunnettu kohusta, jonka hän synnytti vuonna 1996 julkaisemalla Social Text -julkaisussa täysin keinotekoisen artikkelin postmodernista tieteestä.

Keinona oli parodia. Artikkeli oli sanahelinää, mutta jo otsikossa ne sanat kuulostivat hyvin oikeilta ja hyvin tieteellisiltä. Hän halusi ravistella humanistis-filosofista tutkimusta, sen suhdetta todellisuuteen ja kaikkinaista kielipeliä, minkä hän saman tien 1996 kuvasikin artikkelissaan Lingua Francan sivuilla (sisältää nykyisin blogikirjoituksia):

“If all is discourse and “text,” then knowledge of the real world is superfluous; even physics becomes just another branch of Cultural Studies.”

Entä sitten professori Cédric Villani, Lyonin yliopistosta saapuva Fieldsin mitalin saanut muotilehdessäkin poseerannut matemaatikko? Hänkin puhuu tieteen tarpeellisuudesta, toki toisenlaisessa ajassa ja paikassa, tässä YouTube -video.

Maailmaa on vaikea ymmärtää, Villani sanoo, ja ratkaistavia ongelmia on paljon. Tutkijat ovat hänestä osa yhteistä keskustelua yhteiskunnassa.

En tiedä, saavatko nämä tutkijat tai heidän työnsä julkista näkyvyyttä nyt Suomessa, mutta toimittajat ovat kuitenkin aina olleet tervetulleita seuraamaan tieteellisten kokouksia. Niin nytkin.

täyttääkö tiede uutiskriteerit?

Kokouksen kiinnostavuutta voi tietysti peilailla yleisiä uutiskriteereitä vasten. STT listaa ne tyylikirjassaan näin:

merkitys, kiinnostavuus, yllättävyys, ajankohtaisuus ja läheisyys.

Uutiskynnyksen ylittämiseen taas vaikuttavat: uutistilanne, mediajulkisuus, eri uutisvälineiden ja asiakkaiden tarpeet sekä seuranta.

STT on uutistoimisto, joka kirjoittaa valtakunnallisesti merkittävistä tai kiinnostavista uutisaiheista. Se korostaa, että myös pieni paikallinen tapaus voi olla valtakunnallisesti kiinnostava esimerkiksi poikkeuksellisuutensa vuoksi.

Täyttyisikö tässä nyt tämä poikkeuksellisuus?

Ainakin kansainvälisesti matemaatikkojen kokous on harvinainen, sillä paikalla on peräti 4 Fieldsin mitalin saanutta. Siis Villani, Jean Bourgain, Stanislav Smirnov ja Wendelin Werner. He vertautuvat muiden alojen nobelisteihin, koska matematiikassa Nobel-palkintoa ei jaeta.

STT sanoo, että sen arvot tukevat uutisvalintaa. Luotettavuus merkitsee sitä, että lukija saa tarvitsemansa tiedot ja monipuolisen kuvan maailmasta. – Ehkä tämä, täyttäisikö matemaatikkokokous tämmöisiä toiveita, eli tarjoavatko tutkijat uusia näkökulmia maailmaan?

Tarpeellisia tietoja yleisölle

Netistä medioiden uutiskriteereitä on vaikea löytää. Keskustelua aiheesta kyllä on.

Helsingin Sanomien omasta periaatelinjasta vuodelta 2013 poimin seuraavan: ”Uutisvälityksessään Helsingin Sanomat pitää tavoitteena sellaisen kokonaiskuvan muodostumista, joka koostuu kansalaisten omaehtoisille ratkaisuille tarpeellisista tiedoista.”

Lehden uutiskriteerejä on silti tutkittu. Vuonna 2012 hyväksyttiin esimerkiksi Heini Maksimaisen pro gradu, jossa hän selvitti Helsingin Sanomien verkkouutisten etusivun uutiskriteerejä ja niiden vaikutusta journalismin monipuolisuuteen.

Hän toteaa, että ajankohtaisesta uutisvirrasta HS.fi-sivuille päätyneet jutut täyttävät perinteisen uutiskriteerin: tärkeyden. Aiheet ovat arkisia, ja uutisten tuoreus ja reaaliaikaisuus on vahvaa. Uutiskriteerit näyttävät toimivan uutisten valintaperusteina. Jännästi hän kiinnittää huomiota tähän: kielteisyys ja henkilöiminen ovat tavallaan valttia.

Se, että ”kaikki on netissä” ja että jokainen toimittaja haluaa, että hänen juttuja luetaan, vaikuttaa juttujen aihevalintoihin.

Journalisti-lehden verkkosivulla Klikkiä mä metsästän -jutussa haastateltujen toimittajien mukaan onnistunut uutinen netissä on tärkeä, koskettava, ajankohtainen, yhteiskunnallista aihetta käsittelevä löytö tai oma näkökulma ajankohtaiseen aiheeseen. Uutiskriteerit tulevat ”selkäytimestä” ja tiedonvälityksen tehtävät ovat perinteiset, sanoo toimittaja Anu Kuistiala MTV3:sta.

Panu Uotila Jyväskylän yliopistosta on väitöskirjaansa varten tutkimassa verkko- ja sanomalehtien uutiskriteereitä. Hän tutkii digitaalisen journalismin ominaispiirteitä kuten nopeus, monimediaisuus, vuorovaikutteisuus, hyperlinkitys ja mahdollisuutta sanomalehdestä poikkeaviin kerronnallisiin ratkaisuihin.

Hänestä verkkojournalismissa suositaan tärkeimpänä uutiskriteerinä kiinnostavuutta. Esitystapa on dramatisoitu ja henkilöity.

Leikkisästi keikauttaa uutiskriteerit sosiaalisessa mediassa perinteisestä päälaelleen sitten Ylioppilaslehti: somessa esille nouseekin vähämerkityksinen, kaukana olevat asiat, niin sanotut tavikset ja positiiviset jutut.

Hyvä yleisö vielä kerran

Avainsana on yleisö. Oikeista asioista kyllä puhutaan, on vain ensin tunnistettava oma yleisönsä. Tutkijoitten keskinäinen puhe poikkeaa puheesta suuren yleisön kanssa, ei siinä sen ihmeempää. Maailma on meillä kuitenkin kutakuinkin sama.

Vuoropuhelussa oman yleisön kasvattaminen, vieraille puhuminen, on arvokasta, työlästä ja vaatii taitoa. Jos se ei onnistu nyt, se sujuu ehkä ensi kerralla. Eikä siis jokainen hyväkään juttu aina sisällä uutista.