Tiedottajat eivät spämmää tulevaisuudessakaan

Tutkija Juho Ruotsalainen hahmotteli tiedetoimittajien seminaarissa vastikään median ja journalismin uusia rooleja tulevaisuuden yhteiskunnassa, joka rakentuu avoimille informaatioekosysteemeille, mediasisällöille ja ruohonjuuritasolta nousevalle toiminnalle. Esityksessään hän keskittyi heikkoihin signaaleihin jakamalle ne kuuteen ryhmään sen mukaan, millaisin tavoin ne voisivat toteuttaa median ja journalismin yhteiskunnallisia funktioita.

Heikot signaalit, merkit mahdollisesti tulevasta, haastavat jo nyt median. Ne panevat lujille paitsi isot mediatalot vielä myös tiedontuottajien supertalon: yliopistot. Näin käy varsinkin, jos tietoyhteiskuntaa seuraavassa merkitysyhteiskunnassa ihmiset rakentavat identiteettiään erityisesti mediasisältöjen varassa.

Tulevaisuudentutkijoiden raportissa viritellyt trendit ovat mielenkiintoisia sitäkin taustaa vasten, että toimittajilta on täällä kotimaassa keväällä 2015 kysytty näkemyksiä julkishallinnon organisaatioista ja näiden yhteisöjen mediatyöstä. Vastauksissa Helsingin yliopiston mediaviestintä nähtiin avoimena ja innovatiivisena. Sen voi nähdä lupaukseksi yhteistyöstä myös jatkossa.

Verkostot ja hyperlinkittynyt media laventavat asiantuntijuutta

Tulevaisuudentutkijoiden tutkimusraportin mukaan esimerkiksi hyperlinkittynyt media ja journalismi ennakoivat digitaalisessa yhteiskunnassa mediaa ja journalismia, jotka perustuvat yhteistyöhön, avoimeen tietoon ja ”kollektiivisiin” tuotantomalleihin. Hypertekstissä uusiin sisältöihin liikutaan sen sisältämien linkkien avulla, ja laajoissa aineistoissa asiantuntijuuden raja-aidat hämärtyvät. Tiedon tuottamisen näkökulmasta toimittajan ja tutkijan toimenkuvat laajentuvat, lähestyvätkin toisiaan.

Mediatyötä  tulevaisuudessa tehdään BBC:n, Disneyn ja vaikkapa Facebookin kaltaisten hyvin isojen talojen lisäksi joka tapauksessa myös muutosta hengittävissä verkostoissa, joissa työn sisältö kasvaa, täydentyy ja tulee korjatuksi.

Tällaisia valmiuksia kokeilee nyt pääkaupunkiseudulla yliopiston opettajankoulutuslaitoksen yhteydessä toimiva avoin Innokas-verkosto. Se järjestää esimerkiksi marraskuussa tilaisuuden, jossa kysytään, mitä innovaatiokasvatus, Digital Fabrication, Maker-kulttuuri, Maker-movement ja Maker Faire ovat ja miten ne liittyvät suomalaisen koulun opetussuunnitelmauudistukseen. Ajatus on oppiainerajoja rikkomalla yhdistää opetettavat asiat kuten käsityö, kuvaamataito, luonnontieteet, insinööritieteet, matematiikka ja teknologia digitaaliseen Fablab-toimintaan ja käsillä tekemiseen.

Tieteeseen erikoistuneet niche-mediat

Verkottumisen ohella tapahtuu tietysti erikoistumista. Tulevaisuudentutkijat puhuvat niche-medioista. Tiedeviestintää jos ajattelee, tässä on monella tilaisuus. Tieteellisen tiedon ymmärtäminen koetaan jo nyt vaikeaksi, eikä tieteellistä toimintaa tunneta riittävästi. Siksi edelleen, ja ehkä vielä entistä enemmän, tarvitaan jatkossakin tutkimustulosten ja -menetelmien selittäjiä, monimutkaisten asioiden avaajia, oleellisen tiedon näyttäjiä. Yksinkertaisesti sanoen: selkeän kielen käyttäjiä.

Sitä tekevät sitten porukat, jotka yhdistävät ennakkoluulottomasti erilaisen osaamisensa: sisällön, kuvan, tekstin, äänen, liikkeen, kosketuksen… Tämänkaltaista työtä tekee Lontoota tukikohtanaan pitävä The Conversation-julkaisu, jonka toimittajat keskittyvät tiedeuutisointiin työskentelemällä tiiviissä yhteistyössä tutkijoiden kanssa.

