Suosion aaltoja yliopistolle ja tieteelle

Halu luoda ilmiöitä tuntuu yleistyvän. Ilmiö on onnistunut ainakin silloin, kun se saa ihmiset liikkeelle, kun syntyy tuntu, että kaikki haluavat samaa ja ovat halukkaita jotakin sen eteen myös tekemään. Yliopistojen viestinnässä tämä näkyy muun muassa lisääntyneenä tapahtumaviestintänä.

Ilmiöistä tulee mieleen urheilukatsomon lähettämät aallot. Kun ihmiset katsomossa sektori kerrallaan osoittavat suosiotaan nousemalla seisomaan, näyttää se varsinkin etäältä katsottuna aaltoilulta. Kaikki tekevät samaa, vaikkei ensikertalainen yleisössä ehkä ymmärräkään, miksi nousee.

Se, että tuhannet opiskelijat aloittelevat opintojansa tänä syksynä Helsingin yliopistossa ei ole aaltoilua. Jos siihen liittyi karnevaalitunnelmaa yliopiston avajaispäivänä, on se vain hauska tapa olla yhdessä ja tutustua yliopistoon ja uusiin ihmisiin.

Avajaistapahtuman lisäksi syyskuu alkuun on synnytetty toinenkin tapahtuma. Suosiota testaa Thinkfest. Kaupunkilaisille suunnattu ajattelun ja tieteen festivaali valtaa yliopiston tilat Helsingin keskustassa 4.-6.9.2014. Festarilla halutaan ottaa varaslähtö yliopistossa ensi vuonna vietettävään 375-juhlavuoteen ja tarjota tiedettä uudessa muodossa: saunassa ja tee-se-itse-yliopistossa. Ohjelma tässä.

Erilaiset tapahtumat, suosionosoitukset, aallot ja ilmiöt, niissä on paljon hyvää. Ne ovat viestinnällinen keino tulla tunnetuksi ja tehdä jokin näkyväksi.

Tiedeviestintää päättäjille tutkimuksen sisällöistä

Yliopisto on siis nykyään jo aikamoinen tapahtumatehdas, ja viestintä on tapahtumaviestintää, mutta ennen kaikkea yliopisto on tietysti oppilaitos. Ja mikä monen mielestä kaikkein kadehdittavinta, se on talo, joka tuottaa jatkuvasti merkittävää uutta sisältöä, tietoa.

Tiedosta ja tutkimuksesta viestimiseen on taas herätty viimeistään yhteiskunnallisen vuorovaikuttamisen myötä. Perustyö, tutkimus, ei suosiota kysele eikä sitä mitata kävijämäärillä – eikä sitä heikolla tiedeviestinnällä voi hoitaa.

Emerituskansleri Kari Raivio on saanut tehtäväkseen pohtia, millä keinoin päättäjät parhaiten saisivat tutkimukseen perustuvan tiedon käyttöönsä: ”Miten hallituksen tutkittuun tietoon perustuvan (strategisen) päätöksenteon neuvonantotoiminta olisi järjestettävä (science-based-advice – Science for Policy)?”

Tieteessä tapahtuu -lehden 3/2014 pääkirjoituksessa hän näyttäisi puhuvan muutamasta vahvasti verkottuneesta tiedeasiamiehestä pääministerin esikunnassa. Näillä olisi apunaan tiedeakatemioiden verkosto ja ministeriöiden tutkimuksen vastuuhenkilöt, joita tuettaisiin osa-aikaisilla tiedeasiamiehillä.

Tässä kohtaa jokainen, joka tiedekenttää hiukan tuntee, huokaisee. Ei ole helppo homma, tämäkään.

Läpinäkyvyyttä ja avoimuutta tekemiseen

Suomessakin vieraillut Euroopan komission puheenjohtajan tieteellinen neuvonantaja, professori Anne Glover, jos kuka, on taatusti joutunut miettimään, mikä on tieteellisesti tuotetun tiedon suhde vallitseviin poliittisiin voimasuhteisiin ja muuhun yhteiskunnalliseen liikehdintään – tuottavathan myös eri painostusjärjestöt ja ajatushautomot tutkimukseen perustuvaa tietoa ja ovathan tiedemiehetkin keskenään eri mieltä.

Tuttuja kiistanalaisia ilmiöitä ovat geenimanipuloitu ruoka, ilmaston lämpeneminen ja terveellinen ruokavalio. Ja esimerkiksi juuri Gloverin viimeaikaiset arvostelijat geenimanipulaatiokeskustelussa katsovat EurActiv.com-sivuston uutisoinnin mukaan, että tässä yksi tiedevaikuttaja saa liikaa näkyvyyttä ja sitä kautta liikaa valtaa ilman, että hänen varsinaisesta neuvonantajan työstään tiedetään mitään.

Gloverin arvostelijoilta voi ainakin napata tämän kohdan: työn läpinäkyvyys lisää luottamusta, eikä sitä runsas ja reipas viestintä korvaa.

Tutkimustiedosta viestiminen päätöksentekijöille ei ole ohimenevää vain aaltoja keräilevää työtä. Raivion raportti ja sen ehdotukset päätöksenteon neuvonannon malleiksi tulevat vaikuttamaan myös tiedeviestintään yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa. …

Lukuhetkiä ja keskustelutuokioita odotellessa!