Miten niin ei puhuta oikeista asioista?

Alan Sokal tulee kesäkuussa Suomeen. Niin on tulossa myös Cédric Villani. Molemmat esiintyvät matemaatikkojen kokouksessa Helsingin yliopistossa 24.-27. kesäkuuta, joka muuten sitten vilisee maailmantähtiä.

New Yorkin yliopistosta saapuva matemaattisen fysiikan tutkija, fysiikan professori Sokal on tietysti tunnettu kohusta, jonka hän synnytti vuonna 1996 julkaisemalla Social Text -julkaisussa täysin keinotekoisen artikkelin postmodernista tieteestä.

Keinona oli parodia. Artikkeli oli sanahelinää, mutta jo otsikossa ne sanat kuulostivat hyvin oikeilta ja hyvin tieteellisiltä. Hän halusi ravistella humanistis-filosofista tutkimusta, sen suhdetta todellisuuteen ja kaikkinaista kielipeliä, minkä hän saman tien 1996 kuvasikin artikkelissaan Lingua Francan sivuilla (sisältää nykyisin blogikirjoituksia):

“If all is discourse and “text,” then knowledge of the real world is superfluous; even physics becomes just another branch of Cultural Studies.”

Entä sitten professori Cédric Villani, Lyonin yliopistosta saapuva Fieldsin mitalin saanut muotilehdessäkin poseerannut matemaatikko? Hänkin puhuu tieteen tarpeellisuudesta, toki toisenlaisessa ajassa ja paikassa, tässä YouTube -video.

Maailmaa on vaikea ymmärtää, Villani sanoo, ja ratkaistavia ongelmia on paljon. Tutkijat ovat hänestä osa yhteistä keskustelua yhteiskunnassa.

En tiedä, saavatko nämä tutkijat tai heidän työnsä julkista näkyvyyttä nyt Suomessa, mutta toimittajat ovat kuitenkin aina olleet tervetulleita seuraamaan tieteellisten kokouksia. Niin nytkin.

täyttääkö tiede uutiskriteerit?

Kokouksen kiinnostavuutta voi tietysti peilailla yleisiä uutiskriteereitä vasten. STT listaa ne tyylikirjassaan näin:

merkitys, kiinnostavuus, yllättävyys, ajankohtaisuus ja läheisyys.

Uutiskynnyksen ylittämiseen taas vaikuttavat: uutistilanne, mediajulkisuus, eri uutisvälineiden ja asiakkaiden tarpeet sekä seuranta.

STT on uutistoimisto, joka kirjoittaa valtakunnallisesti merkittävistä tai kiinnostavista uutisaiheista. Se korostaa, että myös pieni paikallinen tapaus voi olla valtakunnallisesti kiinnostava esimerkiksi poikkeuksellisuutensa vuoksi.

Täyttyisikö tässä nyt tämä poikkeuksellisuus?

Ainakin kansainvälisesti matemaatikkojen kokous on harvinainen, sillä paikalla on peräti 4 Fieldsin mitalin saanutta. Siis Villani, Jean Bourgain, Stanislav Smirnov ja Wendelin Werner. He vertautuvat muiden alojen nobelisteihin, koska matematiikassa Nobel-palkintoa ei jaeta.

STT sanoo, että sen arvot tukevat uutisvalintaa. Luotettavuus merkitsee sitä, että lukija saa tarvitsemansa tiedot ja monipuolisen kuvan maailmasta. – Ehkä tämä, täyttäisikö matemaatikkokokous tämmöisiä toiveita, eli tarjoavatko tutkijat uusia näkökulmia maailmaan?

Tarpeellisia tietoja yleisölle

Netistä medioiden uutiskriteereitä on vaikea löytää. Keskustelua aiheesta kyllä on.

Helsingin Sanomien omasta periaatelinjasta vuodelta 2013 poimin seuraavan: ”Uutisvälityksessään Helsingin Sanomat pitää tavoitteena sellaisen kokonaiskuvan muodostumista, joka koostuu kansalaisten omaehtoisille ratkaisuille tarpeellisista tiedoista.”

Lehden uutiskriteerejä on silti tutkittu. Vuonna 2012 hyväksyttiin esimerkiksi Heini Maksimaisen pro gradu, jossa hän selvitti Helsingin Sanomien verkkouutisten etusivun uutiskriteerejä ja niiden vaikutusta journalismin monipuolisuuteen.

Hän toteaa, että ajankohtaisesta uutisvirrasta HS.fi-sivuille päätyneet jutut täyttävät perinteisen uutiskriteerin: tärkeyden. Aiheet ovat arkisia, ja uutisten tuoreus ja reaaliaikaisuus on vahvaa. Uutiskriteerit näyttävät toimivan uutisten valintaperusteina. Jännästi hän kiinnittää huomiota tähän: kielteisyys ja henkilöiminen ovat tavallaan valttia.

Se, että ”kaikki on netissä” ja että jokainen toimittaja haluaa, että hänen juttuja luetaan, vaikuttaa juttujen aihevalintoihin.

Journalisti-lehden verkkosivulla Klikkiä mä metsästän -jutussa haastateltujen toimittajien mukaan onnistunut uutinen netissä on tärkeä, koskettava, ajankohtainen, yhteiskunnallista aihetta käsittelevä löytö tai oma näkökulma ajankohtaiseen aiheeseen. Uutiskriteerit tulevat ”selkäytimestä” ja tiedonvälityksen tehtävät ovat perinteiset, sanoo toimittaja Anu Kuistiala MTV3:sta.