Viestintä on kuin asiasisältönsä: asiantuntevaa ja luotettavaa

Kun yhteiskunta ja media entistä pontevammin peräävät organisaatioilta avoimuutta, keväisen mediabarometrin arvio, että Helsingin yliopiston kotimaisille tiedotusvälineille suunnattu viestintä on asiantuntevaa ja avointa, on hyvinkin ilahduttava. Ja hyvin ilahduttavaa on tietysti se, että yliopisto sai ykkössijan viestinnän luotettavuudessa.

Kokonaisuutenakin yliopiston viestintä sai median edustajilta oikein hyvän arvosanan. Mediaviestinnän onnistumista selvittäneen T-Median mukaan toimittajien on helppo lähestyä yliopistoa, ja asiantuntijat tavoitetaan melko hyvin. Yliopiston tiedottajat ovat asiantuntevia, ja yliopistossa tehdään ammattimaista viestintää.

Parantamisen varaa tietysti on aina, kirittävää on varsinkin viestinnän ajankohtaisuudessa ja oma-aloitteisuudessa. Se on tuska jonka moni kanssani varmasti jakaa.

Hiukan tuloksissa ehkä yllättää ajatus, että toimittajat ottavat edelleen mielellään vastaan mediatiedotteita. Spämmikynnys ei siis vielä ole ylittynyt, vaikka yksin Helsingin yliopistosta tiedotteita lähtee vuodessa satoja. Tulevaisuudessa puhe spämmäämisestä etenkin tiedeviestinnässä todennäköisesti kuitenkin haihtuu, koska tiedon tarve vain kasvaa, ja sen tuottamisesta tulee bisnes.

Kymmenisen prosenttia toimittajista seurasi tiedettä ja ympäristöasioita

Myös barometrin vastauksissa muuten näkyi, että toimittajien vaihtuvuus mediassa on suurta. Jatkuvat muutokset laskevat organisaatioiden tunnettuutta, koska toimitusten kiireen takia toimittajat eivät enää ehdi tutustua niihin organisaatioihin, joiden työstä kirjoittavat.

Kysytyistä yhteisöistä toimittajille olivat tutuimpia puolustusvoimat ja Ilmatieteen laitos, kummatkin selkeästi oman alueensa asiantuntijataloja. Kolmanneksi parhaiten tunnettiin Helsingin yliopisto, mikä ei ole olleenkaan huono tulos isolle monitieteelliselle yhteisölle.

Kaikkiaan mediabarometrissä oli mukana 14 julkisyhteisöä, joista oppilaitoksia edustivat Helsingin yliopiston lisäksi Aalto, Itä-Suomen yliopisto, Tampereen yliopisto, Tampereen ammattikorkeakoulu ja Turun ammattikorkeakoulu. Tutkimuslaitoksista selvitykseen osallistuivat Ilmatieteen laitos, GTK, Luke ja SYKE.

Selvitystä varten yritys haastatteli puhelimitse 170 toimittajaa eri tiedotusvälineistä: printtimediasta ja verkkojulkaisuista, valtakunnallisesta ja alueellisesta mediasta. Heistä puolet ilmoitti seuraavansa kotimaan uutisia, taloutta ja politiikkaa seurasi neljäsosa. Kymmenkunta toimittajaa ilmoitti alueekseen tieteen ja tekniikan, ja saman verran oli ympäristö- ja energia-asioita seuraavia toimittajia.

Jokainen toimittaja vastasi kysymyksiin organisaatioiden tunnettuudesta ja kiinnostavuudesta ja arvioi vielä muutaman tuntemansa organisaation mediaviestintää ja mainetta. Helsingin yliopiston mediaviestintää arvioi 25 toimittajaa.

Yliopiston omia uutisia ja yliopistosta lähteneitä mediatiedotteita voi seurata näillä verkkosivuilla.

———————————————————-

Vielä ihan toinen näkökulma tietoon. Helsingissä Kaisa-talon kirjaklubissa julkistetaan maanantaina 2.11. Martti Häikiöltä tilattu teos helsinkiläisestä tieteestä: Tiedon metropoli. Tutkimuksen, opetuksen ja tiedonvälityksen käännekohtia ja vaikuttajia Helsingissä 1945–2010. Historiantutkija Häikiö toimi Helsingin yliopiston tiedotuspäällikkönä 1980-luvun alkupuolella.