Rockia ja räppiä tieteessä

Vielä sana blogeista, joista kirjoitin edellisellä kerralla. Kannattaa vilkaista Kauppalehden juuri julkaisemaa uutta blogisivustoa,  joka kerää bisnespuolen eri asiantuntijoita, toimittajia ja kumppaneita, yhteen ja samaan paikkaan. Sen henki on tietysti markkinointiviestinnällinen, mutta sivusto tiivistää mediakulttuurin trendin: sisältö jaetaan muille. Sivusto korostaa kirjoitusten ja keskustelujen leviämisen seuraamista eri sosiaalisissa medioissa esimerkiksi siten, että bloggaaja voi Twitterissä seurata kirjoituksensa jakajia, määriä ja kommentointia reaaliaikaisesti.

Asiapitoisilla sisällöillä on koko ajan enemmän sijaa ja kysyntää, siitä kertoo myös se, että tiedeaiheisia blogeja tulee koko ajan lisää. Hyvä niin, mediamaailma pirstoutuu eri välineiksi ja alustoiksi, ja sitä kannattaa tiedemaailmassa hyödyntää – Kauppalehti onnekseen vielä erityisesti korostaa vuorovaikutusta lukijoiden ja kirjoittajien välillä.

Eilisessä merkinnässäni sivusin myös vuoropuhelun edellyttämää rohkeutta. Jos julkinen ja enemmän tai vähemmän populaari eli yleiskielellä kirjoittaminen vaatiikin taidon lisäksi rohkeutta, populaarikulttuurin keinojen käyttäminen voi jo olla uhkarohkeaa. Ja silti siinäkin on oikeastaan vain voitettavaa. Suosio voi yllättää ja olla suuri. Näin kävi Cernissä, Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuslaitoksessa.

Viime vuoden Tieteessä tapahtuu -lehdessä 5/2013 Niklas Lundström ja Harri Raisio kertovat artikkelissaan Elokuvat tieteellisten teorioiden popularisoijina: kaaosteoria kolmen elokuvan näkökulmasta, kuinka tieteestä tehdään populaarikulttuuria. He tulevat siihen, että kaaosteoriaa ja perhosefektiä on elokuvissa Chaos Theory (2007), Mr. Nobody (2009) ja Perhosvaikutus (2004) käytetty teoriaa kunnioittaen ja että perhosefektistä on vähitellen tullut osa populaarikulttuuria.

Mitä elokuva sitten antoi tieteelle? Suurin anti tieteelle on kirjoittajien mukaan ollut sen teorian tunnettuuden kasvu. Ja sitten he kehottavat heittäytymään kaaoksen vietäväksi.

Tunnettuuden lisääminen on ihan hyvä syy miettiä, minkälaisia keinoja viestinnässään käyttää ja mistä kulttuurista niitä voi lainata.

Jonkinlaista uuteen heittäytymisen taitoa ja uudenlaista tieteen popularisointia näkevät muuten sitten Helsingissä ne, joilla on liput rock-oopperaan Playing God perjantaina 28.3. Geenitekniikkaa käsittelevän musiikkiesityksen filosofiasta ja käytöstä bioetiikan opetuksessa kirjoittavat sen tekijät Tuija Takala, Matti Häyry ja Laurence Laing.

Toivotaan bioetiikan tutkijoille ja muusikoille samankaltaista menestystä kuin räppäri Alpinekatille satoi muutama vuosi sitten. Cern julkaisi nimittäin tutkimuksensa esillä pitämistä varten alkeishiukkasfysiikasta ja Higgsin bosonista kertovan räpvideon Large Hadron Rap, jonka tekijä, kirjoittaja ja esittäjä on Cernissä työskennellyt amerikkalainen tiedetoimittaja Katherine McAlpine, Alpinekat. Suosio on ollut hurja, Youtube-videolla on reippaasti yli 7 miljoonaa latausta toistaiseksi.

Blogissa siis asiaa kevyesti tai vakavasti, omannäköisesti kuitenkin. Ja koska asiatiedon tukena tunne-elämys jättää muistiin kestävän jäljen, niin, hauskaa tiederock-iltaa perjantaina!