Panu Uotila Jyväskylän yliopistosta on väitöskirjaansa varten tutkimassa verkko- ja sanomalehtien uutiskriteereitä. Hän tutkii digitaalisen journalismin ominaispiirteitä kuten nopeus, monimediaisuus, vuorovaikutteisuus, hyperlinkitys ja mahdollisuutta sanomalehdestä poikkeaviin kerronnallisiin ratkaisuihin.

Hänestä verkkojournalismissa suositaan tärkeimpänä uutiskriteerinä kiinnostavuutta. Esitystapa on dramatisoitu ja henkilöity.

Leikkisästi keikauttaa uutiskriteerit sosiaalisessa mediassa perinteisestä päälaelleen sitten Ylioppilaslehti: somessa esille nouseekin vähämerkityksinen, kaukana olevat asiat, niin sanotut tavikset ja positiiviset jutut.

Hyvä yleisö vielä kerran

Avainsana on yleisö. Oikeista asioista kyllä puhutaan, on vain ensin tunnistettava oma yleisönsä. Tutkijoitten keskinäinen puhe poikkeaa puheesta suuren yleisön kanssa, ei siinä sen ihmeempää. Maailma on meillä kuitenkin kutakuinkin sama.

Vuoropuhelussa oman yleisön kasvattaminen, vieraille puhuminen, on arvokasta, työlästä ja vaatii taitoa. Jos se ei onnistu nyt, se sujuu ehkä ensi kerralla. Eikä siis jokainen hyväkään juttu aina sisällä uutista.

 

Tieteen TED-puhujan tilastot tanssivat ja yleisö hyrisee

Professori Hans Rosling Karoliinisesta instituutista on hämmästyttävä puhuja. Hän puhuu vaikkapa Ruotsin ja Kenian terveysoloista ja lapsikuolleisuudesta niin, että asialle antautuu melko vastaansanomattomasti. En tiedä, näyttääkö hän tilastoaineistonsa parhaalla mahdollisella tavalla, mutta hänen TED-puheensa maailman terveysolojen kehityksestä vuodelta 2006 on kerännyt yli 5 miljoonaa katsojaa verkossa. Määrä on huikea.

Heti vapun jälkeen järjestettiin Kumpulan tiedekampuksella yliopiston historian ensimmäinen TED-tilaisuus. Multiplying Dimensions -näkökulmalla istuttiin Fysiikan tutkimuslaitoksella liki sadan hengen, pizzan ja hiukan viininkin voimin kuuntelemassa istuntoa, jonka pääpaikka oli Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus Genevessä. Tässä TEDxCERN@HIP&University of Helsinki -illassa viihtyivät opiskelijat, tutkijat ja opettajat, jotka tulivat, menivät ja kuuntelivat taas. Ja olihan siinä yhteistä havinaa, kun tiesi, ja näki, että tapahtumassa on samanaikaisesti verkossa läsnä yleisöä liki 30 tutkimuslaitoksesta eri puolilta maailmaa.

Samana toukokuun 3. päivänä osallistuin Tiede ja asiantuntijuus mediayhteiskunnassa -seminaariin Siltavuorenpenkereellä. Tällä mäellä juhlistettiin Helsingin yliopistossa järjestettävän tiedeviestinnän koulutuksen ensimmäistä 10 vuotta. Monipuolisen iltapäivän rehevät tunnit painottuivat lopulta aika pitkälti keskusteluksi siitä, mitä kaikkea tiedeviestintä tänään on.

Yhteiseksi kysymykseksi, ja vähän niin kuin huolen aiheeksi, jäi: miten tutkija ottaa yleisönsä tässä kovasti ja lisää viihteellistyvässä maailmassa?

Palaan vielä Roslingiin. Hän on ihmiskunnan terveystiedon asiantuntija, ja häntä sanotaan datavisionääriksi ja tilastoguruksi. Hän puhuu tulonjaon yhteydestä terveyteen ja koulutukseen myös peräänkuuluttaen kaikille avoimia julkisia tietokantoja verkossa, ja niihin kunnollisia hakutoimintoja ja helppoa käytettävyyttä. Hän puhuu asiaa, mutta tekee sen viihdyttäen, siis niin, että kuulijat nauttivat.

Tekevätkö Rosling ja muut tieteen TED-puhujat jo tiedeviihdettä? Voi olla. On tutkijalla ainakin hyvä väline puheiden pitoon. Käyttäessään Gapminder-palvelua, joka on verkossa toimiva työkalu tilastollisten aikasarjojen tuottamiseen, hän puhuu yleisölle ymmärrettävässä muodossa eli animaatioilla ja grafiikalla.

Kun esimerkiksi toimittajat ehdottavat, että tutkijat laskeutuisivat laboratorioistaan ja olisivat paremmin yleisönsä käytettävissä, miten tutkija vastaa? Olisiko toiveita ja vinkkejä antaa, miten se parhaiten tehdään?

Jälkikirjoitus: TED on voittoa tavoittelematon tapahtumakonsepti, joka levittää hyviksi koettuja ideoita eri aloilta muidenkin käyttöön. Liikkeelle on lähdetty vuonna 1984 yhdistämällä puheenvuoroja teknologiasta, viihteestä ja muotoilusta. Puheista parhaat ovat verkossa, ja tapahtumavideoita on YouTubessa. Tilaisuudet ovat maksuttomia, kestävät tunteja ja puhujat ovat ympäri maailmaa. TEDxHelsinki-tapahtumia on ollut vuodesta 2009, niistä viimeisin oli toukokuun alkupuolella. Osallistujia oli taas satoja.