Innovaatioviestintää pääomasta nimeltä tiede

Helsingin yliopistossa on meneillään Helsinki Challenge -kilpailu tiedeyliopiston tulevan 375-juhlavuoden innoittamana. Siinä etsitään tutkimukseen perustuvia ideoita yhteiskunnan käyttöön. Mukaan on seuloutunut uudesta innostuneita tutkijoiden ryhmiä, jotka tekevät kansainvälistä yhteistyötä.

Esikarsintavaiheen tuomaristo julkistaa pian jatkoon päässet ryhmät. Kilpailun edetessä niitä valmennetaan ja ideoita hiotaan. Ryhmät ovat jo sitoutuneet näkyvyyteen. Marraskuussa 2015 tiedetään voittaja tai voittajat: palkintona jaossa on 370 000 euroa. Näkyvyyttä ja huomiota moni saa ihan vain jo kilpailussa mukana olemisesta.

Yliopisto on tänä vuonna mukana myös marraskuisessa tapahtumassa nimeltä Slush. Se on teknologia- ja kasvuyritystapahtuma räväkkään malliin. Slushin kilpailussa start up -yrityksille palkintona on luvassa 250 000 euroa.

Slushissa 12 000 hengen kansainvälisessä tungoksessa yliopiston näkökulma on edelleen tutkijoiden, ja niin, yliopiston oman, tutkimusta kaupallistavan HIS-yrityksen. HIS, Helsinki Innovation Services Ltd. esittelee Messukeskuksen tapahtumassa bio- ja lääketieteiden, luonnontieteiden sekä yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden aloille kuuluvia lisärahoitusta ja yrittäjiä kaipaavia innovaatioita. Nämä innovaatiot ovat syntyneet tutkimustyön yhteydessä, ja HIS on auttanut tunnistamaan niissä piilevän mahdollisuuden uuteen ja ehkä yllättäväänkin käyttöön.

Edellisessä blogikirjoituksessani aihetta jo sivusin. Innovaatioihin liittyy joskus sattuma. Tarinoiden mukaan joku ehkä puolihuolimattomasti tekee, toinen näkee, kolmas puhuu. Ja sitten. Joku erottaa kohinasta sen mahdollisen uuden. Eikä aina tarvitse edes heti miettiä rahaa: uutuus voi olla myös sosiaalinen innovaatio.

Innovaatiojournalistit, siinä kuin tiedetoimittajatkin, joutuvat joka tapauksessa pohtimaan tätä: kuinka kertoa hienolta ja jännittäviltä kuulostavista uusista asioista? Miltä tämä näyttää läheltä ja kaukaa, kansainvälisen yleisön silmin? Miten rajata näkökulma ja mikä on tärkeää? Miten välttää sortuminen kritiikittömään hypetykseen? Kuka tässä on uskottava asiantuntija?

Näihin kysymyksiin yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa vastataan joka päivä. Ja jos vastaus digimaailmassa joskus välittyy nappia painamalla, harvoin se riittää.

Uuden tiedon takana on valtava koneisto. On ihmisiä, on ajatuksia ja on tekniikkaa. Suomessa Helsingin yliopisto on tämmöinen kohta 400 vuotta elänyt uutta tietoa kommunikoiva ekosysteemi. Samalla se on osa isompia ja monimutkaisempia vuorovaikutuskenttiä – niitä tieteen globaaleja kenttiä, esimerkiksi.

Joskus puhutaan sivistyksestä. Toisinaan traditiosta. Liikkeellä ollaan silmät ja korvat auki.

Innovaatiojournalismin Seura r.y.
Suomen tiedetoimittajain liitto ry.